Vanhempani erosivat ensimmäisen kerran kun oli 4-vuotias ja asiaa käsiteltiin oikeudessa.
Isä anoi huoltajuutta itselleen, mutta veti haasteen takaisin kun äitini häsäsi jotain (en oikein tiedä tarkkaan).
He palasivat yhteen kun olin 5-6-vuotias ja erosivat kun olin 10-vuotias.
Syy eroon oli isän väkivaltaisuus kännispäiten, ilkeys ja kiintymyys vanhempiinsa.
Hän käy vieläkin lähes päivittäin syömässä vanhempiensa luona ja on heistä ns. riippuvainen.
Isäni piti outoa jankkaamista vanhoista asioista äidilleni, hän painosti, haukkui ja toisteli samoja asioita ja sanoja, se ei ollut mielestäni normaalia.
Nyt kun äiti luuli päässensä eroon isästäni ja hänen väkivaltaisesta ja ilkeästä olemuksestaan, isä haukkuu MINULLE äitiäni ja äidin puoleista sukua.
Hän saattaa huutaa minulle asioita yli tunnin ja kun alan itkemään ja käsken lopettaa, hän alkaa sitä enemmän aukomaan päätään jopa ennen syntymääni tapahtuneista asioista.
Hän teki sitä jouluaattonakin!
Syntymäpäiväni on huomenna (täytän 14) ja saa nähdä onko hän kunnolla.
Isäni on istunut kuulemma monta kertaa putkassa tappeluiden takia, sain tietää siitä vasta vähän aikaa sitten.
Minua nolottaa isäni kypsymättömyys, hän ei joskus käsitä kuinka vanha olen ja puhuu minulle kuin ekaluokkalaiselle, se on alentavaa ja tuntuu kuin isä olisi joku helvetin jälkeenjäänyt.
Päätäni vaivaa asiat, jotka eivät edes välttämättä ole totta.
Eihän aikuisen tarvitse purkaa lapsellisuuttaan/pahaa oloa omalle lapselleen! Olen kertonut äidilleni isäni puheista varmistaakseni etteivät ne ole totta.
Yksi niistä valheista, jota isää kertoo, oli että äitini (joka on minulle hyvin rakas ja läheinen) olisi hylännyt minut koko kesäksi kun olin pieni.
Tämän kuultuaan äiti uhkasi etten saisi tavata enää isääni oman mielenterveyteni vuoksi, hän on kuitenkin muuttanut jo mielensä.
Tässä menee OIKEASTI mielenterveys, auttakaa...
Isä anoi huoltajuutta itselleen, mutta veti haasteen takaisin kun äitini häsäsi jotain (en oikein tiedä tarkkaan).
He palasivat yhteen kun olin 5-6-vuotias ja erosivat kun olin 10-vuotias.
Syy eroon oli isän väkivaltaisuus kännispäiten, ilkeys ja kiintymyys vanhempiinsa.
Hän käy vieläkin lähes päivittäin syömässä vanhempiensa luona ja on heistä ns. riippuvainen.
Isäni piti outoa jankkaamista vanhoista asioista äidilleni, hän painosti, haukkui ja toisteli samoja asioita ja sanoja, se ei ollut mielestäni normaalia.
Nyt kun äiti luuli päässensä eroon isästäni ja hänen väkivaltaisesta ja ilkeästä olemuksestaan, isä haukkuu MINULLE äitiäni ja äidin puoleista sukua.
Hän saattaa huutaa minulle asioita yli tunnin ja kun alan itkemään ja käsken lopettaa, hän alkaa sitä enemmän aukomaan päätään jopa ennen syntymääni tapahtuneista asioista.
Hän teki sitä jouluaattonakin!
Syntymäpäiväni on huomenna (täytän 14) ja saa nähdä onko hän kunnolla.
Isäni on istunut kuulemma monta kertaa putkassa tappeluiden takia, sain tietää siitä vasta vähän aikaa sitten.
Minua nolottaa isäni kypsymättömyys, hän ei joskus käsitä kuinka vanha olen ja puhuu minulle kuin ekaluokkalaiselle, se on alentavaa ja tuntuu kuin isä olisi joku helvetin jälkeenjäänyt.
Päätäni vaivaa asiat, jotka eivät edes välttämättä ole totta.
Eihän aikuisen tarvitse purkaa lapsellisuuttaan/pahaa oloa omalle lapselleen! Olen kertonut äidilleni isäni puheista varmistaakseni etteivät ne ole totta.
Yksi niistä valheista, jota isää kertoo, oli että äitini (joka on minulle hyvin rakas ja läheinen) olisi hylännyt minut koko kesäksi kun olin pieni.
Tämän kuultuaan äiti uhkasi etten saisi tavata enää isääni oman mielenterveyteni vuoksi, hän on kuitenkin muuttanut jo mielensä.
Tässä menee OIKEASTI mielenterveys, auttakaa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ovatko vanhempasi siis tällähetkellä eronneet?? Jos näin on, niin aivan ilmiselvästi isäsi yrittää mustamaalata äitiäsi sinulle, niinkuin kostoksi äidillesi ja paljastelee vanhoja asioita!! Vaikka asiat olisivat tottakin, vaikkakin vain osittain, niin muista että ne ovat jo aikojasitten tapahtuneita ja äitisi ja isäsi ovat olleet nuoria silloin, varmaan aika kypsymättömiäkin vanhemmuuteen. Voit antaa äidillesi vanhat jutut "anteeksi", koska luulen että hän rakastaa sinua. Turhia sitä vanhoja asioita miettii, keskity tulevaisuuteen!!
Isässäs on viitteitä parista eri psyykkisestä häiriöstä ja ne on molemmat parantumattomia.
Kyllä vanhempani ovat tällä hetkellä eronneet ja äidilläni on uusi miesystävä, josta pidän edemmän kuin omasta isästäni.
En haluaisikaan miettiä vanhoja, minulle kuulumattomia asioita, mutta isä jankkaa niitä pelottavasti minulle.
Millaisia psyykkisiä häiriöitä tarkoitat "moi van"?
Isäsi on äärettömän pettynyt, epätoivoinen ja mustasukkainen. Ei minun mielestä senkummempia mielenhäiriöitä. Mitä jos koittaisit tukea isääsi ja rohkaista alkaa elämään "omaa elämää". Koita ajatella positiivisesti se helpottaa vaikeissa asioissa.
Mitä anteeksi annettavaa tytöllä on äidillensä, sähän puhut niinkun äiti olis syyllinen kaikkeen ja niihin valheisiin joita isä hänestä kertoo. Ja toinen asia, ei tuon ikäisen pitä eikä tarvi alkaa tukea tuommoista isää. Tytöstä tulee tuolla tavalla isänsä ikuinen kävelykeppi ja jopa holhooja, vaikkei virallisesti. Kyllä se on vanhempien asia tukea tyttöä, ei päin vastoin.
Mun lapsilla oli aikoinaan samanlainen tilanne ja he päättivät itse olla tapaamatta isäänsä muutamaan vuoteen, isä ei tästä välittänyt ja sekin koski lapsiin. Etävanhempi saa pahaa aikaan pelkällä puheella, nyt enää aikuiset lapseni eivät välitä ottaa yhteyttä isäänsä. Isä kyllä soittelee ja ilmoittelee välillä ettei hän tule lasteni häihin tai lastenlasten ristiäisiin kun pitää nyt juoda. Ei tuollaisen ihmisen kanssa tarvi yrittää, koska siinä yrittää todella yksin.
Se on isä joka siinä menettää, joskus lapsen on parempi ilman tällaista isää.
Vaikka tukisin, hän jankkaa vaan samoja asioita.
Esim. Eilen, syntymäpäivänäni, isäpuoleni toi minut oman isäni luo äitini autolla.
Isä tuli sisälle nähtyään isänpuolikkaani ja huusi, että "ei sillä s*atanan k*usipäällä ole mitään asiaa tänne!" ja valitti siitä miten isänpuolikkaani tuli äitini, eikä omalla autollaan yms...
Siitä asiasta se jankkasi eilen 4 kertaa. Mahdoton tapaus eikä isää saa lopettamaan.
Vielä haukkuessaa muita
(sillä ei kai ole omaa elämää),
se tulee koko ajan lähemmäs minua ja huutaa irvistää vielä kovempaa, se on samanaikaisesti pelottavaa ja säälittävää.
Tekisi mieli vaan huutaa takaisin ja puolustaa ja sitä yleensä teenkin, mutta riita vaan yltyy. Jos lähden pois, vaikkapa ulos se valittaa miten samanlainen musta on tullut äitini kanssa, mutta kuka sllaista jaksaa kuunnella? Ja kuka haluaisi tulla samanlaiseksi kui isäni?!
Että mitäs siinä rohkaiset??
mulla on joskus ollut vähä samatilanne, mun faija on täsyalkoholisti ja kusipää joka on istunut vankilassa ja hakannut mut mutsia, mutta ero tässä jutussa on se, että mun faija ei oo koskaan halunnut mun huoltajuutta, edes silloin kun vanhempani olivat ja asuivat yhdessä.
Tällaisiin isiin ei tehoa kuin raaka peli:
Teeppä kuule isukillesi ensi kerralla selväksi, että sinä "välität hänestä, MUTTA... et halua kuunnella tuollaista lapsellista paskanjauhantaa ja jankkaamista. Ja ellei se lopu, soommoro ja goodbye! Soittele taas sitten kun osaat olla ihmisiksi"
Toivottavasti tämän jälkeen menee itseensä ja lapio kaiken sen paskan pois sisältään ja alkaa taas kunnon ihmiseksi, eiks niin?
Auta Jeesus tätä tyttöä 14v. Auta hänen isäänsä, ettei hän olisi hankala ja paha. Pelasta Jeesus koko perhekunta. Tapahtukoon Jeesus sinun tahtosi heidän elämässään.
Tyttö sinulle. Anna anteeksi isällesi, se helpottaa sinua itseäsi. Älä kiroa häntä, siunaa, eli tee vain jotakin hyvää, kuten ole ystävällinen. Hän kuintekin isäsi. Yritä pärjätä.
Siunausta Jeesuksen nimessä.
Pidätkö sinä isästäsi...
En vihaa isääni, mutta jos et tunne empatiaa isääsi kohtaan miksi ihmeessä et voi sanoa hänelle: "jepni sää oot koko mun elämän ajan vittuilu mulle, mun mutsille ja kaikille josta välitän"
ei nyt ihan noin mutta mikä helvetti sinua sitoo isääsi? muutakun huoltajuus...
Ja jos oikein muistan voit itsekin kumota tuon yhteishuoltajuuden kun olet noin vanha jos sitä todella haluat. Mikäli tunnet tosiaan empatiaa/sympatiaa isääsi kohtaan niin veikkaan että et kovin pitkään. Itse olen saanut kuunella vittuilua lähes kaikesta lähes kaikilta tosin en isältäni koska se ei muutenkaan sano mitään ja voin sanoo että josset lopeta sitä vittuilua ajoissa sinusta tulee samanlainen kylmä paskiainen kun minusta.
Lapsen / nuoren ei tarvitse kantaa aikuisen taakkoja..! Ainakaan asian ei pitäisi olla niin.. Rivien välistä paistaa, että tää asia koskettaa sua aika paljon.. Mä todella toivon, että sä pystyt ajattelemaan, että sä olet SYYTÖN sun isän ja äidin väleihin tai sun isän ajatusmaailmaan. Sun täytyy laittaa isäsi ymmärtämään, että et tahdo olla heidän asioidensa välissä..! Hei voimia ja tsemppiä sulle..! Oon ammatiltani nuorisotyöntekijä, ja jos keskustelusta on apua, voi sähköpostia laittaa osoitteeseen: [email protected].