Nyt tuntuu että tunteet on vähän lauhtuneet siitä kun viimeksi kävin sohaisemassa mehiläispesää puolitoista viikkoa sitten. Olen ollut idiootti, myönnän sen, anteeksi naiset. JV.n entiselle työkaverille , jos tällä palstalla käyt, surulliset terveiset: oon pahoillani että vihaat mua niin kauhiasti. Pidän susta yhtä paljon kun J.stä, eli aika paljon. Muistelen usein lämmöllä asiontia teillä talvella. MINÄ muistan sinut Kauniina, aina ystävällisenä ja mukavimpana henkilönä teidän porukasta. Ymmärrän kiukkusi, olen ymmärtänyt keväästä saakka. Jouluna kaikki oli vielä niin hyvin; äijä luikki käytävillä mua karkuun ja sinä olit kaunis ja iloinen koruissas. No niin, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja näillä mennään. Mutta ei sille mitään voi että J meni mulla niin pahasti tunteisiin, varsinkin viimeinen tapaaminen (on se vaan sellanen naisten mies). Mutta ei mun mies. Kiitos J joka ainoasta kommentista ja keskustelun aloituksesta, ymmärrät sanoittakin. Loppuun vielä: mulla on ollut vaihtelevan hauskaa lueskellessa erinäisiä keskusteluja, Välillä oon ollu kauhuissani, välillä kiljunut naurusta. Yhtäkään kommenttia en ole laittanut sitten erään torstain. Hyvää jatkoa, ja loppuun tieto teille ystäväiseni, sanoisin että lähimmät ihmiseni ovat täysin viattomia kaikkeen, en ole keskustellut asioista ja teistä koskaan heidän kanssaan, muuta kun jotain ympäripyöreää. En tule taas vähään aikaan kommentoimaan tänne ja lupaan että minut tunnistaa Aina, kun kommentoin.
JV mies ja naiset!
Anonyymi-ap
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.