Tekoäly kirjoittaa vaikka sadun

Hän ei ollut pelkkä tutkija; hän osasi käsitellä niin muinaisia ansoja kuin moderneja lukkojakin.
”Aikaa on kaksi minuuttia ennen kuin he huomaavat painehäviön ohjaamossa”, Elena huusi tuulen yli.
”Riittää mainiosti”, Leo sanoi, latasi äänenvaimentimella varustetun pistoolinsa ja piti silmällä koneen peräosaa.
Luukku napsahti auki. He pudottautuivat sisään pimeään, metalliseen ruumaan. Ilmassa tuoksui lentopetroli ja vanha pöly. Keskellä ruumaa, raskaassa teräsarkussa, hohti heikko, sinertävä valo. Se oli Elenan etsimä artefakti. Mutta ennen kuin he ehtivät ottaa askeltakaan, ruuman valot syttyivät.
Neljä raskaasti aseistettua syndikaatin palkkasoturia astui esiin konttien takaa. Heidän keskellään seisoi mies mittatilauspuvussa, kädessään lasilla varustettu samppanjalasi – Victor Drax, entinen tiedustelupalvelun agentti, joka oli loikannut vihollisen puolelle.
”Kapteeni Vance. Ja viehättävä tri Elena”, Drax sanoi ja kohotti lasiaan. ”Olette hieman myöhässä. Koneeni laskeutuu pian, ja maailma muuttuu pysyvästi.”
Leo ei epäröinyt sekuntiakaan. Hän potkaisi lähimmän rahtilaatikon liikkeelle, ja se syöksyi suoraan kahta sotilasta kohti. Samalla Elena teki täydellisen kuperkeikan lattian poikki, napaten maasta syndikaatin pudottaman sähköshokkiaseen ja laukaisten sen kolmanteen vartijaan.
Ruuma muuttui taistelukentäksi. Leo väisti luodit millintarkasti, käyttäen hyväkseen ruuman ahtaita käytäviä, aivan kuin olisi ollut takaa-ajossa taivaalla. Hän tyrmäsi viimeisen vartijan suoralla iskulla leukaan, kun taas Drax perääntyi kohti koneen peräluukkua, artefakti kainalossaan.
”Tämä päättyy tähän, Drax!” Leo huusi, edeten varovasti.
Drax hymyili kylmästi ja painoi seinässä olevaa hätäpainiketta. Koneen takaramppi alkoi avautua. Valtava ilmanpaine imaisi ruumasta irtotavarat sekunneissa ulos pimeyteen. Drax, jolla oli laskuvarjo valmiina selässään, heittäytyi taaksepäin yöhön.
Mutta hän ei tiennyt, kenen kanssa oli tekemisissä. Leo juoksi täyttä vauhtia avointa ramppia kohti. Elena huusi hänen nimeään, mutta Leo vain vilkaisi taakseen, silmissään se sama periksiantamaton katse, joka oli tehnyt hänestä laivaston parhaan hävittäjälentäjän. Leo loikkasi tyhjyyteen Draxin perään.
Vapaassa pudotuksessa, neljän kilometrin korkeudessa, Leo syöksyi alaspäin kuin haukka. Hän saavutti Draxin, tarttui tämän puvun kaulukseen ja repäisi artefaktin sisältävän salkun itselleen. Drax yritti lyödä, mutta Leo laukaisi Draxin oman laskuvarjon ennenaikaisesti, jolloin nykäisy tempaisi konnan pois tieltä ja yläilmoihin.
Leo putosi edelleen vapaasti. Hänen selässään oli vain pieni hätälaskuvarjo. Juuri kun hän oli laukaisemassa sen, ylhäältä syöksyi tuttu varjo. Se oli heidän Super Hornetinsa – Elena oli kiipeänyt takaisin ohjaamoon ja ohjasi nyt hävittäjää etäyhteydellä, tuoden sen suoraan Leon alle.
Leo avasi oman varjonsa viime hetkellä, hidastaen vauhtiaan juuri sen verran, että pystyi laskeutumaan suoraan hävittäjän taakse sidotun pelastusköyden varaan. Hän hivuttautui sisään takaohjaamoon, hengittäen raskaasti, salkku tiukasti turvassa sylissään.
Kone oikaisi kulmansa ja nousi takaisin kohti tähtitaivasta. Leo kytki sisäpuhelimen päälle.
”Tehtävä suoritettu. Artefakti on meillä”, Leo sanoi, ääni vielä adrenaliinista tärisevänä.
Elenan huojentunut nauru kuului kuulokkeista. ”Tiesin, että pystyt siihen, Ghost. Mutta seuraavilla treffeillä me mennään kyllä ihan tavalliseen ravintolaan.”
Leo hymyili, katsoi alla leviävää maailmaa ja vastasi: ”Vain jos minä saan lentää.”
Näin AI sepittää tarinoita .