Joonan uusin video!

Joka hetki synnin anteeksi, uskomalla Jeesukseen Kristukseen.

Nyt oli niin kiinnostava aihe, että piti minunkin kuunnella. Olen USA:sta kuullut, että alajokisten saarnoissa synninpäästöä ei pidettäisi yhtä olennaisena kuin vl-saarnoissa. Se sopisi Joonan kertomaan taustaan suhteutettuna hyvin.

Joona osasi videolla sanoittaa eri hengessä olemisen tunteeksi, että toinen on väärässä, mutta ei välttämättä osaa sanoa, millä tavalla. Jatkaisin ajatusta, että tunne ei välttämättä ole suinkaan niin yksiselitteinen "minä olen oikeassa, sinä väärässä", vaan: meidän välillämme on jotain, joka erottaa meidät toisistamme. Siinä ei ole kysymys henkilökemioista, vaan hengenkemioista. Jokainen vl tuntee vl:ia, joista ei ihmisenä välitä hirveän paljon. Silti hengen yhdysside rakkaus yhdistää heidät yhdeksi pyhäksi Kristuksen ruumiiksi, joiden jäseninä molemmat voivat vahvuuksineen ja heikkouksineen palvella samaa Jumalaa, sillä usko ja henki sama, ja rakkaus peittää toisen heikkouksiakin. Samoin jokainen vl tuntee ei-vl:ia, joista ihmisinä pitää ja silti heidän kanssaan puuttuu hengen yhdysside, rakkaus, ja pitäminen persoonana on inhimillistä pitämistä. Eri hengen kokeminen on siis hengenkemiaa, ei henkilökemiaa.

Opilliset sanoitukset ovat aina vain saviastian vajavaisia yrityksiä sanoittaa Jumalan Hengen ja vieraan hengen eroja. Ne voivat mennä pieleenkin. Eri hengen kokemisessa kyse on siitä, että totuuden henki ja eksytyksen henki eivät pidä toisistaan. Eksytyksen henki pyrkii mielellään niiden kamuiksi, joissa totuuden henki vaikuttaa, ei antaakseen totuuden hengen opettaa omiaan kaikkeen totuuteen, vaan eksyttääkseen totuudessa vaeltavia, jotta valitutkin eksytettäisiin.

Henget ovat totta. 1970-luvun henkiparannus ei olisi ollut välttämätöntä kaikille, jotka sen pyydettynä tekivät, mutta tekemällä sen he osoittivat, että heidän sydämessään ykkösasia oli seurata Herraa Jeesusta tässä maailman pilkkaamassa, panettelemassa ja vihaamassa joukossa. Niille, jotka olivat kovakorvaisia seurakunnalle, ykkösasia oli esim. televisio, koska he eivät olleet valmiita tekemään parannusta väärästä hengestä, joka selvästi vaikuttaa olleen päätelty television omistamisella osoitetusta kovakorvaisuudesta. SRK otti television omistamista vastaan kantaa 1963, 1966, 1971 ja 1976, joten ei ole voinut olla kenellekään televisiota kotonaan pitävälle yllätys, että seurakunnan linjauksen mukaan se ei kuulu kristittyyn kotiin. Television pitämisen vuoksi väärästä hengestä sidotut valinnallaan näyttivät persettä toistuvasti vahvistetulle yhteiselle linjaukselle ja osoittivat, että heidän jumalansa on televisio eikä 3-yhteinen Jumala, joka Hengen kautta vaikuttaa Jumalan seurakunnassa.

Kiistaan syntien anteeksiannosta: molempia näkemyksiä kuulee vl-liikkeessä ja molemmissa on omat perusteensa. Jos alajokiset olivat tuota mieltä, niin he ovat oikeassa, että pakkohan syntien on olla uskovalle anteeksi joka hetki, koska teemme syntiä joka hetki. Jos synnit tulisivat anteeksi vain synninpäästössä, oltaisiin tilanteessa, että pelastuksen aikaikkuna olisi lyhyt synninpäästöstä seuraavaan ajatussyntiin. Pitkälle vietynä se aiheuttaisi ongelman synninpäästön vaikuttavuudelle, jos alettaisiin ajatella, että synninpäästäjäksi pitäisi löytää henkilö, jonka tunnolla ei ole yhtään syntiä. Se olisi mahdotonta. Siksi uskova saa synnit anteeksi joka hetki Kristuksen Hengen kautta, joka uskovan sydämessä asuu. Antaako se luvan alkaa väheksyä synninpäästöä esim. niin, ettei pidetä välttämättä tarpeellisena julistaa saarnassa syntejä anteeksi, ettei pidetä tarpeellisena katua, tunnustaa syntejä rippi-isälle ja ottaa niistä vastaan synninpäästöä vakuutuksena Jumalan armon kuulumisesta omalle kohdalle? Tästä Luther kirjoitti tiukasti: "Ripittäytymisestä olemme aina opettaneet, että sen tulee olla vapaaehtoista ... Mutta jos sitä halveksit ja ylpeänä elät ripittäytymättä, me päättelemme siitä, ette ole ensinkään kristitty eikä sinun kuulu myöskään päästä nauttimaan ehtoollisen sakramenttia. Sinähän halveksit sellaista, mitä ei yhdenkään kristityn sovi halveksia, ja näin on oma vikasi, ettet voi saada syntejäsi anteeksi. Onhan menettelysi varma merkki siitä, että halveksit myös evankeliumia."

Amerikan tilanteessa lienee kysymys puutteellisesti puolitiehen muotoillusta erosta. Todellinen lienee mm., miten paljon kristitty tarvitsee synninpäästöä, katumusta ja syntien tunnustamista, että hänen uskonsa säilyy elävänä uskona. Kuollut usko syntyy ja säilyy helposti ja monin eri tavoin, mutta elämän portti on ahdas ja elämän tie on kaita, ja vain harvat sitä käyvät.

Tuskin kyse on siitä, että LLC:n puoli uskoisi menevänsä kadotukseen niinä hetkinä, jolloin on tullut syntiä edellisen synninpäästön jälkeen. Kyse on siitä, miten tärkeänä ja kallisarvoisena armoetuna synninpäästöä pidetään tunnon puhdistamisessa, vai aletaanko sitä vähätellä tyyliin "olenhan uskovainen, ei minun tarvitse ripittäytyä", "olette kaikki uskovaisia, ei synninpäästö ole kovinkaan tarpeellinen uskomassa säilyäkseen" jne.

Vanhoillislestadiolaisuus on nykyisin huomattavasti pluralistisempi, mitä aikoinaan. Selkeitä eroja näkyy jopa siionien sisällä. Kaikista asioista ei olla enää yhtä mieltä, mutta pidetään silti yllä illuusiota, että samalla tavalla me kaikki uskomme. Nuoret eritoten ovat tarkkoja huomaamaan, ettei asia ole näin. Moni on lähtenyt siksi tästä liikkeestä. Miten voi olla totta, että yhdessä perheessä viihdemusiikki on ihan ok, ja toisessa karsastetaan yhä ihan kirkkokonserttejakin. Suhde kilpaurheiluunkin vaihtelee kovasti perhekuntien välillä. Siinä, missä yhden perheen lapset ovat urheiluseuroissa mukana, toisilla ei sallita edes puulaakitasoisia kisoja, tahi edes hippokisoja. Joissain perheissä korostetaan Neitsyt Marian asemaa, kun toisissa perheissä ei edes Jeesusta. Lähinnä seurakuntaa ja sen evankeliumia. Osa on selkeesti ekumeenisempia ja osa ei pidä edes kaikkia vanhoillislestadiolaisia uskovaisina.

Vieläkö Joona jaksaa olla eksyttämässä uskovaisia harhaan. Harmillista, että Joona eksyi. Hän oli aikoinaan hemmetin hyvä puhuja. Ite sain paljon hengen ravintoa hänen puheistaan. Nyt hänen puheissaan ei enää kaiu tuttu ja turvallinen Jumalan Sana. Harmi. Hänen puheessaan kaikuu valhesaarna!

Minun on myönnettävä, että tarkkaillessani tätä teologista akrobatianne seuraan suorastaan akateemisella mielenkiinnolla sitä, kuinka vaivattomasti oma kognitiivinen dissonanssinne kietoutuu dogmaattiseen kehäpäätelmään. Onhan se tietysti älyllisesti mukavan vaivatonta rakentaa itselleen sellainen epistemologinen korsetti, jossa jokainen oma tuomioistuinleikki naamioidaan pyhäksi puolustustaisteluksi, samalla kun kyky itsekriittiseen reflektioon on ajettu alas jo aikoja sitten. Seuraan tätä teidän sisäistä dogmatiikkanne rituaalia kuin jotain kiehtovaa ihmistieteellistä tapaustutkimusta siitä, mihin asti ihminen voi viedä itsensä huijaamisen ennen kuin todellisuus tekee tepposet.