Hei tässä Raili. Olen 55-vuotias helsinkiläinen yksin jäänyt ihminen ihan hyvässä kunnossa jos ei jotain pieniä ikä-ihmisen ongelmia oteta huomioon. Olen aina ollut kissa ja koira ihminen ja vuosia elänyt ja huolta pitänyt heidän kanssaan kun omia lapsia ei Luoja minulle suonut. Nyt kun kissani Töpö kuoli jokin aika sitten ja menetin siinä rakkaan ystävän olen miettinyt jack russelin terrierin pennun hankkimista. Tiedän se on vaikea ja itsepäinen koira ja vaatii lujaa kuria ja jatkuvaa kouluttamista rajojen näyttöä ja niin edelleen. Mutta mitä mieltä olette olenko sellaisen vintiön emännäksi liian vanha?? Eräällä tuttavallani on uros ja se on kolmevuotias, melko villi ja tuttavani joutuu jatkuvasti ojentamaan sitä. Ajattelin narttua, onko se helpompi? vai ovatko yhtä vaativia?? Tiedättekö luotettavia kasvattajia pk-seudulla jonka kanssa asiasta voisi keskustella enemmän?
Kiittäen, Raili
Kiittäen, Raili
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni on russelipoika, 1-vuotias riiwiö. Kovin löytyy luonnettta pojasta ja testailee että saisiko nyt sittenkin ne kielletyt asiat periksi. Osaa kuitenkin olla todella ihana hauveli, joka tykkää nukkua kainalossa ja on kyllä meille omistajille hyvin uskollinen. En usko, että liian vanha olet russelia hankkimaan, olet kuitenkin tietoinen millainen rotu on kyseessä ja osaat varautua itsepäiseen koiraan. :) Nartut saattavat kyllä olla helpompia luonteeltaan, mutta kyllä niistäkin melkoisia tapauksia löytyy. Meille on tulossa vuoden sisällä narttupentu joten siinä sitten huomaa sen eron varmasti. Käytännössä kaikki russelit ovat melko erilaisia; luonteeltaan ja ulkonäöltään.
Luotettavia kasvattajia löydät russeliyhdistyksen sivuilta: http://www.jackrussellinterrieri.fi/
Kannattaa myös käydä lukemassa sivujen foorumia, sieltäkin löytyy paljon hyviä vinkkejä.
Tsemppiä, mikäli päädyt russelin hankkimaan! Siitä on kyllä aivan mielettömästi iloa!
Etpä suinkaan ole liian vanha.Minunkin äitini otti eläkkeelle jäätyään kolmannen saksanpaimenkoiransa ja hyvin on pärjäillyt,jaksanut kouluttaa ja lenkittää.
koirasta saat mitä parhaimman kaverin. se on myös hyvä "perseelle potkija", eli pakko mennä ulos vaikkei aina huvittais.
Hei Raili,
minulla on russeli (parson) ja voin kokemuksesta (omasta ja kymmenien tuntemieni ihmisten) sanoa, että russelit ovat todella vaativia koiria. Minäkin tiesin sen rotua valitessani, mutta kyllä asia konkretisoituu vasta oman koiran saatuaan. Russelit ovat enemmän tai vähemmän riistaviettisiä, todella aktiivisia (pelkkä liikunta ei useimmille yksilöille todellakaan riitä), älykkäitä ja usein itsevarmoja koiria ja niillä on voimakas taipumus nousta lauman johtajaksi, mistä seuraa helposti suuria ongelmia. Russeleissa, kuten muissakin koiraroduissa, on paljon eroja eri yksilöiden välillä, enkä yleisesti ottaen pitäisi narttuja yhtään uroksia helpompina, vaan luonne riippuu ihan yksilöstä. Esimerkiksi itselläni on todella kovaluonteinen ja välillä melkoisen hankala narttu, joka kuitenkin toisinaan (ja varmasti monien ulkopuolisten ihmisten silmissä) käyttäytyy kuin enkeli. Tietenkin omistajalla ja koiran kasvattamisella voidaan hyvin paljon vaikuttaa siihen, millainen koirasta tulee, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että russelin yhteiskuntakelpoiseksi kasvattaminen lienee vaativampi homma kuin jonkun vähemmän dominoivan, vähemmän aktiivisen ja miellyttämishaluisemman koirarodun. Itsekin helpomman koiran aiemmin omistaneena luulin, että riittää kun perehtyy koirankasvatus- ja koulutusasioihin kunnolla ja on koiralleen johdonmukainen ja määrätietoinen omistaja, mutta valitettavasti olen huomannut ettei se tämän yksilön (eikä kaikkien muidenkaan russeleiden kohdalla) riitä. Monet kuitenkin pärjäävät vallan hienosti russeliensa kanssa, eivätkä kaikki yksilöt ole yhtä hankalia!
Kehoitan sinua Raili, ja muitakin russeleista kiinnostuneita, tutustumaan erilaisiin russeleihin ennen ostopäätöksen tekemistä. Lisää russelitietoutta ja kasvattajien yhteystietoja saat esimerkiksi jackrussellinterrieriyhdistyksen ja parsonrussellinterrieriyhdistyksen sivuilta:
http://www.jackrussellinterrieri.fi/ ja
http://parsonrussellinterrierit.net/
Keskustelupalstoilta löydät esimerkiksi eri paikkakuntien yhteislenkkiaikoja ja -paikkoja, kannattaa mennä mukaan tapaamisiin. Ja etenkin parsonyhdistyksen keskustelupalstalla keskustellaan rohkeasti russeleiden omistamiseen liittyvistä ongelmista ja muista asioista. Sieltä saa varsin realistisen kuvan parsoninomistajan arjesta.
Tsemppiä koirarodun valintaan, oli se sitten russeli tai ei, niin toivottavasti löydät mukavan karvakaverin itsellesi!
Minulla oli russeli joka eli yli 15 vuotiaaksi.
Nyt helmikuussa tuli sitten ylipääsemätön sairaus.
Kaipaan ja ikävöin niin suunnattomasti vaikka
aikaa on jo mennyt yli puoli vuotta.
Russelista sen verran ,että vaatii paljon aikaasi
liikuntaa ,menoa ja meininkiä.Vauhtia riitti
meillä aivan viimeiseen vuoteen asti.
Luonne ei ole mikään vaikea kun pidät itsesi
"lauman johtajana".
Itse en kuitekaan enää ota koiraa ottaen huomioon
ikäni.
täällä päin on monella vanhemmalla ihmisellä jack russelin terrieri meilläkin se on ja ei se ole ollut hankala nuorena pitää vain muistaa komentaa sitä.. mutta silloinko haettiin se ja silittelin sitä koko matkan nii kun tultiin pitkän auto matkan jälkeen kotia niin se ei minnekkään talossa tohtinu lähteä yksin kierteleen vaan tuli istumaan jalkani päälle ja sitten yhdessä käytiin taloa ympäri.. ja kyllä tämä koira soveltuu hyvin perheisiin missä on jo esim kissa sillä se tietää ketä ei saa hätyttää mutta ootas jos naapurin kissa eksyy pihalle:) ajaa sen pois ja näille tulee oikeestaan se luonne vasta niissä luolastoissa se me ainaki on huomattu.. kun pitää koiralle aluksi hieman kuria mutta leikkii sen kans ja muutenki tekee sen kans kaikkea kivaa niin se oppii kyllä kunnioittamaan.. mutta voin sanoa että ei ole hankala koira ollenkaan.