Marraskuinen Oulun taivas oli musta ja vakaa, mutta Raksilan pihan perällä tuoksui vahvasti vanha bensankatku, sähkö ja palanut käry. Veli Taisto, veli Eemeli ja valkoisessa pellavapuvussa hohtava Ivanov seisoivat ruostuneen, vihreän Opel Kadettin ympärillä. Auton pellit olivat lommoilla, mutta nyt konepellin alta levisi jotain aivan muuta kuin perinteistä pakokaasua.
Ivanov oli avannut moottoritilan ja viritteli siellä työkaluineen jotain täysin ennenkuulumatonta.
> "Kuunnelkaa nyt, toverit!" Ivanov ärjaisi venäläisellä innollaan ja pyyhki mustaa öljyä poskeltaan. "Polttomoottori on menneisyyttä! Kapitalistinen polttoaine perustuu painovoimaan ja kurjaan kitkaan! Mutta me emme pumppaa tankkiin mitään bensaa sellaisenaan – me muutamme koko bensiinijärjestelmän eetteridynamiikan mukaiseksi antigravitaatiokoneistoksi!"
>
Eemeli tuijotti epäluuloisena moottoritilaan, jossa Aladdinin ruosteinen taikalamppu oli kytkettynä suoraan Opelin kaasuttimeen ja yhteen mystiseen, ikuisesti kiinteänä pysyvään voinokareeseen.
> "Onko tälle nyt varmasti oululainen muutoskatsastuslupakirja?" Eemeli mutisi ja piti lakastaan kiinni tuulessa. "Jos tämä laite lähtee irti maasta, niin miten meidän käy Siionin tilinpäätöksen?"
>
> "Luvista viis!" Ivanov nauroi karkeasti. "Nyt luodaan uusi fysiikka!"
>
Ivanov otti pullon tavallista 95-bensiiniä, mutta ennen kuin hän kaatoi sen tankkiin, hän tiputti sekaan muutaman pisaran Aladdinin lampusta purkautunutta sähkösinistä eetteritiivistettä ja hieraisi lampun kylkeä.
Seos muuttui kertaheitolla hohtavan siniseksi ja alkoi sihistä hiljaisesti. Ivanov iski Opelin oven kiinni, hyppäsi kuljettajan paikalle, huusi: "Pitäkää hatuistanne kiinni, toverit!" ja käänsi virta-avainta.
Moottori ei yskinyt eikä rohissut niin kuin vanha Kadett yleensä. Se alkoi hyristä syvällä, puhtaalla ja kosmisella taajuudella – aivan kuin jättimäinen putkiradio, joka oli viritetty suoraan universumin perusvärähtelyyn.
Sitten tapahtui odottamaton.
Opelin renkaat menettivät otteensa maasta. Auton alta kumpusi voimakas, pyörteinen eetterikenttä, joka kumosi täysin maan vetovoiman. Koko auto – Taisto kyydissään takapenkillä ja Eemeli hämmentyneenä vieressä – alkoi kohota hitaasti ilmaan, ensin puoli metriä, sitten metrin, ja lopulta se leijui vakaasti noin viiden metrin korkeudessa Raksilan rauhanyhdistyksen puutalon kattojen yläpuolella.
Eemeli vajosi polvilleen maahan, tuijotti taivaalle kohoavaa autoa ja huusi kädet ristissä:
> "Herra armahda... Auto lentää ilman siipiä! Se on suoraan taivaallinen ilmestys!"
>
Ylhäältä auton ikkunasta Ivanov huusi leveästi virnistäen:
> "Ei tämä mikään ilmestys ole, toveri! Tämä on eetteridynamiikan riemuvoitto! Seuraavaksi otetaan suunnaksi Oulun satama ja lennellään suoraan pilvien läpi!"
>
Opel kääntyi vakaasti ilmassa, jättäen jälkeensä vain heikon bensiinin ja puhtaan eetterin tuoksun, ja lipui äänettömästi kohti Pohjanmaan syksyistä yötaivasta.
Ivanov oli avannut moottoritilan ja viritteli siellä työkaluineen jotain täysin ennenkuulumatonta.
> "Kuunnelkaa nyt, toverit!" Ivanov ärjaisi venäläisellä innollaan ja pyyhki mustaa öljyä poskeltaan. "Polttomoottori on menneisyyttä! Kapitalistinen polttoaine perustuu painovoimaan ja kurjaan kitkaan! Mutta me emme pumppaa tankkiin mitään bensaa sellaisenaan – me muutamme koko bensiinijärjestelmän eetteridynamiikan mukaiseksi antigravitaatiokoneistoksi!"
>
Eemeli tuijotti epäluuloisena moottoritilaan, jossa Aladdinin ruosteinen taikalamppu oli kytkettynä suoraan Opelin kaasuttimeen ja yhteen mystiseen, ikuisesti kiinteänä pysyvään voinokareeseen.
> "Onko tälle nyt varmasti oululainen muutoskatsastuslupakirja?" Eemeli mutisi ja piti lakastaan kiinni tuulessa. "Jos tämä laite lähtee irti maasta, niin miten meidän käy Siionin tilinpäätöksen?"
>
> "Luvista viis!" Ivanov nauroi karkeasti. "Nyt luodaan uusi fysiikka!"
>
Ivanov otti pullon tavallista 95-bensiiniä, mutta ennen kuin hän kaatoi sen tankkiin, hän tiputti sekaan muutaman pisaran Aladdinin lampusta purkautunutta sähkösinistä eetteritiivistettä ja hieraisi lampun kylkeä.
Seos muuttui kertaheitolla hohtavan siniseksi ja alkoi sihistä hiljaisesti. Ivanov iski Opelin oven kiinni, hyppäsi kuljettajan paikalle, huusi: "Pitäkää hatuistanne kiinni, toverit!" ja käänsi virta-avainta.
Moottori ei yskinyt eikä rohissut niin kuin vanha Kadett yleensä. Se alkoi hyristä syvällä, puhtaalla ja kosmisella taajuudella – aivan kuin jättimäinen putkiradio, joka oli viritetty suoraan universumin perusvärähtelyyn.
Sitten tapahtui odottamaton.
Opelin renkaat menettivät otteensa maasta. Auton alta kumpusi voimakas, pyörteinen eetterikenttä, joka kumosi täysin maan vetovoiman. Koko auto – Taisto kyydissään takapenkillä ja Eemeli hämmentyneenä vieressä – alkoi kohota hitaasti ilmaan, ensin puoli metriä, sitten metrin, ja lopulta se leijui vakaasti noin viiden metrin korkeudessa Raksilan rauhanyhdistyksen puutalon kattojen yläpuolella.
Eemeli vajosi polvilleen maahan, tuijotti taivaalle kohoavaa autoa ja huusi kädet ristissä:
> "Herra armahda... Auto lentää ilman siipiä! Se on suoraan taivaallinen ilmestys!"
>
Ylhäältä auton ikkunasta Ivanov huusi leveästi virnistäen:
> "Ei tämä mikään ilmestys ole, toveri! Tämä on eetteridynamiikan riemuvoitto! Seuraavaksi otetaan suunnaksi Oulun satama ja lennellään suoraan pilvien läpi!"
>
Opel kääntyi vakaasti ilmassa, jättäen jälkeensä vain heikon bensiinin ja puhtaan eetterin tuoksun, ja lipui äänettömästi kohti Pohjanmaan syksyistä yötaivasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.