Odotetaan avomieheni kanssa esikoistamme ja muuten on mennyt ihan hyvin, mutta yhdestä asiasta on kehittynyt aika suuri ongelma... avomieheni vanhemmat asuvat ulkomailla ja heti raskaudesta kuultuaan hänen äitinsä iloitti tulevansa meille 2 viikoksi kun vauva syntyy. Ymmärrän kyllä, että hän on innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan ja tulen kyllä hyvin toimeen avokkini perheen kanssa. Kuitenkin minua tämä ahdistaa, kun tuntuu, että haluaisin olla ihan kolmistaan ja totutella uuteen vauvaan aluksi. Mieheni ei oikein ymmärrä minua asiassa ja riitelemme nyt tästä tasaisin väliajoin...
Olenkohan nyt itsekäs, ymmärrän, että tuleva mummi haluaa heti nähdä vauvan, mutta minua kauhistuttaa jo nyt (vko 20 menossa) ajatus siitä, että hän olisi meillä koko ajan ensimmäiset kaksi viikkoa!
Pitäisikö minun siis 'taipua', tilannhan ei ole ihan 'normaali' kun mieheni ei ole kotoisin suomesta eikä voi vain tulla kyläilemään silloin tällöin?
APUA!
Olenkohan nyt itsekäs, ymmärrän, että tuleva mummi haluaa heti nähdä vauvan, mutta minua kauhistuttaa jo nyt (vko 20 menossa) ajatus siitä, että hän olisi meillä koko ajan ensimmäiset kaksi viikkoa!
Pitäisikö minun siis 'taipua', tilannhan ei ole ihan 'normaali' kun mieheni ei ole kotoisin suomesta eikä voi vain tulla kyläilemään silloin tällöin?
APUA!
Vastaukset 13
Vanhimmat
kun odotin ensimmäistäni tuli mulle jossakin vaiheessa sellanen olo että voi ei kun lapseni syntyy on koko sukuni sen kimpussa.(mulla on 12 sisarusta eikä vähään aikaan ollu muita vauvoja ollu).etten itse saa pitää vauvaani sylissä ja hoivata.ajattelin että se kiintyy muihin ja että sisarukseni vähän niinkuin omisi sen.kuitenkin nautein loppujen lopuksi tilanteesta kun kaikki "hössäsi"tyttöni ympärillä ja sain kyllä ihan tarpeeksi paljon itsekin helliä vauvaa.ymmärrän kyllä että se on erilaista kun anoppi tulee mitä sitten omat siskot tai äiti ja kyllähän sitä haluaa rauhassa kotiutua ja tutustua vauvaan.toivottavasti miehesi ymmärtäisi sinua sillä sillehän se on ihan eri asia kun on kyseessä hänen oma äitinsä..
niin, ei se varmaan sitten enää samalta tunnu kun näin etukäteen... mua vaan kauhistuttaa se, että jos
miehen äitee on heti syntymän jälkeen meillä ensimmäiset kaksi viikkoa yötä päivää. HUI!
Muutama päivä vielä menisi. mua vähän ahdistaa, että hän yrittää tehdä kaiken meidän puolesta...
Tee niin kuin haluat. Jos et halua ketään alussa kotiisi, niin sano se ihmeessä ääneen. Tuo ensimmäiset kaksi viikkoa on kuitenkin aikan ainutlaatuista aikaa sinulle ja lapsellesi.
Itse olen jo vanhemmilleni sanonut että en halua alussa isoa hössötystä ja paljoa vieraita. Eli itse sanoisin että ei käy, vaikka kuinka haluaisivat.
olettaisin.. Ei muualla maailmassa ole näin itsenäistä touhua vaan perhe on hyvin kiinteä yksikkö isovanhempineen. Menikö arvaus yhtään oikein? Esim. katolilainen uskonto on yksi alue, missä perhe on ykkösenä.
Minun suvussani on tapana että tuoretta äitiä mennään auttamaan ensimmäisiksi viikoiksi, auttaja on kylläkin yleensä oma äiti. Minä en vaan saa koskaan kokea tuota turvallisuuden tunnetta että äiti olisi auttamassa, koska menetin äitini. Anoppi on tietysti eri asia ja varsinkin jos ei muutenkaan ole arjessa koko ajan tekemisissä. Silloin kaksi viikkoa tuntuisi varmasti todella ahdistavalta.
Serkkuni on naimissa kiinalaisen naisen kanssa. Kun vauva syntyi, anoppi tuli vierailuille kolmeksi kuukaudeksi!!! Ja tuli muuten itseasiassa jo ennen syntymää, joka venähti yliaikaiseksi. Asiassa on sekä hyvät että huonot puolensa ja hyviä on se, että anopista oli kuulemma todella paljon apua vauvanhoidossa kun äiti oli hyvin väsynyt ja isältäkin loppui isyysloma lähes kesken. Ongelmapuoliin kuului ainakin se, että anoppi puhui AINOASTAAN kiinaa...
niin, kyllä kysymyksessä varmaan on aika pitkälle kulttuuriero ja sitten varmaan se, että mun avomies on perheen ainoa lapsi, eli ns. kaikki 'toivo' on meissä...ja tietysti tässä syntymättömässä vauvassa. Mies on kuitenkin kotoisin ihan pohj. euroopasta, eli ei ole ennen tullut niin vahvasti nämä kuttuuriset erot vastaan ennen. Mutta kyllä se niin on, että ei mun äiti varmaankaan haluaisi tulla meille 'asustelemaan', kun ajattelee, että varmaan halutaan omaa rauhaa aluksi :o)
Odottaessani ensimmäisiä lapsiani (kaksoset) sanoin miehelleni ja anopilleni, etten sitten halua ketään
meille hössöttömään, kun tullaan laitokselta kotiin.
Oltuani vauvojen kanssa tunnin kotona ihan paniikissa ja sormi suussa, väsyneenä tietenkin, toivoin, että voisin mennä takaisin sairaalaan ja manailin, että missä se anoppi oikein viivyttelee. Tulis jo.
sinne mahdu, mutta pienissä neliöissä voi kyllä tulla ahdistuksen tunne. Onko mahdollista etsiä edullinen oma majoitus heille vierailun ajaksi niin, että pääsisivät paljon kyläilemään, mutta yöpyisivät muualla? Tai siirtäisivät tuloa pari viikkoa, tosin se nyt ei ratkaise itse ongelmaa suuntaan eikä toiseen.
Minua ainakin ahdistaisi jos kuka tahansa (äiti, anoppi, sisko) tulisi heti kahdeksi viikoksi katsomaan alkukankeutta ja opastamaan. Jos minä olisin samassa tilanteessa niin ilmoittaisin että ei valitettavasti sovi.
Sitten on ihan eri juttu jos homma ei sujukaan ja pyytää apua....
minä itse en olen suomalainen (eurooppalainen kumminkin), mutta asustelen suomailaisen miehen kanssa Suomessa. odottelemme myös esikoista synytväksi syksyllä, nyt menossa rv 27.
Minun äitinikin ilmoitti toissapäivänä, että hänellä on sitten sovittu loma meidän lasketun ajan paikkeelle ja hän tulee heti lapsen syntymän jälkeen ainakin viikoksi meille. sanoin suoraan, että en halua ensimmäiseen kuukauteen ketään hösämään, haluan olla mieheni ja lapseni kanssa kolmista. äiti oli kyllä vähän suuttunut jyrkästä asenteestani, mutta, toivottavasti ymmärsi mielipiteeni. eli olen sitä mieltä, että sanoo vaan suoraan, kyllä se siitä :))
Hei!
Miten olisi, jos ehdottaisit anopin tulevan vasta esim. kolme viikkoa syntymästä? Hänhän haluaa tulla tutustuakseen tuoreeseen lapsenlapseensa, joten siihen tarkoitukseen ajankohdan ei kait tarvitsisi olla heti synnytyksen jälkeeen. Itsekin haluaisin ensin tutustua tulokkaaseen kolmisin, totutella vähän uuteen tilanteeseen ja lapsen hoitoon, ja toipua synnytyksestä rauhassa. Mutta sen jälkeen kun arki iskee päälle, olisi anopin apu kyllä tervetullut!
Sinulle tuo kolmen viikon lykkäys voi olla todella suuri asia verrattuna siihen, että anoppisi joutuu nyt vähän pidempään odottamaan vauvan tapaamista. Luulisi miehesi ymmärtävän, jos ehdotat tällaista kompromissia.
Mieheni on myös ulkolainen ja siellä on tapana, että lapsi katsotaan 3 pvän ikään mennessä. Olen kyllä tehnyt miehelleni selväksi, että en halua vieraita, edes omia sukulaisia, tuomaan bakteereita kotiin ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Mieheni ei asiaa hirveästi ymmärrä, mutta asiasta ei onneksi tarvitse riidellä, kun sukulaiset eivät ole tulossa kylään eikä Suomessa oleva veli käy meillä muutenkaan.