Koska, en usko sinusta kuulevani (korkeintaan tämmöisissä höpönhöpön merkeissä)...se on sama vaikka tänne kirjoittaisin vielä ajatuksiani.
Ajattelen oikeasti niin, että siellä missä oletkin, on paremmin sinulla asiat. Se mitä olet rakentanut elämässäsi ja mitä tulevaisuudessa rakennat, ei sitä kannattaisikaan pois heittää. Arvostan sitä, että ihmiset eivät ole sinulle kertakäyttöisiä.
Se ettei ihminen kykene aidosti itsestään sen verran antamaan, että kysyisi edes kuulumisia jossain muualla kuin täällä, edes sähköpostitse. Tämä täällä on pelkkää pelleilyä, ihan pelkkää pelleilyä. Seuraavaksi voit ottaa kehiin jonkin apinahahmoisen huuhaahahmosi. Ihan sama se. Ps. Olen yhtä aito ihminen elämässäsi kuin kuka tahansa muukin, en mikään satuhahmo, en ansaitse huonoa kohtelua.
Terveisin kertakäyttöystäväsi, LS.
Ajattelen oikeasti niin, että siellä missä oletkin, on paremmin sinulla asiat. Se mitä olet rakentanut elämässäsi ja mitä tulevaisuudessa rakennat, ei sitä kannattaisikaan pois heittää. Arvostan sitä, että ihmiset eivät ole sinulle kertakäyttöisiä.
Se ettei ihminen kykene aidosti itsestään sen verran antamaan, että kysyisi edes kuulumisia jossain muualla kuin täällä, edes sähköpostitse. Tämä täällä on pelkkää pelleilyä, ihan pelkkää pelleilyä. Seuraavaksi voit ottaa kehiin jonkin apinahahmoisen huuhaahahmosi. Ihan sama se. Ps. Olen yhtä aito ihminen elämässäsi kuin kuka tahansa muukin, en mikään satuhahmo, en ansaitse huonoa kohtelua.
Terveisin kertakäyttöystäväsi, LS.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ja sehän on aivan järkyttävä teko, jättää joku tavallaan epätietoisuuteen ja antaa ymmärtää kuitenkin, että olisi pitänyt toisesta. Jätetään ikäänkuin toinen varasijalle odottamaan.
Eikö pelin henki, ole silloin se, että sanoo kerralla asian miten se on. Kuten olet aikoinaan tehnyt. Se oli ihan ok. Luuletko todella, että uskousin höpöpuheisiin ;) ? No en höpönöpönen, et rakasta minua, en mennyt lankaan.
Ajattelitko pelailla ja jättää minut odottelemaan jotakin jiskus vuonna 2080 vai... annetaanko sitten ystävyydenkin olla, kun ei sinulle sekään näytä kelpaavan?
LS
Mutta, en ole vihainen, kuhan ajatukseni puran kirjoittamalla...koska toivon sen auttavan minua jotenkin ymmärtämään kait... ei vain ole päässä ne ajatukset...
LS
Mikä tuo LS on?
Olen aika monet sähköpostit ja tekstiviestit soittoyritykset tehnyt omalle kaivatulle että ei ainakaan yrityksen puutteesta syyttää
Ja hänen sukulaisille kirjoitellut ja kysellyt sieltäkin kautta mutta mistään ei kuulu mitään
No se on hyvä. Olet osasi tehnyt varmasti.
LS on nimimerkki vain, jäänyt käyttöön tunnisteena, että on sama henkilö.
LS
Uskonkin jo näin kohta 2 kk täydellisen hiljaisuuden jälkeen, ettei siellä enää kaiveta yhtään, meidän yhteisestä historiasta huolimatta. Mikä on kyllä järkyttävää huomata, etten merkinnyt yhtään mitään hänelle lopulta
No ei se 2 kk vielä ole mitään. Hänhän voi vielä vastata sinulle. Minulla on vuosia aikaa kaikesta ja en vain pääse hänestä ylitse jotenkin. Kait hän ajatteli, että pääsen hänestä eteenpäin, jos hän katoaa lopullisesti, mutta oikeastaan se on pahempaa, jos jää kokemukseen, että on ollut toiselle ihmiselle täysin arvoton ja merkityksetön.
LS
Eihän se ylipääsemistä helpota yhtään, jos vaan kadotaan eikä selvitetä mitään kasvokkain, siis jos on erosta puhe. Aina pitäisi toiselle kertoa missä mennään
No se on ystävyyssuhteen epäselvyydet. Hän on laittanut vuosia sitten viestin, että ei vähään aikaan ehdi olla tekemisissä. Sen jälkeen en ole itse voinut ottaa yhteyttä. Koin jotenkin ehkä sen jopa vihamielisenä tekona, että sähköpostit eivät menneet enää perille, ne oli suljettu tai minut oli estetty. Hän kuitenkin oli ihminen, jolle olin näyttänyt koko ihmisyyteni kirjon huonoinekin puolineni ja hän oli antanut ymmärtää, että välittää kaikesta huolimatta.. ja hän ei välittänytkään.
LS
Ja ehkä se, että hän ei välttämättä ole ymmärtänyt, että sen hetkiset voimavarani, eivät olleet kaikki mitä olen. Minulla on ollut elämäntilanteisiini liittyen luultavasti masennusta ja ollut jopa pakkoajatuksia itseni tappamiseen liittyen...ja se on ollut minulle merkittävää, että hän on osoittanut silloin välittämistä, kun on ollut vaikeaa. Olen joutunut ihmettelemään sitä, miten hän vain heivasi minut elämästään. Tietenkin, olen käyttäytynyt itse myös huonosti silloin, kun vointini ei ollut niin hyvä...
Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi ollut ihan vaan sellainen normaali tuttavuus...minulle kaikki merkitsi todellakin enemmän ja luulin, että myös toiselle.
LS
Ja tupakan polttamiseni mikä alkoi uudestaan niihin ystävyytemme alun aikoihin (olin siis viimeksi polttanut sitä ennen jotain yli kymmenrn vuotta sitten). Ei se hänen vikansa ollut. Koetin omaa ahdistustani sillä hillitä. En ole tupakoinut enää ainakaan viiteen vuoteen. Mutta se tupakoiminenkin varmaan kuvaa sitä oman sisäisen kärsimykseni tilaa, mikä oli silloin....mutta, ei se häneen liittynyt...tuli kaikkua tunteita, hänen olemassa olonsa toi tunteita, enkä tarkoita, että huonoja...vaan oli aiemmin ollut kuin vain sellainen kivi sydämessä ja tunteet padottu ja ehkä siinä tapahtui jotain...ja ehkä siksi, on vaijea päätä yli kaikesta.
LS
Ja kait tämä on minulle hyvä "loppusijoituspaikka"...kirjoittaa loputtomasti näitä juttujani..
LS
Onhan se loukkaavaa, että niissä arjen teoissa näytetään vaikenemisella, hiljentymisellä ettei edes ystävänä ole kelpaava. Se ettei kerro suoraan, vaan antaa ymmärtää muuta, on raukkamaista, koska se jättää ihmisen siihen looppiin... kun laitoit kaikki yhteydenottokanavat kiinni, etkä viitsinyt ilmoittaa mitään uutta, mihin olisin voinut ottaa yhteyttä...viestiin tuli vastaus, ettei sitä voida toimittaa...oikeastasn siinä ymmärsin, ettet halunnut minua elämääsi. En tiedä olenko sitä hyväksynyt, mutta enhän minä voi väkisellä...pitää ymmärtää, jos joku haluaa asettaa rajat ja haluaa sen myös osoittaa teoillaan...jotenkin sen vaan koen julmana, että vaan katkaisee yhteytensä ja ei ole enää koskaan mitään mahdollisuutta korjata välejä. Siitä on ollut vaikea päästä ylitse, hylätyksitulemisesta. Toisaalta näen arvoni ja ymmärrän, ettei se minussa yksin ole vika, jos toinen ei osaa nähdä, että olisin ystävänäkin arvokas lahja, eikä kuin jokin roska, jota voi riepottaa ja jolla voi leikkiä.
LS
Miehenä minulle on aivan totaalisesti eri asia naisen ja miehen välinen suhde kuin esim. miesten välinen. Ihan nuorena minulla oli pari poikaa kaverina, siinä vaan tavattiin, ei mitään muuta tunteita herättävästi. Myöhemmin en ole hakeutunut mieskavereita hakemaan kun mies ei voi yksinkertaisesti antaa minulle mitään. Olen hyvinkin herkkä ja voimakas tunneihminen ja vain nainen voi täyttää sen rakkautta ja läheisyyttä kaipaavan puolen.
Tietenkin. Kyllähän siinä alkujaan on ollut itsellä naisenakin mielenkiinto jotenkin toiseen ihan miehenä. Hänen kanssaan tämä asia aikoinaan kyllä käytiin lävitse ja hän on sen silloin suoraan sanonut ettei halua muuta kuin ystävyyttä ja näin uskon myös aidosti olleen. Minulle olisi ollut tärkeää, että olisi saanut edes ystävänä pitää hänet elämässäni, koska minulle se on ollut myös ihan aito ihmissuhde, jossa sillä toisella on väliä. Olen joutunut miettimään vai itsekseni syitä, kokiko hänet minut tuhoavana ja etten ollut hänelle hyväksi...halusiko hän minulta varjella itseään?
LS
MIksi tuo kuulostaa siltä kuin olis omasta elämästä? Voisin kirjoittaa ihan samalla tavalla
haszu psli pelagatga pokefinku efnääfi... kun iibn tgygögö tgeke vätg kai hauskojakuviakinuusia peliin,hassuja
igtselläni aika vakaviajuttujakeskussaieqilaan rannekirurgiaan..jnd