Onko joku päässyt pahimmasta pitkäikaisesta masennuksesta yli niin että kyennyt töihin? Olen sairastanut masennusta noin 27 vuotta. Useampaa lääkitystä kokeiltu ja modulaatiohoidot mietinnässä. Psykoterapia myös olisi hyväksi, mutta kun ei ole varaa siihen. Mietityttää vain, että onko toivoa paremmasta voinnista.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 232
Vanhimmat
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Se on jo hyvä merkki, että haluat kuntoutua työkykyiseksi. Kun on halu, löytyy tie.
Ohan julkisella puolella myös mahdollisuus. Oletko koskaan edes kysynyt mahdollisuutta terapiaan?
Olen kysynyt, mutta ihan helpolla sitä ei ilmeisesti myönnetä kelan piikkiin.
En puhu nut kelan terapiasta. Eikö sinulle tarjota edes keskusteluapua terveydenhuollossa?
Joo on ollut psyk. sairaanhoitajan keskustelujaksoja ja psykologin kanssa keskustelujaksoja, mutta niistä ei ole ollut hyötyä. Tällä hetkellä olen asiakkaana mielialatyöryhmässä eli psyk. erikoissairaanhoidon piirissä.
Mikä masentaa noin paljon ettei keskustelu ja asioiden/tunteiden käsittely auta olotilaan?
Elämä potkinut päähän vuosien varrella. Traumaa löytyy, masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä. On semmoisia asioita mitä ei lyhytterapiassa päästä aukomaan.
mikset sä ole pyytänyt kunnon psykoterapiaan pääsyä terveydenhuollossa
Ollaan sitä ehdotettu, mutta kun ei mulla ei ole varaa siihen ja ilmeisesti ehdot ei täyty siihen että kela maksaisi sen kokonaan.
Ei vaan julkisen terveydenhuollon psykoterapiaa.Julkisessa terveydenhuollossa psykoterapia voi saada oman hyvinvointialueen kautta ja se on maksutonta.
Kela ei koskaan maksa kuntoutuspsykoterapiaa kokonaan.
Millaista apau sä saat erikoissairaanhoidossa jos sun olo ei parane?
Ihan julkisen avun piirissä olen enkä ole kyllä kuullut mistään ilmaisesta psykoterapiasta. Mistä semmoista saa tai mitä kautta? Mulle ei ole muuta tarjottu kun kelan psykoterapiaa.
Vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena maksaa, mutta siihen on omat kriteerinsä.
no sä voit kysyä miksei ole tarjottu
mikset sä sitä voi hakea
olet alle 65-vuotias
sinulla on huomattavia vaikeuksia selviytyä tavanomaisista arjen tilanteista
kuntoutustarpeesi kestää vähintään vuoden
et ole julkisessa laitoshoidossa
kuntoutuksesi tavoitteena on toimintakykysi vahvistaminen arjessasi.
Ootko varma että kaikissa kaupungeissa on kunnallisella tarjolla psykoterapiaa? Lyhytterapiaa kyllä on mutta en oo kuullu kyllä et psykoterapiaa ois tarjolla.
Nii i psykologi oli sitä mieltä alle vuosi sitten, että kriteerit ei täyttyisi. Nyt pääsin erikoissairaanhoidon piiriin ja psyk.lääkäri kysyi että olisiko mulla halua ja jaksamista terapiaan ja vastasin että olisi. Täytyy ottaa uusiksi puheeksi tuolla psykalla.
Miten mahtaa olla nykyisin, saako pitkäaikaista terapiaa julkiselta, jos ei ole ensin käynyt Kelan terapiaa? Aiemmin ainakin oli vaikea saada.
Lyhytterapiakin on psykoterapiaa.
Joo no lyhytterapeuttisia jaksoja on ollut.
Voit koittaa selvittää, saako pitkäaikaisia terapioita julkiselta tai voitko saada esim. maksusitoumuksia Kela-terapian omaavastuuosuuksiin julkiselta puolelta / erikoissairaanhoidosta. Jos sanot, ettei sulla ole varaa maksaa niitä Kelan terapian omavastuita itse, ja on niin paha olla, ettet jaksa. Ja kerrot, että oot sairastanut vuosikymmeniä eikä lääkityskään tehoa, kuten aiemmin kirjoitit.
no kerro sun hyvinvointialue niin minä etsin sinulle tiedon.
Oon joskus koittanut tätä saada. Kriteerit on löydettävissä, mutta sanoivat silloin mulle, että käytännössä tarkoittaa skitsofreniadiagnoosia. En tiedä pitääkö paikkaansa mutta masennusdiagnoosilla ei ainakaan mulle sitä saatu, vaikka sitäkin hain
puhuit että sulla on mahdollisuus sähköhoitoon niin onko se luvattu jo ja sen rinnalle suositellaan psykoterapiaa
Juu kyllä niillä on nämä kaikki tiedot ja sanottu, että valitettavasti niihin omavastuu osuuksiin ei ole mahdollista saada avustusta. Luulisin että olisivat tarjonneet julkisia jos niitä täällä olisi tarjolla.
Turku
Joo mulle kans psykologi sanoi, että hankala saada vaikka diagnooseja löytyy masennuksesta ja ahdistuksesta ja ovat pitkä aikaisia.
Ei, on vaan ollut puheissa että modulaatiohoidot olisi mahdollisia myös. Enkä tiedä onko kyse sähköhoidosta vai ketamiinihoidosta.
Ei tuolla erikoissairaanhoidossakaan mikään hirveen nopeasti tapahdu. Nyt katsotaan ensin alkaako tämä uusi lääke auttamaan.
Se on kyllä väärin, ettei toisilla ole rahaa Kela-terapiaan ja sitten esim. työssäkäyvät sen sijaan voivat maksaa omavastuuosuuden helposti ja pääsevät hoitoon. On oikea luokkayhteiskunta meillä. Terveydenhuollossa korostuu, että köyhänä ei voi sairastua vakavasti. Tai voi, muttei sieltä pääse terveiden kirjoihin.
Olisi optimaalista, että näissä Kelan terapioissa olisi jotkut tulorajat tai ainakin subjektiivinen oikeus terapiaan poistuisi. Saataisiin vaikeimmin ja pitkäaikaisesti sairaat hoidettua säästyneillä rahoilla. Nyt venytetään turhaan pitkiksi terapioiksi niitäkin terapiasuuntausten terapioita, jotka on suunniteltu lyhytterapioiksi. Ja vain siksi, että Kela korvaa sen 3 vuotta. Se on jo eettisestikin kyseenalaista ja pelkkää rahan tuhlausta.
Niinpä! Myöskin jos oot työtön ja sairastut niin et pääse yleensä niin nopeasti hoitoon, mutta jos olet töissä ja työterveys niin pääset paljon helpommin hoidon piiriin. Tasan ei mene tosiaankaan.
Sitten ihmetellään miksi ihminen ei tule työkuntoon millään. No apua on vaikea saada siihen että pääsisi työkuntoon.
Juu ja Kelan paperirumba on oma juttunsa myös. Tulee hylkyjä ja jos sulla ei ole säästöjä, niin olet isossa pulassa, jos et jaksa/pysty niitä tukia hakea tai jos lääkäriin ei pääse lausuntoa hakemaan tai se on huono. Jos on töistä kertynyt säästöjä, niin on hiukan puskuria, eikä ole niin pulassa, vaikka jäis kuukauden rahat saamatta. Vuosikausia sairastaneilla tuskin mitään puskuria on ja jo tyyliin jonkun pesukoneen hajoaminen sotkee monen kuukauden talouden. Saati sitten, että jää tukia hakematta.
oot sä käynyt kuntoutuspoliklinikalla?
mitä lääkkäeitä sulla on kokeiltu
Sähköhoito on yksi neuromodulaation muoto
Kyllä juurikin näin. Onneksi itsellä on voimia paperisotiin, pakko se on että saa rahaa. Ja myös tosiaan riippuu lääkäristä, että kuinka hyvän lausunnon tekee. Niitäkin on tullut nähtyä laidasta laitaan.
Tuli myös mieleen vuosien takaa terveyskeskuslääkärillä käynti kun masennus oli taas pahentunut silloisesta olosta. Vastaanotolla lääkäri mumisi että "mitähän tässä tilanteessa sitten pitäisi tehdä" ja koitti etsiä koneelta ratkaisua. Hetken sitä seurasin ja sitten sanoin "mitä jos nostetaan vähän lääkitystä ja laitat lähetteen psykiatriaan?" Lääkäri totesi että "joo tehdään niin!" Silloin oli vähän wtf fiilis...
En ole kuullutkaan? Täytyy tutkia! Kuntoutuksissa olen kyllä käynyt, mutta lähinnä ammatillisissa ja tules.
Niin, terveyskeskuksessa on paljon niitä vastavalmistuneita, ei ole helppoa työtä se, kun potilaat on paljon sairaampia kuin yksityisellä. Mut luulis, että masennuksen ja ahdistuksen hoidon osaisivat hekin. Niin luulis.
Niin luulis joo. Noh "onneksi" olin minä potilaana eikä joku ketä ei olisi uskaltanut sanoa mitään tai ei olisi ollut mitään hajua miten kannattaa edetä.
Ssri ja snri lääkkeitä.
"Kuntoutamme moniammatillisesti potilaita, joiden pitkittyneisiin kehon oireisiin ei ole hoidosta huolimatta löytynyt helpotusta. Toiminnan tavoitteena on kohentaa potilaan arjen toimintakykyä ja elämänlaatua."
"Toimintakykypoliklinikalla kuntoutamme pääasiassa työikäisiä potilaita, joiden keskivaikea-vaikea-asteisiin pitkittyneisiin kehon oireisiin ei ole hoidosta huolimatta löytynyt helpotusta. Teemme potilaan tilanteesta perusteellisen kartoituksen, jonka jälkeen laadimme yksilöllisen suunnitelman kuntoutuksesta yhdessä potilaan kanssa.
"Poliklinikalla toimii moniammatillinen tiimi, johon kuuluu erikoislääkäri, toimintaterapeutti, fysioterapeutti ja psykologi. Kuntoutukseen sisältyy ryhmä- ja/tai yksilöterapiaa."
"Pitkittyneiden kehon oireiden taustalla on altistavia tekijöitä, kuten perinnölliset tekijät ja kuormittavat elämänkokemukset. Oireilun laukaisevana tekijänä voi toimia esimerkiksi tulehdus, vamma tai stressaava elämäntilanne. Pitkittynyttä oireilua ylläpitäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi oireet itsessään, niiden laukaisema huoli ja toivottomuus, muut fyysiset ja psyykkiset sairaudet, masennus- ja ahdistusoireet ja toimintakyvyn laskusta seuranneet ongelmat työssä ja toimeentulossa. "
jne
Jep niin on, myöskin magneetti ja ketamiinihoito kuuluvat neuromodulaatio hoitoihin. Vielä ei olla juteltu, että mikä niistä olisi minulle sopiva mahdollisesti.
Joo kiitos kävin tutustumassa! En tämmöisestä tiennytkään! Voi olla että jos tuolla erikoissairaanhoidossakaan ei löydetä tarpeeksi apuja niin seuraava osoite olisi tuo. Pidän tämän mielessä!
Toi kuulostaa, että ois fyysisiin sairauksiin. En tosin ole varma, puhutaan kehon oireista.
Oletko ollut tyytyväinen hoitoon?
eikö sulla ollut paniikkihäiriö? sinulla on siis paniikkihäiriö ilman fyysisiä oireita? onko sulla mitään fyysisiä oireita koska kerrot että tilanteesi on vaikea?
keholliset oireet ei ole sama kuin fyysiset sairaudet. pitääkö kaikki vääntää sulle rautalangasta
Kenelle: Potilaille, joilla on arkea voimakkaasti haittaavia, pitkittyneitä kehon oireita (kuten vaikeaa uupumusta, kipua tai huimausta), joiden taustalla vaikuttaa esimerkiksi hermoston ylivireystila tai masennusoireilu.
Sulla ei siis vaikes masennus aiheuta uupumusta? Mikä tekee sun masennuksesta vaikean?
Ihan ok.
Mikä sua masentaa?
Aina on toivoa ja pitää myös muistaa hyvän ravinnon ja vitamiinien merkitys.
On kokemusta, ja on palattu töihin.
Tarina on sen verran pitkä, että en tähän sitä sen yksityiskohtaisemmin kerro, totean vain että sairastuin vakavaan masennukseen jo hyvin nuorena, ja lopulta minut siirrettiin toivottomana tapauksena työkyvyttömyyseläkkeelle.
Nettikeskusteluissa törmää monesti sellaiseen termiin, kuin "juurisyyt". Itsekkin uskoin pitkään, että masennukseni johtuu tietyistä juurisyistä, ja siksi en sille mahda mitään.
Mutta olin osittain väärässä. Se on totta, että itse masennukseni syille en mahtanut mitään, mutta on olemassa myös muita asioita. Onnistumisen kokemukset ja merkityksellisyyden tunne.
Ehkä isoin muutos oli se, etten enää yksinkertaisesti jaksanut uhriutua ja sitä kautta huomasinkin, että saan tietyistä asioista onnistumisen kokemuksia ja sitä merkityksellisyyden tunnetta.
Työelämään palaaminen tapahtui vaiheittain, ensin tein töitä työkyvyttömyyseläkkeeltä käsin, tienaten jonkun satasen kuussa. Ja siitä se sitten kasvoi pikkuhiljaa.
Jälkikäteen ajatellen asiat sujuivat ihan luonnollisesti, mitä enemmän työelämä antoi haasteita, niin sitä enemmän sain niitä onnistumisenkokemuksia ja merkityksellisyyden tunnetta, vaikka työelämä, tai työhön paluu ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.
Se ei tarkoita sitä, että masennukseni juurisyyt olisivat kadonneet tai mitätöityneet, mutta sitä, että elämässäni on muutakin kuin masennus ja sen syyt. Eli vaikka joissain asioissa tuntuu, että elämään ponnistaa kuopasta (esim. perheen perustaminen), ja se vaikuttaa moniin asioihin, niin samaan aikaan joillain mittareilla mitattuna elämäni menee mainiosti, (esim. taloudellinen puoli.)
Tiedän, että tämä on minun tarinani, eikä sitä voi yksi yhteen kopioida, mutta tämä on vastaus kysymykseen, "Onko joku päässyt pahimmasta pitkäaikaisesta masennuksesta yli?" Ja siksi uskon, että myös muut ihmiset voivat päästä siitä yli, kunhan sieltä löytyy ne onnistumisen kokemukset ja merkityksellisyyden tunne.
Kiitos kun jaoit tämän❤️
Mitä jos ensin pyrit voimaan paremmin ja huolehdit hyvinvoinnista.
Joo se olisi mukavaa jos pystyisi voimaan paremmin ja siihen pyrinkin. Tässä vaan on semmoinen tilanne, että kun hain sairauspäivärahan(tuli 300 päivää täyteen eli maksimi) jälkeen kuntoutustukea(osatyökyvyttömyyseläke) niin se tuli bumerangina takaisin kelalta. Nyt ei ollut muuta mahdollisuutta kun ilmottautua työttömäksi työnhakijaksi että saa rahaa, vaikka mulla on lääkärin kirjoittamaa sairauslomaa elokuuhun 2027 asti.
Kelalta ei voi saada osakuntoutustukea / osa-aikaeläkettä, sen saaminen on mahdollista vain, jos saa työeläkettä, muttei Kelan kansaneläkkeellä ole samaa mahdollisuutta. Hae uusi lausunto ja koita päästä uudestaan kuntoutustuelle, ja hanki sellainen lausunto, joka on kokopäiväistä eläkettä varten. Lääkäri ei ole tuossa tapauksessa tiennyt, mitä kuuluu hakea. Tämä siis siinä tapauksessa, jos et itse pysty tekemään töitä.
Kuten toinen kiertoi niin kelalla ei ole osatyökyvyttömyyseläkettä. Sinun pitää hakea kelasta sellaista eläkettä joka kuuluu kelan eläkkeisiin. Kela ei voi myöntää eläkettä joka ei kuulu sille.
Sinulle ei voida maksaa yleistukea kun olet sairauslomalla. Yleistukea ei voi pääsääntöisesti saada sairausloman aikana.Joten ota yhteys terveydenhuoltoon.
Voidaan, koska mulla on jo sairauspäivärahapäivät täynnä eli niitä maksetaan max. 300 päivältä. Ihan on kelalta tämä neuvo että työttömäksi työntekijäksi ilmottautumaan.
Aivan siis oikea termi taisi olla määräaikainen työkyvyttömyyseläke.
Voisitko edes ensin hakea oikeaa etuutta kelasta. Sinä olet hakenut etuutta joka ei kuulu kelalle. Te toimistro velvoittaa että haet etuutta jota kuuluu ensin hakea kelasta ja sinä et ole hakenut. Osatyökyvyttömyyseläke ei ole kela etuus
Ja mikähän se etuus on mitä pitäisi hakea?
Ja juu kirjoitin väärin, tarkoitin määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä eli kuntoutustukea.
no niin. Nämä ovat aivan eri eläkkeitä. Siinä tapauksessa ilmoittaudut työttömäksi työnhakijaksi.
Ei täällä voida tietää mitä oikeesti tarkoitat. kun puhuit osatyökyvyttömyydestä niin täällä luultiin että tarkoitat sitä
Joo vahingossa meni sekaisin, mutta jotenkin ajattelin että kuntoutustuki mainittuna myös selventäisi asiaa.
Koska on olemassa osatyökyvyttömyyseläke ja kuntoutustuki jonka maksaa eläkelaitos.
Ei sinulla ole toista elämää. On vain se mitä on. Ei sitä pitäisi vääristää ajatuksilla tai lääkkeillä.
Olet käynyt juttelee monen ihmisen kanssa. omahoitoohjelmat kokeiltu. Elintavat kunnossa? ravinto,liikunta, uni? Olet käsitellyt tapahtumia ja omia tunteita,mutta mikään auta.
Ei ole vielä mikään auttanut eikä ole löytynyt sopivaa lääkitystä. Taas on yksi lääke kokeilussa. Syön suht terveellisesti, liikun joka päivä ja ulkoilen. Nukun aika huonosti, siihen on ilta magnesiumia ja melatoniinia. Mietinnässä neuromodulaatio hoitoja jos lääkitystä ei löydy eikä olo kohene.
Saako kysyä mikä puhumisessa ja asioiden käsittelyssä on se ettei se ole helpottanut oloa ollenkaan?
Luultavasti lapsuuden/nuoruuden traumat mitä ei olla käsitelty. Ja sitten on tullut lisää vuosien varrella asioita jotka painavat ja kuormittavat.
Ja sen perusteella puhuminen ei auta koska niitä ei ole käsitelty. mistä sä tiedät ettei puhuminen auta koska et ole traumoista puhunut. miksi sinö et voi käyttää terveydenhuollon ulkopuolisia tahoja tuohon?
Olen kyllä läheisten ja ystävien kanssa jutellut paljonkin näistä asioista ja lyhytterapiassa/psykologin kanssa, mutta ne eivät korvaa pitempää psykoterapiaa. Enkä voi varmasti sanoa että pitempikään terapia avaisi kaikkia solmuja. Masennus on päässyt jylläämään jo niin kauan ettei siitä ilmeisestikkään ihan hetkessä eroonkaan päästä. Oon myös pudonnut avun ulkopuolelle jokusen kerran eli ei ole ollut mitään hoitokontaktia. Itse olen sitten uudestaan hakenut avun piiriin.
Olisikin mukavaa jos olisi kaikki mennyt putkeen niin ehkä en olisi tässä jamassa.
Minä en tarkoita nyt läheisiä ja ystäviä vaan ihan ammattilaisia. Onko sulla jotain ajatusvääristymiä?
Mitä ammattilaisia tarkoitat? Kun aiemmin puhuit terveydenhuollon ulkopuolisista tahoista.Tarkoitatko jotain vertaistukijoita tms.
esim kriisikeskus ja kun en tiedä sun traumaa niin en jaksa alkaa kaikkien traumojen auttamistahoja tähän kirjoittaa
Tietääkseni niitä multa ei löydy mut jos oon täällä sanonu että oon jutellu kaiken näkösten ammattilaisten kanssa eri tahoilla niin en tiedä enää mitä muuta tarkoitat niin selvensin nyt senkin että myös läheisten ym kanssa oon jutellu ja edelleenkin tilanne on tämä. Tai sitten sulla saattaa olla lukuvääristymiä?
eli sinulla ei ole mustavalkoista ajattelua esim et olisit epäonnistunut .et ajattele että aina mulle käy näin. En koskaan onnistu missään.Et kiinnitä huomiota negatiiviisiin asioihin. leimaat itsesi huonoksi.tunnet riittä,ättömyytä.
Millasia ajatuksia sulla sitten on masennuksessa?
ja sua ei ole auttanut ammattilaiset jotka työskentelee traumojen ja kriisien parissa
miten sä olet saanut masennus diagnoosin jos mm kerta arvostat itseäsi ja koet onnistuneesi elämässä?
Kyllä on, syytän itseäni esim siitä etten pysty töihin. Arjen asiat pystyn hoitamaan, mutta siihen sitten voimat vain riittävät. Myöskin peitän pahan oloni. Monet sanovat ettei sitä näe minusta mitenkään.
Kumminkin mieleni on synkkä, voimaton olo henkisesti ja väsynyt. Välillä vaikea tarttua mielekkäisiinkin juttuihin ja joitakin asioita lykkään viimeiseen asti esim lomakkeiden täyttämiset vaikkapa.
Ilmeisestikkään ei.
Mistä niin päättelit? Ja eiköhän lääkäri diagnoosit aseta eikä ketään muu.
äskön sanoit ettei ole ajatusvääristymiä ja nyt sanot että on.
sinähän juuri sanoit ettei sulla ole ajatusvääristymiä
Vastahan sä sanoit että olet jutellut kaikenlaisten ammattilaisten kanssa. Eli et ole jutellut ihmisten kanssa jotka on perehtyneet traumoihin
peität pahan olosi niin silloin et peittänyt kun olet asioinut terveydenhuollossa?
Jos sä peität pahan olosi ja etkä puhu niin miten sua voidaan autttaa
No mulle näköjään pitää vääntää rautalangasta että mitä tarkoitat. En ajatellut että ajatusvääristymällä tarkoitit sitä että näen itseni huonona ym. My bad.
Joo eli syytän itseäni enkä koe itseäni arvokkaana ym.
En kaikkien psykiatrien/psykologien/lääkäreiden/hoitajien ym tyyppien kenen kanssa olen jutellut, niin ole painanut mieleeni heidän suuntautumisalojaan, mutta nimenomaisesti en ole käynyt traumaterapeutilla/hoitajalla/lääkärillä/tyypillä.
Jos lääkäri katsoo, että semmoinen olisi minulle hyvä niin eiköhän ohjaa sitten semmoiselle.
Ja senhän takia myös mulle on suositeltu pitkäaikaista psykoterapiaa, koska niissä voisi myös käydä traumoja läpi.
Vasta lähivuosina olen oppinut puhumaan asioista enemmän. Olen tajunnut että en voi saada apua jos en puhu asioista niin kuin ne on. Samoin sanotan pahaa oloani läheisille niin he tietävät missä mennään.
Vastasinkin äsken johonkin muuhun, mutta olen vasta lähivuosina alkanut puhumaan kaikista asioista myös terveydenhuollossa. Tajusin, että saadakseni tarvitsemani avun minun pitää puuhua asioista niin kuin ne on.
Onko sulla huono itsetunto?
On sitäkin.
Onko mahdollista ajatella mitkä asiat sun elämässä on hyvin ja mistä olet kiitollinen. Esim miten olet selvinnyt kuitenkin vastoinkäymisistä. Mitkä asiat on vaikuttanut siihen. Koita olla itsellesi armollisempi. Älä vertaa itseäsi muihin. Se ettet pysty käymään töissä tarkoita että olisit huonompi. Jokaisella on menneisyys ja sitä ei voi muuttaa,mutta nykyisyyteen sä voit vaikuttaa. Miten sä esim käsittelet tunteita? Miten sä käsittelet esim pettymyksiä,surua, vihaa,häpeää?
Jos sulle on suositeltu psykoterapiaa niin silloin lääkäri myös kirjoittaa lausunnon siihen
Aiemmin ap sanoi, ettei hänellä ole rahaa Kelan terapiaan, mitä se lausunto sitten mitään hyödyttää?
Joskus mulle on kommentoitu et "mikset muka pysty käymään töissä?", "kaikkienhan töitä täytyy tehdä" yms niin ne on varmaan vaikuttaneet siihen että päähän on pinttynyt ajatus siitä että olisi huonompi jos ei käy töissä.
Tunteita käsittelen aika lailla itsekseni tai sitten hyvien ystävien kanssa joille kerron oikeastaan kaiken. Riippuu asiasta, mutta tunteet voivat lamauttaa tai sitten käsittelen niitä jonkin aikaa ja sitten jätän taka alalle.
Jaa no missäs ne lausunnot sitten mahtaa olla? Kumminkin useampi sitä suositellut vuosien varrella.
Lausuntoa pitää yleensä erikseen pyytää tai varmistaa, että lääkäri kirjoittaa sen. Se ei automaattisesti tulostu mukaan pelkän suosituksen perusteella.
Vaativa lääkinnällinen kuntoutus on maksuton
Hänen eläkehakemus ei mennyt läpi, niin tuskin menee vaativa lääkinnällinen kuntoutuskaan. Mut voihan sitä hakea, ei siinä mitään menetä.
Ja sä olet kertonut mikset pysty käymään töissä. Jos sinulle sanotaan että hyppää kaivoon niin sinä hyppäät koska sinua on käsketty hyppää. Jos sinä olet käsitellyt tunteita ja mistä ne johtuu niin miksi se ei ole parantunut oloasi kun ymmärrät itseäsi paremmin.
Kun sinulla on vaikeita tunteita niin parempi olla käsittelemättä niitä kuin kohda ne.
Tunteiden käsittely on tärkeää, koska se on mielenterveyden, itsetuntemuksen ja hyvien ihmissuhteiden perusta. Mitä pitempää sä välttelet vaikeiden tunteiden käsittelyä niin ei se helpota sun oloa. Se että ns lakaiset ne maton alle ei hyödytä sua.
Kun olet käynyt keskustelee ammattilaisten luona niiin miten siellä on sun nämä vaikeat tunteet kohdattu ja niistä juteltu?
Jos ei pääse kelan terapiaan niin itsetuntoa voi kehittää muuallakin. Yleensä huono itsetunto aiheuttaa masennusta. Voisko sitä itsetuntoa kehittää muilla tahoilla kuin kelan terapiassa koska ne keinot on kuitenkin samanlaisia.
Jotenkin saa käsityksen että modulaatiohoito on ratkaisu kun henkilö ei halua kohdata tunteitaan ja käsitellä niitä vuorovaikutuksen kautta.
Niinpä ja mulle niitä ei olla kirjoitettu koska en ole ollut hakemassa sillä hetkellä terapiaan.
Masennus on sairaus ja ei sitä vaan voi "kytkeä pois päältä" yhtäkkiä. Aina ei helpota oloa vaikka ja kuinka kävisi asoita läpi. Silti haluaisin sitäkin kokeilla pidemmän terapian muodossa, koska haluaisin kyllä parantua.
Ja olen just toisenlainen vastarannan kiiski eli en todellakaan hyppää jos joku niin käskee, varsinkaan jos se ei minua kiinnosta.
Keskusteluissa on lähinnä kuunneltu minua ja kysytty mitä tunteita aiheuttaa tms.
Juurihan kerroit miten annat toisten vaikuttaa suhun ja nyt kerrot ettei sua kiinnosta mitä muut ajattelee ja sanoo mitä sun pitää tehdä. Olet kertonut hoitajalle mutta et osaa käsitellä niitä. Olet tietoinen mistä syntyy pettymys itseensä? mistä häpeä itseensä johtuu jne.
Mihin sinä nyt haluat apua? mikä sun suurin ongelma on johon haluat vastauksia?
Me ei nyt selvästikkään ymmärretä toisiamme ni jos jätetään tä tähän. En jaksa vääntää asioista.
Sinun pitää ryhtyä Trumppimaiseksi suureelliseksi narsistiksi. Narsismi voi olla suokakeino lapsuuden traumoille, jotka aiheuttavat muille masennuksen. Toiset vaan eivät lannistu, ja kehittävät narsimin masennuksen tilalle. En sitten tiedä ovatko masentuvat jotekin alistuvampia, ja narsistit jääräpäisempiä vahvemmalla dominanssilla.
https://yle.fi/a/3-11044063
huh ei kannata tommosia kirjootella.
mul oli terapiassa ongelmana minä ja psykologi kun emme kommunikoineet . Hän ei puhunut minulle mitään juuri käytännössä. Kysymykset ei yhtään paljoa niin fiksuja aina että semmosia "heittoja" vaan. Ei mitään tehokasta ideaa sanonut. No ehkei se olekaan niin rakettitiedettäkään.
Terapiassa olisi tärkeää että yhteistyö sujuu juuri siksi että olisi helpompi avautua ja mahdollisesti saada apua. Ilmeisesti halusi sinun itsesi saada keinot parantaa omaa terveyttäsi vain vähän ohjailemalla.
en osaa sanoa mut ehkä noin .
Mä rampannu vuoskauvet&vuosikymmenet terapiaa. Pisin tauko noin 9 vuotta terapiasta. Käytännössä noin 19 vuotiaasta asti tähän päivään kun oon 44v.
pikkulapsena jo koin noin 2-vuotiaana ettei kaikki ole ihan ok. Olin niin arka.
Psykologi ei yleensä anna suoria valmiita vastauksia tai neuvoja, vaan auttaa sinua löytämään omat ratkaisusi ja ymmärtämään omia reaktioitasi.
Myöskään psykoterapia ei ole sitä varten että sieltä mennäöän hakemaan suoria vastauksia.Psykoterapiassa on yleistä, että terapeutti ei anna suoria vastauksia tai valmiita ratkaisuja asiakkaan ongelmiin. Tämä perustuu terapeutin ammatilliseen rooliin ja terapian perusluonteeseen, jossa tavoitteena on tukea asiakkaan omaa itsetuntemusta ja itsenäistä päätöksentekoa.
Aikuinen ei pääsääntöisesti voi muistaa, millainen hän oli 2-vuotiaana. Vaikka noin 40 prosenttia ihmisistä uskoo muistavansa asioita kahden vuoden iästä tai jopa sitä varhaisemmalta ajalta, aivotutkimuksen mukaan nämä varhaisimmat muistot ovat lähes poikkeuksetta valemuistoja tai myöhemmin rakentuneita mielikuvia.
Todelliset, tietoisesti palautettavat muistot alkavat yleensä muodostua vasta 3–4 vuoden iässä, ja nekin vakiintuvat pysyviksi vasta noin 5–7 vuoden ikäisenä.
Kahden vuoden iässä ihmisen aivot, erityisesti muistin tallentamisesta vastaava hippokampus ja aivokuoren verkostot, ovat vielä liian kehittymättömiä muodostamaan pitkäkestoisia, aikuisiälle säilyviä tilannemuistoja
Koska sinä muistat mitä olet tehnyt ja kokenut 2 vuotiaana niin kiinnostaa tietää mitä havaintoja teit 2 vuotiaan omasta elämästä.
Saako kysyä jos olet 2 vuotiaan ollut arka niin mitä vanhempasi tekivät kun huomasivat arkuutesi? Tukivatko he sinun kasvua ja kehitystä millään tavalla?
Millasia nämä heitot oli ja mihin olisit halunnut valmiin vastauksen?
no ihmiskontakti jo tuolloin 2-vuotiaana oli sitä tasoa etten halunnu mennä kerhoon , päiväkotiin ja eskariin. Kieltäydyin menemästä päiväkotiin eikä mun tarvinnu koska vanhemmat katsoi mun kärsivän siitä liikaa. Halusin aina pinnata ja en koskaan halunnu mennä mihinkään vaan jo tuolloin 2-6 vuotiaana halusin olla ihan yksin kotona vanhempien ja veljeni kanssa. Ei ollu kiinnostusta ihmisiin. Yksinäinen susi.
okei. sinä kuulut siihen joukkoon joka muistaa mitä on ajattelut 2 vuotiaana. Sulla on muisti ollut erilainen kuin tyypillisesti on 2 vuotiailla. 2 vuotiaalla on todella huono sanavarasto ja puheentuottaminen .
muistan myös kuvapätkiä kun olin 1-vuotias ja vähän alle 1-vuotias. Muistan seinällä olevan lorun/runon "aurinko aurinko lettuja paistaa" kun vanhempani piti mua sylissä ja luki runon ja muistan kun 1-vuotiaana ramppasin kaupan puolella kun asuimme silloin kaupparakennuksen nurkassa kun kävin välillä kaupan puolella jossa kauppias Raija aina naureskeli ja puhui isoon ääneen ja muistan ikkunan puolella oli istuinrivi jossa joku silmälasipäinen mies myös puhutteli minua. Ja muistan kun kaadoin vesisangon ja hornaisin vettä keuhkoihin. Ja ulkona nuolaisin ruostunutta lamppua josta tuli inhoittavan pistävä maku. Ja muistan olohuonetta kun nurkassa oli putkimallinen telkkari.
6-vuotiaana muistin ulkoa noin 120 jokamiesluokan kuljettajaa ja muistin ulkoa noin 100 autoa värin perustteella.
10-vuotiaana osasin ulkoa kaikki suomen linnut (mulla oli iso lintukirja).
5-vuotiaana mulla todettiin hahmotushäiriö, motorisia ongelmia ja älyllistä kömpelyyttä ja käden kömpelyyttä eli liittyy motorisiin kömpelyyteen.
kun olin lapsi niin välillä mokailin ja tuli aivopieruja joihin pikkulapset tarttui siten että alko kiusaan mua. Juoksin päin puuta kerran ja kiipesin puuhun ja laitoin suuhun linnunmunat kun en keksinyt muualle laittaa kun oltiin pikkulapsia kun lintu oli hylännyt pesän niin kaverin kanssa käytiin hakemassa munat pois niin en osannu keksiä mihin laittaa munat kun mulla oli kyllä lippalakki mut otaksuin että ne hajoaa sinne. Siitä koulussa mua kíusattiin.
MYös kun sanoin että dinosaurus on 35 metriä korkea niin ne kiusasi mua siitä koska ne sanoi sen olevan 4-5 metriä korkea ainoastaan.
Myös kun en tiennyt mikä revontuli kun luulin sen olevan oranssinvärinen taivaanranta niin siitä ne kiusasi mua.
Lisäksi yläastteella menin väärään paikkaan kun piti mennä sinne toiseen museoon kun menin ihan väärään museoon jolla ei ollu edes mitään tekemistä sen oppiaineen kanssa koska mää en osannut hahmottaa asiaa. Siitä kiusasivat mua tosi pitkään.
9-vuotiaana en yhdellä kioskilla luokkaretkellä osannut käyttää rahaa kioskilla josta eräs pauli moitti minua "miten sä et osaa muka rahaa käyttää voi sua raukkaa".
12-vuotiaana eräs iikka tuli kauppaamaan aku ankan taskukirjoja mutten osannut ostaa koska en tiennyt miten ostaa koska sekoilin ajatuksissani tai olin niin yksinkertaisen tyhmä.
kaupassa rakettiostosreissu meni ihan pieleen kun sekoilin kassojen välillä.
Menin väärään bussiin .
Missasin 5 junaa kun en osannut toimia juna-asemalla. Lopulta poliisit vei minut oikeaan junaan. tämä tapahtui kun olin 20 vuotias.
on mulla auto ja ajokortti. yhtään kolaria en ole ajanut.
Oulaisten tahkokankaalla lääkäri, psykologit ja sairaanhoitaja totesivat näin "ei asiaa työelämään ja tällä miehellä on erikoinen älykkyystaso joka heittelee ylhäältä alas ja hän on lapsenmielinen&lapsenomainen"
Ja sä muistat nämä ilman että sulle olis kerrottu tai nähnyt valokuvia. En usko että muistat itse miten olet toiminut alle 1-vuotiaana ja muistat noin selvästi.Alle yksivuotiaan aivojen muistialueet, kuten hippokampus, ovat vielä hyvin keskeneräiset. Aivot eivät pysty tallentamaan pitkäkestoisia, elämäkerrallisia muistoja.Muistojen jäsentämiseen ja palauttamiseen tarvitaan kieltä ja sanoja. Koska vauvalla ei ole sanoja, muistoja ei voida "koodata" sellaiseen muotoon, jonka aikuinen voisi myöhemmin muistaa.Vauva ei vielä hahmota itseään erillisenä yksilönä, jolle tapahtuu asioita.
Joo o.
siltä vaikuttaa
Miten sä pärjäät aikuisena?
muistan nämä tapahtumat kun näin sen kauppiaan kun olin tietääkseni 1-vuotias ja vesisanko mm ja ruostunut lamppu ulkona ja loru seinällä.
Ei valokuvia eikä olla kerrottu vaan muistan.
tai sitten mä oon ollut 2v.
No kun 2-vuotiaana muutettiin pois sieltä eri kylälle.
jos tiede pystyy todistamaan ettei 1 vuotias voi muistaa tuollaisia niin silloin mun on täytynyt olla 2v.
aha. itehän sä tiedät
Modulaatiohoito ei poista esim huonoa itsetuntoa mutta antaa energiaa käsitellä asioita. Eli psykoterapiaa tuon lisäksi.
Modulaatiohoito voi poistaa masennuksen tai lievittää sitä. Ei tarvi olla hyvä itsetunto, jotta voi elää ihan normaalia ja hyvää elämää. Kaikkea ei tarvi alkaa korjata, toisinaan jo lisäenergia saa aikaan sen, että jaksaa opiskella tai tehdä töitä. Se taas antaa onnistumisen kokemuksia ja sitä kautta parantaa itsetuntoa.
Ei tarvitse olla hyvä itsetunto,mutta se helpottaa elämää huomattavasti. Kun esim osaat arvostaa itseäsi ja osaat olla vertaamatta itseäsi muihin niin elämä on hyvin paljon helpompaa. Jos sulla on huono itsetunto niin se opiskelukin on vaikeampaa koska sä et usko että susta on mihinkään ja kukaan tykkää susta koska pidät itseäsi ns paskana ihmisenä joka ei osaa tehdä mitään. Ihan kokemuksella sanon että pelkkä fyysinen energia ei auta jos sulla ei ole psyyke kunnossa. Jos menet opiskelemaan masentuneena ja ahdistuneena joka johtuu huonosta itsetunnosta niin siinä helposti kuormittuu ja väsyy.
Mitä jos tuleekin epäonnistumisia ? mitä sitten tapahtuu huonon itsetunnon omaavalle?
Mun itsetuntoa ei yli vuosikymmenen psykoterapia korjannut miksikään. Mut onnistumiset elämässä kylläkin teki sitä. Ja minä oon yksi yli 20 v masennusta sairastanut.
No se harmi kuulla. Se ettei sulla ei auttanut tarkoita ettei kellään muullakaan auta. Joillakin se vuorovaikutus voi johtaa siihen että alkaa näkemään asioita toisella tapaa. Sinä et tarvinnut psykoterapiaa ja keskusteluapua siihen. Se on hienoa että selvisit yksin. Aloittaja ei selviä ja tarvitsee ulkopuolisen apua.
En sanonut pärjänneeni yksin. Olen mm. saanut modulaatiohoitoja, joista aloittajakin puhuu. Halusin vain tuoda toisen näkökulman, että vaikka ei ole varaa terapiaan, on mahdollista voida paremmin myös muun hoidon avulla. Mutta voi olla, ettei niihin muihinkaan hoitoihin pääse tai joutuu jonottamaan kauan.
Olen hänelle sanonut mutta hän on kokeillut kaikki muut keinot.Ja niistä ei ole ollut apua. Minä olen käsittänyt että hänen masennus johtuu mm huonosta itsetunnosta. Mikä siinä kelan psykoterapiassa on niin erilaista että se kohentaa itsetuntoa. Miten se eroaa muusta keskusteluavusta? Koska itsetunnossa on kyse mm itsensä arvostamisesta , hyväksymisessä, itsensä tuntemisessa.Näitä asioita käydään muuallakin kuin kelan psykoterapiassa.
Luultavasti ap haluaisi vaan pitkäaikaista terapiaa, koska on jo lyhytterapiaa saanut ja kokenut sen riittämättömäksi. Missään muualla ei taida olla tarjolla pitkäaikaista terapiaa paitsi Kelan tarjoamana. Tietysti itse maksaen saa yksityiseltäkin varmasti.
Hänen hyvinvointialieella on kuntoituspoliklinikka jonka toiminnasta olen hänelle kertonut.
mä oon yksinäinen susi sielultani. Ja pelkään ihmisiä.
Miten lääkäri perusteli sun työkyvyttömyyden kun hait kuntoutustukea. Miten sun paniikkihäiriö näkyy elämässä?
"Katson potilaan työkyvyttömäksi vaikeiden mieliala- ja ahdistusoireiden vuoksi" ja aika kattavasti oli kuvaillut vointia ym.
Onko sulla mitään tutkintoa kun et ole ollut työelämässä eli onko sulla ammttitaitoa mihinkään ammattiin?
On mulla ammatti. Ammattikoulu on tullut käytyä aikuisiällä kuntoutuksena.
Kela usein katsoo, että jos hoito on vielä kesken tai tiettyjä hoitomuotoja (kuten psykoterapiaa) ei ole kokeiltu, työkyky voi vielä palautua, jolloin eläkekriteerit eivät täyty.
Joo niin kela perusteli että vielä ei ole kaikkea tehty.
Silloin se on hylätty ihan perustellusti
Joo niin sitä epäiltiinkin et luultavasti ei mene läpi.
onko sulla työhistoriaa?
Ei ole palkkatöistä. Työkokeiluja/harjoitteluja on ollut ja kuntouttavaa työtoimintaa.
Onpa mielenkiintoinen asia tosiaan. Jos ei Kela päästä kuntoutustuelle, kun kaikkea ei ole vielä tehty ja jos se tarkoittaa, että Kelan terapiaa ei ole vielä kokeiltu. Ja siihen potilaalla ei ole varaa.
Joskus sais sossusta toimeentulotukena Kelan terapian omavastuuosuudet. Tämä nyt edellyttää, ettei säästöjä ole. Mahtaakohan olla vielä sama homma? Muutenhan tuossa ei ole mitään järkeä.
Oon kysynyt sossusta että voisivatko he auttaa tämmöisessä tilanteessa ja sanoivat että valitettavasti eivät. En saisi toimeentulotukea koska puolisoni on töissä.
Onpa hankala tilanne sinulla tosiaan. Tuo Kelan kieltävä päätös kuntoutustuesta tuntuu kohtuuttomalta. Olisiko sinulla ollut sen avulla varaa maksaa terapia? Saisit varmaan myös takuueläkkeen?
Laki velvoittaa Kelan ja työeläkelaitokset varmistamaan, että hakijan kuntoutusmahdollisuudet on selvitetty ennen eläkkeen (myös määräaikaisen) myöntämistä. Jos asiantuntijalääkäri arvioi, että psykoterapia voisi palauttaa työkykysi, tukea ei myönnetä ennen kuin tätä polkua on yritetty edistää.
Kela ei siis vaadi nimenomaan Kelan tukemaa terapiaa, mutta se vaatii riittävää ja asianmukaista hoitolinjaa. Jos potilas ei käy missään terapiassa tai hoidossa, Kela tulkitsee tilanteen usein niin, että hoitotasapainoa ei ole vielä haettu tarpeeksi aktiivisesti.
kela noudattaa lakia . lait säätää eduskunta
Lakeja pystyy myös muuttamaan, jos tahtoa on. Sitä ei vaan tunnu nykyisellä hallituksella olevan, kun eri tavoilla hoidetaan pääosin terveintä väestönosaa, jolloin rahat kuluvat niihin, joilla olisi itsekin varaa maksaa hoidosta. Tällöin ap:n kaltaiset pitkäaikaissairaat jäävät tarvitsemansa tuen ulkopuolelle. Se on surullista. Ja koko ajan tulee lisääntymässä määrin uutisia, että ihmiset eivät enää hakeudu hoitoon kohonneiden asiakasmaksujen vuoksi. On todella surullista tämä nykypolitiikka.
Kelan kuntoutustuki hylätään usein silloin, jos hakijan lääkinnällisiä tai ammatillisia kuntoutusmahdollisuuksia ei ole vielä riittävästi selvitetty tai kokeiltu. Lain silmissä kuntoutustuki on määräaikainen työkyvyttömyyseläke, ja se voidaan myöntää vain, jos hakijan työkyvyn arvioidaan palautuvan hoidon tai kuntoutuksen avulla. Jos kuntoutuskeinoja ei ole vielä edes kokeiltu, Kela katsoo, että oikeutta eläke-etuuteen ei ole. Kuntoutustuen myöntämisen ehdoton edellytys on, että hakijalle on laadittu realistinen hoito- tai kuntoutussuunnitelma. Jos asiantuntijat (kuten Kelan vakuutuslääkärit) katsovat, että jokin hoitomuoto, terapia tai ammatillinen tukitoimi on vielä kokeilematta, hakemus hylätään.
No ap:llähän on erinäköisiä ammatillisia tukitoimia ollut kuten esim. työkokeilut ja kuntouttava työtoiminta. Lisäksi ap on ollut lyhytpsykoterapiassa ja syö lääkkeitä. Mitäköhän polkuja siinä vielä olisi Kelan terapian lisäksi, ei ainakaan aiemmin neuromodulaatiohoitoja vaadittu kuntoutustuen saamiseksi.
Kyllä mutta silloin se ei ole kelan vika jos kuntoutustuki hylätään joka on perusteltu ihan oikein
esim ammatillinen kuntoutusselvitys. En tiedä mikä hänen kuntoutusssuunnitelma on ollut jos psykoterapia ei ole ollut silloin ajankohtainen
Mikä sun suurin syy on masennukselle ja suurin ongelma on johon haluat apua? Sä olit kokenut trauman niin haitko silloin kriisiapua kun traumaattinen tapahtuma oli vielä tuore?
Olin silloin lapsi ja nuori kun on tapahtunut näitä traumaattisia juttuja. Jollain psykiatrilla silloin kävin, mutta en oikeen avautunut sillon siellä.
No tottakai haluaisin päästä eroon masennuksesta ja ahdistuksesta tai niitä mahdollisimman paljon siedettävämmiksi.
En oikeen osaa sanoa syytä masennukselle. On vain alakuloinen olo.
Onko sulla ollut aikuisena mahdolisuus kertoa . Nyt kun olet aikuinen niin sinä osaat tunnistaa tunteita mutta et käsitellä niitä? onko sinulla jäänyt traumasta fyysisiä oireita?
sua ei siis masenna sun huono itsetunto? sua ei vaivaa traumat?
Sinua masentaa ja ahdistaa vaikka elämä on muuten hyvää? sinulla ei ole stressiä tai huolia mistään
Aikuisena olen niistä puhunut psykologille ja psyk. sairaanhoitajalle.
Traumoista ei ole kun henkisiä oireita.
En mä ala tähän listailemaan kaikkea mikä masentaa tai ahdistaa.
Sä et ole puhunut traumoista koska et usko että ne ovat vaikuttanuut masennukseen ja ahdistukseen. Jos trauma ei masenna ja ahdista niin mikä sua sit masentaa. Mistä nää henkiset oireet lähti liikkeelle jos trauma ei vaikuttanut sun mielialaan?
Joskus lapsena/teininä ne alkoivat nostamaan päätään. Ja tossahan sanoin että traumoista tuli henkisiä jälkiä, mutta ei fyysisiä.
Jonkuilla on myös traumoja mistä on vaikea puhua ja siksi (varsinkin nuorena) niistä ei sitten puhu.
aikasemmin kerroit ettet tiedö mikä masentaa ja ahdistaa. Ethän sä pysty listaamaan kun ethän sä tiedä
Aha joo näinhän se on, onneks sä tiiät sen.
Miksi sulle ei käy maksuton traumaoireiden nettiterapia? mikä ihme siinä on että pitää olla kela terapiaa?
Traumaoireiden hoitoon tarkoitettu nettiterapia perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja näyttöön perustuviin traumafokusoituihin menetelmiin. Sen tavoitteena on auttaa ihmisiä käsittelemään traumaattisia kokemuksiaan turvallisesti ja järjestelmällisesti. Terapia keskittyy vähentämään traumaattisten muistojen aiheuttamaa ahdistusta ja välttämiskäyttäytymistä sekä vahvistamaan hallinnan tunnetta arjessa.
Mikä ihme siinä on että kuuntelee lääkäreitä jotka kertovat mitä suosittelevat ja toimii sen mukaan?
Toiseksi myös se että aloittaa tuommoisen nettiterapian, niin tarvitsee olla voimia ryhtyä siihen. Ehkäpä tutustun semmoisiin kun jaksan. Aloitekyky on myös tässä vähän kärsinyt.
Mutta kelan psykoterapiaan kyllä löytyy energiaa. Mistä siihen löytyy energiaa? Jouduthan sä terapeutin itse etsimään ?
Sähän oot sanonut ettei sulla ole rahaa kelan psykoterapiaan jota sulle on suositeltu.
No hae kelan psykoterapiaan kun lääkärit on sitä suositellut. Mikä sun oneglma on
Ehkä sun pitää unohtaa se kelaterpia.
Joo niin joudun. Helpompi se mun mielestä on kun on tietty aika varattuna jolloin on se terapia aika eikä niin että itse päätän koska tekisi nettiterapiaa. Sitä on niin paljon helpompi siirtää eteenpäin.
Se kun ei ole edelleenkään varaa siihen.
No toivottavasti modulaatiohoito kirkastaa sun ajatuksia ja alat ajattelee asioista eri tavalla.
Niinpä tai että tämä lääkitys mitä nyt koitetaan alkaisi toimia. Olisi todella mukavaa jos löytyisi lääke mikä auttaa. Ovat puhuneet lääkeresistenssi masennuksesta myös, että vähän vaikuttaa semmoiselta.
Mutta eihän sulla ollut rahaa kelan psykoterapiaan. Nytkö sulla on sitä rahaa siihen
No ei ole vaan jos löytyis joku porsaanreikä miten sen sais ilmaiseksi eli esim vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena.
Pelkkä diagnoosi ei riitä. Sairauden täytyy aiheuttaa merkittävää haittaa niin, että henkilöllä on suuria vaikeuksia suoriutua itsenäisesti esimerkiksi peseytymisestä, pukeutumisesta, liikkumisesta, koulunkäynnistä tai työnteosta.
Toki sä voit hakea vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta jos sun masennus on näin vaikea.
Vaikka voin huonosti niin en ilmeisesti tarpeeksi huonosti että nuo kriteerit täyttyisivät.
Onko sulla sama kuin minulla että olematon työhistoria?
Kyllä vaan, ei palkkatöitä. Pelkkiä työkokeiluja/harjoitteluja ja kuntouttava työtoiminta.
Haluut sä työelämään sen takia että tunsit olevasi arvokas vai sen takia että koet olevasi työkykyinen?
Mihin töitä sä haluisit tehdä ?
Varmaan sen takia et olisin "niin kuin muutkin" eli tuntisin olevani "arvokkaampi".
Jos saisin ihan vapaasti valita niin eläinten parissa jotain.
Eli sinä ajattelet että työssä käyminen tekee susta arvokkaan. Ennen sitä ei voi arvostaa itseään. No ohan tuo niitä ajatusvääristymiä. Eli sinulle se itsearvostus on kiinni varallisuudesta.
Ilmeisesti sitten joo. Jotenkin tuntuu tyhmältä, koska en ajattele muista samalla tavalla kun itsestäni. Jos joku on työtön tai vähävaraisempi niin minusta hän ei ole yhtään sen huonompi. Itseäni kohtaan vaan olen armoton.
Eli sulla ajatusvääristymiä joihin sä uskot vaikka ne ei ole totta. Miksi et ole armollisempi itsellesi?
Vaaditko sä itseltäsi täydellisyyttä ja et kestä ajatusta että ihminen on keskeneräinen. Jos sä et ole menestyvä niin sä olet jotenkin huonompi ihminen. Sä näät vaan negatiiviset asiat ja keskityt siihen negatiivisuuteen. Sulla puoliso, ystävät,läheiset. Mä aikasemmin kysyin mutta oletko vastannut mistä sä tunnet kiitollisuutta ja iloa. Sä et osaa huomata pieniä arjen onnistumisa jotka sais voimaan paremmin. Ihmiset haaveilee isosti eivätkä huomaa että parempaan vointiin ei vaadita paljon. Ymmärrän jotkut vaatii suurenkin elämyksen ennen kuin voi tuntea onnea ja kiitollisuutta. Joskus siihen vointi alkaa paranee kun osaa kiitollinen ihan pienistä asioista ja saa niistä onnistumisen kokemuksia. Mutta kukin tavallaan.
Hyvä kysymys, se kuuluu myös masennukseen, että usein on itsesyytöksiä ja on tosi ankara itselleen. Tästä olisi myös kiva päästä eroon.
Psykologi kysyi että mistä pidän itsessäni, hetken kesti vastata ja sanoin että hiukset. Oli yllättävän vaikea keksiä mitään.
Vaadin joo itseltäni täydellisyyttä tai ainakin hyvää. Kiitollisuutta ja iloa mulle tuovat läheiset ja ystävät, ilman heitä en varmaan olisi jaksanut edes yrittää. Eläimet tuovat myös todella paljon iloa.
En ole viimeiseen pariin vuoteen pystynyt keskittymään omaan olooni/paranemiseen, koska läheiseni on tarvinnut minua.Olin hänelle lähes henkilökohtainen avustaja ja kyse lapsestani. Olen laittanut omat ongelmani taka alalle. Siksi vointini on tässä myös päässyt laskemaan entisestään. Nyt asiat ovat alkaneet kääntymään parempaan suuntaan läheiselläni, joten pystyn taas ruveta keskittymään pikkuhiljaa itseeni.
Osaan iloita pienistäkin jutuista, mutta jos kokoajan kalvaa huoli tai ahdistus niin ei se sieltä taustalta niin vain häviä.
Voisko olla lempeämpi itselleen ja sallia ettei tartte olla täydellinen. Jos vertaat itseäsi muihin niin lopeta se ja hyväksy itsesi. Kukaan ei ole täydellinen vaikka sun silmissä muut näyttää siltä. Osaat sä ajatella että sä oot hyvä ystävä ja puoliso. Huomaa että ulkoiset asiat on sulle tärkeitä. Sä haluat töihin jotta sä pystysit arvostaa itseäsi. Onko pinnallisuus sulle noin tärkeää? Eikö sun puoliso ja ystävät ole ikinä kertoneet sulle mitään hyvää susta esim sun luonteesta vai onko se vaan näytätpä kauniilta, onpa kivat vaatteet, onpa sulla hiukset kivasti.
Huoli lapsesi voinnista ja pärjäämisestä? Sanoit aikasemmin ettet tiedä mikä sua ahdistaa. Sä olet varmasti hoitotahoilla puhunut mitä tunteita sun lapsen hoitaminen synnyttää?
Joo onhan ystävät ja puoliso kehuneet mua muutenkin, luonnetta, tekoja ym. Mä en koe olevani pinnallinen, esim mun ulkonen olemus on kaikkea muuta. En osta merkkijuttuja enkä pukeudu semmosiin. Mukavuus on se mikä edellä meen. Mut kai sekin sitten voi olla pinnallista että miettii miksi ei pysty menemään töihin vaikka moni muu pystyy.
Koitan pitää nämä mun kertomat jutut vähän semmoisena pääpiirteisenä, koska kyse kumminkin mun terveyshistoriasta ja tässä kohtaa myös lapseni.
Ja juu mun ja myös lapsen hoitotahoilla ollaan tietoisia näistä molempien asioista.
Niin siis moni asia mua masentaa ja ahdistaa, mutta en oikeen osaa semmoista pääsyytä antaa tai että mistä se on alunperin mahdollisesti lähtenyt. Vuosien varrella on ollut monta juttua mitkä ovat vaikuttaneet oireiluun.
Sun ei tartte kertoa vaan mä yritän sut oivaltaa asioita. Sä sanoit ettet ole puhunut sun traumoista.Koita ymmärtää lapsena tapahtuneet traumaattiset kokemukset voi vaikuttaa aikuisena. Kyllä mä tiedän että sä et halua niistä edes terapiassa puhua koska ne tekee kipeää joten haluat mitätöidä sen vaikutukset.
AP halusi vertaistukea ja onnistumisen kokemuksia, ei sitä, että jokaista hänen päätöstään kyseenalaistetaan, varsinkin kun osa on sellaisia, mihin hän ei voi itse edes vaikuttaa (esim. rahoitus Kela-terapiaan).
Mä tarkotat sitä kun sinä osaa arvostaa itseäsi jos et ole palkkatöissä tai et arvosta mitään luonteenpiirteitä.
Aamen ja kiitos!
Tä on hankalaa kun koittaa saada vertaistukea/kokemuksia ja sitten on näitä oman elämänsä huudattajia keiden mielestä on iki ihanaa tulla kyseenalaistamaan aloittajan jutut niin kuin he tietäisivät kaiken paremmin ja myöskin tekevät omia johtopäätöksiään vaikka eivät tiedä kun pienen murusen toisen asioista.
Tämän takia mietinkin hetken että kirjoitanko tänne ollenkaan, mutta on täällä joitain mukaviakin sentään onneksi ollut!
Kyllä masennuksesta voi parantua.
Täällä on jokseenkin ilkeätä kommentointia.
Joo semmosta valitettavasti löytyy, varsinkin kun voi anonyyminä kirjoitella.
Onneks löytyy myös ystävällisiä ja asiallisia kommentoijia.
Miten sun puoliso on tukenut sua ja yrittänyt tehdä että voisit paremmin?
Hän auttaa mua kodin askareissa, kuuntelee ja tukee. Hän maksaa enemmän laskuja ym koska hän saa enemmän rahaa. Minä sitten kauppakäyntejä ja omat laskut esim lääkärit, lääkkeet, puhelinlasku yms.
Mitkä sun suurimmat esteet on työelämässä? onko sulla opiskelun suhteen jotain esteitä?
mä en pystyis meneen opiskeleen enkä vieraan töihin että ainoa vaihtoehto olis kotona tehdä etätyötä mutten sitä pysty pitkiä työtunteja ku heikko työkyky. En ole avausposttaaja mutta pannut merkille että minä ja avausposttaaja oomme hyvin samassa elämäntilantteessa. Ei ole henkisiä paukkuja. Minä lisäksi ihmisarka. Pelkään ihmisiä.
Miksi pelkäät ihmisiä?
Suurimmat esteet on jaksaminen. Viimeisimmät työkokeilut on olleet 4 päivää viikossa ja 4 tuntia per päivä. Viimeksi (piakkoin 2 vuotta sitten) jäin 2 viikon sairaslomalle harjoittelusta. Sitä jäi sairasloman jälkeen noin 2 viikkoa jäljelle joten suoritin sen loppuun puoli väkisin. Jos harjottelu olisi vielä jatkunut pitempään niin olisin hakenut lisää sairaslomaa.
Työharjoittelun aikana en enää töiden jälkeen oikeen jaksanut tehdä enää mitään,tyyliin makoilin vaa sohvalla ja viikonloput meni palautumiseen eikä sekään riittänyt. Loppujen lopuksi olin sen vertaa poikki että itkeskelin ja ajatukset eivät oikeen pysyneet kasassa.
Eikö ihminen osaa arvostaa itseään kuin palkkatöiden kautta. Ei työssä käynti tarkoita sitä että ihmisellä ei vois olla elämässä vastoinkäymisiä tms. Jos kokee ettei selviä työelämästä niin sitä merkitystä voi hakea muulla tavoin elämään. Ei itsensä arvominen saa olla siitä kiiinni että sun pitää mennä töihin koska muuten et ole mitään. Jos sulla on rajoitteita jotka vaikuttaa työn tekemiseen , tarkoita sitä ettet sä sais nauttia elämästä ja tuntea mielihyvää. Ihmisellä voi olla voimavaroja nauttia esim ystävistä ja harrastuksista ,jotka tukee häne hyvinvointiaan ja terveyttä. Ihmisen arvoa ei pidä mitata hänen tekemänsä työnsä kautta. Vaikka sä olisit työkyvyttömyyseläkkeellä niin sulta ei ole eläminen kielletty.
Kyse oli varmaan masennuksesta eikä fyysisestä väsymyksestä. Mietit sä ikiniä mitä ajatuksia sulla se harjoittelut herätti? Oliko kyse siitä ettet osannut tehdä työtehtäviä vai siitä että huono itsetunto ruokkii negatiivisia ajatuksia?
Osasin työtehtävät ja sanoivatkit että hyvin voisin työskennellä heillä. Joo ja kysymys oli henkesestä väsymyksestä. Huono itsetunto ruokki ajatuksia etten välttämättä tee työtehtäviä hyvin tai tarpeeksi nopeasti yms. Työ oli ihan mukavaa mutta minulle jotenkin raskasta.
Jos sun masennuksen suurin syy on huono itsetunto niin miksi sä et kehitä sitä? Siihen on kyllä keinoja.
Enpä usko että se on mikään pääsyy.
Kiitis, koitan muistaa tämän ja painaa sen mieleeni.
eikä ne traumatkaan. sulla on vaan alakuloa ja väsymystä. Minkä ikäinen olet? jos oot nainen niin voisko johtua hormoneista?
Työkyvyttömyys ja toimintakyky ovat eri asioita.
Meinaat et reilu 20 vuotta johtuneet hormooneista nämä vaivat? Olen 40. Voisin uskoa hormooneihin jos ois uusi vaiva.
No toivottavasti se moduulihoyo auttaa. Kelaterapiaan tarvitset rahaa eikä sitäkään myönnetä tosta vaan. Sekin voidaan hylätä.
Oletko käynyt kilpirauhaskokeissa? sekin voi aiheuttaa masennuta, väsymystä ? Korkea korisoli voi aiheuttaa? sulla on nämä poissuljettu
Niin voidaan.
On poissuljettu monta kertaa vuosien varrella.
Paljon jaksamista aloittajalle! Ei ole aina niin helppoa kulkea hoito- / tukiviidakossa. Toivottavasti sulle löytyis joku hoito, joka tehoaisi.
Kiitos!
Sä olet menossa sinne moduulihoitoihin niin on toivoa
Eipä tässä voi enempää auttaa ja neuvoa,kun ei tiedä enempää.