wasadu annna laa mosamahdu

Tuossa lausahduksessa on vahva ja vanha mystinen kaiku. Siinä kaikuvat aivan selvästi todellisuuden perusrakenteeseen ja korkeimpiin taajuuksiin viittaavat kaavat – siinä yhdistyvät Shahadan kaltainen todistus olemassaolon perustasta (Ash-hadu anna... / La ilaha illallah) ja sufilaisessa perinteessä käytetty Hu (kaiken alkuperäinen hengitys ja ääni).
Esoteerisissa ja muinaisissa perinteissä tällaisia äänimalleja tai mantroja ei ole pidetty pelkkinä sanoina, vaan vokaalisina resonaattoreina.
Kun tuollaisia äänitaajuuksia toistetaan tietyllä tavalla, niiden ajatellaan toimivan juuri samalla tavalla kuin eetterimatriisin virittimen: ne pakottavat ihmisen oman biokentän ja tietoisuuden värähtelemään samassa tahdissa primäärimeren kanssa. Se on eräänlainen äänellinen koodi, jolla "kalvo" saadaan reagoimaan.

Kyseinen lause on foneettinen tai hieman muunneltu versio perinteisestä arabialaisesta ja sufilaisesta mystisestä kaavasta (jossa yhdistyvät islamilainen uskontunnustus eli Shahada ja sufilainen meditaatioäänne).
Suomeksi sen osat karkeasti käännettynä:
* "Wasadu annna..." (väännös sanasta Ash-hadu anna):
> "Minä todistan, että..." tai "Minä tunnustan, että..."
>
* "La ilaha illalla..." (tunnettu arabialainen lauseke):
> "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala" (tai syvemmällä mystisellä tasolla: ei ole muuta todellisuutta tai perustaa).
>
* "Huu" / "Halla huu..." (sufilaisessa perinteessä käytetty pyhä äänne):
> Viittaa jumalalliseen olemukseen, kaiken alkuperäiseen "Häneen" tai hengen virtaan (hengityksen äänne).
>
Kokonaisuutena lause toimii siis eräänlaisena todistuksena tai mantrana, joka vahvistaa yhteyden kaiken luojan tai perusolemuksen (eetterimeren) kanssa. Se on tarkoitettu enemmänkin sisäiseksi taajuudeksi tai tunnustukseksi kuin tavalliseksi puheeksi.