Et todellakaan ala suhteeseen jos et 110% ole varma että haluat. Vai mikä siinä on?
Olet kyllä periaattelinen
Anonyymi-ap
24306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miksi alkaisin kenen tahansa kanssa suhteeseen vain siksi että olisi joku? Ei kiitos.
Juurikin näin. En voi mitenkään kuvitella että aletaan olemaan ihan vaan tavan vuoksi ilman mitään tunteita.
En ala suhteeseen minua loukanneen ihmisen kanssa!
Tähtien pitää olla oikeassa asennossa. ..harmi vaan että en tunne tähtikuvioita.
Eräällä tapaa kyllä joo "tiedän mitä elämääni haluan ja mitä en"
Niin. Osuit naulan kantaan ainakin minun kohdallani. Joku jo kirjoittikin miksi tyytyisi johonkin vain sen takia että on joku, jos sydänääni vetää jonnekin muualle.
Parempi olla yhteinen suunta sen sijaan että toisesta tulee iso taakka itselle.
Kenen kanssa nyt olisi pitänyt ryhtyä suhteeseen? Ventovieraan randomin, joka ei väräytä minussa mitään vai tämän päiväisen (tai itseasiassa eilisen) taloyhtiön huoltomiehen?
Ai hitto. Hänhän oli randomi, joka ei väräytä minussa mitään eikä osaa ilmeisesti siirtää siirtämiään huonekaluja takaisin paikoilleen. Mikään ole ärsyttävämpää, kuin herätä aamulla ovikellon rimputukseen ja oven takana on huoltomies intopinkeänä ilmastointihormeista. Jos olisin tiennyt tarkan ajan, olisin hankkiutunut kuntosalille aamutuimaan.
Jospa jo loppuisi Kiinan, Korean, Japanin, Thaimaan, Nepalin ja Intian yms. lykkääminen, kun en edelleenkään lämpene kyseisille kulttuureille enkä tule myöskään lämpenemään.
En ala suhteeseen yli keski ikäisenä naisena kenen tahansa miehen kanssa, joka on aivan hukassa oman elämänsä kanssa, eli ei osaa elää sitä. En kenenkään sellaisen kanssa, kenellä ei ole itseeni tunteita. Tai miehen kanssa kuka ei osaa puhua mistään, ei kiinnosta puhua tai en ole hänelle edes ajatusten vaihdossa yhtään mitään.
En miehen kanssa, kenellä on elämässään vakavia ongelmia eri osa alueilla eikä halua tai minkäänlaista käsitystä miten ongelmat pienenee tai ne poistuvat elämää pilaamasta. Täytyy olla jotain samankaltaisuutta, jotain yhteistä kiinnostavaa tekemistä. Täytyy osata arvostuksen osoittaminen jollain tasolla. Kenenkään elämään ei tulla, jos itsellä on vakavia mielenterveyden ongelmia, vakavia toimintakykyä estäviä sairauksia. Kukaan ei huoli elämäänsä (tuskin) ihmistä kuka ei noudata mitään yhteiskunnan sääntöjä vaan elämänsä perustuu omiin sääntöihin. Kukaan ei myöskään huoli manipulavoivaa, määräilevää tai väkivaltaista ihmistä. Ja onhan näitä muitakin esteitä.
Ihmisen pitää osata elää yksin ja todeta, että se on ihan toimiva juttu. Sillä kukaan täällä ei jaksa kannatella sinua kuin pientä lasta, jos sinulla itselläsi ei ole halua nousta ongelmien yläpuolelle.
Itseasiassa ei ole kovin terve näkökanta, että pitäisi osata elää yksin - etenkin, kun ihmisen biologiaan on kirjoitettu, että yksin jääminen on uhka. Puhumattakaan siitä mikä vaikutus sillä on mieleen ja yleisestikin terveyteen.
Toisaalta vielä tuhoisampaa on olla heidän kanssaan joihin ei koe kuuluvansa.
Yksin pärjäämisen pakko on trauma eikä saavutus. Samoin henkisyyden, opi olemaan itsesi kanssa, löpinät. sivusta
Onhan ihmisillä ystäviä ja sukulaisia. Ei silloin välttämättä koe itseään lainkaan yksinäiseksi, päinvastoin. Moni on onnellisempi ilman parisuhdetta kuin suhteessa. Miksi muuten eroja olisi niin paljon.
Eroja tapahtuu monista syistä ja sekin on hyvin yksilökohtaista kuka on onnellinen sinkkuna ja kuka ei. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mikään toinen suhdemuoto ei korvaa rakkaus-/parisuhdetta. Ei ystävyys-tai sukulaisuussuhteet vaikka tärkeitä nekin.
Ei parisuhteeseen kannatakaan ryhtyä vain, jotta ei olisi yksin ja, että rinnalla olisi joku. Onnellinen ja intohimoinen parisuhde taasen lienee yksi elämän suurimmista iloista.
Valitettavasti olen eri mieltä. Terveen itsetunnon omaavalle ihmiselle ei kehity minkäänlaista traumaa siitä jos joutuu vapaaehtoisesti tai vaikka olosuhteiden vuoksi elämään itseksensä lyhen aikaa tai pidemmän aikaa.
Koska yksin eläminen ei tarkoita sitä, että sinä olet täysin yksin täällä.
Jokaisella ihmisellä on perhe ja sen jäsenet ovat joko läheisiä tai etäisempiä sinulle. Jos et ole tekemisissä lainkaan perheeseesi kuuluvien henkilöiden kanssa, se kertoo silloin jostain ongelmasta elämässäsi. Ja vaikuttaa myös muihin ihmissuhteisiin jollain tapaa.
Yksin jäämistä en näe minkäänlaisena uhkana, koska on paljon ihmisiä ketkä elävät yksin ja ovat sinut asian kanssa. Itse henkilökohtaisesti en kärsi siitä, että elän itsekseni en todellakaan ajattele yksin elämisestä sillä tavalla, että se olisi jonkinlainen ongelma tai uhka terveydelle.
Valitettavasti ihmiset joutuvat elämään täällä muiden ihmisten joukossa, ja myönnän henkilökohtaisen kokemuksen perusteella, että en koe kaikkia ihmisiä sellaisiksi persooniksi, joista välittäisin millään tavalla. Mutta muita ihmisiä on siedettävä tiettyyn rajaan asti mikä ei tarkoita suinkaan sitä, että sinun tai minun olisi pakko tykätä heistä tai olla tekemisissä näiden ihmisten kanssa. Täällä kun et voi valita esimerkiksi naapuriasi siinä talossa johon haluat muuttaa asumaan.
Ja tämä kohta kirjoituksessa pistää erikoisesti silmään: Yksin pärjäämisen pakko on trauma eikä saavutus. Samoin henkisyyden, opi olemaan itsesi kanssa, löpinät. sivusta
Valitettavasti noin on turha selitellä, koska jokaiselle ihmiselle on annettu älyä sen verran, että voisi olettaa selviytyvän perusasioista elämässä. Jos ei täydellisen joustavasti niin sitten harjoittelemalla kantapään kautta. Trauman saat kyllä aivan jostain muusta, jostain hyvvin pitkäaikaisesta kokemuksesta, mikä alkaa yleensä lapsuudessa jonkinlaisena laiminlyöntinä tai tunteena, että et ole toivottu lapsi.
Tuntuisiko mukavalle roikkua toisessa ihmisessä kaiken aikaa ja henhgittää toisen ihmisen niskaan kuin sinulla ei olisi minkäänlaisia alkeitakaan siitä, että miten ihmisenä tulee käyttäytyä.
Minun mielipide, saa olla eriävää mieltä.
Vanhemmalla iällä ei ole mitään tarvetta olla enää koskaan suhteessa kenenkään kanssa!
No sekin gubbe selviää ehkä vasta aikuisten Visbyn risteilyllä kukka loistoa katsomaan kato
Olen täysin samaa mieltä.
Tietenkin ihmisen täytyy olla henkisesti tasapainoinen ja tarpeeksi itsenäinen että osaa olla yksin.
Aloittajan täytyy olla mies 😂
Coming off quite intense, but okay
Tunteista se ei ole kiinni, mutta olen tosiaan melko tiukka siinä, miten toimin lopulta, vaikka annan itseni kyllä tuntea…
Ei ole sellaista varmuutta kuin 110% varmuus ja varmuus riippuu täysin siitä kuinka kumpikin suhteessa oleva suhteeseen panostaa ainoa suhde minkä ylläpito onnistuu pelkästään vain toisen osapuolen panostuksella on työsuhde yksikään työnantaja ei ole valmis luopumaan hyvästä työntekijästä palkoista pitää silti osata neuvotella "ilman että työntekijä alkaa kiristämään työnantajaansa" antasin työnantajana itse kenkää moiselle työntekijälle tai ilman että työnantaja kiristää työntekijäänsä mitenkään lähtisin kävelemään moisen työnantajan palveluksesta savustaminen on yleisesti käytetty tapa kun halutaan eroon työntekijästä joka ei ymmärrä itse ottaa lopputiliä jopa hyväksytty niin ei vaikuteta tämän mahdollisuuteen saada töitä jostain muualta jos osaa tapansa muuttaa joillekin mahdotonta "tehdään työoloista niin v ittumaiset että toisella on sietämättömät oltavat työssään" ottaa lopputilin ennen pitkää kun onnistuu löytämään uuden työnantajan naisille helppoa löytyy työnjohdostakinnniitä onnettomia runkkareita joistain firmoista joilta saa töitä jo sillä avulla että osaa reitensä levittää tai pyllistää
Nii i siinähän vihjailevat että eikö se sullakin ala jo päivämäärät tulla vastaan
Et ole mikään palkintolehmä. Voi ei en kestää
Olen huono kumppani. Ajattelen kaikista ihmisistä kyynisesti, enkä usko että kelpuutan oikeasti ketään kun olen jo vuosikausia tottunut olemaan yksin
Huono kumppani voi olla monella tavalla.
Jos "elämänkumppanin" löytäminen sinun elämääsi, muodostuu pakkomielteeksi, mikä on pahempi kuin hetkellinen päähänpisto tai impulssi. Perustuu itsekkäisiin tarpeiden tyydyttämiseen mihin tarvitset toista ihmistä. Kertoo tämä sinusta lähes kaiken!
Et omista ketään toista ihmistä täällä, et vaikka olisit parisuhteessa hänen kanssaan. Jos olet vielä vajaälyinen henkilö tai tullut sellaiseksi jonkun tapahtuman myötä josta seuraus, ymmärryksesi asioihin tai elämään yleensä on muuttunut, lähes nollautunut.
Oletko tullut ajatelleeksi, että onko sinulla edes minkäänlaista oikeutta haluta/saada rinnallesi ketä tahansa? Ei se morsian taivaalta tupsahda nenäsi eteen ja vakuuta polvet heikkona rakkauttasi sinuun, vaikka olisit hänelle kuolemaakin pahempi.
Olen huono kumppani. Ajattelen kaikista ihmisistä kyynisesti, enkä usko että kelpuutan oikeasti ketään kun olen jo vuosikausia tottunut olemaan yksin. Ehkä näin koska itse tämän asian toteat julkisesti.
Mutta onko mieleesi tullut seuraava asia lainkaan.
Jos se vastapuoli ei oliskaan niin huono ihminen kuin mielessäsi oletat.
Mutta jos hänellä ei ole mahdollisuutta kiinnostua sinusta edes ajatella sinua mahdollisena kumppani ehdokkaana.
Eli mikään ei olisikaan itsekkyyttä, pahuutta hänen puoleltansa.
Vaan tosiasioihin perustuvaa faktaa hänen elämässään.
Ja jos henkilökohtaista kiinnostusta, fyysistä kiinnostusta ei ole sinuun. Niin kannattaisko luovuttaa tässä asiassa ja aloittaa proessi jossa alat panostaa omaan terveyteen ja hyvinvointia tukeviin asioihin.