aloittajat todella kamalan virheen, kun ette osanneet ollenkaan ottaa huomioon sitä jo ennen projektin aloitusta, etten ole koskaan eroni jälkeen kokenut minkäänlaista tarvetta olla suhteessa kenenkään kanssa! Eikö muka kukaan ole samaa mieltä siitä, että yksi 30 vuotta kestänyt parisuhde on aivan riittävä määrä yhden ihmisen elämän aikana! Olin nuori, kun aloin seurustella ja parisuhteen loppumisen jälkeinen aika on ollut aivan ihanaa siinä mielessä, ettei minulla ole ollut mitään tarvetta enää ruveta passaamaan yhtäkään miestä enää koskaan! Ja kun halutkin loppuivat, se on ollut myös hyvä kokemus! En siksi ole kokenut koskaan elämäni olleeen huonoa eroni jälkeen ja ainoa tärkeä asia, olisi ollut saada tehdä itselle mieluisaa työtä! Jos olisin saanut tehdä töitä kauan itselle mieluisassa työpaikassa, olisin ollut valtavan onnellinen ja elämäni olisi ollut kuin yhtä juhlaa aina! Sellaisena koin sen työpaikan ja ne todella ihanat työkaverit! Sitä eivät projektin aloittajat koskaan osanneet ottaa huomioon! He luulivat tekevänsä hyvän työn, mutta valitettavasti he eivät kysyneet minulta siitä mitään, mikä olisi ollut juuri minun näköistä elämää! Ehkä he eivät ymmärtäneet sitä, etten minä ajattele samalla tavalla kuin he! Ja se oli se virhe, mitä ei olisi koskaan saanut tehdä! Olen erityispiirteinen ja nautin yksin olosta, kuten myöa kaksi lastani nauttivat, eikä minulle ole koskaan tullut mieleen ruveta heitä muuttamaan toisenlaisiksi! Sehän olisi kertakaikkiaan kuin toisen erilaisuuden hyväksymättömyyttä!
Siinä teitte projektin
Anonyymi-ap
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja sellainen hyväksymättämyys on yhtä kuin: "minä tiedän paremmin kuin sinä itse, mikä on sinulle hyväksi." Ja niin luulivat projektin aloittajatkin! Ei pidä korottaa itseään sellaiseen asemaan koskaan, että luulee tietävänsä paremmin, kuin henkilö itse olipa kyse mistä tahansa!! Kerroin jo ja te hyväksyitte sen, että minä tykkään liikkua yksin ja minä tykkään olla yksin kotona, poikani omassa huoneessaan ja minä omassani! Miksi siis yhä jatkatte kiusaamistani, koska olen kokenut projektin olevan yhtä kuin henkistä väkivaltaa projektin alusta asti! Kukaan ei ole ymmärtänyt minun tapaa ajatella, vaan olette yrittäeet pakottaa minut samanlaiseen muottiin, kuin minkälaisia muut ovat! Kun ihminen viihtyy valtavan hyvin yksin, ei yhdelläkään ihmisellä ole oikeutta pakottaa häntä mihinkään sellaiseen, mitä hän ei todellakaan koe tärkeäksi itselleen!
Minä todella toivon, että pääsisin keskustelemaan projektin aloittajien kanssa kasvotusten! Ja tekin vihdoinkin ymmärtäisitte sen, kuinka väärin oli aloittaa proejkti kysymättä minulta niitä monia kysymyksiä! Älkää enää luulko tietävänne paremmin kuin minä itse, mikä on juuri minun näköistä elämää! Yhtään uutta ihmistä ei elämääni tulee enää koskaan kuulumaan!
Ehdotan teille uutta projektia liittyen vanhempaan sisareeni, joka ei ole koskaan ollut parisuhteessa! Ja joka myös viihtyy todella hyvin yksin! Siinä olisi tehtävää teille riittämiin!