Elävä Vesi ja Eetteri: Kuinka Ivanovin kastelukannumuutos muutti Opel Kadettin kosmiseksi leijujaksi

Anonyymi-ap kirjoitti:

Marraskuinen vesisade rummutti raskaasti Raksilan rauhanyhdistyksen peltikattoa, ja ilma oli niin tivistä ja kosteaa, että siinä melkein saattoi maistaa veden ja eetterin yhteisen mysteerin. Pihan perällä seisoi tuttu ruosteinen Opel Kadett, jonka konepellin alle oli taas kerääntynyt Oulun kovin eetteridynamiikan tutkijakolmikko: veli Taisto, veli Eemeli ja valkoisessa pellavapuvussaan hohtava Ivanov.
Ivanovilla oli kädessään iso, vihreä puutarhakastelukannu täynnä tavallista Oulujoen vettä. Hänen silmänsä loistivat fanaattista, tieteellistä tulta.
> "Kuunnelkaa nyt, toverit!" Ivanov huusi yli vesisateen kohinan, heiluttaen kastelukannuaan. "Koko kapitalistinen öljyteollisuus on perustunut pelkkään huijaukseen ja maanalaiseen ryöstöön! Ihminen on luullut, että auton liikuttamiseen tarvitaan mustaa kultaa. Mutta meillä on täällä Oulussa jotain paljon parempaa: meillä on vettä!"
>
Eemeli nojautui kumisaappaissaan Opelin lokasuojaan, katseli epäluuloisesti kastelukannua ja mutisi hihataskuaan nypläten:
> "Vettä? Oulujoen vettä? Ei kai auto nyt sentään mikään höyrylaiva tai pesukone ole? Mitä sanovat vanhimmat, jos me ajetaan seurakuntavisiitille pelkällä vesikelillä ilman yhtäkään bensiinilitraa?"
>
> "Vanhimmista viis!" Ivanov nauroi karkeasti, väänsi Opelin bensatankin luukun auki ja tempaisi korkin pois. "Vesi on fysiikan mukaan vain rauhoittunutta, nukkuvaa eetteriä! Mutta kun me herätämme sen oikealla katalyytillä, se muuttuu kosmiseksi plasmaksi!"
>
Ivanov otti taskustaan vanhan, kolhitun Aladdinin taikalamppunsa, hieraisi sen kylkeä niin, että nokasta lehahti kirkas, sähkösininen eetterisuihku suoraan tankin sisään. Sitten Taisto ojensi varovasti taskustaan sen legendaarisen, ikuisesti kiinteänä pysyvän voinokareen.
Ivanov pudotti voinokareen tankkiin lampun sinisen eetteritiivisteen perään ja alkoi sen jälkeen kaataa kastelukannusta kylmää vettä suoraan tankkiin.
Slups, slups, slups...
Heti kun ensimmäiset vesipisarat kohtasivat voinokareen ja lampun eetterisuihkun tankin sisällä, koko Opel Kadett hytähti. Tankista alkoi kuulua matalaa, syvää ja salaperäistä hyrinää. Tavallinen vesi ei mennyt sekaisin öljyn kanssa, vaan se muutti värinsä silmänräpyksessä kirkkaan hohtavan siniseksi, sähköiseksi energialiuokseksi, joka pulppusi ja imi itseensä ympäröivän ilman eetterikenttiä.
> "Valmistautukaa!" Ivanov komensi, hyppäsi ratin taakse, käänsi virta-avainta ja painoi kaasua.
>
Moottori ei yskinyt eikä rohissut. Se heräsi eloon äänellä, joka muistutti valtavan kosken pauhua yhdistettynä puhtaaseen kosmiseen sointuun. Pakoputkesta ei tullut mustaa käryä eikä myrkyllistä häkää – sieltä pöllähti vain tiheä, lämmin ja makealta tuoksuva vesihöyry, joka tuoksui aivan kuin kesäinen sade mäntymetsässä.
Opel Kadett nosti keulaansa, irrotti renkaansa märästä Raksilan hiekasta ja alkoi leijua kevyesti puolisen metriä maanpinnan yläpuolella, aivan kuten eetteridynamiikan säännöt vaativat.
Eemeli putosi polvilleen lätäkköön, tuijotti taivaalle kohoavaa vesikäyttöistä autoa ja huusi kädet ristissä:
> "Herra armahda... Se kulkee vedellä! Me ajamme kirjaimellisesti elävällä vedellä!"
>
Ylhäältä auton ikkunasta Ivanov huusi leveästi virnistäen, vesikastelukannu kädessään heiluen:
> "Näittekö sen, toverit?! Oulun vesijohtoverkko on maailman tehokkain polttoainevarasto! Seuraavaksi otetaan suunnaksi satama ja vedetään täydellä vesivoimalla yli pilvien!"

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä