Minulle kohtalo järjesti eteeni naisen, joka sairasti eristäytyvää persoonallisuuden häriötä. Vajaan kolmen aviossa olon loppuvaiheessa vain minä olin se, joka jonkinlaista ääntä piti kotonamme. Nainen kylmettyi kuin kiveksi, talouden hoito jäi yksin minun kontolle. Minä väsyin ja luovutin, vaikka sisälläni rakastin häntä yhä! Nyt kolme vuotta jo erosta. Ikävä kuitenkin jäi, sillä seurusteluaikanamme hän oli herkkä ja hauras, hän oli "minun pumpulini!", tuolla nimellä häntä hellin.
Miks ikävä! Kerro tarinasi
Anonyymi-ap
3157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hänellä oli luultavasti traumoja, pumpulillasi.
Vaimosi oli varmasti syvästi masentunut, mitä olen kokenut joskus itsekin. Silloin en jaksa tehdä paljon mitään ja joudun jopa valehtelemaan eräälle sukulaiselleni, joka painostaa mua mukaansa jollekin vierailulle. Jopa kynnys lähteä ulos saatikka kyläileen tuntuu liian korkealta varsinkin, jos en ole käynyt viikkoon suihkussa.
Masennus on yhtä ellei pahempikin sairaus kuin joku näkyvä fyysinen.
Hänen tunteensa eivät kohdanneet minun tunteiden kanssa. Siksi ikävä.