Olen syönyt masennukseen Paroxetin Rhatiopharm merkkistä serotoniiniin vaikuttavaa lääkettä ja olisi kiva kuulla onko kellä ollut ko. lääkkeen pitkäaikaisesta käytöstä minkämoisia kokemuksia. Saman suuntainen yleinen lääke on myös Cipramil.
Minulla meni eka puoli vuotta lääkkeen kanssa ok, mutta sen jälkeen alkoi vaikutus laantua, väsymys palasi ja nyt viimeisimpänä harmina on turvotus.
Tuntuu, että kroppa, varsinkin keskiroppa paisuu ja pullistuu, vaikka ruokavalio ei ole muuttunut mässäilyksi eikä naposteluksi ninkuin usein kuulemma muuttuu näiden mömmöjen kanssa.
Olen ollut useammallakin paasto- jne. putsaus plus kevennyskuurilla, mutta turvotus on ja pysyy. Suunnittelen lääkkeen lopettamista, sillä isompia vaatteita en aio ryhtyä tämän takia ostamaan.
Muitakin kummia oireita on, mm. sanat on kadoksissa, väsyneenä kirjoittamisesta ei tule mitään (teen ammatikseni tietokonehommia, jossa joutuu paljon kirjoittamaan, tulee paljon virheitä!) ja autolla ajaessa tunne nukahtamisesta lyhyelläkin matkalla, huippaus nupissa kuin humalassa ja loputon jano. Ja tää väsymys, mikään nukkuminen ei sitä poista.
Onko muilla samantapaisia kokemuksia?? Vinkkiä mikä vois olla vinkkelissä? Ms-tauti?
Ja en sitten hae niitä "mene lääkäriin" kommentteja vaan ihan omakohtaisia kokemuksia lääkkeiden käytöstä. Kiitti!
Minulla meni eka puoli vuotta lääkkeen kanssa ok, mutta sen jälkeen alkoi vaikutus laantua, väsymys palasi ja nyt viimeisimpänä harmina on turvotus.
Tuntuu, että kroppa, varsinkin keskiroppa paisuu ja pullistuu, vaikka ruokavalio ei ole muuttunut mässäilyksi eikä naposteluksi ninkuin usein kuulemma muuttuu näiden mömmöjen kanssa.
Olen ollut useammallakin paasto- jne. putsaus plus kevennyskuurilla, mutta turvotus on ja pysyy. Suunnittelen lääkkeen lopettamista, sillä isompia vaatteita en aio ryhtyä tämän takia ostamaan.
Muitakin kummia oireita on, mm. sanat on kadoksissa, väsyneenä kirjoittamisesta ei tule mitään (teen ammatikseni tietokonehommia, jossa joutuu paljon kirjoittamaan, tulee paljon virheitä!) ja autolla ajaessa tunne nukahtamisesta lyhyelläkin matkalla, huippaus nupissa kuin humalassa ja loputon jano. Ja tää väsymys, mikään nukkuminen ei sitä poista.
Onko muilla samantapaisia kokemuksia?? Vinkkiä mikä vois olla vinkkelissä? Ms-tauti?
Ja en sitten hae niitä "mene lääkäriin" kommentteja vaan ihan omakohtaisia kokemuksia lääkkeiden käytöstä. Kiitti!
Vastaukset 1
Vanhimmat
...löytyy n. 7 vuoden ajalta; samalla lääkkeellä löytyy myös kauppanimet: Seroxat ja Optipar. Itselleni lääkettä määrättiin aikoinaan tosi pahaan masennukseen (sairaalahoito masennuksen ja suicidiyrityksen vuoksi). Lisäksi ilm. depressioon kuuluvana eristäytyminen ja paniikkitilat. Vastetta huomasin vasta, kun annostusta nostettiin 40mg/vrk. Paniikkitilat hävisivät ja depressiotakin aloin saada hallintaan (lisänä KELA:n kognitiivinen terapia).
Sivuvaikutuksiakin löytyi: itsellänikin oli uniongelmia, tosin ei mainitsemiasi. Uneni oli katkonaista, ja ennen pitkää tarvitsin nukahtamislääkkeen. Väsymystä tunsin päivisin, mutta kestin sen, koska yl. vireys- ja aloitekykyni toisaalta nousi. Tosin väsymykseni ei ollut niin pahanlaatuista kuin kuvasit. Ja käytettyäni lääkettä pidempään (yli 5 kk), hävisivät univaikeudetkin.
Tuosta lihomisesta. Ruokahaluni oli mielestäni suunnilleen sama kuin ennenkin, mutta lihoin minäkin, vaikka mielestäni aivan normaalisti söin. Olen lukenut sivuvaikutuksista sen verran että tosilla tapahtuu taas ko. lääkkeen kanssa laihtumista ts. ruokahalu vähenee. Turvotusta en itselläni ainakaan huomannut.
Pahin sivuvaikutus oli mielestäni libidon lähes totaalinen kuoleminen; ei haluttanut sitten millään. Ja orgasmikin tuntui taaksejääneeltä elämältä. Sain sittemmin psykiatriltani ohjeet pitää 2 -3 vrk:n pausseja, ja se palautti seks. halut. Siis vähäksi aikaa.
Lopetin ko. lääkkeen käytön 2 v. sitten. Mitään ongelmia lopettamisessa en huomannut, josko vähensinkin asteittain. Kaiken kaikkiaan; koin tuosta antidepressiivasta olleen minulle kovasti hyötyä. Joskin näkisin depression hoidossa aina myös välttämättömänä terapian merkityksen, josta kognitiivisesta terapiasta minulle ainakin oli niinikään paljon hyötyä.
Summa summarum: kannattaa varmasti keskustella lääkärin kanssa lääkityksen sivuvaikutuksista. Itse jouduin kokeilemaan useampia masennuslääkkeitä tosi hirveine sivuvaikutuksineen, ennenkuin tuo paroksetiini löytyi.
Toivottavasti depressiosi hellittää ja hyvää alkavaa syksyä sinulle...