Ostaakko hodari vai munkki?

Hodari on hyvvee

Pureskelin torilla mä hodaria hetken,
kunnes sinapit jo tekivätkin sotkuisen retken.
Keltainen raita loistaa keskellä rintaa,
koristaa nyt paidan parasta pintaa.
Otin heti perään hillomunkin sokerisen,
sain lopputuloksen vähintäänkin traagisen.
Punainen hillo housuilleni roiskahti,
lämmin täyte reidelle asti loiskahti.
Vaan eipä hätiä mitään, kun otan kainaloon kukkoni,
tämän Savonmaan ylpeyden ja suuren aarteeni.
Perinneherkku kalakukko loistaa puhtaudellaan,
se ei syöjäänsä sotke, ei laisinkaan!
Ruiskuori tiivis pitää sisällään kalat ja silavat,
ei sieltä rasvat taikka kastikkeet vilisevät valu.
Siististi taskusta tai paperista sen haukata voi,
puhtaat vaatteet ja mielenrauhaa se minulle soi

Tuas tuulopiäähän pälähti mahoton pulma:
otasikko munkin vai hodarin, voi jumala!
Munkki se sokerijauhoo suupieliin levittää,
ja paidalle rasvatranssin heti tietenki jättää.
Mutta hodari, siinäpä oikia ruokoo!
Se nakki ja kurkkusalaatti mieltä kutkutoo.
Kun sinappi posahtoo sämpylän uumeniin,
niin munkki se vaipuvi syvimpään häpeeseen niin.
Se voiton vie hodari, Savon ylpeys ja lohtu,
ja munkille jääpi vua tyhjä ja kova kohtu!