Ei ole mukava loukata ketään, mutta se on torjunta reaktio. En halua ystäviä. Olen kyllästynyt ihmisiin. Olen tyytyväinen. Elän erakkona. Onhan sitä paljon muutakin kuin ihmissuhteet. Hyvä kirja on kuin kaveri ja elokuvia tykkään katsoa.
En halua ystäviä enää
Anonyymi-ap
15128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi luulet, että ainoastaan loukkaisit ihmisiä ?
Luulisin, että tarkoitti, että uusien tuttavuuksien torjuminen on jo itsessään jonkinlainen loukkaus. Eli = "Vastatakaa mulle mukavasti kiitos, vaikka tästä aiheesta ei välttämättä saisi edes kirjoittaa".
Tunnen oloni turvalliseksi yksin. En osaa enää olla ihmisten kanssa.
Ok. Mutta oletko vapaaehtoisesti yksin, omasta tahdostasi ? Vai johtuuko se jostain muusta jutusta ?
Mikä ihmisten kanssa olemisessa tuntuu vaikealta ?
Mun oli pakko torjua sut. Säikähdin, että yrität takas mun elämään. Onneksi vihaat mua nyt.
Kenelle tuo kommenttisi oli ?
Minä kirjoitin sinulle, kyselin yksin olemisestasi. En edes tunne sinua, en ole yrittämässä sinun elämääsi. Enkä minä ainakaan sinua vihaa.
Onko joku ihminen tuottanut sinulle tuskaa, satuttanut, hylännyt, tms. ?
Kauanko tilanne on ollut noin.
Itsellä ihan samanlainen tilanne. Ei kiinnosta feikki ystävät eikä kaverit.
En minäkään feikkiystäviä kaipaa, mut koen olevani tosi yksinäinen tosi usein.
Miksi et yritä etsiä ystäviä, kavereita ?
Kaveruus on vähemmän kuin ystävyys, ja kaveruudesta on hyvä aloittaa.
Toista ihmistä ei voi tuntea ennen kuin tutustuu, se mahdollisuus olisi hyvä toiselle antaa. Sittenhän sen vasta huomaa, onko se toinen kaveruuden/ystävyyden arvoinen. Ennakkoluulot/-asenteet on aika huono juttu.
Niin, pitäisi kai itsekin aktivoitua, mutta en oo jotenkin saanut sitäkään tehtyä. Ja jotenkin ajattelen jo negatiivisesti, ettei musta oikein ole kenellekään ystäväksi, kun ei ole oikein mitään elämääkään työn ulkopuolella.
Onko sulla huono itsetunto? mIkä estää tekemästä asioita työn ulkopuolla esim harrastamaan
En oikein jaksa, kun menee kaikki energia siihen työntekoon. On mulla huono itsetuntokin.
Jos joku ei pidä sua hyvänä ystävänä sen takia ettet jaksa harrastaa raskaan työpäivän jälkeen ei ole silloin sun arvoinen. Nähtävästi haluisit ystäviä mutta huono itsetunto saa aikaa negatiiviset ajatukset itsestäsi.
Onhan se näinkin. Tuntuu vaan vaikealta löytää omanlaisia ihmisiä. Tai ainakin, jos koittaa heitä hekea jostain ystäväpalstoilta. Ehken kestä pettymyksiä tarpeeksi hyvin ja siksi palstailu tuntuu niin raadolliselta. Toisaalta myös tajuan, että nää mun mt-ongelmat saavat mut tuntemaan oloni yksinäiseksi seurassakin. Et mahtaisikohan se auttaa, vaikka löytyiskin uusia tyyppejä. Ammottava yksinäisyys jäis silti jäljelle.