On harvoin liian myöhäistä syyttää omia vanhempiaan. Oletteko samaa mieltä.
Omasta epäonnistumisestaan
Anonyymi-ap
123316
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 123
Vanhimmat
Önkin tuottamisesta voisi kyllä Palstan lintmaanihärikön vanhempia voisi kyllä syyttää häirikön ja häiri önkin tuottamisesta kommusosdeemin kasvattamisesta kyllä voisi
Sorry aloittaja, pilaan ehkä toteamaasi.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä kiitollisempi ole vanhemmilleni. Olen oppinut elämään viimeisen päälle oikeaa elämää. On tuntuma että olen saavuttanut kaiken mitä halusin, voi olla että enemmänkin.
Ja kenenkäs ansio se on. No vanhempien. Heidän arvomaailmansa, rohkeutensa, tarmokkuutensa, pyrkimisensä ja rakkautensa minua kohtaan. ja mikä erikoisinta, he olivat aivan tavallisia työtä pelkäämättömiä, lähes kouluttamattomia, ilman mitään klamouria ympärillään. Kävin heidän haudallaan, se on harvinaista kun kaukana on. Pidin puheen.
Aika moni poika on isän hylkäämä.
Vanhempieni väheksymisestä huolimatta olen onnistunut elämässäni.
Äitini leimasi minut syylliseksi hänen ja isäni välisiin rettelöihin.
Jos tuota ( minua ) ei olisi niin eivät he riitelisi niin paljon!
Oletko tehnyt sukututkimusta? Jos et olekkaan äitisi /isäsi poika? Kun olet nyt 82v niin olet syntynyt 1944 sota-ajan melskeessä.
Sodankäyneet nuoret miehet, eivät isänä olleet kovinkaan helppoja, sen tunsivat poikalapset 1944-1946 syntyneet nahoissaan.
Joulukuu 1943. Isäni oli kotiutunut 6kk:n sotasairaalareisulta.
Äitini äitiyttä olen eniten epäillyt.
Kyllä vanhemmilta saatu kohtelu vaikuttaa kautta elämän.
Jos se on hyvää, on paremmat edellytykset pärjätä.
Lapsena itsetunto rakentuu ja pohja tunne-elämälle.
Jos se on huonoa, ahdistus ja masennus tekee elämästä epävarmempaa ja raskasta.
Haavat voivat umpeutua, mutta arvet jäävät ja ne voivat avautua uudestaan helposti.
Mitä aloitus tarkoittaa? "On harvoin liian myöhäistä ...". Käsittämätöntä.
Monet syyttelevät vanhempiaan milloin mistäkin. Iän myötä huomaa, että ei ole sen kummempi eikä viisaampi ja tekee samoja virheitä. Joten viimeistään vähän iäkkäämpänä kannattaa katsoa vain peiliin eikä syytellä ketään muuta.
Vain niin. Etkö ole saanut remmiä, eikö isä ole sinua jahdannut. Ole kiitollinen, mutta älä täällä neuvo asioista.
Pitkä varjo!
Vahinko, että isäni on haudattu samaan hautaan äitini kanssa.Onneksi hautakivessä nimet ovat rinnakkain joten jouluaattona, pyhäin miesten päivänä ja isäni kuolinpäivänä voin sijoittaa kynttiläni hänen nimensä puolelle.
Varjo haittasi nuoruudessa seurustelukumppanin hakemista.
Missän en onnistunut edes tyydyttävästi.
Vapaaehtoisen intin jälkeen Ruotsissa viettämäni kolme vuotta rakensivat itsetuntoani. Suuren työnantajan esimiesporras tunnusti tekemiseni avaamalla työuraani edistymisportaita.
Kävin Suomessa hankkimassa ammatin 4:ssä vuodessa. Tutustuin vaimooni ja rakensimme oman elämämme.
Väärä vaimon valinta. Olisi pitänyt olla opettaja tai sairaanhoitaja.
Halveksunta ja vähättely ulottui lapsiimmekin. Molemmat saivat lukion päätteeksi matematiikkastipendin. Otaniemessä ja yliopistossa hankkivat ammatit ja työllistyivät välittömästi niihin.
Kokivat samaa väheksymistä kuin minäkin.
82v ukko ja vieläkin v- - ttaa.
Myönteistä. Kaikesta huolimatta olen menestynyt elämässä enkä ole kiitollinen kenellekään.
Olen syvästi katunut, että yritin vielä aikuisenakin olla äitini mieliksi!
Siis poikasi on diplins
Niitä on yleensä vähän vaikea halveksia
Miten sellainen onnistui?
Ainoa syy on se, että poitsu on syntynyt väärään perheeseen.
Hän on ollut kohta parikymmentä vuotta saksalaisen toimiston Suomen toimipisteen kirjoilla. Palkan lisäksi vapaa autoetu 20000km:n täysin maksuttomaan yksityiskäyttöön saakka.
Tehdessään perheineen ensimmäisen automatkan keskiseen Eurooppaan, hän varmisti omakustannusosuuden. Sitä ei ollut. Kaikki menee firman piikkiin aina polttoainetta myöten. Maksut firman kortilla.
Loogisella päättelyllä ei poikamme halveerauksessa ole mitään tekemistä.
Toinen lapsemme, tyttö, on metereologi. Hankki lisäansioita aikanaan TV metkuna.
Olisin hyvilläni jos voisin kaunistella asetelmaa edes vähän, mutta kun en voi.
Eli sun poika on syntynyt 70 - luvulla ja aloittanut opinnot 90- luvulla eli miltä osastolta se valmistui?
Tekniseltä fysiikalta.
Orvolta ei yhtä helposti onnistu.
Olen kiitollinen jokaisesta päivästä ja elän sen täysillä.
Onnistunut ja epäonnistunut, itsehän sen lopulta määrittelet.
Olen täysin samaa mieltä!
Kyllä se kylmyyden sisälle jätti ja luottamuspulan ihmisiin. Itse on täytynyt pärjätä. Ei ole ollut turvaa missään koskaan.
No se on sinun elämääsi se ja kaiketi olet hakenut siihen apua terapiasta!
Terapiasta! Miksi? No, en todellakaan! Itse on täytynyt pärjätä.
Ennen ei tarapioita haettu mielen mutkien selvittelyyn eikä välttämättä edes isoihin mielen ongelmiin. Ennen pidettiin mölyt mahassa.
Miun isovanhemmat oli mulle tärkeemmässä roolissa kuin vanhempani. Osaan arvostaa suvun jatkumoa ja yhteisöllisyyttä.
"it takes a village to raise a child" 💖💝💖
Aika monen muunkin pelastus oli isovanhemmat.
Joo maalaisten Suomessa isovanhemmat oli tärkeitä ja arvot
eli maatalo
oli yhteistä
En ole maalta mutt isänsisko oli siell töissä :)) jonkin verran maatalous liittyi varhaislapsuuteeni ja sen aikainen koettu luonnon puhtaus ja metsän läheisyys.
Kasvatuksella on jokin merkitys mutta enemmän on omalla asenteella ja ajatusmalleilla
Samanlaisen kurituksen saaneet lapset selviävät kokemuksista eri tavoin ja tähän vaikuttaa juuri omien korvien väli eli miten asiaa käsittelee
Itse ajattelen, että syyttely on aivan turhaa. He toimivat niillä eväillä, mitä olivat saaneet.
Ei kannata syyllistää, maailma oli erittäin toisenlainen heidän nuoruudessaan.
Ihmisen ei ole pakko olla paha.
Olosuhteita ei voi pahuudesta syyttää.
"Eväitä" voi. Jos on niin tyhmät vanhemmat, että kohtelevat
lapsiaan kaltoin, vika on päässä.
Jaaha. Miksi moni sitten on sellainen? Mieti vaikka maailman kaikkia seniilejä setiä, jotka istuvat päättäjäpalleilla.
Oletko sinä(kään) ikinä koskaan miettinyt, millainen maailma ja elämä on ollut silloin - kenties muinoin - kun "vanhemmat" ovat olleet nuoria ja aloittamassa sekä elämänsä että avion- ja perhetaipaleensa.
Syyttömiä kaikki.
"Syyttömiä" meistä ei ole kukaan. Mutta jos olemme kasvaneet aikuisiksi, niin osaamme panna menneitten sukupolvien elämän ja sen johdannaiset oikeisiin lokeroihin. Päissämme.
Ikävä kyllä vanhempiaan ei voi valita.
Ehkä juuri siksi heidät kannattaa opetella tuntemaan ja suhtautumaan toisella tavalla kuin tässä(kin) ketjussa esitetään. Ts. ikävää on vain se, etteivät ihmiset tutustu o m i i n vanhempiinsa.
Milläs olisit tutustunut? Vieraisiin etäisiin ihmisiin.
Jestas sentään tätä osaamattomuuden, tietämättömyyden ja pystymättömyyden määrää. Ollaanko me oikeasti ikäpalstalla?
Jos ns. vanhemmat ovat etäisiä ja vierata, niin ei niitä läheisimmiksi saa, vaikka kuinka osaisi, tietäisi tai pystyisi. Mitä se ikäpalsta siihen vaikuttaa?
Miten sinä muihin vieraisiin ihmisiin tutustut?
Kohtaamalla ihmisiä. Mutta vieraitten ihmisten täytyy kohdata myös minut, että tutustumme. Tutustumisen täytyy olla molemminpuolista. Ei yksipuolisesti tutustu kehenkään.
Yrittää voi ja olla ohjaava osapuoli.
Mitä sitä turhaa kaivelemaan ja aikaa käyttämään? Mikä hyöty siitä mahtaisi olla?
Ehkä sun kantsii käydä vaikka terapiassa miettimässä tuota(kin). Omainen, lähi-ihminen, o m a t vanhemmat ... Inhimillisen ihmisen mittaa.
En osaa menneitä jauhaa!
En minäkään. Mutta sitten menneisyyden pashkat pitää osata itse järjestää lokeroon, johon ne kuuluvat; unhon suohon.
Vaikka olisi ollut minkälaiset olosuhteet ihmisen ei ole pakko olla
lapsilleen paha, mutta jotkut olivat/ovat.
"Ei paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk' ei aina esille loista. (Eino Leino: Hymyilevä Apollo)
Hangon keksinä eletään.
Ei enää. Mutta kauan sitten tanssipaikan mustalaispoijjaat huusivat aina meitsin nähdessään "hei Hangon keksi". :)
vielä tähän lisään; että vertailu ja syyttely on tosi ahdasmielistä, mitä se auttaa - kannattaa miettiä mihin menossa, jos syyttäjäks ja tuomariks rupiaa :)
Miten niin ahdasmielistä? Ei tarvitse "rueta tuomariksi tai syyttäjäksi" jos vertaa omaa elämäänsä johonkin toisen elämään. Ei se tarkoita sitä, että vertaisi aina vain parempaan vaan voihan huomata toisinkin päin.
Älä heti leimaa!
Minähän en leimaile, enkä vertaile, enkä varsinkaan syyttele enkä tuomitse. Luin vain ketjun kommentteja, joissa on kaikenlaista kommenttia. Pyydän anteeks . kuten sinä hyvin kuvaat : "leimaamistani"
Miksi hlvt:n ihmeessä vertailisit omaa elämääsi jonkun toisen elämään? Eivät ne ole vertailukelpoiset asiat, etkä sinä muutu siitä vertailusta yhtään paremmaksi.
Näin aattelen itsekin, mutta tarinoita on monenlaisia. Toiset tarinat voi opettaa kävelemään hissunkissun, toiset voi kannustaa "laittamaan pökköä pesään" - ehkä tässäkin on taasen kysymys, luetun ymmärtämisestä :) tai jostain elämää Suuremmasta ⏫⤴⏫
Vertailu muihin on kuitenkin eri asia kuin ottaa mallia ja esimerkkiä jostain tyypistä, joka osaa, tietää, tekee hyvin ja on hyvä ihminen.
Mä kuitenkin kirjoitin tässä ketjussa
nimenomaan itsensä vertaamisesta vanhempiinsa, lapsuuteensa,
ehkä jopa syytellen vanhempiaan siitä mikä itsestä on tullut,
nimenomaan tällä 60+ palstalla.
Tässä kontekstissa tällä lähestymistavalla:
vertailu & syyttely ja tuomarointi sekä puolustelu ei ole omaa eheyttämistä vaan
kaiken vanhan kelaamista eikä käsittääkseni saa hyviä tuloksia aikaiseksi.
Tuntuu siltä, että mummonen on välttynyt nakaremmihelvetiltä. Pumpulissa kasvanut isän pikkutyttö.
Aurinkoista päivää sinne vaan! Saattaapi tuntuu siltä ... että
elämässä on hyvin paljon ... muitakin vaihtoehtoja
kuin nahkaremmihelvetti tai pumpulissakasvatus.
Yksikään turpaansaanti, ei saanut minua laittamaan pökköä pesään, eikä hiljaa kävelemään. Älä neuvo ihmistä, joka sai juopolta ukolta viikottain turpaan. Kuvittele, miltä minusta tuntui ekaluokalla mennä silmä mustana kouluun.
On täysin ymmärrettävää, että tuollaiset kokemukset jättävät syvät jäljet ja herättävät voimakkaita tunteita. Minulla ei ole aikomustakaan vähätellä kokemuksiasi tai neuvoa sinua. Olet joutunut kokemaan äärimmäisen raskaita ja epäoikeudenmukaisia asioita jo aivan pienenä lapsena. On erittäin väärin, että lapsi joutuu kokemaan tuollaisia asioita. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua missään nimessä olemaan
noin vahva kuin Sinä olet ollut.
Mitä tarkoittaa aikuiseksi kasvaminen? Miksi meidän ainakin pitäisi kasvaa ja kehittyä inhimillisiksi ihmisiksi? Lapsi on keskenkasvuinen, mutta niinpä näyttää olevan moni ns. aikuinenkin.
Hyviä kysymyksiä. Miksi lapsen tulisi kasvaa aikuiseksi? Miksi elämä pitäisi olla inhimillistä. Lapsella on paljon puhtaammat ja lempeemmät ajatukset kuin aikuisella. Eivät ens alkuun ees osaa vaistota vaaraa.
No nykypäivänähän ei inhimillisyys enää 'kuki' eikä elä, jotta pidä hyvänäsi, ellet tajua, miksi "pitäisi olla" ...
Lapset ovat pilaamattomia niin kauan, kunnes ns. aikuiset pilaavat heidät. Oikeasti aikuiseksi kasvanut tietää ja ymmärtää, tuntee vastuunsa ja velvollisuutensa ja toimii asioissa ja aiheissa oikeudenmukaisesti. Koskee sekä lapsia että vanhempia, joita ei parane arvostella, ellei itse ole päässyt tippaakaan pidemmälle aikuiseksi kasvamisen tiellä.
Täytyykö näitä selitellä vielä 60-palstalaisille? Oikeesti.
ihan Aikuisten oikeesti tämä on 60+keskustelupalsta.
Onhan?
En tiedä.
Ikinä oikeastaan ajatellut koko asiaa. Ite tottunut lähinnä syyttämään itseään ihan kaikesta. Silloinkin, kun jokin juttu selkeesti jonkun muun tekosia.
Perustuu kai lähinnä siihen, ite on pärjättävä ja ite on omista asioistaan vastuussa. Siis jos jokin juttu menee päin persettä, pitää syyttää itteään, kun on ite tehnyt vääriä valintoja, tai ollut liika pöljä välttääkseen tilanteen.
Vähän sama, kuin joutuis kolariin. Aina voi olla varovaisempi, voi miettiä ajoteittiään,ajokeliä, muuta liikennettä jne paremmin. Vaikka nyt kolme kertaa olen jonkun alle jäänytkin, kaikki kolarit ois voinut kyllä välttää. Olemalla ite varovaisempi.
Jonkinlainen perusluterilainen ote, vaikken uskis olekkaan. Se kyllä perustuu kasvuilmapiiriin ja himalla tavallaan osuutensa siinä. Enenpi ehkä sillä, että on lestaatialueelta, koton nyt ei uskishöttöä kyllä ollut.
Mutta juu, en ole tolta kantilta asiaa ajatellut. Ei vanhemmat ole mun tekemisiä tehneet, ihan ite olen eloni elänyt.
Iteasiassa hyvä idea. Pitääkin alkaa laittaan omat töppäilyt mutsin ja fatsin syyksi. Se vois helpottaa suomalaiskansalliseen itsesäälissä rypemiseen....
Jokatapauksessa, kattelen edelleen enenpi etiäpäin. Hyvin vähän tulee menneitä muisteltua ja kun on jo perspektiiviä, näkee asiat paremmin. Omis mokia kyllä tullut tehtyä. Ihan ite.
=DW=
Itse on niitä asiota omille lapsileni tekisi mitä minulle tehtiin. " koivuniemen herratkin" vierailivat meillä kuukausittain, kun ukko oli kännissä. Ikinä en niitä hetkiä tule unohtamaan.
Remmillä, risulla, karpäslätkällä, ja ohuella rimalla. Ikäni oli 6-8 vuotta. Pitäisikö minun hyväksyä nämä lyönnit ? Mielestäni ei. Aikaa teoista on 60 vuotta, mutta vieläkään pahemmin naurata.
Not.
Meillä himassa ei käytetty fyysistä kuritusta. Kyllä se oli ihan puhtaasti henkistä väkivaltaa:D
=DW=
Se, mihin ei kuole, kasvattaa ja kehittää. Teikäläistä ei näköjään kuitenkaan.
Juuri noin. Minun poika , nyt 45v on kunnon mies, vaikka on saanut minulta pataan teini-iässä kymmeniä kertoja. Koskaan ei ole aikuisena ihmisenä näistä asioista maininnut. Asuu Ruotsissa, mutta joka vuosi tulee käymään luonani.
Olisi sitten kannattanut mainita ja purkaa aihe. Voisi käydä useammin.
Yksi kerta/ vuosi on riittävä.
Väkivalta on aina väärin eikä sitä tarvitse hyväksyä.
ITse olen tukistanut ja läpsäytellyt lapsiani ja kannan siitä tavatonta syyllisyyttä. Rakastamalla ja keskustelemalla olisi saanut paljon parempaa aikaiseksi.
Kaksijakoisuutta.
Veljeni syntyi 30-luvun puolivälin tietämissä ilmeisen toivottuna lapsena.
Itse synnyin 1943 joulukuussa.
Äitini (?) asenne ilmeni varhain minunkin havaittavaksi.
Veljeni oli "kultamuna" jonka tekemiset olivat aina upeita.
Kaikessa liikunnassa todellinen lahjakkuus mutta varhainen ylistäminen aiheutti ylimielisen asenteen kaikkiin muihin.
Pyrki ja pääsi keskikouluun mutta heitettiin sieltä ulos toisella luokalla.
Raivatessani ullakkoa sattui käsiini hänen keskikoulutodistuksensa. 4 ja
5 numeroiden täyttämä, todella, paitsi urhelu ja voimistelu jotka olivat kymppejä.
Ilmeisesti jo jaloille noususta alkanut ja jatkunut kehuminen oli muokannut veljeni ylimielisen asenteen kaikkien muiden suhteen.
Todistuksesta. Isäni häpesi mutta äitini katsoi, että liikunnan kympit pyhittävät kaiken.
Ollessani kansakoulun 3 ja 4 luokan priimus, ei merkinnyt mitään mutta ei haukuttukaan. Menestyin keskikoulussa mutta mikään ei riittänyt äidilleni. okeesta saatu 10 kelpasi vain jos se oli luokan ainoa. Luokkakoko oli alkuun 40 oppilasta.
4 x 40 oppilasta aloitti ja lukioon pääsi kielilinjalle 24 ja pikälle matikalle 16. Menestyin hyvin paitsi ruotsin kielessä yhdet ehdot.
Toistuvasti sai kuulla miten kalliiksi tulen.
Saatuani lukion läpi menin vapaaehtoisena inttiin josta tulin vänrikkinä.
Saman vuoden syksyllä häivyin Ruotsiin.
Tuohon mennessä oli veljeni kärähtänyt rattijuoppoudesta. Myi Wartburginsa ja lahjoi rahoilla poliisit.
Ei hän tyhmä ollut. Pääsi teniseen kouluun ja valmistui oikeassa ajassa rakennusmestariksi. En menestynyt rakennustyömaiden pomona eikä suuryrityksen kirjoilla ko. firman yhdyshenkilönäkään. Teki kaksi mittavaa varkautta enkä tiedä miten selvitti ne.
Asennetta kuvaa se, että hän äänesti kommunisteja. Perusteena, että niin kauan kuin Suomessa on yksikin, häntä paremmin ansaitseva vuorineuvos, niin kommarit saavat hänen äänensä.
Tuo oman ylivertaisuuden asenne leimasi hänen elämäänsä loppuun saakka. Vaimonsa kuullen kehui vieraille syrjähyppyjään! Äitini jumaloi mutta armeijan jälkeinen riita isäni kanssa johti isääni kohdistuvaan pahoinpitelyyn. Sitten älysi sentään lähteä.
Myöhemmin ahneus, varastaminen ja ylipäätään moraalittomuus leimasi elämää.
Määrätietoisen taitava hän oli. Äitini ollessa hoivakodissa veljeni hoiti äitini kaikki asiat. Taitavuutta osoittaa sekin, että äitini menehdyttyä hän puhui Nordean virkailijan ympäri siten, että äitini tallelokero avattiin hänelle. Äitini oli vuosikausia pitänyt valtatien varressa olevaa kuppilaa menestyksellä.
Jne, jne.
Myöhemmin ilmeni, että hänen vävynsä oli toimittanut tiedon sähköpostiini mutta sillä ei ollut merkitystä.
En olisi kuitenkaan mennyt hautajaisiin koska se olisi ollut mitä räikeintä, teeskenneltyä hymistelyä.
Hänen poikansa menehtyi aivokalvon tulehdukseen alle kouluikäisenä.
Hauta on omien vanhempiemme haudan kohdalla, käytävän vastakkaisella puolella.
Veljeni oli kaikki loppuvuodet samalla paikkakunnalla mutta vaimoni huolehti jouluaaton kynttilästä poitsun haudalle.
Itseäni ihottaa kun nämä vanhat asiat vielä hiertävät ajatuksiani.
Älä märehdi vanhoja
Erinomaista että otit etäisyyttä, se oli oikea veto
sukulaisista ei koskaan ihan täysi pääse eroon, se on vain
hyväksyttävä ongelmaksi
vartpurkin kunniaksi otetaan yhteislaulu
wirran warrella
https://www.youtube.com/watch?v=4A-Aj4suiAc
" mut löysin vanhan, vanhan piian siitä kerron nyt. Sen vaatteista kun puhdistin ja sitä kääntelin......mmmm.
Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee.
Juuri noin on ajatella!
on hyvä
Tai pidetään perinnettä yllä ja näytetään lapsille, että isä on yhtä " hurja" kuin pappa joka antoi viikottain nahkaremmiä.
Toimii !!@@%€&*^!+×()?]
Siitä joutuu nykyään vankilaan. Se on rikos.
Isäni näytti nalkuttavalle, myrkkyä tihkuvalle äidilleni poistumissuunnan. Puukon tehostamana.
Äitini uhriutui tietoisesti. Tiesi kyllä mitä siitä haukkumisen rätkytyksestä seuraa.
Mitähän varten äiti nalkutti? Oletko ikinä koskaan miettinyt? Hän(kään) ei ollut avioliitossaan yksin.
Siitä on turha syyttää omia vanhempiaan jokainenhan itse päättää elämästään eikö
Eväät elämään tulevat geeneistä ja, ennen kaikkea kasvatuksesta!
Ainut järkevä kommentti . Jos annetaan jo pikkulapsena tunti turpaan päivässä, niin siitä ei hyvä heilu aikuisena. Kukkahattutädit on tietenkin erimieltä.
Geeneistä tulee 50 % ja ympäristöstä 50 %.
Siitä huolimatta, sinusta välittämöttä, syytän isäukkoa lyömisestä ja hakkaamisesta ikuisesti.
Ahaa, mistäs nuo luvut tempaisit?
AI kertoi.
Olen kiitollinen vanhemmilleni. Heidän jokapäiväinen riitelynsä ja ajoittaiset puukon vauhdittamat ulkoilut saivat aikaan päätöksen, että jos minulla on joskus perhettä niin ainakin ennen lasten hankkinista haluan varmistaa, ettei heidän tarvitse elää yhtä riitaisessa kodissa kuin minun.
Ennen asian varmentumista vioitumiseni ensimmäiset pari vuotta menivät tuon asian varmistamiseen.
Onnistuin.
Leskeydyin viime keväänä 57v aviovuosien jälkeen.
Hyvä heilui osittain noiden lapsuuden kokemusta ansiosta. En taatusti tule käyttäytymään tuolla tavoin! 57 yhteistä vuotta ja ja kaksi +50v lastamme vahvistavat tuon.
Geenit vaikuttavat neljäsosan. Muuta vaikuttavat tekijät ovat elämäntapavalinnat, ympäristö ja sattuma. Jotta ...
Et sinä sitten paljon paremmaksi ole tullut kuin isäsi.
Pitkä avioliitto ei läheskään aina tarkoita, sen olevan onnellinen. Seuratkaa " onnellisia" esim marketissa, siellä toinen menee kuin veturi eteenpäin ja suu käy koko ajan, toinen nyökkäilee ja tulee ostoskärryjen kanssa perässä. Yleensä perässä oleva on pieni, kuiva mies, jonka mieliteko olisi ujuttaa muutama kukko olut ostoskärryyn, mutta uskallus ei riitä.
Sinulle sanon: Aika tekee avioliitosta VAIN PITKÄN. Puoliset ( myö te) pysytte yhdessä tottumuksesta, taloudellisista syistä, lasten vuoksi tai eron pelossa. Suhteesta puuttuu seksi, kannustus ja onnellisuus. Tiedän miehiä jotka saunailloissa valittaa, että ei ole saanut " piparia/ pitaleipää" vuosikausiin ja viikottain joutuu asioimaan " Kyllikin" kanssa. Muutos alkutekstiin: pitää olla PUOLISOT.
Sinulle lienee käsittämätöntä, että jotkut ovat todella kiintyneet toisiinsa ja kokevat elämänsä tyydyttäväksi.
Kumppanin kaikinpuolinen hyvinvointi on tärkeää.
En ole koskaan ymmärtänyt "saamista" käsitteenä!
Moleminpuolinen hyvän olon tuottaminen on itsestään selvää!
Niin arkisissa asioissa kuin myös intiimeissä asioissa.
Kun vaimoni biologinen kello kilahti hormonilääkityksen jälkeen niin lopetimme penetroinnin ja jatko sujui muilla keinoilla.
Taloudelliset syyt? Meillä oli kaikki yhteistä. Jos vaimoni olisi halunnut radikaalia muutosta niin ensimmäisenä pankkipäivänä hän olisi voinut realisoida itselleen noin 20:n vuoden eläkkeensä verran rahaa. Ei olisi tarvinnut edes puuttua kiinteämpään omaisuuteen.
Sata työreissua Tampereelle. Ensimmäisen työpäivän päättyessä, siirryttäessä hoteliin, niin nämä kiltit ,pitkään onnellisessa avioliitossa olevat, aloittavat etsiä paikkaa missä illalla on orkesteritanssit. Hyvänen aika, mikä kiire, mikä into. Vierasta tussukkaa pitää saada mahdollisimman pian. Samat kiltit ukot on sitten ostoskärryjen kuljettajina kotimarketissa. Kärryjen, minkä suunnan määrää kovaäänin 85kg Justiina. Heti pystyn nimeämään, ainakin 8 ukkoa, mutta en tietenkään siitä tee. Itse kärysin vieraista, kun tuli pieni taudinpoikanen " pikku seppoon". Ero tuli, mutta jostain ihmeen syystä nämä killtit ei kärähdä, ei kirveelläkään. Kokemuksesta sanon, että avioliiton kesto ja laatu on ksksi eri asiaa. Pitkä liitto voi olla onneton ja lyhyempi voi puolestaan tarjota suurta täyttymystä. Oma rakas löytyi Viipurista, 6v kokemuksella voin sanoa: " onko tämä unta"
Just noin. Saman olen myös minä laittanut merkille; justiina ja hiirulainen.
Istuin aikoinaan kahvilla paikallisessa citymarketissa ja vartavasten seurasin näitä onnellisia pariskuntia eli Justiinaa ja hiirulaista. Toinen käveli edellä ja pieni, hoikka, vässykkä hiirulainen kärryjen kanssa perässä. Justiini kyseli koko ajan, " oliko meillä sitä ja tätä kotona" ukko vastasi " joo jäi sinne ainakin muutama peruna, punaista maitoa jäi vain pieni tilkka" kauhea metelli . Voi pkle.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, haavojen kanssa on pystyttävä elämään. Anteeksianto ei helpota asiaa.
Kyllä helpottaa. Jos se on epäselvää, kokeile terapiaa.
Vanhempani olivat sen ajan lapsia. Elivät niillä mahdollisuuksilla mitä heillä oli. Minä olin heidän esikoisensa
Vanhempiaan ei voi valita mutta omaan elämäänsä joutuu joskus vaikuttamaan aika varhain. Olemaan ainoa "aikuinen' tietyissä asioissa perheessä ja pyrkiä parantamaan koko perheen elämää.
Tuohon aikaan naisen asema perheessä oli eri kuin nykyjään. Lisäksi ero oli häpeä ja varmaan joillain oli tilanteesta ja omasta elämänhistoriasta osaamttomuutta vaatia parempaa kun omasta biologisesta perheestä ei kokemusta ollut.
En syytä vanhempiani. Isä oli mikä oli. Hänellä oli ns. kaksi persoonallisuutta. Äiti yritti olla kaikille mieliksi ja elättikin käytännössä yksin koko perheen omista tarpeistaan tinkien. Ei osannut pitää riittävästi puoliaan mutta autoin häntä. Hän on jo edesmennyt mutta oli niin rakas ❤️.
Siili25
Minut on kääritty pumpuliin.
Perheen kulttuuri siirtyy lapsille, isä lyö, poika lyö, pojanpoika lyö.
Ehkä nykynuoret alkavat kuitenkin olla jo toista maata. Näkevät ja ajattelevat eri lailla ja sitten myös tekevät ja toimivat.
Tai sitten reaktio on päinvastainen!
Eka kommenttini tähän ketjuun; voit tietysti syyttää vanhempiasi vaikka mistä, kunhan muistat kiittää että antoivat elämän.
”Antoivat” tietysti juu, kun aborttia ei saanut.
Päästä irti.
En ole koskaan kiinni ollutkaan!
No hyvä.
Kun on viisivuotta saanut turpaan, niin kaikki muistot on koodattu aivoihin. Vaikka isäukko (87v) yrittää mielistellä ja jopa rahalla lahjoa minua ja perhettä, niin vtu ikinä en anteeksi anna, päinvastoin tekisi mieli, potkaista vahingossa kevelykeppiä, jota ilman ei pysy pystyssä. Jouluna tuli tililleni 1000€, mutta joulunviettoon ei kutsuttu.
Miten koet olevasi paree kuin isäsi? Omena ei ole kauas puusta pudonnut.
Kun en lyö lapsiani, vaan rakastan.
Se ei riitä. Niin me teemme kaikki. Sen lisäksi olemme opetelleet - joskus rankimman kautta - ymmärtämään myös väärin toimineita vanhempiamme.
Kokemastani vähättelystä ja "tilsimisestä" huolimatta olen mielestäni onnistunut elämässäni.
Pitkän matikan lukio läpi ruotsin a:lla.
Intistä vänrikkinä ja kertailun jälkeen itsenäisyyspäivänä luutnantiksi.
Jäämättä kiitollisuuden velkaa kenellekään koneinssiksi.
Perusmetallissa uraputki alkuun esikuntaosaston osastoinssinä ja alle kahden vuoden ko. osaston päällikkönä.
Onnistunut puolison valinta. Kaksi lasta.
Vaihdoin työpaikkoja 3:n - 6:n vuoden välein kun en enää saanut mitään uutta irti.
Lapset lukiosta pitkältä matikalta stipendien kera. Jatkot yliopistossa ja korkeakoulussa.
Talous siihen kuntoon, että voimme itse päättää milloin lopetamme palkkatyön. Viimeiset työvuoteni uurastin päivälaskutuksella.
Asuntoina 140m2:n rinnetalo, kaksio eteläsavolaisen kaupungin rantakadulla ja Espanjassa kolmio vastaavalla paikalla pienehkössä rantakaupungissa.
Vanhempani riitelivät päivittäin sen saadessa joskus väkivaltaisia muottoja.
Vaimoni kanssa emme koskaan ajautuneet henkilökohtaiseen soimaamiseen.
Vaikea kuvitella paremmin sujunutta elämää!
81v vaiheessa leikattiin eturauhaseni jonka oheistuotteena tuli nivustyrä. Vaimoni menehtyi samana vuotena.
Nuo viimeiset vaiheet tuskin ovat pelkkää huonoa onnea vaan tilastollisia todennäköisyyksiä.
Huomenna menen kuntosalille jossa pääpaino istumahackin 5:ssä sarjassa tasavitosia ykkösinä. = lihashermotuksen stimulointia.
Kokeilin kahta viikkoa Espanjan asunnolla mutta en viihtynyt yksin.
Muutamaa, poikamiehenä tapahtunutta sattumusta lukuun ottamatta, en olisi toiminut toisin.
Lekurin mukaan 82v hyväkuntoinen mies.
Fiksuna ihmisenä toivon kuitenkin, että kuuntelet joskus podcast- jaksoja yotubessa, jossa esim livijengiläiset tai pahoista väkivaltarikoksista pitkän tuomion kärsineet miehet kertovat lapsuudestaan. Lähes jokainen kertoo, hyvästä/ huolehtivasta, rakkaasta äidistä,sekä hakkaavasta ukosta joka lätki perhettä turpaan, jos ei ollut sitä ennen häipynyt maisemista ja jättänyt perhettä " oman onnensa varaan". Voisin laittaa nimilistan, mitä videoita suosittelen katsottavaksi,mutta tiedät varmasti ja voit aloitaa vaikka julmimpia tekoja tehneistä, tapansa parantaneista, uskoontulleista. En väitä, sillä tiedän monia julkisuuden henkilöitä, hyvässä asemassa olevia miehiä ja naisia jotka pärjäävät loistavasti kovasta lapsuudesta huolimatta. Mutta heidänkin kohdalla yhteinen nimittäjä on alkoholistunut isä, monesti perheen jättänyt.
Omien vanhempieni roolit? Äitini (?) oli ilkeä, pahansuopa perkele joka provosoi isääni haukkua rätkyttämällä isäni ml. hänen sukunsa.
Isäni yritti suojella minua aina tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan.
Ollessaan "maistissa" isäni oli hyväntuulinen ja seurallinen mutta hänen harmittomuudestaan huolimatta äitini rähjäsi hänelle vaikka tiesi, että jossakin vaiheessa isäni päreet palavat.
Eräs yksityiskohta. Äitini luonnehti minut hinteläksi hyntykäksi josta tuskin tulee työmiestä. Olikohan tuohon liittyvää valmennusta kun äitini järjesti minut tutun tilallisen saareen propsin kuorintaan.
Paikka noin 3km:n soutumatkan päässä. Yksin. Majoitus pinon kupeeseen tekemässä havumajassa. 6 päivää, eli 5 yötä siellä yksipuolisten eväiden kanssa. Lauantai iltapäivisin soutelu rantaan. Fillarilla kotiin syömään, saunomaan ja nukkumaan. Maanantai aamuisin homma uusiksi.
Ko. saaressa oli jossakin pari maataloa mutta en tonnyt missä. Samoin kesämökit olivat suuren saaren toisella puolella.
Onneksi en lyönyt kirveellä koipeeni tai mitään vastaavaakaan.
Palkastani en nähnyt killinkiäkään.
Tuon kesän jälkeen kaikki kesälomat päivästä päivään palkkatyössä 0-verokirjalla.
Silloin palkat maksettiin käteisenä tilipusseissa. Pari kuukautta ennen inttiin menoa minä sain pitää osan palkasta itselläni. Selvisin ruokarahan maksamisella.
Heti intin jälkeen häivyin siitä myrkkypesästä Ruotsiin.
Ymmärrän hyvin, että on vaikea ymmärtää tai uskoa tuollaisen myrkkyä tihkuvan "äidin" olemassa oloon.
Vanhempi veljeni selvisi alusta alkaen ( 15v ) ruokarahan maksamisella.
Ymmärrän hyvin jos joku epäilee kuvaamani tapahtuman liioittelua mutta totuus on riittävän karmea liioittelemattakin.
Omat lapseni aloittivat vierastyön opettelun naapureillemme takemillä palveluilla ja satunnaisilla muilla "bisneksillä" mutta saivat pitää joka ainoan killingin. Ensimmäisten, melkein koko kesäloman kestäneiden työrupeamien jälkeen penskat kysyivät mielipidettäni rahojen käyttöön.
Selitin silloisen säätelytalouden aikaisen pörssitoiminnan periaatteet.
Sijoitin killinkejä silloisiin, varmoihin muutamalla %:lla inflation ylittävän tuoton kohteisiin.
Osakekirjat olivat silloin paperisia ja niissä oli osinkolipukkeet.
Ensimmäisen kerran tenavat olivat hieman epäuskoisia kun pankin tallelokero holvissa leikkasin heille kuuluvat osinkolipukkeet evästäen menemään niiden ja pankkikirjan kanssa kassalle. Kyllä olivat onnessaan.
Osingot menivät heidän omille tileilleen. Tietenkin jatkoimme viikkorahojen antamista.
Tyttö säästi pesämunansa opiskelemaan lähtöön saakka.
Poika osti pienehkön, 50x suurentavan "tähtikaukoputken" ja liittyi URSAan. Putki oli halpa ja loput rahat jäivät "itämään".
Voi uskon sinua oikein hyvin. Oma äitini oli kaksinaamainen "hienostorouva" eli ulospäin elämämme näytti oikeinkin hohdokkaalta<, rahaa oli ja lapset nättejä ja äiti itsekin kaunis nainen. Isäni taas oli työnarkomaani, jota ei kotona näkynyv ja mitä enemmän hä töitä teki, sitä enemmän meillä oli rahaa.
Olen lapsista keskimmäinen ja esikoinen oli perheen lellikki; pääsi joskus jopa alueellisiiin missikisoihin, joista muistettiin mainita aina ja huokaista sitten perään kun tuosta seuraavasta painoksesta ei sitten ollutkaan mihinkään eli olin se ruma ankanpoikanen. Kuopus taa sai olla omissa oloissaan ja sai kaiken mitä halusi kuten myös esikoinen. Minä sain julkista nolaamista, haukkumista ja lempinimekseni kaikenlaisia ulkonäkööni liittyvää, joita äitini käytti kun muut eivät kuulleet paitsi tietenkin kun poikaystäväni oli käymässä silloin hänen lempihuomatuksensa olivat mm. hieman erikokoiset rintani ja suonikohjun alkuni, joita hän taivasteli aina poikaystäväni kuullen.
Kuopuksesta tuli alkoholisti ja esikoisesta työtön yksinhuoltaja; oliko kasvatuksella ja sillä, että saivat kaikki valmiina, vaikutusta, En tiedä mutta todennäköisesti ainakin jotain.
Minä hankin akateemisen koulutuksen ja menin naimisiin hurmaavan miehen kanssa, ja yhä edelleen hä n hurmaa minut.
Koskaan ei ole liian myöhäistä syyttää omia pahansuopia
vanhempiaan.