Kun on huippu saavutettu, ei haluta ollenkaan. Näinhän se miehillä on, mutta minun kysymykseni sivuaa nyt tätä...
Olen tyttöystäväni kanssa ollut vuoden yhdessä. Olin häneen todella ihastunut alussa, nykyään tuntuu ehkä että hän on vähän turhan höpsö... Noin kolme vuotta sitten koin luultavasti elämäni suurimman ihastuksen, ja häntä en ole unohtanut vieläkään... Hänen kanssaan en koskaan ole seurustellut. Pari vuotta sitten, kun tapasin tyttöystäväni, ajattelin että nyt vihdoin olen päässyt yli tästä suurimmasta... Ja luulenpa että tämä tyttö on parempi kumppani (esim. luotettavampi jne.) kuin tämä vanha ihastukseni. Vaikka en ole tästä ihastuksesta täysin selvinnyt, haluan silti tosissaan olla nykyisen tyttöystäväni kanssa. Mutta pitäisikö sen tarkoittaa jotain, että koen yhä ihastusta sitä yhtä kohtaan...
Mikä kuitenkin on suurempi pointti tässä: Miten tunnistan tunteeni? Ja niinkuin mainitsin, tyttöystävä välillä tuntuu vähän siltä, ettei ehkä ollakaan paras yhdistelmä. Ja siitä pääsemmekin tähän: Himojen jälkeen, kun orgasmi on saatu, ei tunne edes halua olla vieressä. Onko tunteet siis enemmänkin halua, himoa? Onko miehillä samanlaisia tunteita ollenkaan kuin naisilla, onko miehet enemmän himoitsevia? Vaikka siinä olisi kuka tyttö, tuntuisiko se silti vähän vastenmieliseltä olla siinä vieressä sen siemensyöksyn jälkeen? Kun puhutaan rakkaudesta, ja sanotaan että pitää rakastaa perheenjäsentään, onko se rakkaus sitten kiintymystä ja luottamusta, eikö siihen kuulu välttämättä jatkuvaa tunteellista olotilaa? Kun en tunne juuri mitään enkä halua orgasmin jälkeen, miten tunne sopii siihen kuvaan?
Miten erotan tunteet himosta?
Asiat ovat vaivanneet minua pitkään, olisi kiva saada kommenttia tähän... Ja sanoisin vielä, ihastuksessa sitä ei niinkään halua seksiä, vaan sitä tosiaan tuntee rinnassaan vain sitä tiettyä kohtaan... Kun ihastus loppuu, mitä tunteet ovat sitten?
Olen tyttöystäväni kanssa ollut vuoden yhdessä. Olin häneen todella ihastunut alussa, nykyään tuntuu ehkä että hän on vähän turhan höpsö... Noin kolme vuotta sitten koin luultavasti elämäni suurimman ihastuksen, ja häntä en ole unohtanut vieläkään... Hänen kanssaan en koskaan ole seurustellut. Pari vuotta sitten, kun tapasin tyttöystäväni, ajattelin että nyt vihdoin olen päässyt yli tästä suurimmasta... Ja luulenpa että tämä tyttö on parempi kumppani (esim. luotettavampi jne.) kuin tämä vanha ihastukseni. Vaikka en ole tästä ihastuksesta täysin selvinnyt, haluan silti tosissaan olla nykyisen tyttöystäväni kanssa. Mutta pitäisikö sen tarkoittaa jotain, että koen yhä ihastusta sitä yhtä kohtaan...
Mikä kuitenkin on suurempi pointti tässä: Miten tunnistan tunteeni? Ja niinkuin mainitsin, tyttöystävä välillä tuntuu vähän siltä, ettei ehkä ollakaan paras yhdistelmä. Ja siitä pääsemmekin tähän: Himojen jälkeen, kun orgasmi on saatu, ei tunne edes halua olla vieressä. Onko tunteet siis enemmänkin halua, himoa? Onko miehillä samanlaisia tunteita ollenkaan kuin naisilla, onko miehet enemmän himoitsevia? Vaikka siinä olisi kuka tyttö, tuntuisiko se silti vähän vastenmieliseltä olla siinä vieressä sen siemensyöksyn jälkeen? Kun puhutaan rakkaudesta, ja sanotaan että pitää rakastaa perheenjäsentään, onko se rakkaus sitten kiintymystä ja luottamusta, eikö siihen kuulu välttämättä jatkuvaa tunteellista olotilaa? Kun en tunne juuri mitään enkä halua orgasmin jälkeen, miten tunne sopii siihen kuvaan?
Miten erotan tunteet himosta?
Asiat ovat vaivanneet minua pitkään, olisi kiva saada kommenttia tähän... Ja sanoisin vielä, ihastuksessa sitä ei niinkään halua seksiä, vaan sitä tosiaan tuntee rinnassaan vain sitä tiettyä kohtaan... Kun ihastus loppuu, mitä tunteet ovat sitten?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja sen vielä haluaisin sanoa, että kun en ole seurustellut tämän suuren ihastukseni kanssa, jos olisin olisiko ihastus hälvennyt myös? Onko tämä suuri ihastus minulle edelleen vain koska en ole seurustellut hänen kanssaan?
Minä myös ihastuin erääseen ja toiseen ja kolmanteen, joista kuitenkaan ei tullut minulle omaa seurustelukumppania. En ole ikinä ihastunut sydäntä särkevästi. En oikein, muista ihastuinko silloin aikoinaan kovinkaan voimakkaasti nykyiseen, mutta ne joita en saanut jäi mieleeni. Miksi? Luulempa että vain ja ainoastaan siksi, etten heitätä saanut. En tiedä millaisia he sitten oikeasti olisi, minun ajatuksissa he ovat tietysti täydellisiä. Ja oma kumppani ei (eihän kukaan oikeasti ole!)Mutta siis takaisin real life ja nykyiseen suhteeseen. Ei minullakaan ole suurempia haluja olla vierekkäin seksin jälkeen. En tiedä mistä se johtuu, haluan olla jotenkin omissa oloissani. Ja joskus tosiaan kiinnostus seksiin loppuu siihen kun saan orgasmin, ja joskus taas siihen kun kumppanini saa orgasmin.
Miten erottaa tunteet himosta. Ne varmaan liittyy jotenkin toisiinsa. Mitä rakkaus on? Olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että rakkaus on toisen sietämistä, toisen virheiden hyväksymistä, välittämistä ja toisesta huolehtimista. Luulen että vanhempana ja viisaampana ajattelen jotenkin paremmin rakkaudestakin. Himo on jotain, lihallista, jotain on pakko saada, sitä himoitsee. Tunteet, voi tuntea kaipaavan, vihaavan, tarvitsevan...Ja kolmas: järki. Järki sanoo että elän nyt ihan hyvässä suhteessa. Haaveilen silti jostain muusta. Menipä taas ajatuksen juoksuksi...
Tosiaan, voin olla samaa mieltä tosta. Järki sanoo että elän hyvässä suhteessa. Kunpa vaan kaikki voisi sanoa että vain tämä yksi on oikea. Siis ei vain järki sanoisi että näin on oikein hyvä. Sinä olet tyttö, oli jännä kuulla että sinullakin oli orgasmin jälkeen tuollaisia kokemuksia. Yleisesti olen saanut sellaisen kuvan että naisia se ei koske niin, että sillä heidän "huippu"systeeminsä on erilainen, ei siinä tule samanlaista lopahtamista.
Ihmisen seksihimohan on sukupuoliviettiä, mikä on olemassa että lajit jatkuisivat. Eläimet syövät toisiaan ja vastaavaa, mutta ihmiselle kehittyi aikojen kuluessa omatunto ja moraali. Eläimillä ei kai ole ihmismäistä rakkautta, niin olisiko ihmisellä sitten tunteita... Voihan se olla että kun eläimelle kasvoi omatunto sen kehittyessä kohti meitä, kasvoi sille myös rakkaus... Kaipa ihmisellä on rakkautta, kai se on olemassa. Mutta onko se sellaista tunteiden vallassa olemista? En ole kokenut sellaista muuta kuin ihastumisessa, en muuten tiedä mitä rakkauteen kuuluu... Ihastus ja rakkaushan on erikseen? Ehkä se rakkaus on sitten sitä että sitä järjellä huomaa että nyt on hyvä, ja pitää tietenkin toisesta, mutta ihastus on mennyt eikä sellaista tule niinkään takaisin... Ja sitä kun on ihastunut johonkin toiseen, ei siitä kannata välittää... Todennäköisesti se vain olisi erittäin huono suhde. Ja pitäisi pysyä suhteessa joka toimii, ja myöhemmin ehkä oppii ymmärtämään mitä siihen rakkauteen kuuluu...
Järki taitaa sittenkin olla vain pelkkä väline, jota ihminen emotionaalisena koneena käyttää hyväkseen saavuttaakseen tavoitteensa. Onnellisuus ja mielihyvä eivät ole eksakteja asioita vaan tunteita, mutta toimintamme suuntautuu vahvasti näiden tarpeiden tyydyttämiseen eli voisimme sanoa, että meitä ohjaavat enempi tunteet kuin tietoinen ajattelu. Sanonta "kaikista suurin on rakkaus" ei ole mikään vitsi vaan se todella tarkoittaa sitä, että niin upealta kuin hyvä seksi voi tuntuakin, se palvelee jotakin vielä parempaa tarkoitusta. Rakastaminen on jotakuinkin samaa kuin olla onnellinen, mutta se ei kohdistu vain itseen vaan kahden ihmisen sosiaaliseen yhteenliittymään.
Olen joskus aiemmin kokenut samaa kuin sinä. Siis niin, että kumppanini ei ole viihtynyt seurassani seksin jälkeen ja niin, että seksi on loppunut kun jompi kumpi laukeaa. Sitä kai inhoaa itseään sen takia, että haluaa. Ja syyllistää itseään siitä, että on halunnut ja tarvinnut toista. Ja toinen halveksii mua siksi, että mä en ilmeisesti ajattele mitään muuta kuin fyysisen tarpeen tyydyttämistä. Ja kuitenkin kaipaan koko ajan sitä jotakin muuta.
Ja pöh! Kun suhde toimii rakkauden ehdoilla, jokainen kerta kun ahnaasti haluan häntä, tunnen hänen halunsa kasvavan vastaan. Eikä hänen silmistään paista syytös vaan kiitollisuus. Yksi ihanimpia hetkiä seksissä on heti sen jälkeen painautuminen lähekkäin ja hengittäminen (huohottaminen?) samaan tahtiin. Siinä voi olla pitkään, raukeuden rajamailla kunnes huomaa halun taas palaavan... Eikä se halu olekaan mitään tarvetta saada jotakin vaan se on tarvetta antaa.
Jos olisin aikoinani tiennyt mitä voi tosi rakkaus tehdä ihmiselle ja miten hienoa seksikin voi olla kun siinä on kaikki tunteet mukana, olisin lempanut entiseni jo aiemmin.
En neuvo sua lemppaamaan tyttöystävääsi, mutta mietipä tilannettasi vielä muiltakin kanteilta. Oliko suhteenne alkuvaihe kuuma? Tuntuiko seksi silloin paremmalta vai oliko sulla silloinkin se ongelma, että et sietänyt olla hänen vierellään seksin jälkeen? Teittekö silloinkaan sitä useammin kuin kerran? Minkä ikäisiä muuten olette?
Pidät häntä höpsönä. Katso häntä. Nautitko hänen katselemisestaan kuten ennen vai huomaatko hänessä vikoja? Ärsyttääkö sinua hänen puhetapansa, tapansa liikkua tai tuntuuko hän nalkuttavan sinulle?
Kun toisesta tykkää, ei piittaa hänen virheistään. Kun ihastus katoaa, virheet palaavat ja pistävät silmään. Mistä tiedät kestäisikö ihastus tähän toiseen sen paremmin? Oletko yrittänyt ottaa yhteyttä häneen? Ehkä sinun kannattaisi tehdä asiat selviksi hänen kanssaan. Jospa hän ei huolikaan sinusta. Silloin voit unohtaa hänet ja keskittyä siihen mitä sinulla on. Jospa tyttöystävässäsi ei ole mitään vikaa vaan sun omat fantasiasi häiritsevät sun tunteittesi kehittymistä. Et uskalla rakastua häneen, koska samalla pelkäät luopuvasi tästä toisesta. Et haluaisi sulkea sitä ovea. Mutta sun on pakko tehdä päätös, koska sun sydämeesi ei mahdu kahta naista.
En ole pitkään aikaan käynyt täällä, mutta nyt piti tulla vastaamaan...
Asiaa oli viestissäsi. Täytyy sanoa, että oli tosiaan alusta asti syyllisyyttä seksiin liittyen... Hän tuntuu välillä höpsöydessään nuoremmalta, olemme lähes saman ikäisiä. Siksi tuntee syyllisyyttä... Ainakin siksi. Ja on vaikea ajatella miten asiat oli silloin, mutta ainakin tosiaan se ihastus oli suuri alussa. Minusta hän on nätti ja mukava, mutta epäröin olisinko sopivampi toinen puoli jonkun toisen kanssa...
Ja se on tosiaan pirullista, että ihastukseni on yhä voimissa, se vanha. Vaikka luulen tietäväni, että sekin ihastus kyllä vähenisi jos olisinkin hänen kanssaan. Mutta aina kun näen hänet se tuntuu jaloissa ja mahassa... Mutta kai se on vain ihastusta ulkonäköön. Vai onko sellaista... Aina´kuitenkin näkee muutkin puolet ihanina siinä ihastuksen kohteessa.
Se ei tee tästä ainakaan helppoa että koen niin kovasti ihastusta toiseen vuosienkin jälkeen... Ja tosiaan, hän ei ole ollut ikinä minusta juurikaan kiinnostunut, että mahdollisuuksia ei olisi eikä ole ollutkaan. Mutta siitä huolimatta "ei ole kivaa" kun koen ihastusta johonkin toiseen. Olemme muuten n.18 vuotiaita.