hänen puolestaan, jos hän ei olisi sinun kanssa, mutta olisi oikeasti onnellinen jonkun toisen kanssa?
Osaisitko olla iloinen
Anonyymi-ap
70595
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Riippuu että jos on sen toisen kanssa vai jonkun muun
Miksi se riippuu siitä?
Miten sillä on väliä?
Siksi etten heille anna ikinä anteeksi ja siitä pidän huolen
Vähän sama mulla, eikä muutenkaan ole syytä iloita hänen puolestaan tai kiinnosta tietää.
Joo olisin aidosti onnellinen hänen puolestaan. Sopivaa vaan ei tunnu löytyvän, joten onnellisuus on itsepetosta sekä itseaiheutettua
Miksi minun pitäisi olla iloinen siitä. Hienoa hänelle.
Jos välittää jostain ihmisestä, niin haluaa hänelle hyvää. Silloinkin, jos ei itse pääse olemaan siinä osallisena.
Hän heivasi minut elämästään silloin. Niin eli niin paljon välitti minusta.
En usko että hän voi kokea yhtä suurta tunnetta ketään muuta kohtaan kuin minua. Siksi en osaa olla onnellinen, koska feikattu rakkaus on petosta kaikkia kohtaan. Jos hän pystyisi olemaan niin onnellinen jonkun muun kanssa, olisin tietysti onnellinen puolestansa, mutta kun tiedän ettei hän pysty - ja se juuri sattuu.
Toivottavasti et ole mies, joka yrittää sotkea miehen ja naisen välisen suhteen jostain vähemmän loogisesta syystä. Tuon tyylinen kirjoitus sopisi sen tyypin tyyliin.
Arvasin että tähän varmasti tartutaan. No kun et totuutta tiedä, niin jatka toki jos on patoumia.
Rauhaa ja rakkautta.
Totuutta ei voi tietää, jos sitä ei sanota. Asiat ovat ennen sitä miltä ne näyttävät.
Poistui kommentti jostain syystä vaikkei se ollut asiaton. No tässä ei ole kyse mistään sellaisesta, että millään tavoin yrittäisin sabotoida hänen suhteitaan. Tiedän vain totuuden ja hän on sen myös sanonut minulle joitain kertoja, sen lisäksi tiesin sen kun katsoin häntä silmiin kun oltiin kahden. Intiimistikin. Sukupuolistamme en mitään sano, niin on siinä sitten sitä pohdittavaa.
Ei ku olihan se kommentti julkaistu. Mut kun hän on myös sanonut totuuden, jonka tiesin muutenkin. Tai no tunsin.
Veikkaan, että kyseessä on joku menneitä muisteleva nainen.
Ja uskoit kaiken. Sinu itseäsi on huijattu pahasti.
Ei teidän tarvitse uskoa mitään.
Sää se jaksat selostaa aapeeäijän köyhiin itsensä kanssa käymiin dialogeihin aina yhtä uunoja. Huvittavaa, että annat tuon viedä kuin litran mittaa kun on niin kova sukupuolittunut pätemisen tarve. TT
Vai että oikeen intiimistikin, palstaäijä
En, rehellisesti.
En ehkä iloinen, mutta tavallaan onnellinen kyllä.
Pystyn olemaan, hän on kiva ihminen ja minä ymmärtäväinen.
Ei hän ole sen kanssa onnellinen. Kunhan kuluttaa aikaa ja nauttii jaetuista iloista kunnes kyllästyy.
Pakkohan minun olisi tyytyä tilanteeseen. Hyvä jos on onnellinen, onhan hän sen ansainnut. En olisi silti aidosti onnellinen, mutta oon hyvä näyttelijä.
Tietysti olisin.
Haluan hänelle vain parasta elämässä. Jos hänelle parasta on rakastava suhden jonkun muun naisen kanssa, niin tietenkin olen onnellinen hänen puolestaan. Kyllä sitä voi olla onnellinen toisen puolesta vaikka oma sydän olisikin hajalla.
No voi juku kuinka joviaalia textiä, päästään hajonnut mies kertomassa toopeille itsestään kolmannessa persoonassa. TT
Kumpa J ♡ A
Hän on jo ollut ja on muun naisen kanssa eli ei uutta asiaa/ tietoa se. Tietysti ihana juttu että hän on löytänyt sopivan naisen ja kaltaisensa jonka kanssa on yhdessä. Jokainen valitsee oikean ja omansa vierelleen sitoutuen elämän polullaan ja ihana että tunteet ovat samoja ja yhteneviä. Silloinhan juuri ihmiset menevätkin yhteen.
En. Piste.
Osaisin. Koska ajattelen että jonkun toisen kanssa hänellä on mahdollisuus saada paljon enemmän kuin minun.
Kimppakiva on oikeesti kivaa😍
No ei
Juttelin pizzeriassakin vaikka kuinka paljon
Osaisin olla enkä edes haluaisi hänen kanssa kuin ystävyyssuhteen.
Kyllä!
Hän on pahanlaatuinen narsisti. Ei hän ole onnellinen kenenkään kanssa. Ainoa tarkoitus on saada mahdollisimman suuri hyöty kumppaneistaan. Ei hän rakasta yhtään ketään.
Ei itseäänkään. Hän ottaa kaiken irti kumppaneistaan, viimeinen kuoli sairauteen aika nopeasti.
Elää sellaisessa harhassa, että on kaikkien muiden yläpuolella. Voi sanoa ihan mitä tahansa muille, ilman minkäänlaista tunnontuskaa. Nauttii, kun saa koukutettua toisen ja hylkää jos hyödyllisempi tulee vastaan. Nauttii siitä, kun saa kärsimään.
No miksi sitten olin vuosia hänessä kiinni, vaikka huomasin jo kauan sitten minkälainen on? Muistutti kovasti äitiäni. Lapsuudessa jouduin kerjäämään äidin rakkautta ja jäin silti kokonaan ilman. Äiti oli äärimmäisen julma. Jouduin sopeutumaan niihin olosuhteisiin, mihinkä lapsi nyt pääsisi pois? Äiti on aina se ainoa äiti, rakastin häntä ja olin täysin riippuvainen hänestä. Kasvoin sellaiseksi, että minä en ollut hyvä. Minussa oli vikaa, koska eihän nyt äidistä voi olla vikaa. Opin vihaamaan itseäni ja minusta tuli itsetuhoinen päihdeaddikti. Nuorena jo.
Äiti oli minulle aikuisena edelleen yhtä ilkeä. Hartain toiveeni oli kuitenkin, että saisimme selvitettyä välimme. Sellaista päivää ei koskaan koittanut. Tosin kun hän vielä oli elossa ja järjissään, koitin kysyä asioista. Erään kerran hän sanoi tietävänsä olleensa tunnekylmä äiti, mutta että hänen oma äitinsä oli myös. Kun koitin tätä asiaa kysyä uudestaan, hän vastasi ettei ole koskaan sellaista sanonut. Aina samalla tavalla kiisti ihan kaikki puheensa.
Ei ollut eväitä elämään. Tapasin miehiä. Kaikki miesystäväni ovat olleet narsisteja tai vähintään narsistisia. En minä heissä vikaa nähnyt alkuun, hehän edustivat minulle sitä tuttua ja turvallista. Etsin rakkautta aina sieltä, missä sitä ei ollut olemassa. Äidinrakkautta.
Ihmiset ovat ihmetelleet miesvalintojani. Mutta niinhän se on, että sitä hakee vanhempansa kaltaista. Minulla oli myös isä (oikein rakas ja kunnollinen herrasmies), mutta menetin hänet jo varhain kuolemalle, pitkän sairastelun jälkeen. Olin vielä aika pieni. Olen monta kertaa ajatellut, että olisin tarvinnut isää tukemaan naiseksi kasvuani. Ja naisen malli minulla oli kulisseja ylläpitävä kotityranni, joka ilkeili ja ingnoorasi minua. Pahoinpiteli henkisesti ja myös fyysisesti siihen asti, että kasvoin kokoani. Toi vieraita miehiä kotiin ja eli kuin olisi ollut lapseton.
Enää en pysty tutustumaan romanttisessa mielessä kehenkään. Minulla on kyllä miesjavereita, jotka ovat vain kavereita. Eli miehet ovat minulle joko ystäviä tai vihollisia. Välimuotoja ei ole.
Viimeinen narsistisuhteeni oli kamala. En ole päässyt siitä yli juuri sen kamaluuden takia. Välillä luulen rakastavani häntä. Häntä voisi ilkeydessään verrata äitiini. Saako lukija tästä kiinni? Ja älkää ehdottako, että voin vielä toipua ja löytää hyvän miehen. En voi enää. Eikä kaikesta toivu valitettavasti. Ja siksi olen kiinni, koska tiedostan etten kykene enää solmimaan minkäänlaista romanttista suhdetta mieheen. Jotain oleellista tuhoutui minussa ja olen mielettömän väsynyt. En haluaisi olla, mutta en pysty siihen millään tahdonvoimalla vaikuttamaan.
Olen vetäytynyt kaikesta normaalista. Elelen erakkona. Kaipaan kuitenkin kosketusta, lämpöä ja rakkautta. Rakastan eläimiä ja ehkä otan vielä koiran, jos saan itseni siihen kuntoon että uskallan ottaa toisesta elämästä vastuuta. Kun omasta itsestäkin huolenpito vaihtelee kovasti. Välillä on pitkiä huonoja kausia, kuten nyt kun päivät lyhenee. Eikä aina riipu edes siitä, vaan tunne-elämä elelee ihan omissa sfääreissään.
Kaipaisin myös tunneälykästä keskusteluseuraa ja ystävää. En pääse oikein kenenkään kanssa samalle aaltopituudelle, vaikka ihan kivoja kavereita on joitain. Mutta nykyinen arkuuteni ja piilotteluni estää tutustumassa uusiin ihmisiin. Sekä olen vetänyt myös narsistisia, hyväksikäyttäviä naisia puoleeni. En halua luovuttaa, sisimmässäni on kyllä taistelija, jolla on elämänhaluakin. Nyt en vaan tiedä, mistä pitäisi lähteä liikkeelle.
Eli n kuuden ja puolen minuutin hurmio "hänen" kanssaan (itsestään gubbe arvostustensa kautta ideaalikuvaa käsikirjoittaa ymmärtäkää jo lapset) ei sillai sen toisen osapuolen maailmaa räjäytä?
Iha oikeasti kehareinta ikinä eläytyä suuriin sfääreihin tai uhrinarratiiveihin guben "kiihtyneen" kirjoittelun kautta
Tottakai osaisin. Minä en ole ollenkaan kateellinen tai mustasukkainenkaan.
Yleensä iloitsen jos jollain menee hyvin, saan siitä itsekin hyvää energiaa :)
Tietysti. Ihmisen joka on tärkeä tai rakas onni on myös tärkeä. Ei saa olla niin itsekäs, ettei anna toisen olla siellä missä onni on. Edes vaikka se tarkoittaa, että mä menetän jotain mitä mä rakastan sydänjuuriani myöden.
Ja en olis kyennyt näin sanomaan vielä 10 vuotta sitten.
Olen, ja olen siis aidosti tyytyväinen hänen puolestaan.
Älä sinäkään pinokkio jauha paskaa
Osaisin. Olen aina ajatellut että hän ansaitsee kaiken hyvän mitä elämällä on tarjottavana.
Pystyisin olemaan iloinen. Hän ansaitsee onnen❤️💖
Kyllä iloitsisin hänen puolestaan, totta kai.
Hän on tällä hetkellä toisen naisen kanssa ja on ollut koko sen ajan, kun olen häntä kaivannut. En ole koskaan toivonut heille eroa, enkä toivo edelleenkään. Totta kai toivon, että hän on onnellinen. Tilanne olisi sama, vaikka hän vaihtaisi naista eli olisi toisen kanssa. En silloinkaan toivoisi heille eroa.
Mn
No pitääkö se gubbe hauvata sitten
Tietysti, toivon hänelle kaikkea hyvää ja parasta maailmassa. Enkä tosiaan halua kuvitella hänen olevan onneton.
Olen väärä henkilö kommentoimaan tätä lankaa, kun minun ei ole ikävän kohdetta. Mutta olisin rehellisesti onnellinen jos hän olisi jonkun toisen kanssa ehkä saisin enemmän rauhaa hänestä. Ja samalla säälisin sitä uutta miestä kun ei tiedä mihin on astunut.
Tarkoitatko käärmettä🫣
Eli sinulla ei ole selkärankaa päättää suhdetta vaan odotat, että toinen tajuaa pikkuhiljaisen hivuttamisen?
Yes babyy, be gentle as dove but smart like a serpent, says the lord. T
Kunhan höpisee naisvastaista ulinaa satuillen lämpimikseen. Jääny kato lämpimäiset vallan saamatta tajusikko öhö
Joko viittisitte viimeiset mohikaanit nk tukehtua jo niihin Viinereihinne. Ei sillai oikeasti tartte, on metavora
Osaisin ei ole mitään mulle eikä mitään multa pois hänet olen yrittäny vierittää lähes jokaisen vastaan tulleen niskaan ettei olis mun ongelmana enään mu jostain syystä eivät hänelle yksikään kelpaa mu eipä ole minun ongelmani enää kun valitsi itselleen täydellistäkin täydellisemmän poikaystävän tais vaan tälle unohtaa kertoa että heillä on avoinsuhde
eipä ole toisten onni taikka menestys minulta pois. minä maksan vähistä vaikka heidänkin viulut. onnea vielä
Ehdottomasti. Varmasti aluksi voisi vähän kirpaista, mutta kyllä loppujen lopuksi toivon kaikille hyvää.
En oikeastaan haikaile ketään menneisyydestä ja minulle on suht yhdentekevää keiden kanssa he ovat. En koe, että minun tarvitsisi olla heidän puolestaan iloinen. Pari menneisyyden tyyppiä on ollut kyllä siinä määrin luiruja, ettei haittaisi, jos saisivat maistaa omaa lääkettään ja tajuta ettei heidän kannattaisi sotkeentua asioihin, jotka eivät ole heidän heiniään ja tajuta jättää flying monkey meininki.
Olen tosin kohdannut yllättävän usein sitä, että minulta vaaditaan iloitsemista ties keiden puolituttujen iloista ja onnistumisista. Ei heitä tosin kiinnosta itseään tippaakaan, jos minä iloitsisin jostakin.
Hyvesignalointiahan tuo kaikki "iloitseminen" on. Oikeassa elämässä itkua ja hammastenkiristystä.
Huvittavaa 😄
Saatta se joillakin olla hyvesignalointiakin, mutta ennminoin tarkoitin ettei minua kiinnosta siinä määrin mitä vuosien takaisille ihastuksille ja rakkauksille kuuluu, että minun tarvitsisi suhtautua heidän suhteisiinsa millään tavoin.
Ei sun tarvi puuttua jatkuvadti toistrn suhteisiin ,mene hakeen apua tuohon harhaan!
Lopeta,taas olet toisten asioita sotkemassa,sinut ap pitäis saada psyk.hoitoon!
En olisi, sillä hän olisi onnellisempi minun kanssa.
Tokictoki jonkun muunbkanssa
En, koska ei ollut rehellinen toiminnassaan.
En varmaan
Voi voi, totta kai. Sitä odotellessa ja kontatessa......