Vanhemmat ovat eronneet 1995. Äiti asuu Ruotsissa. Isäni omistaa nyt yksin kaksion Hgissä jota hän on nyt myymässä muuttaessaan Thaimaahan uuden tulevan vaimonsa luo. Kaksio on hotelli Tornin vieressä ja arvokas.
Näyttää siltä että omalta kannaltani asunnosta saatavat rahat menevät Kankkulan kaivoon. Isä rahoittaa niillä tulevaa liittoaan. Onko todella niin että ihminen voi käyttää omat rahansa mihin lystää eikä ajattele lastaan?
"Äitipuoleneni" odottaa vauvaa isälleni joten sinne rahat menee.
Näyttää siltä että omalta kannaltani asunnosta saatavat rahat menevät Kankkulan kaivoon. Isä rahoittaa niillä tulevaa liittoaan. Onko todella niin että ihminen voi käyttää omat rahansa mihin lystää eikä ajattele lastaan?
"Äitipuoleneni" odottaa vauvaa isälleni joten sinne rahat menee.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä ihmisellä on lupa käyttää omaa varallisuuttaan kuten tahtoo. Jotkut ryyppää, jotkut pelaa rahapelejä ja kuka mitenkin.
Ole tyytyväinen, ettei sinun rahojasi mene.
Sinähän voit ostaa sen kämpän.
Tee huoli-ilmoitus isästä ja hae isällesi edunvalvojaa johon tehtävään ehdotat itseäsi.
"Näyttää siltä että omalta kannaltani asunnosta saatavat rahat menevät Kankkulan kaivoon."
Tuossa asia on hyvin sanottu. Sinun kannaltasi rahat todellakin katoavat kuin taivaan tuuliin. Mahdollisesti.
Myyntivaroista hyötyy isäsi, isäsi tuleva vaimo sekä tietenkin tuleva veli- tai siskopuolesi. On hyvä että vauvalla on ruokaa saatavilla ja katto pään päällä, eikö niin? Jos sinusta tuntuu siltä, että olet eri asemassa kuin tuleva sisaruspuolesi, pyydä isältäsi lahjaa tai ennakkoperintöä, ja hän suostuu pyyntöösi jos haluaa. Isäsi jälkeenhän sinulla on joka tapauksessa oikeus perintöösi ja vähintäänkin lakiosavaateeseen, onpa sitä varallisuutta silloin jäljellä tai ei.
Kampissakin kannattaisi tosin odottaa parempia myyntihetkiä, asunnon arvohan on joka tapauksessa puolen miljoonan euron molemmin puolin.
Jokainen saa tuhlata omat rahansa kuten tahtoo. Mitä niitä perillisille jättää, jotka vain juo ja rällästää. Parempi tehdä se itse.
""Äitipuoleneni" odottaa vauvaa isälleni joten sinne rahat menee."
Näin voi olla. Ja samalla tavalla ne menivät sinuun elämäsi ensimmäiset 18 vuotta tai vähän yli. Sen jälkeen todellakaan isälläsi ei ole ollut velvollisuutta sinua ajatella.
Olethan sinä muistanut ajatella isääsi tätä ennen? Sukuloinut usein ja auttanut tarvittaessa hänen vanhetessaan? Kyllä varmaan silloin isä muistaa lastaankin vähän jemmaan jättämällä, vaikka pakkoa ei olekaan, ja uuden elämän rakentaminen söisikin ison osan.