kun mietin, mitä sinulle kuuluu? En tunne sinua oikeasti, ja se on ehkä hyvä, koska jos tietäisin enemmän, se varmaan vain pahentaisi tilaani.
Miksi edes ihastuin, tai mihin? En tiedä, varmasti sinussa on valtavasti hyviä ominaisuuksia, mutta ei sellaisten listaaminen tekisi sinulle oikeutta.
Miksi edes ihastuin, tai mihin? En tiedä, varmasti sinussa on valtavasti hyviä ominaisuuksia, mutta ei sellaisten listaaminen tekisi sinulle oikeutta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
https://youtu.be/0cJFjLoiSOc?
En jaksa aatella semmosia
Oon toi sadisti
Niitä on valtavat määrät ja ne laadultaan absoluuttisia, mutta ne on kaikki sun ansiota, ilman sua olisin pelkkä nokare.
kuin hänelle
Musta enemmän löytyy huonoja kuin hyviä puolia
Sisäpuoli, ulkopuoli, velipuoli, mielipuoli..?
Paha tila? Mutta hyvin on sanat hallussa, ajatus kirkkaana.
Ei kai se sinänsä ole huono tilanne, kaivata hyviä asioita, mutta toivottaman jumittunutta.
Ota selvää ja pura jumit. Pystyt siihen.
muuttumaton tilanne on turvallinen
Mutta toivoton!
Patistelen sinua, koska kirjoituksesi resonoi niin vahvasti oman tilanteeni kanssa. Muuttumaton tilanne on turvallinen, minä tiedän. Kuitenkin, kaikki asiat lopulta muuttuvat. Kaikki muuttuu koko ajan, ihan joka hetki ja... Itselleni tätä selitän. Itseäni minun pitäisi rohkaista. Mutta toivon, että edes jossain joku muu uskaltaisi jotain.
se kai siinä onkin niin julmaa, että toivo kuolee viimeisenä, kauan sen jälkeen kun kaikki muu on mennyttä
Minua arveluttaisi yrittää sytyttää jotain jo kauan sitten sammunutta, tiedä mitä siinä tulee herättäneeksi. ..Ehkä turhaan? yleensä polttoaineen kyllä loppuminen johtaa sammumiseen, ja tankki on varmaan aika tyhjä.
Ahaa, tässä onkin siis kyseessä 'mitä kuuluu marja-leena' -tyyppinen kaipailu. Aloituksesta minulle paistoi vielä lämpimät tunteet ja todellakin toiveikkuus jostain enemmästäkin, vaan kaikki onkin siis sammunutta. Mutta näitähän kaikkia tulkitaan aina oman maailman kautta, niin tottakai minä näen toiveikkuutta ehkä sielläkin, missä sitä ei välttämättä olekaan. Myös omassa elämässäni.
Noista menneisyyden ihastuksista vielä sen verran, että itseäni lämmittävät suuresti jutut, joissa kerrotaan, miten vaikka teinirakastavaiset kohtaavat vuosikymmenten jälkeen tarkoituksella tai sattumalta ja homma jatkuu niin kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Itse en sen aikaisia ihastuksia kaipaa. Tuskin tunnistaisin ihmisiäkään tai ainakaan ne toiset eivät tunnistaisi minua.
En minäkään osaisi niin kaukaisia kaivata, jotenkin olin itse niin eri ihminen silloin. Jotain sellaisia aikuisiän ystäviä (?) on kyllä, joiden kanssa voi mennä vuosikausia ilman mitään kontaktia, ja sitten joskus taas tavattaessa ollaan heti samalla sivulla ja kaikki on niin kuin ennenkin, se on jännää.
Mn?
Ei tässä, sorry
Tm?