Olen nyt raskausviikolla 36, synnytys häämöttää piakkoin edessä. Mulle ei ol tullu ihmeempää synnytysjännitystä, pelkoa. Ainoastaan jännitän sitä että kaikki menis hyvin..
En käynyt valmennuksissa, mutta olen seuraillu tätä palstaa ja lueskellu aiheeseen liittyviä kirjoja..mutta voiko synnytykseen jotenkin valmistautua??
En käynyt valmennuksissa, mutta olen seuraillu tätä palstaa ja lueskellu aiheeseen liittyviä kirjoja..mutta voiko synnytykseen jotenkin valmistautua??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yhden lapsen äitinä, ja toista odottavana, sanoisin että EI. Synnytykseen ei voi valmistautua silloin kun on ensimmäinen synnytys edessä. Vaikka kuinka olisi ollut synnytysvalmennuksessa, lukenut kirjoja ja muuta tietoutta, niin siltikään et osaa odottaa sitä mitä on tulossa :) Se on upea kokemus vaikka ehkä se ei siltä tunnukaan sillon kun avautumis vaiheen aikana supistelet kipeästi 10 sekuntin välein. Mutta näin jälkikäteen se oli jotain aivan mahtavaa, voi kun sen olisi tajunnut jo silloin, olisi osannut nauttiakkin siitä kokemuksesta kivusta huolimatta. Toivon sinulle oikeen paljon onnea synnytykseen!!
Monissa kirjoissa ym puhutaan rentoutumisesta ja että sitä vois harjoitella jo etukäteen. Mä pidin moista aivan huuhaana ennen synnytystä, mut nyt oon toista mieltä.
Tai no, olin kyllä itse uskonut "huuhaata" niin paljon, että älysin miettiä valmiiksi itselleni jonkinmoisia rentoutusharjoituksia. Siis suomeksi: jotain ajateltavaa joka vie ajatukset kivusta pois! Mulla auttoi, kun kaikkein tuskallisimmilla hetkillä mielessäni kävin läpi jotain juttuja, laulunsanoja yms. Siis jotain, minkä kertaaminen vaatii hiukan aivotoimintaa muttei liikaa. Toiset tekee mielikuvaharjoituksia - kävelee vaikka mielessään tuttua tietä tms.
Tää voi juu tuntua hölmöltä, mut kuten sanoin, mua se auttoi. Samaan tapaan voi auttaa tuttu musiikki, eli oma cd mukaan (jos synnärillä on soitin). Tai käytä mielikuvitustasi. Jotain siis, joka vie ajatukset (ehkä) edes hetkeksi kivusta.
Jokainen tietty kokee kivun eri tavalla eikä kaikki pysty mihinkään tällasiin harjoituksiin... mut ei varmaan haittaa, jos valmiiksi keksit itsellesi jotain "ajateltavaa". Kipeänä kun ei ainakaan mitään uutta taida tulla mieleen :)
Tsemppiä synnytykseen, se on HIENO kokemus!!!
Synnytin esikoiseni 27.6 ja voin sanoa että on se kokemus,mutta hyvä sellanen.Mua ei jännittäny synnytys missään vaiheessa,eniten jännitti et kumpi tulee.Noh,tyttö tuli:)
Me ei käyty kertaakaan valmennuksessa eikä tutustumassa sairaalaan,mä kammoan kaikkia ryhmäjuttuja,mut kätilöt ja hoitajat oli todella mukavia.Tyttö syntyi viikoilla 40 1,mä olin jo aika kyllästynyt odottamiseen,aamukuudelta meni vedet ja 20.45 synty.
En tiiä voiko siihen valmistautua,mä olin vaan pakannu laukun valmiiks.Onnea koitokseen!
Kuten otsikko sanoo, eipä oikein voi. Itse meni synnytykseen (ensimmäinen) siten että katsotaan mitä tuleman pitää. Toisilla synnytys kestää kauan, toiset taas ovat syöksysynnyttäjiä. Toisilla ei ole suuremmin kipuja ja taas toiset kärsivät hirvittävistä kivuista. Mitkään valmennukset eivät voi kertoa todellisuudessa miltä se sinusta tuntuu tai miten sinun synnytyksesi sujuu, ne ainoastaan voi valmentaa ja antaa tiettyä kuvaa synnytyksestä, mutta jos olet lukenut yms. niin luulisin sinun pärjäävän ihan hyvin noinkin. Itse olin päättänyt että kivunlievitystä otan jos tarvitsen (mutta eipä tarvittu)ja kassin tietysti olin pakannut valmiiksi sekä itselle että vauvalla (eihän se ukko kuitenkaan osaa valkata mitä vaatteita vauva sit tarvii kun tulee kotiin). Ja kätilöthän ovat siellä sitä varten että he osaavat asiansa. Kaikkein tärkeintä on ettei jännitä ja sanoo jos haluaa kokeilla erillaisia synnytysasentoja, esim.penkki. Kyllä ne kätilöt kuuntelevat ja toteuttavat kykyjen mukaan. Toivottavasti jaksoit lukea loppuun, kun tuli tota tekstiä! Onnea synnytykseen ja tsemppiä!
Eipä synnytykseen oikein voi valmistautua...tai sitä mitenkään suunnitella.
Itse synnytin 18,7 terveen tytön...... Sunnuntai iltana olin vielä veneilemässä ja touhusin niitä näitä ilman mitään tuntemuksia..... seuraavana yönä klo 4.15 meni lapsivesi ja siitä se sitten lähti...12.36 oli tyttö maailmassa.
Avautuminen sujui luomuna ja ponnistus spinaalipuudutuksessa....joka oli tosi hyvä juttu!!!
En ollut kivunlievityksen suhteen suunnitellut muuta, kuin että ilokaasua en ota..... lääkäri tarjos epiduraalii, mutta ei onnistunut henk.koht syistä= ahtaat nikamavälit.....ja johan se avautuminen siinä meni äkkiä ja kun sanoin, et ponnistuttas ( jollon oli oikeesti ainut kamala olo), niin leku pääty laittaan spinaalin.
Supistukset tuntui spesiaali pahoilta menkka kivuilta, mutta pärjää, kun MUISTAA HENGITTÄÄ!!! Ja puristaa miehen kättä!!!
Sen verran voit valmistautua tietysti, että pistät omat ja vauvan tavarat valmiiksi hyvissä ajoin... Ota mukaasi myös jotain pientä naposteltavaa ja vaikka trip mehuja.... Mulle ainakin maistui juotava.
ONNEA ! ! !