Thaleia, palvontani kohde,
Afroditen suosiokkain seuralainen sulottareni
Sallithan minun välittävän Uranian viestin,
sen Atlas on meitä varten väsymättä kannatellut
Rakkautemme on sallittu intohimon hedelmä
Vain jaettu hedelmä voi olla kokonainen,
jakamattomuudesta ikuinen nälkä
Näin pienen siivekkään pojan,
ampui nuolen viiltävän rintaani
Huomaan Sinunkin hengästyneen,
rintaasi voimattomana pitelevän
On kairoshetkemme !
Afroditen suosiokkain seuralainen sulottareni
Sallithan minun välittävän Uranian viestin,
sen Atlas on meitä varten väsymättä kannatellut
Rakkautemme on sallittu intohimon hedelmä
Vain jaettu hedelmä voi olla kokonainen,
jakamattomuudesta ikuinen nälkä
Näin pienen siivekkään pojan,
ampui nuolen viiltävän rintaani
Huomaan Sinunkin hengästyneen,
rintaasi voimattomana pitelevän
On kairoshetkemme !
Vastaukset 19
Vanhimmat
vieraillut paratiisissa?
Hieno!
yritin asettaa mieleni hetkeksi ajattomuden tilaan,
helleenijumalien suosiosta riippuvaiseksi
Ja tallentaa innostukseni, matkani historiaan,
jota ehkä ei ollut, mutta elää vahvemmin kuin se joka oli
:)
matkasi kuvaat
Onnea tulevalle matkallesi
Aahhhhhh.....ihanaa.....! Kaunista! :)
sinun sielusi se kaunis on,
sanasi hivelevät jotain niin
syvällä minussa
tunnen jokaisen sanasi kosketuksen,
kuin valkean ruusun terälehden
vaeltaessa selkääni pitkin
suoraan sydämeeni
mutta.
tie miehen
vatsaan,
se käy pään kautta !
:D
...:)))...!!*
ei riitä että hivelee sielua sen sydäntä
ei riitä että miellyttää aisteja
puoli ihmistä aina huomiotta
vaan eivät riippumatta
toisistaan
hermeneuttinen noidankehä
postmoderni rakkaus
:))
Olet aika hauska pakkaus, niin erikoisella tavalla kaiken ilmaiset
hhmmm mielenkiintoista :)
Kyltymätön on tämä mies
mutta voi noita naisia
euhän ne pöljät sitä näe
Mikään ei riitä kyltymättömälle miehelle,
naisten sieluja hivellään sanahelinällä,
ja noidankehä siitä todellakin tulee,
mutta ei sinulle,
vaan kerran kopsahtaa omaan nilkkaasi
sanahelinäsi viiltävä lasi
ellei ole jo kopsahtanut...
Vaikka yö luovuuteni usein herättääkin,
sallin Pallas Athehen astua sanojeni takeeksi
varjoista välittämättä
En saa vietyä Haadeksen varjoja,
en liioin Poseidonilta hevosta
Mutta kanssa Thaleiani, viininlehväseppele
päässäni,
kanssa muratein koristellun thyrokseni
lupaan kulkemani
Kun vain Thaleia antaa Jumaliemme puhua,
kuullen heidän hurraavan suosionsa pauhun,
kuin Poseidon olisi mahtinsa näyttänyt !
;)
Taitavaa opittua on sanankäyttösi, sanoisin että olet kirjoitellut vuosikymmeniä ja tunnistan runosi....mutta ei nyt paljasteta miestä joka lähenee kyllä kypsempiä vuosilukuja kuin mitä antaa olettaa...
Runot ovat kyllä upeita houkutuslintuja tietämättömille varpusille, tiu, tiu
hän voisi olla :) hienoa tekstiähän häneltä syntyy.
Katkera kateus paistaa viestistäsi läpi -- ja aivan suotta!!!
täällä näkemäni ko. taiteilijan värssyt ovat omasta mielestäni lähinnä koomisia ja tahallisen mahtipontisia, jotkut jopa hivenen materialistisia, eivät mitenkään "siinä mielessä houkuttelevia" näin tietämättömän varpusen näkökulmasta katsottuna - no kuka tykkää mistäkin.. ja onneksi täältä löytyy jokaiselle jotakin :)
Mutta kiitos kuitenkin kun paljastit että pidät muita keskustelijoita "tietämättöminä varpusina", kannattaisi silti pitää mielessä että bittiavaruudessa tai oikeassakaan elämässä ei kaikki aina ole sitä miltä se ensinäkemältä näyttää.. eivät edes varpuset, tiu tiu!
Thaleiani, palvontani kohde
Jumalamme ovat ilmaisseet suosiollisuutensa
Liian kauan en voi enkelipojan nuolen
kanssa kulkea, se voimiani vie enkä
irti sitä saa revittyä
Eroksen suosio, sen miekka on kaksiteräinen !
Valepukuinen Eris ei soisi meille täyttymystämme,
jonka Kronoksen ja Rhean jälkeläiset,
omalla sinetillään taivaankanteen vahvistaneet
Voimme tuntea Hestian kulkevan matkassamme,
kanssani matkamme olisi turvattu
Valjastamme liittomme tuleviin kirjoituksiin
Aglaian, jopa metsien hengettäret,
heidät olen valmis unohtamaan tähtemme
Mitä Eriksen paralleeli minusta lausuikaan,
Hebe on siltä minut suojellut
Nuoruuden Voiman nyt;
vaan Dionysoksen kypsyttämä veri minussa virtaa,
mutta isäni kautta ikuisesti !
No just johan pomppasi neuvonen...
Neuvonen, neuvonen kepulimies aito...
kas nuori feikkiheikki sanan virkkoi, noin monasti itsensä nimesi:
´vähä on hällä tieto nuoruuesta vanhuuesta nuoruuesta, vanhuuesta:
vaan voithan laittaa oman runosi, perään virkkoa, omalla nimelläsi kertoa, onko tieolta mahtavampi, sanan taialta herännyt kehdostansa
yritys sinulla ompi, lailla muiden lasten elämän,
väheksyä tekemisiä toisen, olemattomuutensa hetkestä pelätä. siinä hommassaan ei feikkiheikki, ei monista nimistänsä, ei piilotellun nimensä ei esittämisen naisen halustansa, mättähällä vanhene.
sitä halua tulisi hänen pelkäämänsä, ei mekko päällä äiteinsä eellä kulkemansa, paremp´joskus kuivalla maalla.´
Apu_neuvonen voisi itse paljastaa todelliset runoilijan kasvonsa eikä piiloutua monien nikkien alle, joista hänet kuitenkin tunnistaa. Turhaan syytät toisia feikkiheikeiksi, kun itse olet aivan samanlainen. Olisit rohkeasti käyttänyt alkuperäistä "nimeäsi" täälläkin vaan etpä uskaltanut. Moni on sinut tunnistanut ja moni tunnistaa. Vaan mitäs sillä väliä kun, fanikerho kasvaa.
Mettähän meni sillä olematon ole en vaan olevainen enkä edes nainen vaan heikki todenlainen en kulje mekko päällä edes kesä säällä.
Neuvosen tulisi pelätä vaan omia mielihalujaan ja olla väheksymättä itse muita sekä rehellisesti kirjoittaa todellisilla kasvoillaan eli omalla nimellään. Joten sinäkin olet neuvonen aivan samanlainen feikkiheikki. Monien nimien mies. Se on sitä pelkuruutta. Mutta mitäs siitä. Olkoot päiväsi suosiolliset netissä. So long. Be happy. Bye, bye.