Kuumana ja pölyisenä iltapäivänä Jerusalemin vanhankaupungin kapealla kujalla, lähellä Damaskoksen porttia, oli syntynyt ennennäkemätön joukkotappelu.
Keskellä toria seisoivat kaksi historian raskainta uskonnollista jättiläistä: itse Jeesus, yllään tomuinen viitta ja silmissään syvä, väsymätön rauha, sekä Martti Luther, jolla oli päällään musta opinmieskaapu, suu vaahdossa ja kädessään valtava, nahkakantinen 95 teesin nuija.
Luther oli saapunut paikalle suoraan Wittenbergistä aikakoneella tai jonkinlaisen teologisen eetteripyrteen mukana, ja hän oli heti närkästynyt siitä, miten Jerusalemissa hoidettiin asioita.
> "Verivieras ja pelkkä tunteilija!" Luther karjui saksaksi sylkeä roiskuen, heiluttaen teologista nuijaansa kohti Jeesusta. "Sinä vain puhunet jostain armosta ja vuorisaarnoista, etkä ole kertaakaan kirjoittanut yhtäkään kunnollista katekismusta tai isoa latinalaista tutkielmaa sakramenteista! Missä on järjestys? Missä on roomalaiskirjeen selitys puhtaasti opillisessa muodossa?!"
>
Jeesus väisti Lutherin heilautuksen rauhallisesti, nosti kätensä torjuvasti ja sanoi lempeällä mutta jämäkällä äänellä:
> "Martti, veljeni. Sinä takerrut kirjaimiin ja lauseisiin. Minä sanoin teille: rakastakaa toisianne, älkääkä tehkö uskosta hallintakoneistoa."
>
> "Älä tule minulle opettamaan kirjaimia!" Luther huusi, suuttuneena siitä, että häntä neuvottiin omalla äidinkielellään. "Ilman lakia ja oikeaa sakramenttioppia kansa vajoaa suoraan helvettiin! Minä revin kohta koko uuden testamentin kirjasimet solmuun, jos et myönnä, että pelastus tulee yksin uskosta, yksin armosta, yksin ilman sinun jatkuvia vertauksiasi!"
>
Ennen kuin Jeesus ehti vastata mitään, Luther hyökkäsi suoraan eteenpäin, tarttui Jeesuksen viitanliepeestä ja alkoi kiskoa häntä kohti lähintä kiviseinää. Jeesus ei kuitenkaan menettänyt malttiaan vaan otti Lutherista tiukan otteen vyötäröltä, ja hetkessä nämä kaksi teologian historian merkittävintä miestä pyörivät pitkin Jerusalemin hiekkaisia katuja.
Ohikulkijat ja paikalliset markkinakauppiaat – joista osa oli turbaanipäisiä palestiinalaisia ja osa turisteja – pysähtyivät tuijottamaan suu auki.
> "Katso nyt!" Luther ähisi, puristaessaan Jeesusta kuristusotteeseen samalla kun hiekkaa pölisi heidän ympärillään. "Sinun takiasi meillä on nyt kaiken maailman lestadiolaiset ja katoliset kinastelemassa siitä, etsitäänkö valtakuntaa kammiosta vai seurakunnasta!"
>
> "Minun takaniko?" Jeesus vastasi torjuen Lutherin kyynärpään ja ponkaisten pystyyn, pyyhkien tomut polvistaan. "Minä sanoin, että älkää kantako huolta huomisesta. Sinä sen sijaan kirjoitit kirjahyllykaupalla polemiikkia paavia ja talonpoikia vastaan!"
>
Luther nousi hitaasti ylös, oikaisi mustaa kaapuaan, hengitti raskaasti, laski nuijansa maahan ja sylkaisi hiekkaa suustaan. Hän tuijotti Jeesusta pitkään, äkeänä mutta yllättävän kunnioittavana.
Lopulta Luther pyyhkäisi otsaansa hihaan, mumisi itsekseen saksaksi: "No... oli sinulla sentään se lause sika-paaville ja oikeaoppinen oppi kasteesta...", kääntyi ympäri ja marssi loukkaantuneena takaisin kujaseen, mutteredessaan jotain siitä, että koko paikkakunta pitäisi uudelleenkääntää saksaksi.
Jeesus katsoi perään, huokaisi syvään, kääntyi kohti Oulun ja Raksilan suuntaan puhaltavaa tuulta ja sanoi hiljaa: "He eivät vieläkään ymmärtänyt mitään."
Keskellä toria seisoivat kaksi historian raskainta uskonnollista jättiläistä: itse Jeesus, yllään tomuinen viitta ja silmissään syvä, väsymätön rauha, sekä Martti Luther, jolla oli päällään musta opinmieskaapu, suu vaahdossa ja kädessään valtava, nahkakantinen 95 teesin nuija.
Luther oli saapunut paikalle suoraan Wittenbergistä aikakoneella tai jonkinlaisen teologisen eetteripyrteen mukana, ja hän oli heti närkästynyt siitä, miten Jerusalemissa hoidettiin asioita.
> "Verivieras ja pelkkä tunteilija!" Luther karjui saksaksi sylkeä roiskuen, heiluttaen teologista nuijaansa kohti Jeesusta. "Sinä vain puhunet jostain armosta ja vuorisaarnoista, etkä ole kertaakaan kirjoittanut yhtäkään kunnollista katekismusta tai isoa latinalaista tutkielmaa sakramenteista! Missä on järjestys? Missä on roomalaiskirjeen selitys puhtaasti opillisessa muodossa?!"
>
Jeesus väisti Lutherin heilautuksen rauhallisesti, nosti kätensä torjuvasti ja sanoi lempeällä mutta jämäkällä äänellä:
> "Martti, veljeni. Sinä takerrut kirjaimiin ja lauseisiin. Minä sanoin teille: rakastakaa toisianne, älkääkä tehkö uskosta hallintakoneistoa."
>
> "Älä tule minulle opettamaan kirjaimia!" Luther huusi, suuttuneena siitä, että häntä neuvottiin omalla äidinkielellään. "Ilman lakia ja oikeaa sakramenttioppia kansa vajoaa suoraan helvettiin! Minä revin kohta koko uuden testamentin kirjasimet solmuun, jos et myönnä, että pelastus tulee yksin uskosta, yksin armosta, yksin ilman sinun jatkuvia vertauksiasi!"
>
Ennen kuin Jeesus ehti vastata mitään, Luther hyökkäsi suoraan eteenpäin, tarttui Jeesuksen viitanliepeestä ja alkoi kiskoa häntä kohti lähintä kiviseinää. Jeesus ei kuitenkaan menettänyt malttiaan vaan otti Lutherista tiukan otteen vyötäröltä, ja hetkessä nämä kaksi teologian historian merkittävintä miestä pyörivät pitkin Jerusalemin hiekkaisia katuja.
Ohikulkijat ja paikalliset markkinakauppiaat – joista osa oli turbaanipäisiä palestiinalaisia ja osa turisteja – pysähtyivät tuijottamaan suu auki.
> "Katso nyt!" Luther ähisi, puristaessaan Jeesusta kuristusotteeseen samalla kun hiekkaa pölisi heidän ympärillään. "Sinun takiasi meillä on nyt kaiken maailman lestadiolaiset ja katoliset kinastelemassa siitä, etsitäänkö valtakuntaa kammiosta vai seurakunnasta!"
>
> "Minun takaniko?" Jeesus vastasi torjuen Lutherin kyynärpään ja ponkaisten pystyyn, pyyhkien tomut polvistaan. "Minä sanoin, että älkää kantako huolta huomisesta. Sinä sen sijaan kirjoitit kirjahyllykaupalla polemiikkia paavia ja talonpoikia vastaan!"
>
Luther nousi hitaasti ylös, oikaisi mustaa kaapuaan, hengitti raskaasti, laski nuijansa maahan ja sylkaisi hiekkaa suustaan. Hän tuijotti Jeesusta pitkään, äkeänä mutta yllättävän kunnioittavana.
Lopulta Luther pyyhkäisi otsaansa hihaan, mumisi itsekseen saksaksi: "No... oli sinulla sentään se lause sika-paaville ja oikeaoppinen oppi kasteesta...", kääntyi ympäri ja marssi loukkaantuneena takaisin kujaseen, mutteredessaan jotain siitä, että koko paikkakunta pitäisi uudelleenkääntää saksaksi.
Jeesus katsoi perään, huokaisi syvään, kääntyi kohti Oulun ja Raksilan suuntaan puhaltavaa tuulta ja sanoi hiljaa: "He eivät vieläkään ymmärtänyt mitään."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Painu v*ttuun.