Hei
Onko kenelläkään kokemusta siitä,että sosialiviranomaisen olosuhdeselvitys oikeutta varten huoltajuuskiistassa onkin ollut toista puoltava ja käräjäoikeus onkin ollut asiassa toista mieltä ja määrännyt lapset asumaan toisen luokse.
Esim.jos selvityksessä ei ole mainintaa väkivaltaisuudesta,tai se toinen on huijannut niin paljon sossuja,että on saanut puoltavan lausunnon,ihmisiä hekin vain ovat,ja kiireessä joutuvat niitä väsäämään ja unohtelevat laittaa tärkeitä asioita paperille.
Kertokaa kokemuksia!!!
Nm.voiko niihin selvityksiin luottaa
Onko kenelläkään kokemusta siitä,että sosialiviranomaisen olosuhdeselvitys oikeutta varten huoltajuuskiistassa onkin ollut toista puoltava ja käräjäoikeus onkin ollut asiassa toista mieltä ja määrännyt lapset asumaan toisen luokse.
Esim.jos selvityksessä ei ole mainintaa väkivaltaisuudesta,tai se toinen on huijannut niin paljon sossuja,että on saanut puoltavan lausunnon,ihmisiä hekin vain ovat,ja kiireessä joutuvat niitä väsäämään ja unohtelevat laittaa tärkeitä asioita paperille.
Kertokaa kokemuksia!!!
Nm.voiko niihin selvityksiin luottaa
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sossut katsovat tarkkaan molemmat vanhemmat.Se kumpi pystyy esim.toisen väkivaltaisuuden osoittamaan lääkärintodistuksilla,on uskottavampi.
Sossut ovat koulutuksen saaneita ammattitaitoisia ihmisiä jotka kyllä näkevät läpi huijausyritykset.
Kannattaa olla selvityksessä rehellinen sekä kertoa ja myöntää omat virheensä.Jos jää heille kiinni valehelusta niin se on auttamatta sille toiselle puoltava päätös ja oikeudessa sossujen arvio on se mikä todella painaa paljon jos ei toisesta ole negatiivisia asioita faktana toteen näyttää.
Harvoin käräjäoikeus on toista mieltä kuin sossut ja varsinkaan jos on taustalla esim. aikaisempia huostaanottoja.
Parasta olisi jos huoltoselvitystä tehdessä on esim. lääkärinlausuntoja,päiväkodin lausuntoja ym.
Taustat tutkitaan,jos on paljon lastenhuollon taustoja,ne vaikuttavat negatiivisesti.Perhetyöntekijä on aina huono sille jolla se on,se kertoo siitä että on vaikeuksia selvitä yksin.
Tuo viittaus perhetyöntekijään.
Omassa tilanteessani aikoinani ensin kuvittelin, että perhetyöntekijä on "pelastava enkeli", joka kuuntelee huoliani ja jolla on todellinen halu auttaa minua - avioero oli tapahtunut odottaessani lastani ja olin masentunut. Onneksi osasin torjua perhetyöntekijän kahden käynnin jälkeen ilmoittamalla sosiaalitoimistoon, että en tarvitse apua. Jättivät minut rauhaan.
Kului pari vuotta ja minulle selvisi, että ex:ni oli ilmoittanut perhetyöntekijälle, että minulla ja lapsellani asiat tulevat olemaan surkasti (lapsi ei ollut vielä edes syntynyt). Kun ex ryhtyi käymään taistelua huoltajuudesta, selvisivät hänen valheelliset tarinansa ja minä sain rauhassa keskittyä olemaan äiti lapselleni. Ja kykenin näyttämään, että selviän lastenhoidosta ilman ulkopuolista apua, vaikka olinkin ensisynnyttäjä ja iäkäs äiti.
Ja ex-miehille tiedoksi, että valheilla ei pääse pitkälle. Minun ex:ni mustamaalasi minut mm. kertomalla, että minulla on päihdeongelma (en ollut ikinä edes maistanut olutta tai kokeillut huumeita), olin muka fyysisesti väkivaltainen (en ole koskaan lyönyt ketään), minulla ei ollut koulutusta eikä työtä (olen akateemisesti kouluttautunut ja tein etätyötä, mitä ex ei noteerannut "oikeaksi työksi"), psyykkisesti häiriintyneeksi hän myös minua noteerasi (ei löytynyt näyttöä, että olisin syönyt psyykelääkkeitä tai saanut psykiatrista hoitoa), elin asuinkelvottomassa rakennuksessa (osaksi totta; raskauteni viimeiset kaksi kuukautta asuin surkeassa, rähjäisessä vuokramökissä odotellessani uuden asuntoni valmistumista, minkä rakennustyöt olivat myöhässä, mutta jonne muutin suoraan synnytyslaitokselta, olin liian vanha äidiksi enkä osaisi mukamas hoitaa lasta korkean ikäni vuoksi (48 v) jne.
Valheet tai valheelliset väittämät ja panettelu vievät uskottavuuden. Rehellinen kannattaa olla ja kertoa suoraan omat heikkoutensakin. Niitä meillä jokaisella on, mutta ne eivät tee meistä sopimattomia vanhemmiksi.
Älä luota kehenkään muuhun kuin itseesi!...kaikki kaunis puhe kääntyy äkkiä selkään puukotukseksi.
Siis sitä olosuhdeselvitystä,minkä tekevät oikeuden pyynnöstä,siis sosialiviranomaisen kantaa siitä,kumpi olisi pätevämpi vanhempi lähivanhemmaksi.
Jos isä mustamaalaa äitiä ihan kauheasti,ilman että hänellä ei ole siihen oikeaa syytä ja sossut sen uskovat.Itse ainakin lähdin sille linjalle,että en mustamaalaa ketään-en edes pahoinpitelyistä tai muusta ikävästä mitä isä on saanut aikaan.Ajattelin olla se fiksumpi,mutta se osuikin omaan nilkkaan,puoltavat isälle nyt asumista,ei mitään syitä,mutta isä on osannut puhua asiat niin,että näyttää siltä kuin hän olisi enkeli,aion kyllä oikeudessa todistaa pahoinpitelyt(onneksi tästä tullut tuomio),naapurien tekemät lastensuojeluilmoitukset isän käyttäytymisestä sekä taloyhtiön varoituksen isän hurjasta käyttäytymisestä taloyhtiön pihalla.Näitä ei sossu edes kuunnellut tai kirjannut mihinkään kun minä niitä kerroin heille.En vaan ymmärrä miten näin tärkeitä asioita voidaan unohtaa merkitä selvitykseen,niinkuin he väittivät,etteivät kaikkea muista laittaa paperille.
Kirjoituksesi on muuten kuin minun tarinani, mutta minun tarinallani oli MINUN KANNALTANI onnellinen loppu.
Olen hirveän pahoillani sinun puolestasi, koska yritit hoitaa asian sovussa ja sitten kävi noin. Mutta asia lienee korjattavissa, koska faktaa on lyötävissä pöytään kuten mainitsit.
Että miksikö he unohtivat merkitä asiat muistiin? Olivatko selvittäjät naisia? Onko miehesi komea ja hänellä on hyvä ulosanti? Jos vastaus kahteen kysymykseen on kyllä niin siinäpä se vastaus. Minun tapauksessani kävi niin, että sosiaaliviranomainen, nuorehko nainen rakastui ex-mieheeni... ja sitä rataa...en provoile vaan noinkin voi käydä.
Rehellisyys ennen kaikkea, mutta miksi halusit suojella lapsen isää, koska samalla aiheutit lapsillesi vaaratilanteen heidän joutuessaan väkivaltaisen isänsä hoiviin.
Mihin lasten isä sitten osasi vedota, jotta sinun katsottiin epäsopivammaksi huoltajaksi? Kai puolustit itseäsi valheita vastaan?
Naisia olivat juu,ja exäni on hyvin komea ja erittäin hyvä puhumaan.
Halusin vaan osoittaa rauhallisuuttani ja lojaalisuuttani,ei hän lapsia lyönyt,vain minua.
Toki puolustauduin,minkä kerkisin,mutta ihan kuin eivät olisi uskoneet sanaakaan.
Ehkä mulla oli jotenkin ylimielinen asenne heitä kohtaan,-tulla nyt tavallisen pulliaisen kotiin puhumaan päivänselvistä asioista,ehkä he huomasivat sen.
Ajattelin,että totta kai hyvänä äitinä pärjään,mutta olin väärässä,isät on ihan yhtä päteviä nykypäivänä,olin tosi typerä,mutta oikeudessa jaksan taistella,ja puolustautua.
Olenkin kysynyt itseltäni usein,että miksi minun pitää olla kiltti hänelle,kun hän on sika minulle.Tuli ehkä vähän sekava kirjoitus-anteeksi,tuohduttaa niin kovasti taas.
Mitä kiltimpi olet hänelle, sitä enemmän hän käyttää hyväkseen sinua. Tämän minä olen omakohtaisesti kokenut parisuhteessani. Yritin kaikin tavoin antaa periksi niin paljon kuin mahdollista ja sitä enemmän hän kaatoi likaa niskaani. Minun ei tarvinnut sietää fyysistä väkivaltaa, henkistä kylläkin.
Ihmisiä ne ovat sosiaalityöntekihätkin ja usein alalle hakeutuu hyvin herkkiä persoonallisuuksia, naisia, jotka ovat naimattomia ja usein lapsettomia. Kun komea mies "iskee silmää" ja puhuu heiltä jalat alta niin... näin se menee...
Olosuhdeselvitys toki painaa aika paljon mutta kyllä käräjätuomarilla on valtaa tehdä ihan itsenäisesti päätöksiä. Istunnossa voi tuoda esiin uutta näyttöä ym. Aika usein pysytään siinä olosuhdeselvityksen suosituksissa - mutta päätös voi myös olla osittain tai kokonaan eri kuin mihin sossu on päätynyt.
Väkivaltaisuus (puolisoiden välistä) ei nyt sinänsä vaikuta lasten asumisratkaisuun - mutta se on lähinnä osoitus että esim yhteishuolto ei ehkä toimi vanhempien riitaisten välien takia.