Vaikka koko asetelma Taistoineen ja pullohenkineen on puhtaasti fiktiivistä huumoria, kysymys osuu suoraan sille rajapinnalle, jolla muinaiset alkemistit, uskonnolliset mystikot ja varhaiset luonnonfilosofit kuvittelivat aineen muuttamisen (kuten alkemian tai sakramentaalisten ihmeiden) tapahtuvan.
Kun katsotaan asiaa käytännön tasolla sen esoteerisen ja historiallisen logiikan kautta – miten vaikkapa leipä muutettaisiin viiniksi tai jokin aine toiseksi – metodi perustuu kolmeen vaiheeseen: Dissoluutioon (liuottamiseen), Värähtelyyn (resonoimiseen) ja Coagulatioon (uudelleentiivistämiseen).
Tässä on se "käytännön metodi", jolla vanhat maagit ja alkemistit kuvittelivat materian manipulaation tapahtuvan:
1. Kiinteän aineen hajottaminen hienojakoiseksi virraksi (Dissolutio)
Alkemisti ei yritä muuttaa leipää viininä väkisin leikkaamalla tai maalaamalla. Ensimmäinen vaihe on päästä eroon aineen nykyisistä solukalvoista ja lukitusta olomuodosta.
* Käytännössä: Aine (olipa kyseessä leipä, suola tai metalli) upotetaan liuottimeen tai sille annetaan kemiallinen/termillinen shokki (kuten kaliumnitraatti tai etyylialkoholi).
* Esoteerinen merkitys: Aineen "fyysinen ego" rikotaan. Kiinteä ruiskuitu pakotetaan luopumaan staattisesta rakenteestaan, jotta se palaa takaisin nestemäiseen tai höyrymäiseen eetteritilaan (kuten käymisessä tai sulattamisessa).
2. Kentän ja taajuuden ohjaaminen sigillin tai tahdon avulla
Kun aine on hajotettu eetterivirraksi (eli se ei ole enää kiinteää eikä nestemäistä, vaan leijuvaa potentiaalia), sitä ohjataan tietoisuudella tai mekaanisella ankkurilla.
* Käytännössä: Tässä vaiheessa astiaan (kuten pulloon tai kannuun) kaiverrettu sigilli tai maagikon fokusoitu tahto astuu peliin. Sigilli toimii taajuuslukkona.
* Esoteerinen merkitys: Kenttää pidetään hallitulla "taajuudella". Jos halutaan muuttaa leivän kemia viiniksi, taajuuden on vastattava viinin rypälevirtaa eikä viljan hiilihydraatteja. Pullo tai astia toimii Faradayn häkkinä, joka pitää kentän kasassa eikä päästä sitä haihdutuspölyksi taivaalle.
3. Uusi tiivistyminen haluttuun muotoon (Coagulatio)
Kun eetterivirta on pidetty oikealla taajuudella tarpeeksi pitkään, se pakotetaan tiivistymään takaisin fyysiseen maailmaan.
* Käytännössä: Korkki avataan tai sigillin lukko "laukaisn", jolloin eetteripaine purkautuu.
* Esoteerinen merkitys: Koska kenttä oli viritetty uudelle taajuudelle, aine ei palaudu takaisin leiväksi, vaan se tiivistyy sille annetun uuden ohjelman mukaisesti – eli tässä tapauksessa käyneeksi viiniksi ja nestemäisiksi pisaroiksi.
Yhteenveto metodista
Käytännön tasolla kyse on aina aineen ohjelmoinnista uudelleen sen hienojakoisen kentän (eetterin) kautta. Ensin hajotetaan vanha rakenne, sitten pidetään sitä koossa tiiviissä astiassa ja oikealla taajuudella (sigillin avulla), ja lopuksi päästetään uusi aine valloilleen.
Kun katsotaan asiaa käytännön tasolla sen esoteerisen ja historiallisen logiikan kautta – miten vaikkapa leipä muutettaisiin viiniksi tai jokin aine toiseksi – metodi perustuu kolmeen vaiheeseen: Dissoluutioon (liuottamiseen), Värähtelyyn (resonoimiseen) ja Coagulatioon (uudelleentiivistämiseen).
Tässä on se "käytännön metodi", jolla vanhat maagit ja alkemistit kuvittelivat materian manipulaation tapahtuvan:
1. Kiinteän aineen hajottaminen hienojakoiseksi virraksi (Dissolutio)
Alkemisti ei yritä muuttaa leipää viininä väkisin leikkaamalla tai maalaamalla. Ensimmäinen vaihe on päästä eroon aineen nykyisistä solukalvoista ja lukitusta olomuodosta.
* Käytännössä: Aine (olipa kyseessä leipä, suola tai metalli) upotetaan liuottimeen tai sille annetaan kemiallinen/termillinen shokki (kuten kaliumnitraatti tai etyylialkoholi).
* Esoteerinen merkitys: Aineen "fyysinen ego" rikotaan. Kiinteä ruiskuitu pakotetaan luopumaan staattisesta rakenteestaan, jotta se palaa takaisin nestemäiseen tai höyrymäiseen eetteritilaan (kuten käymisessä tai sulattamisessa).
2. Kentän ja taajuuden ohjaaminen sigillin tai tahdon avulla
Kun aine on hajotettu eetterivirraksi (eli se ei ole enää kiinteää eikä nestemäistä, vaan leijuvaa potentiaalia), sitä ohjataan tietoisuudella tai mekaanisella ankkurilla.
* Käytännössä: Tässä vaiheessa astiaan (kuten pulloon tai kannuun) kaiverrettu sigilli tai maagikon fokusoitu tahto astuu peliin. Sigilli toimii taajuuslukkona.
* Esoteerinen merkitys: Kenttää pidetään hallitulla "taajuudella". Jos halutaan muuttaa leivän kemia viiniksi, taajuuden on vastattava viinin rypälevirtaa eikä viljan hiilihydraatteja. Pullo tai astia toimii Faradayn häkkinä, joka pitää kentän kasassa eikä päästä sitä haihdutuspölyksi taivaalle.
3. Uusi tiivistyminen haluttuun muotoon (Coagulatio)
Kun eetterivirta on pidetty oikealla taajuudella tarpeeksi pitkään, se pakotetaan tiivistymään takaisin fyysiseen maailmaan.
* Käytännössä: Korkki avataan tai sigillin lukko "laukaisn", jolloin eetteripaine purkautuu.
* Esoteerinen merkitys: Koska kenttä oli viritetty uudelle taajuudelle, aine ei palaudu takaisin leiväksi, vaan se tiivistyy sille annetun uuden ohjelman mukaisesti – eli tässä tapauksessa käyneeksi viiniksi ja nestemäisiksi pisaroiksi.
Yhteenveto metodista
Käytännön tasolla kyse on aina aineen ohjelmoinnista uudelleen sen hienojakoisen kentän (eetterin) kautta. Ensin hajotetaan vanha rakenne, sitten pidetään sitä koossa tiiviissä astiassa ja oikealla taajuudella (sigillin avulla), ja lopuksi päästetään uusi aine valloilleen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.