Tässä Eeva Kilven ihastuttava runo.
Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.
Animalia (1987)
Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.
Animalia (1987)
Vastaukset 22
Vanhimmat
suloinen loru;))))))))!!!!
meistä papoistakin yhtä kaunista sanottavaa.
Kateelliseksi tulen muuten....
Voithan papparainen kääntää mielessäsi runon, että mummon tilalle tulee pappa. Molemmat on tärkeitä ihmisiä lastenlastemme elämässä ja pappa eritoten ainakin meillä. Tyttäremme lapset kyselee jatkuvasti missä pappa on? pappa kun on "työhullu" ja liian harvoin kotona.
olla oikein tuuhea pitkäoksainen kuusi, jonka oksille lapsenlapset voi rakentaa majan.
Vielä olen kuitenkin intohimoinen.
ukkonen ja iskee salamalla siihen puuhun, ja ne puun juurella sadetta paossa ollet lapset kuolee.
karseeta
ei elä pitkään..:)
just tulee niitä puita joitten alle lapset sitten kuolee kun salama iskee ukkosella.
ainakkaa talavella iske...:/
oo suojaavia havisevia lehtiäkään.
siinä mittää havisevista lehdistä...:) *viilataan nyt*
ukkosia talvellakin on, tosin vaan harvemmin. *vaihka höylättäs*
kuollu salammaan talavella, vaikka kuin viilois ja höylleis..:)
lämminhenkinen runo, ihan tuli hyvä olo, kiitos.
Niin ja toivottavasti minusta tulee tuo puu..:)
tuo oli pelottava tuo runo, kylmät väreet meni.
Se on siis hyvä runo, koska herätti tunteita.
vielä tässä vaiheessa olet täynnä intohimoa, eikö niin!!!
Oli se kyllä hyvä runo, ja niitä on paljonkin, kun olisi aikaa lukea.
Se aika kun tuntuu olevan kortilla nykyään....
tiedä siitä intohimosta, "tuntemattomuuksia" kuvaa paremmin tämä runo:
Tunteellinen siili
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
-- Kirsi Kunnas
pelotti...minusta tuo rakkaitteni suojaaminen, sitte puuna, sateelta ja tuulelta oli se, minussa lämpimiä tunteita herättävä kohta runossa...ja kukkaniittyäkin on mukava katsella..eikö niin?
vähissä, ja joskus himoitsenkin, joskus rahaa, uutta autoa, suurempaa taloa jossain vuorilla tai alpeilla , tais sitten vain karkkia ja jäätelööööö..ym..ym....ja ainakkii muuta ..:)
Nuo samaiset sanat herätti minussakin ihastusta. Tosiasiahan on, että me mummut ja papat olemme tärkeitä lastenlapsillemme jos vain annetaan siihen mahdollisuus.
Olen itse kohta 50 vuotias ja muistan lämmöllä mummujani ja pappojani jotka ikävä kyllä poistuivat liian varhain elämästäni. Nuoret unohtaa usein, että me isovanhemmat olemme joskus olleet nuoria ja käyneet saman kehityksen läpi kuin nykyiset nuoret, ja meillä on ollut intohimoja ja on vieläkin.
ole koskaan ollut isovanhempia aj koen että olen jäänyt paljosta paitsi..tai ainakin kuvittelen niin.
Vaikka eipä minulla ole mahdollisuutta olla täydellinen ideaalimummo tämähetkisen kodissamme tehtävän työni takia... mutta tärkeitä me silti olemme heille...näköjään.
ohjelmaa.
Näin met tehhään vanhana:
KUN MINUSTA TULEE VANHA!!!
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen, jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen,
tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä
syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle,
minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainakaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään,
ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän,
ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
Englanninkielisestä runosta suomentanut Hannele Harjajärvi
justtiisa miulle sopiva, noin mie teenkin...tai tehhään vain..siitäs saavat..ähäkutti...*ja pitkä nenä*..kiitos vinkistä mekatroonikko, ihana runo vai loruko lie...