Ompelin vasta meidän uudelle tulokkaalle Artturille lelun, mutta tuo vanhempi kissamme Eemuhan sen sitten tänään koplasi tassuihinsa ja on viihdyttänyt itseään lelun parissa tuossa jo kohta tunnin...Kissat eivät tunne omistamisen käsitettä:)
Lelu on ehkä 20cm pitkä "käärme", tuollainen ohut pötkö joka kapenee toisesta päästä hännäksi ja levenee toisesta päästä pääksi. Se on täytetty vessapaperisilpulla (Eemun jäljiltä mulla on sitä kassillinen. Ainakin sitä voi käyttää kissanlelujen täytteeksi). Kissat näyttävät olevan lapsellisen ihastuneita uusiin leluihin, kun se on uusi se kelpaa. vanhaa ei jaksa edes haistella...
Tuota käärmettä on nyt kanneltu edestakaisin olohuoneen ja keittiön väliä, se on piilotettu paperikassiin ja rapisteltu ulos, laitettu maton alle ja rullattu matto...
Käärmeestä ei taida enää kohta olla paljon jäljellä Artturia varten (joka tulee maanantaina -itse olen lapsellisen ihastunut tästä uudesta tulokkasta:), niin hauskaa tuota näyttää olevan pureskella. Itse teen usein kissanleluja kun sekä minulla että kissalla vaikuttaa olevan tylsää. Olen tehnyt useita erilaisia hiiriä (niihin voi laittaa kulkusia sisälle tai tulitikkurasiaan pikkukiviä tms.). Farkkukangashiiri oli lempilelu kunnes se "meni vanhaksi", jonka jälkeen tuli kukkakangashiiri jolla on sisalnaruhäntä ja kulkunen masussa...
Nojoo, jaarittelen tässä:) Ihan vaan vinkiksi että kannattaa tehdä kissalle joskus itse leluja(jos ei jo tee), kaikista vanhoista tilkuista syntyy pienellä vaivalla viihdettä vähäksi aikaa. Eläinkaupan hienoja ja kalliita ei meille enää viitsitä ostaa kun yksi lelu jaksaa viihdyttää keskimäärin kaksi viikkoa...
Lelu on ehkä 20cm pitkä "käärme", tuollainen ohut pötkö joka kapenee toisesta päästä hännäksi ja levenee toisesta päästä pääksi. Se on täytetty vessapaperisilpulla (Eemun jäljiltä mulla on sitä kassillinen. Ainakin sitä voi käyttää kissanlelujen täytteeksi). Kissat näyttävät olevan lapsellisen ihastuneita uusiin leluihin, kun se on uusi se kelpaa. vanhaa ei jaksa edes haistella...
Tuota käärmettä on nyt kanneltu edestakaisin olohuoneen ja keittiön väliä, se on piilotettu paperikassiin ja rapisteltu ulos, laitettu maton alle ja rullattu matto...
Käärmeestä ei taida enää kohta olla paljon jäljellä Artturia varten (joka tulee maanantaina -itse olen lapsellisen ihastunut tästä uudesta tulokkasta:), niin hauskaa tuota näyttää olevan pureskella. Itse teen usein kissanleluja kun sekä minulla että kissalla vaikuttaa olevan tylsää. Olen tehnyt useita erilaisia hiiriä (niihin voi laittaa kulkusia sisälle tai tulitikkurasiaan pikkukiviä tms.). Farkkukangashiiri oli lempilelu kunnes se "meni vanhaksi", jonka jälkeen tuli kukkakangashiiri jolla on sisalnaruhäntä ja kulkunen masussa...
Nojoo, jaarittelen tässä:) Ihan vaan vinkiksi että kannattaa tehdä kissalle joskus itse leluja(jos ei jo tee), kaikista vanhoista tilkuista syntyy pienellä vaivalla viihdettä vähäksi aikaa. Eläinkaupan hienoja ja kalliita ei meille enää viitsitä ostaa kun yksi lelu jaksaa viihdyttää keskimäärin kaksi viikkoa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
jooh...mäki teen kissoille leluja ja tyynyjä yms.. ja ne tykkää..en mäkää viitti ostaa eläinkaupasta mitää kallista ja rikkoutuvaa :D
mul on 2 kissaa ja molemmat on hirmu leikkisiä vaikka onki jo päässy pentuiästä :D se vaa on niitten luonne :) kyl ne pääsee uloski pyydystää hiirii...ja niitä on tuotu sisällekki(kuolleita) :/ ja niillä sit leikitty:D no mä käsken niitten viiä ne sit ulos ja ne vie. ja teen hiiren sisäkäyttöön erikseen ku se oikee kuollu on ulkona :):) no mäki lopetan jaaritteluni moikka!
Jokos Artturi tuli taloon? :) Meille tuli sunnuntaina Zorro-poika. Ensimmäisen päivän 1-vuotias Viivi sähisi pennulle, haisteli ja kulki perässä. Eilen kun tulin töistä, niin olivatkin jo ylimmät ystävykset. Siellä ne painelivat peräkanaa ja hypähtelivät. Olin varautunut parin kuukauden sähinöihin, onneksi kävi näin. Ja onhan Viivikin vielä pentu oikeastaan, jaksaa leikkiä pikkuisen kanssa. Söpö poika on Zorro. Isokorvainen, hontelojalkainen ja arka.
Mä tuon usein ulkoa sulkia kissanleluiksi. Vanhan voi heittää pois aina uuden tuodessaan, uudessa on sen verran hajuja, että kiinnostaa enemmän. Kulkuset kiinnostavat aina, niillä vaan on taipumusta hukkua johonkin. Meillä oli 2 kulkuspalloa, joista vihreää Viivi nouti niin halutessaan. Mutta kun vihreä meni rikki, ei punainen kelvannutkaan noutopalloksi. Millä tavalla kissat näkevät värit?
Lempilelu on kuitenkin ollut kahdesta kengännauhasta yhteensidottu naru. Sillä on leikitty nyt varmaan puoli vuotta ja vielä vaan pitäisi narua olla vetämässä. Muuten vanhoihin leluihin on kyllästytty nopeasti. Auttaisikohan kyllästymiseen lelujen vuorottelu? Laittaisi aina välillä jotkut lelut pois ja sitten kuukauden parin kuluttua antaisi taas leikittäväksi.
Onpa mukavaa että teilläkin on sopeuduttu nopeasti:) Riippuu varmaan kummankin kissan luonteesta, mutta kun vanhempi kissakin on vielä suht. nuori se jaksa leikiskellä pennun kanssa eikä ole vielä niin fakkiintunut omiin tapoihinsa ettei siedä mitään muutosta.
Meidän Artturi on kotiutunut jo aivan täysin(muutti siis maanantai-iltapäivänä). Ne nukkuivat jo eilen Eemun kanssa vierekkäin tuolissa parvekkeella. Siihen olen valtavan tyytyväinen. Ilmeisesti niille on nyt molemmille selvää että Eemu on isompi ja vahvempi(vaikka en hämmästyisi jos asetelma myöhemmin kääntyy ympäri, senverran rohkea poika tuo "pikku-Ahmu" on), joten nyt ne voivat jo leikkiä yhdessä ja nukkuakin vierekkäin. Leikit on kunnon painimatseja, tuolit kolisee ja matot menee rullalle. Vähän tuo Eemu Artturia aluksi höyhensi mutta eilen aamupäivällä Eemu jo nuoli Artturin häntää ja myöhemmin naamaakin.
Artturi puolustautui Eemua vastaan aivan urheasti -kävi välillä itsekin kimppuun vaikka
toinen on niin paljon isompi. Eilen se hyppäsi Eemu niskaan sängynpäältä kun Eemu oli pesemässä itseään:) Artturi myös puolusti leluhiirtään kiihkeästi, murisi meillekin kun yritimme sitä siltä ottaa.
Artturi on tosiaan sopeutunut aivan hämmästyttävän hienosti: se ei ole itkeskellyt ollenkaan emon perään eikä muutenkaan. On niinkuin olisi aina asunut meillä. Kun se tuli Eemu oli parvekkeella ja Artturi sai aluksi rauhassa tutkiskella paikat: se juoksi ekana keittiöön ja kävi syömässä, sitten kaaputtamassa pissalaatikolla ja kun löytyi leikkihiiri se alkoi leikiskellä aivan intona.
Se syö, juo ja pissaa aivan normaalisti, hyppii ikkunalaudoille ja on ominut kaikki lelut. Kiljaisee välille meille jos emme vähään aikaan hoksaa häntä huomioida -sitten pitää vähän silitellä. Yöllä Artturi nukkuu meidän sängyssä. Ensimmäisen vuorokauden aikana erotimme ne välillä kun paini alkoi mennä liian hurjaksi (silloin painittiin vielä tosissaan) -Artturi oli makuuhuoneessa ja Eemu sai liikkua muualla kämpässä. Vaikka ne eivät ole niin rajusti tapelleet että olisi kumpaakaan sattunut, nuo pienet "erätauot" näyttävät tehneen hyvää: niiden jälkeen on aina oltu pitemmän aikaa rauhassa, haisteltu ja seurailtu toisen tekemisiä.
Minäkin toin joskus sulkia ihan itselleni askartelumateriaaliksi tms. mutta eemuhan ne söi. Aluksi yritin repiä niitä siltä kun pelkäsin että jos sille tulee joku linturutto, mutta ilmeisesti niitä voi antaa raastaa vapaasti. Meillä on ihan jees toiminut se että laitetaan joitakin leluja välillä erätauolle -niitä saa kyllä pitää aika pitkään että ne tuntuvat kissasta uusilta.
Pitääpä itse lahjoittaa noille jotkut vanhat kengännauhat tms. Eemulle maistuisi parhaiten mun housujen lahjekiristysnauhat, niitä se mussuttaa aina jos housut on jääneet yöksi lattialle.(tai jos ne roikkuu tuolinselkämykseltä, mikä on vielä parempi. Rintaliivien olkaimet maistuu kans tässä muodossa tarjoiltuna:)
kissat näkee tietääkseni punaisen mustana.. niin mulle on ainaki sanottu - en tiiä sitte.. :D