as-ruokavalio

Kahvi voi olla hyvää ylivilkkaille, mutta se tuottaa heille erikoisen limbisen stimulaation, niin että voi juoda pannulisen kahvia kerralla. But mitä väliä jos ei mee maha sekaisin.

ritalin kirjoitti:

Kahvi voi olla hyvää ylivilkkaille, mutta se tuottaa heille erikoisen limbisen stimulaation, niin että voi juoda pannulisen kahvia kerralla. But mitä väliä jos ei mee maha sekaisin.

Lue lisää

Itselleni, jos en ole pitkiin aikoihin juonut, kahvi aiheuttaa rauhoittumisen tunteen. Unikin tulee silloin herkästi. Tätä on joskus ihmetelty. Mutta mitään adhd:tä tai as mulla ei ole todettu

.... kirjoitti:

Itselleni, jos en ole pitkiin aikoihin juonut, kahvi aiheuttaa rauhoittumisen tunteen. Unikin tulee silloin herkästi. Tätä on joskus ihmetelty. Mutta mitään adhd:tä tai as mulla ei ole todettu

Lue lisää

se on totta, kun jotkut sanovat, että eivät saa unenpäästä kiinni elleivät illalla juo kahvia ennen nukkumaanmenoa. =)

No ilman kalsiumlisää palaa hermot aivan varmasti. Kola-pähkinä sisältää paljon betaiini (lysiini-) hydrokloridia elikkä vatsahappoa lisäävää ainesta. Sehän taas helpottaa ruoan sulamista eikä tarvitse sitten olla niin oman vatsansa ympärillä:-) Kahvikin lisää vatsan happoisuutta, joten siitäkin on etua joillakin. Kofeiinia en kyllä juuri siedä, kun se on aika varma yöunien viejä.

ollut nuorena anoreksiaa. Sitten jossain vaiheessa rupesin kiihkokasvissyöjäksi ja paastosin.
Nyt aikuisemmalla iällä on kaikenlaisia sääntöjä, mitä voi syödä mitä ei. Mikä on hyväksi, pahaksi tai muuten saa tai ei saa sydöä.

Mistä muuten saat kaikki nuo as:sia koskevat tietosi? Esim. mistä on peräisin tämä tieto aspergereiden syömishäiriöistä?

ja mikset mene yliopistoon, opiskele itseäsi esim. neurologiksi. Tai mistä minä tiedän mitä sinä teet.

Olen ollut koko ikäni alisuoriutuja. Vasta kypsässä keski-iässä löysin oman alani. Mutta siinäkin tämä pirun vaiva rajoittaa tekemisiäni. Jouduin kieltäytymään loistavasta työpaikasta jota suorastaan tarjottimella tarjottiin. Tiesin etten lopulta pärjäisi siinä just näiden sosiaalisiin kykyihin liittyvien ongelmien takia. Muuten olisin takuulla pärjännyt. Vieläkin itkettää.

assilainen kirjoitti:

ollut nuorena anoreksiaa. Sitten jossain vaiheessa rupesin kiihkokasvissyöjäksi ja paastosin.
Nyt aikuisemmalla iällä on kaikenlaisia sääntöjä, mitä voi syödä mitä ei. Mikä on hyväksi, pahaksi tai muuten saa tai ei saa sydöä.

Mistä muuten saat kaikki nuo as:sia koskevat tietosi? Esim. mistä on peräisin tämä tieto aspergereiden syömishäiriöistä?

ja mikset mene yliopistoon, opiskele itseäsi esim. neurologiksi. Tai mistä minä tiedän mitä sinä teet.

Olen ollut koko ikäni alisuoriutuja. Vasta kypsässä keski-iässä löysin oman alani. Mutta siinäkin tämä pirun vaiva rajoittaa tekemisiäni. Jouduin kieltäytymään loistavasta työpaikasta jota suorastaan tarjottimella tarjottiin. Tiesin etten lopulta pärjäisi siinä just näiden sosiaalisiin kykyihin liittyvien ongelmien takia. Muuten olisin takuulla pärjännyt. Vieläkin itkettää.

Lue lisää

Mä syön kaikkea, mikä liikkuu. Kalastan ja syön kalaa. Oon muuten aika hyvä kalastaan. Liekö yksi as-kiinnostus. Oon lisäksi aikamoinen kulinaristi. Keksin aina uusia ruokayhdistelmiä ja maistelen kaikkea erikoista.

Saan tietoni lähinnä netistä. Googleen tai muuhun hakukoneeseen, kun laittaa oikean hakusanan (ei välttämättä liity suoraan assiin), niin löytää helposti aina täsmällisesti haluamansa tiedon. En ole lukenut tai ostanut assia koskevia kirjoja, sillä ne pistäisivät silmään tuttuja kirjahyllystä.

"mikset mene yliopistoon"

Koska en ole vielä päässyt sisään. Aika vaikea on yliopistoon päästä, eteenkin kun on tällainen dyssi. Lisäksi on vaikea lukea sellaista, mitä muut haluaa mulle opettaa. Itseopiskelu on kivaa ja siten olen aika pitkälti oppinut. Lukiossa en oppinut sitä, mitä minulle haluttiin opettaa, vaan sitä, mitä halusin itse oppia.
Neurologiaa en kai edes pääsisi lukemaan, sillä siellä puolella täytyy olla hyvä matikassa ja en ole lukenut pitkää matikkaa. Vihasin koko matematiikkaa 12-15 vuotiaana, eli tuona aikana en oppinut juuri mitään uutta siltä alueelta.
Ärsytti, kun yhteiskunta (ainakin täällä) haluaa kasvattaa lapsia syntymästä asti matemaattis-teknilliselle alalle ja muut asiat ovat toissijaisia. Muuta ei arvosteta pätkääkään. Koulussa jos oli hyvä suosikki alalla, oli neron synonyymi. Toinen on tietysti jääkiekko. Eli jos on hyvä jääkiekossa ja matemaattis-teknillisessä touhussa, on elämä yhtä leikkiä. Ainiin vielä pitää olla sosiaalinenkin.

Opiskelen mä nytkin, mutta en yliopistossa.

Olisi hauskaa yhdistää historia ja neuropsykologia samaan tieteeseen. Toisi aivan uusia läpimurtoja. Lisäksi genetiikka, tulevaisuuden ala.

ritalin kirjoitti:

Mä syön kaikkea, mikä liikkuu. Kalastan ja syön kalaa. Oon muuten aika hyvä kalastaan. Liekö yksi as-kiinnostus. Oon lisäksi aikamoinen kulinaristi. Keksin aina uusia ruokayhdistelmiä ja maistelen kaikkea erikoista.

Saan tietoni lähinnä netistä. Googleen tai muuhun hakukoneeseen, kun laittaa oikean hakusanan (ei välttämättä liity suoraan assiin), niin löytää helposti aina täsmällisesti haluamansa tiedon. En ole lukenut tai ostanut assia koskevia kirjoja, sillä ne pistäisivät silmään tuttuja kirjahyllystä.

"mikset mene yliopistoon"

Koska en ole vielä päässyt sisään. Aika vaikea on yliopistoon päästä, eteenkin kun on tällainen dyssi. Lisäksi on vaikea lukea sellaista, mitä muut haluaa mulle opettaa. Itseopiskelu on kivaa ja siten olen aika pitkälti oppinut. Lukiossa en oppinut sitä, mitä minulle haluttiin opettaa, vaan sitä, mitä halusin itse oppia.
Neurologiaa en kai edes pääsisi lukemaan, sillä siellä puolella täytyy olla hyvä matikassa ja en ole lukenut pitkää matikkaa. Vihasin koko matematiikkaa 12-15 vuotiaana, eli tuona aikana en oppinut juuri mitään uutta siltä alueelta.
Ärsytti, kun yhteiskunta (ainakin täällä) haluaa kasvattaa lapsia syntymästä asti matemaattis-teknilliselle alalle ja muut asiat ovat toissijaisia. Muuta ei arvosteta pätkääkään. Koulussa jos oli hyvä suosikki alalla, oli neron synonyymi. Toinen on tietysti jääkiekko. Eli jos on hyvä jääkiekossa ja matemaattis-teknillisessä touhussa, on elämä yhtä leikkiä. Ainiin vielä pitää olla sosiaalinenkin.

Opiskelen mä nytkin, mutta en yliopistossa.

Olisi hauskaa yhdistää historia ja neuropsykologia samaan tieteeseen. Toisi aivan uusia läpimurtoja. Lisäksi genetiikka, tulevaisuuden ala.

Lue lisää

en oikein pärjännyt yliopistossa. Varmaan just sen takia että pakko-oppiminen tökki silloin nuorena. ROikuin siellä 4-5 vuotta ilman mitään loppututkintoa.

Sitten olin vuosikaudet kaikenlaisissa hommissa mitkä liippas sitä mun lahjakkuuttani jollain tavalla. No jotenkin sitten lopulta päädyin kiertokautta omalle alalleni. Onneksi tää on sellainen ala ettei vaadi loppututkintoa kunhan vain taidot on. Lääkäriksi, tutkijaksi ym. ei voi opiskella pitkän linjan kautta.