Kadutko, että olet antanut tilaisuuksien ja ihastuksen mennä ohi?
Menetetyt tilaisuudet
Anonyymi-ap
33367
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
I oli täysin saavuttamaton. Leikin hengelläni vaikka osui.
En mä ehkä ikinä enää saa semmoista kenestä haaveilen n44. Pitää tyytyä vaan johonkin kilttiin mieheen
En minäkään. Herra jumala, jos herra on jo m64, niin se ei todellakaan ole mikään opel kadett -64, vaan silloin voisin kuolla onnellisena jos saisin häneltä yhden kosteuttavan ja aah, niin rakastavan suudelman
Ei ole mennyt omalla kohdallani ohi, kun olen aina toiminut ja tehnyt asioita asian edistymiseski jos on kiinnostanut.
Mitkä tilaisuudet? Ihastuminenhan ei ole vielä takuu siitä, että tunne olisi molemminpuolinen.
Ei varmaan monikaan kadu, koska harva varmaan ilkeyttään niitä menettää, vaan kyse ehkä epätietoisuudesta toisen tilanteesta tai tunteista, ujoudesta tms. Paremminkin ehkä hieman suree. Kannattaisi ainakin jutella kaivatun kanssa, jos sellaisen kohtaa.
En. Ihastus meni ohi kun näin hänet itsenään. Liian neuroottisena, epävakaana, heikot tunnetaidot omaavana ja lapsekkaana. Kun paranin omista ongelmista, hän ei minulle enää kelvannut.
Neuroottisena? Oletko ajatellut että jotkut asiat voi olla myös puoliksi huumoria.
Ei ollut multa. Eikä ihastus ole mennyt ohi, valitettavasti.
Kyllä mä yritin mahollisimman monen kanssa käydä näitä samoja keskustekuja ja haalia saman mielisiä ihmisiä
Elämässä pitää osata heittäytyä ja ottaa vähän riskejä. Ei ole tarinaa ilman riskejä. Jos näkee että on molemminpuolista kiinnostusta, niin silloin taotaan kun rauta on kuumaa.
Monethan sanoo että ei oo mitään menetettävää kun ei oo mitään ollutkaan, niin olisikohan se kanssa heillä sama että jos ei ole tarttunut tilaisuuksiin niin ei ole katumustakaan ja tilaisuus on aina se että toinen tekee jotain eikä itse.
No eiväthän nämä mukvistit yritä muuta, kuin lykätä parikymppisten blondien tyttöjen joukkoon ja koska heteronaisena en ole kiinnostunut tytöistä tai naisista vaan miehistä, jotka ovat yli kolmenkympin ja mielellään yli kolmenviiden, niin kehenkä tässä ihastuu saatika rakastuu?
Sometyyppeihin vai sarjojen hahmoihin? Ei oikein onnaa, koska ei ihastuminen tapahdu ruudun välityksellä.
Ei kaduta mikään, kun on toiminut parhaan ymmärryksensä ja saatavilla olevan tiedon pohjalta.
Ja se oli mikä?
Kadun sitä etten heti alussa kysynyt miksi hän vetäytyi. Hän ei antanut kunnon selitystä ja lisäksi vannoi ikäväänsä ja rakkauttaan aika-ajoin. Vieläkään en tiedä miksi näin kävi ja se on todella tuskastuttavaa.
En nää en ole jättäny tarjoutunutta tilaisuutta käyttämättä ettei tartti si kuolinvuoteella turhaan katua olen vain tarkka valinnoissani ja syistä valintojeni takana
En kadu. Olen aina toiminut sillon, kun kiinnostus on ollut tarpeeksi voimakasta. En vain ole voinut olla toimimatta.
En kadu. Minulle tehtiin selväksi kuinka paljon hänellä on miehiä.
Vai niin ja selväksi tekijä oli vastakkaisen sukupuolen edustaja?
En kadu, kerrankin hälytyskelloja kuuntelin.
En todellakaan kadu, koska en ole ollut ihastunut keneenkkään enää 20 vuoteen! Pelkkä ystävyys riittää minulle itseäni muutamaa vuotta vanhemman miehen kanssa!
Minkä tilaisuuksien? Mä en ole tilaisuuksia monia elämässäni edes saanut, enkä ole pahemmin niitä osannut edes siksi ikinä odottaakaan. Itelläni on ollut aina tunne, että oon sieltä epäkiinnostavimmasta päästä ihminen ja ettei kukaan menetä mitään, vaikkei mua tuntiskaan.
Niin en ole tosiaan edes katsellut tilaisuus silmällä ketään. Kaikki mun suhteet on saanu alkunsa lähinnä jossain olosuhteissa kohtaamisesta ja siinä vähitellen tullu ajatys, että voisinhan mä tota pyytää kahville ikään kuin merkkinä, että haluan ylipäänsä tutustua häneen.
Muttei silloinkaan ole mitään perhosia lennellyt eikä ollut muuta tilaisuutta mielessä, kun katotaan miten tutustuminen kehittyy.
Tottakai kadun. Olen päättänyt että enää en päästä tilaisuuksia ohi suun tai muun.
Ja jos pääsee niin en anna sen harmittaa kuten ennen.
Sellaista oli ollut vaikea toteuttaa sekä tieto siitä, ettei olisi onnistunut, vastaus on ei.
En ihan ymmärrä? Pitäisikö olla, että sellaista olisi ollut tai on ollut?
Olen ollut etukäteen tietoinen, että tulee kaduttamaan ja olen hyväksynyt tunteen.
Olet valinnut toimia niin, että tiesit katuvasi?
Aivan. Tuntemuksista huolimatta elämän jakamisesta ei tulisi mitään pidemmän päälle. Tarvitsen vapauteni. Oman tilani. Oma tila on tärkeä.
Oma tila mihin? Ja miksi et mielestäsi parisuhteessa sitä saisi?
Ja anteeksi vielä, miksi kadut jos tiesit mitä haluat... en nyt ihan ymmärrä?
Minulla ei vuosiin tapahdu mitään. Jos viiden vuoden odottelun jälkeen tulee tilaisuus, yksikin virhe niin tilanne kuivuu kasaan, ja tämä kaikki tapahtuu sekunneista muutamaan minuuttiin. Harjoittelu tekee mestarin, ja yksi tilanne kerran joka viides vuosi ei vain riitä siihen täydelliseen virheettömyyteen mitä vaaditaan.
Jos katuu ja surkuttelee jo menneitä tilaisuuksia, niin silloin pyllistää nykyisyydelle ja tulevaisuudelle, jossa parhaillaankin voi olla tulossa nainen sinua kohti. Mutta koska pyllistät naiselle, nainen toteaa vain; ihan kiva pylly.