Papua Uuden Guinean ufo kohtaaminen 1959

Esineestä astui ulos hahmoja, jotka näyttivät miehiltä; ne siirtyivät sen päällä olevalle tasanteelle. Miehiä oli yhteensä neljä: välillä näkyi kaksi, sitten yksi, sitten kolme ja lopulta neljä. Sininen valokeila ja miehet katosivat näkyvistä. Tämän jälkeen esine liikkui pilvien halki. Yön aikana tehtiin muitakin UFO-havaintoja. Gill kuvaili säätä vaihtelevaksi: aluksi taivas oli puolipilvinen tai selkeä, mutta myöhemmin pilvisyys lisääntyi. Hän arvioi pilvien korkeudeksi noin 600 metriä. Pastori Gillin mukaan meren yllä tehty ensimmäinen havainto pysyi koko ajan noin 150 metrin korkeudella vedenpinnasta. Pääasiallinen UFO näkyi selvästi ja vaikutti pysyvän lähes paikallaan koko 25 minuuttia kestäneen havainnoinnin ajan.

Hämmästyttävää kyllä, ilmassa liikkunut vieras ilmestyi uudelleen seuraavana yönä, 27. kesäkuuta. Gill laati asiasta uuden raportin.

”Annie Laurie havaitsi suuren UFO:n ensimmäisenä klo 18.00; se näytti olevan samassa kohdassa kuin edellisenä iltana (26.6.1959), mutta hieman pienemmältä, kun W.B.G. näki sen klo 18.02. Kutsuin paikalle Ananiaksen ja useita muita, ja jäimme ulos seuraamaan sitä. Vaikka aurinko oli laskenut, valoa riitti vielä hyvin seuraavien viidentoista minuutin ajan. Näimme hahmojen ilmestyvän aluksen päälle – niitä oli neljä, eikä ollut epäilystäkään, etteivätkö ne olisi ihmisiä. Kyseessä oli mahdollisesti sama esine, jota pidin edellisenä iltana ’emoaluksena’. Samaan aikaan nähtiin kaksi pienempää, paikallaan pysyvää UFO:a.

Toinen oli lännessä kukkuloiden yläpuolella ja toinen suoraan yläpuolellamme. Suuren aluksen päällä kaksi hahmoa näytti tekevän jotakin tason keskiosassa; ne kumartuivat välillä ja nostivat käsiään ikään kuin säätäen tai ’asentaen’ jotakin (mitä emme nähneet). Yksi hahmo näytti seisovan ja katsovan alas meitä (noin tusinan hengen ryhmää) kohti. Ojensin käteni pääni yläpuolelle ja heilutin sitä. Yllätykseksemme hahmo teki samoin. Ananias heilutti molempia käsiään päänsä yläpuolella, ja sen jälkeen kaksi reunimmaista hahmoa teki samoin.” Ananias ja minä aloitimme käsien heiluttelun, ja kaikki neljä hahmoa näyttivät nyt vastaavan siihen. Ei ollut epäilystäkään siitä, että liikkeisiimme vastattiin. Kaikki lähetysaseman pojat päästivät kuuluviin henkäyksen (joko ilosta tai yllätyksestä, ehkä molemmista).

”Kun pimeys alkoi laskeutua, lähetin Eric Kodawaran hakemaan taskulampun ja suuntasin UFOa kohti sarjan pitkiä valomerkkejä. Pari minuuttia kestäneen toiminnan jälkeen UFO ilmeisesti vastasi merkkeihin heilumalla edestakaisin. Heilutimme käsiämme uudelleen ja lähetimme lisää valomerkkejä; sitten UFO alkoi hitaasti kasvaa kooltaan ja tulla ilmeisesti meitä kohti. Liike pysähtyi ehkä puolen minuutin kuluttua, eikä alus tullut lähemmäs. Kahden tai kolmen minuutin kuluttua hahmot ilmeisesti menettivät kiinnostuksensa meihin, sillä ne katosivat kannen ’alle’. Kello 18.25 kaksi hahmoa ilmestyi uudelleen jatkamaan sitä, mitä olivat tehneet ennen keskeytystä. Sininen kohdevalo syttyi kahdesti peräkkäin muutamaksi sekunniksi.”

Gill on kuvaillut, kuinka hän ja lähetysaseman väki huutelivat miehille – jopa karjuivat heille – ja viittoivat heitä laskeutumaan alas, mutta mitään muuta vastausta ei saatu kuin aiemmin mainittu. Korkeammalla olevat kaksi pienempää UFOa pysyivät paikoillaan. Kello 18.30 tilanne oli pysynyt pitkälti muuttumattomana, ja Gill kertoo menneensä syömään päivällistä. Myöhemmin kriitikot kyseenalaistivat tämän: miksi kukaan kävelisi pois niin poikkeuksellisen näyn ääreltä? ”Minulta kysytään tätä aina”, Gill on sanonut, ”joko hämmästyneenä tai ivallisesti.”

Kun olimme katselleet näkyä perjantai-iltana noin neljän tunnin ajan, emme olleet enää läheskään yhtä kiinnostuneita, kun se ilmestyi uudelleen lauantai-iltana – varsinkaan sen jälkeen, kun emme olleet onnistuneet saamaan sitä laskeutumaan. On myös muistettava, ettei tilanteessa ollut mitään aavemaista tai yliluonnollista. Kaikki oli hyvin tavallista, yhtä tavallista kuin Ford-auto. Se näytti täysin normaalilta esineeltä, maapallolla valmistetulta esineeltä. Tajusin tietenkin, että jotkut saattaisivat pitää sitä lentävänä lautasena, mutta itse pidin sitä jonkinlaisena ilmatyynyaluksena, jonka amerikkalaiset – tai jopa australialaiset – olivat rakentaneet.

Sisällä näkyvät hahmot näyttivät täysin ihmismäisiltä. Itse asiassa pidin heitä ihmisinä; ajattelin, että jos saisimme heidät laskeutumaan, lentäjät osoittautuisivat tavallisiksi maapallon asukeiksi sotilasasuissa ja söisimme heidän kanssaan päivällistä.

Valon taittuminen, planeetan sijainnin muuttuminen havaitsijaan nähden ja pilvien liike voisivat luoda vaikutelman koosta ja nopeasta liikkeestä. Lisäksi pilvien tiheyden vaihtelut voisivat selittää ihmishahmot sekä niiden äkillisen ilmestymisen ja katoamisen.

Oma tarkka analyysini havaintoja koskevista raporteista viittaa siihen, ettei RAAF:n esittämä selitys – jonka mukaan kyseessä olivat joko nopeasti liikkuvien pilvien läpi nähdyt tunnetut planeetat tai luonnonilmiöt – kestä tarkempaa tarkastelua.

Vuosien varrella Boianain havainnoille on esitetty useita selityksiä, kuten tähtitieteellinen virhetulkinta, huijaus, lastikultti-ilmiöön liittyvät tekijät sekä väite, että Gillillä olisi ollut likinäköisyyttä ja hajataittoa (itse asiassa hän käytti tuolloin asianmukaisesti määrättyjä silmälaseja). Mikään näistä selityksistä ei kuitenkaan vastaa tyydyttävästi todisteisiin. Tohtori Allen Hynek ja hänen johtamansa Center for UFO Studies -tutkimuskeskuksen henkilökunta näkivät paljon vaivaa tapauksen tutkimiseksi.

Hynek ja keskuksen päätutkija Allen Hendry päätyivät siihen tulokseen, että Gillin näkemät ”pienemmät UFOt” olivat kirkkaita tähtiä ja planeettoja, mutta itse pääkohde ei kuulunut tähän ryhmään. Kohteen koko ja sen liikkumattomuus kolmen tunnin aikana sulkivat pois tähtitieteellisen selityksen mahdollisuuden. Omat keskusteluni Gillin kanssa johtivat samaan lopputulokseen.

Viime aikoina koko tapaus on yritetty selittää parhain päin väittämällä, että Gill ja muut todistajat menivät sekaisin valheellisen horisontin vuoksi ja että heidän näkemänsä kohde olikin kirkkaasti valaistu kalastusalus (kalmarialus), jonka miehistö oli liian kiireinen tehdäkseen muuta kuin vilkuttaakseen rannalla oleville ihmisille. Tämä ajatus ei ole uskottava, kun otetaan huomioon Gillin varmuus siitä, että hänen näkemänsä kohde sijaitsi 30 asteen korkeudella taivaalla. Vielä radikaalimpi yritys sivuuttaa Gillin tapaus tuli UFO-skeptikko Daniel Cohenilta hänen kirjassaan *Myths of the Space Age*.

Boianain vierailutapahtumat ovat saaneet osansa myös australialaisessa kaunokirjallisuudessa. Kirjailija Randolph Stown vuonna 1979 julkaistu romaani *Visitants* – jossa Boianain tapahtumat toimivat taustana vaikuttavalle tarinalle yhteenotoista ja hajoamisesta – sai alkunsa Stown omista kokemuksista partio-upseerikokelaana Papua-Uudessa-Guineassa. Hän toimi tuolloin hallituksen antropologin avustajana. Hänen romaaninsa alkaa lauseella: ”26. kesäkuuta 1959 Boianaissa Papuassa ilmestyi vierailijoita pastori William Booth Gillille – joka itsekin oli ollut alueella vierailijana kolmentoista vuoden ajan – sekä kolmellekymmenelleseitsemälle muunrotuiselle todistajalle.”

Boianain ”vierailijat” ovat yhä merkittävä todiste vaikuttavasta ilmailmiöstä, ja tapaus lukeutuu parhaisiin kirjattuihin raportteihin, jotka koskevat tuntemattomia olentoja. Tätä tekstiä kirjoittaessani keskustelin jälleen Gillin kanssa. Hän pohtii yhä näkemäänsä ja oli tyytyväinen siihen, että tohtori Hynekin kaltainen asiantuntija oli itsenäisesti haastatellut häntä ja joitakin muita todistajia sekä käynyt tapahtumapaikalla. Vaikka hän hyväksyy sen, että havainnot ovat jääneet selittämättömiksi, hän kyseenalaisti tapani luonnehtia joitakin selitysyrityksiä ”hölynpölyksi”. Hänen mielestään nämä ”selitykset” olivat vakavia yrityksiä ymmärtää tapahtumia. Tämä asenne mielestäni kiteyttää Gillin rehellisyyden ja tapauksen todellisen luonteen.

Vuonna 1973 tohtori Hynek vieraili Australiassa ja Papua-Uudessa-Guineassa ja tavoitti kuusi Boianain tapahtumien todistajaa. He kaikki tukivat Gillin versiota tapahtumien kulusta.

*Perustuu pastori Gill:n omaan, paikan päällä vuonna 1959 laadittuun kirjalliseen lausuntoon sekä haastatteluihin, joita tein hänen kanssaan erityisesti vuonna 1978;

http://www.ufoevidence.org/cases/case67.htmPastori

Anglikaani pastori joka näki ufon. Joku selittää sitäkin varmaan tyhjäksi, tai selittelee että anglikaani lähetystyöntekijä. Ei ollut samanlainen lähetystyöntekijä kuin helluntailaiset, metodistit, seitsemännen päivän adventistit, babtistit.
Useimmat uskovaiset saattavat väittää että häneen ei voi luottaa.

Google kääntäjä suomennos alkuperäisestä ufo- ja rajatieto sivulta. Ei ne kyllä ole järkeviä sivuja.