Ajattele

Ehkä eniten väärinymmärretty asia Raamatussa on tuomitseminen. Epäuskoiset sekottavat puurot ja vellit ja ajattelevat että parannuksen saarnaaminen on tuomitsemista. Tuomiotako mm. Jesaja, Johannes, Jeesus ja Paavali julistivat sanoessaan, että ihmisen on tehtävä parannus, ja että synnissä ei saa elää? Jos joku väittää, että parannussaarna ei ole Raamatun mukaista, hänellä on tainnut ko. kirja pahasti pölyttyä.

Tuomitsemisen vastakohta on armahtaminen, ei synnin hyväksyminen. Parannussaarna on oikeastaan armahtamista. Jumala ei halua kenenkään hukkuvan, ja siksi kutsuu myös aikamme ihmisiä. "Jumala kutsuu meidän kauttamme", sanoi Paavalikin. Tuomitsemista on se, jos ei halua armahtaa katuvaa tai rikkonutta ihmistä - jos on ylpeä mieli eikä halua antaa anteeksi, se on tuomitsemista. Uskovaiset ovat olleet aina valmiit antamaan katuvalle anteeksi. En ole kuullut yhtään tapausta, jolloin syntistä ei olisi armahdettu Jeesuksen opetuksen mukaan. Emme voi kieltää anteeksiantoa, meistä ei ole siihen, eikä se ole meidän tehtävämme. Lestadius ilmaisi asian aikanaan näin: Kun epäuskoinen ihminen sanoo toiselle epäuskoiselle: Mene helvettiin, tämä pitää häntä parhaana ystävänään. Mutta kun uskovainen sanoo epäuskoiselle: ÄLÄ mene helvettiin, epäuskoinen sanoo: sinä tuomitset.

Raamatunkohta "Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi" tunnetaan hyvin, mutta sen selitys on tuottanut hankaluuksia. Jeesus tarkoitti noilla sanoilla uskovaisten keskinäisiä suhteita.

Ilmaisit asian hyvin, enkä ole lainkaan eri mieltä kanssasi. En pidä saarnaamista tuomitsemisena ja asenteet ovat yksilöllisiä vanhoillistenkin keskuudessa. Olen kuitenkin käsittänyt,että vanhoilliset eivät usko ihmisen pelastukseen oman seurakuntansa ulkopuolella. Haluaisinkin tietää onko asia todellakin näin vai olenko ymmärtänyt asian väärin?
Toinen asia josta haluan kirjoittaa on lestadiolaisten "säännöt" mm.television katselu, alkoholin käyttö jne. En tiedä mikä niihin on suhtautuminen tänä päivänä, mutta omalta kohdaltani ymmärrän kielteisen asenteen niihin. Omassa lapsuudessani vain äitini oli lestadiolainen, joten meillä oli televisio ja kaljoitteleva isä. Äiti ei aina jaksanut valvoa mitä televisiosta katsoimme (monta lasta kun oli)katsoimme sieltä kaikenlaista sontaa, ja kyllä
se turvattomuutta toi pieniin mieliin. Sama on alkoholin kanssa. Humalassa oleva vanhempi tekee lapselle AINA turvattoman olon. Ihminen ei jää mistään paitsi jos näistä asioista luopuu. En kuitenkaan pidä kumpaakaan asiaa varsinaisena syntinä ja omasta kodista löytyy niin televisio kuin pari pulloa olutta. "Synti" on se miten näitä
asioita monessa kodissa käytetään. Itse haluaisin säilyttää lasteni mielet mahdollisimman viattomina
mahdollisimman pitkään. Voi olla vain että
mitä isommaksi lapset kasvavat sitä vaikeampi on television katselua rajoittaa. Ymmärrän siis täysin, että monilapsisissa perheissä ei televisiota ole, vaikka sieltä tulisi kuinka opettevaisia ja mielenkiintoisia uutisia ja dokumenttejä. Itse en vain osaa suhtautua mihinkään asiaan mustavalkoisesti ja huomaan tätäkin kirjoittaessani pohtivani asioita monesta
eri kulmasta.