Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Taas yksi aloitus palstalla toi kaikki sen päivän tapahtumat mieleen

    Ikävä valtasi mieleni ja kipu täytti sydämeni. Kyyneleet alkoivat valua hallitsemattomasti.
    Mutta yksi asia ihmetyttää: miten kipu ja ikävä voivat samaan aikaan olla niin tuskallisia ja silti niin kauniita, jopa haluttavia? Kyyneleet, levottomuus ja kivun aalto, joka alkaa sydämestä ja leviää koko kehoon – kaiken sen voisi kuvitella tuntuvan vain kivuliaalta. Silti kaikessa siinä on jotain käsittämättömän kaunista. Jotain, mikä vetää puoleensa, vaikka samalla sattuu.

    Ehkä juuri siinä on ikävän kummallisuus: se voi satuttaa syvästi, mutta samalla tuntua niin merkitykselliseltä, ettei siitä halua kokonaan päästää irti.
    5166
    4Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Mikä aloitus?

    1Äänestä

    • Aloitus oli 28.9 ikävä-palstalla alkuillasta, jota ei varmaan enää löydy, kun täällä on koko ajan niin paljon uusia aloituksia.

      Ap

      Äänestä

    Voi parkaa. Tiijäks, toivon todella, että joku suakin loputtomasri silittelee myötäkarvaan eikä vaan loputtomasti selittele, mustaa valkoseks. Rakkautta ja levollisia unia❤️ tulevinakin öinä.

    1Äänestä
    Anonyymi00003

    Äänestä

    Sä et uskalla olla vapaa tai vapautua !
    Sä oot niitä jotka luulee et vain kuolema vapauttaa.
    Oikesti läksysi on oppia vapautumaan jo elämän aikana .
    Siihen liittyy epäonni ihmisuhteissa
    Vapautumisen oppiläksyyn .
    Minö tiedän että opiakseni vapautumaan
    Hän mies oli ainoa oikea minullle .
    Voin kiittää häntä siitä 💜🤍
    Naiselta miehelle ❤️‍🔥

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    Ikävä valtasi mieleni ja kipu täytti sydämeni. Kyyneleet alkoivat valua hallitsemattomasti.
    Mutta yksi asia ihmetyttää: miten kipu ja ikävä voivat samaan aikaan olla niin tuskallisia ja silti niin kauniita, jopa haluttavia? Kyyneleet, levottomuus ja kivun aalto, joka alkaa sydämestä ja leviää koko kehoon – kaiken sen voisi kuvitella tuntuvan vain kivuliaalta. Silti kaikessa siinä on jotain käsittämättömän kaunista. Jotain, mikä vetää puoleensa, vaikka samalla sattuu.

    Ehkä juuri siinä on ikävän kummallisuus: se voi satuttaa syvästi, mutta samalla tuntua niin merkitykselliseltä, ettei siitä halua kokonaan päästää irti.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu