Nojatuoli !

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja sumuista aamua, radio pakkasyöstä puhui, ei meillä vielä pakkaselle mennyt.
Vielä viikko kesäaikaa ja sitten todenteolla aletaan talven tulosta puhumaan.
Siitä se joulukin alkaa mielessä kummittelemaan ja sen tuomat valmistelut alulle laitetaan.
Aina vaan pienemmiksi valmistelut menevät, kun muistaa perheen kokoontumisen, ennen jopa 17 henkilöä joulupöytään istahti, nyt useinkin ihan yksin jouluni vietän, hiljaisuutta ja rauhaa kaipaan.
Ihmettelen joskus itsekin, miten elämäni on muuttunut, ei menoja, ei halujakaan, ihan hyvin yksin viihdyn.
Ennen saattoi olla yksi päivä viikossa, että kotona olin, lapsetkin sanoivat, kun kaipailin, että ette ole käyneet, ethän koskaan ole kotonakaan.
Kai vieraantuivat hekin, kun nyt ei useinkaan ketään luonani käy.
Nyt on tämän oloinen eloni hyvä.

Eilen tytär toi mökiltään käpyjä, kuusen oksia ja sammalta, tein yhden pöytäasetelman parvekkeen pöydälle ja aikomus on tehdä oksista ja kävyistä kranssin tapaisi, vähän uudemman tapaisia.
Malleja on tarjolla runsaasti ja aika menee kuin lentäen niitä tedessä.

En käytä kananmunia minäkään pullataikinassa, kuivattaa suotta pullia, en muutenkaan pullina monta taikinastaan syö, korpuksi laitan ja niitä järsin ja murennan ympäristön.
Paha tapani on , että telkkarin ääressä jotain useinkin napostelen.
Yksi päivä muiden joukossa on minullekin sunnuntai, linja-autojen liikkumattomuus siitä muistuttaa, voi hankaluutta tuottaa sekin, autottomille, lähinnä vanhuksille.
Tuntuu useinkin, että autojen kulku on järjestetty koululaisia varten, paljon muita ei kyydissä näy, no keskipäivällä eläkeläiset pääse ilman maksua ja ehkä joku heistä kyytejä käyttää.
Maailma muuttuu ja ei auta kuin ihmetellä vauhtia millä muutos tapahtuu, sen todistavat jo ajassa mukana elävätkin.
Kuka huomio vanhan ihmisen, jolla ei tietokonetta ei muitakaan nykylaitteita ole, miten hänen asiansa hoidetaan ja kuka?
Ikänsä uurastaneet ja siinä uskossa olleet, että heistä huoli pidetään, ikäviä kertomuksia tästä huolenpidosta aina vaan kuuluu ja mummottelu vain lisääntyy, lupa on olla vaikka kuinka härski vanhuksia kohtaan.
No tulipa taas mainittua, itse olen vielä itseni herra, mutta kaikilla ei näin ole, viedään ja tuodaan muiden ohjeiden mukaan.
Tuntuu jopa pahalta seurata sivusta näitä voimia ilman olevia vanhuksia. ikätovereita, joilla ei omaa tahtoa enää ole ja sitä vähääkään olemassa olevaa eivät kuuluviin saa.

Nyt on puolet sallituista sanoista kirjoitettu,joten palaillaan huomenissa, jospa viestejä ilmaantuisi useampia.
Onnellista sumuista päivää.

Keskipäivää aurinkoisesta korvesta@

Vilkas vierailijen viikonloppu takana. Mummo sai syliinsä lapsenlapsen ja mieheni tyttärensä ilokseen.


On sulla Hilla surut ja murheet, lapsesi asuvat samassa kaupungissa eivätkä huomioi sinua vaikka juuri tyttäresi toi askartelutarpeita sinulle.

Lisäksi suret "kuka huomioi vanhan ihmisen jolla ei tietokonetta ei muitakaan nykylaitteita ole, miten hänen asiansa hoidetaan ja kuka?"

"Asiansa hoidetaan?" Sellaisten vanhusten asioita kyllä hoidetaan jotka makaavat sängynpohjalla. Eivät he tietokoneita tarvitse joku toinen hoitaa heidän asiat.

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Eläke läsähtää tilille joka kuukausi ja jos se ei riitä niin ei riitä.


"Itse olen vielä itseni herra,,,,, muita viedään ja tuodaan muiden ohjeiden mukaan."

Onneksi olet etuoikeutettu. Vertailu antaa ryhtiä.

Näillä eväin uuteen viikkoon ; )

korpikirjailija kirjoitti:

Keskipäivää aurinkoisesta korvesta@

Vilkas vierailijen viikonloppu takana. Mummo sai syliinsä lapsenlapsen ja mieheni tyttärensä ilokseen.


On sulla Hilla surut ja murheet, lapsesi asuvat samassa kaupungissa eivätkä huomioi sinua vaikka juuri tyttäresi toi askartelutarpeita sinulle.

Lisäksi suret "kuka huomioi vanhan ihmisen jolla ei tietokonetta ei muitakaan nykylaitteita ole, miten hänen asiansa hoidetaan ja kuka?"

"Asiansa hoidetaan?" Sellaisten vanhusten asioita kyllä hoidetaan jotka makaavat sängynpohjalla. Eivät he tietokoneita tarvitse joku toinen hoitaa heidän asiat.

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Eläke läsähtää tilille joka kuukausi ja jos se ei riitä niin ei riitä.


"Itse olen vielä itseni herra,,,,, muita viedään ja tuodaan muiden ohjeiden mukaan."

Onneksi olet etuoikeutettu. Vertailu antaa ryhtiä.

Näillä eväin uuteen viikkoon ; )

Ei tarvitse Hillan sanoja toistella ja repostella!

Anonyymi00003 kirjoitti:

Ei tarvitse Hillan sanoja toistella ja repostella!

Pitää toistella, että lukijat näkevät heti kurjuuden ja ihanuuden erot.
Kumpi on kumman elämää.
Kukaan tuskin muistaa valitusta, kun kuopus ei enää käy.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Pitää toistella, että lukijat näkevät heti kurjuuden ja ihanuuden erot.
Kumpi on kumman elämää.
Kukaan tuskin muistaa valitusta, kun kuopus ei enää käy.

Kumpi on kumman elämää kysyt ja vertaat.

Itse en vertaa ketään itseeni, luin Hillan kirjoituksen ja jäin miettimään mitä on olla itsensä herra ja mitä olla muista riipuvainen.

Olen hyvin tietoinen, että olisin aallokossa heittelehtivä vene ilman läheisiäni ja ystäviäni. Yksin en pärjäisi ja mitä tulee kuopukseen häni luo uraa, menestyy, ei silloin tarvita äitiä kuten opiskeluaikoina.

korpikirjailija kirjoitti:

Kumpi on kumman elämää kysyt ja vertaat.

Itse en vertaa ketään itseeni, luin Hillan kirjoituksen ja jäin miettimään mitä on olla itsensä herra ja mitä olla muista riipuvainen.

Olen hyvin tietoinen, että olisin aallokossa heittelehtivä vene ilman läheisiäni ja ystäviäni. Yksin en pärjäisi ja mitä tulee kuopukseen häni luo uraa, menestyy, ei silloin tarvita äitiä kuten opiskeluaikoina.

Aina olet todistellut että poikasi pärjäsivät koulun jälkeen ilman äidin rahallista apua, Mutta venyihän nuo kuopuksen opinnot rutkasti, nyt sitten ”menestyy” ja ”luo uraa”. Sitä tietokone”taidettako” sanot uraksi?

Anonyymi00006 kirjoitti:

Aina olet todistellut että poikasi pärjäsivät koulun jälkeen ilman äidin rahallista apua, Mutta venyihän nuo kuopuksen opinnot rutkasti, nyt sitten ”menestyy” ja ”luo uraa”. Sitä tietokone”taidettako” sanot uraksi?

Onko sinulla ongelmia ymmärtää kirjoituksiani. Oletko sitä mieltä, että harrastukset elättää?

Olen ystävystynyt taidepiireissä ihmisten kanssa jotka ovat vielä työelämässä. Ei taide elätä kuin pientä osaa sen tekijöistä. On oltava ammatti koka tuo leivän pöytään.

Hil-la kirjoitti:

Lokakuista säätä ja huomenta, ylös on päästy ja nyt päivää ajattelen, mitä kivaa saisi aikaan.
Radíossa vanhusasiaa pohditaan, jätän nyt tällä kertaa asian kertaamisen, paljon olen siitäkin kirjoittanut.
Pitänee kumminkin korpikirjailijan kysymyksiin vastata, minulla on näkökulmaa vanhuksista, monen kuntoisista, muistisairaista, joille kaikki palvelut on ulkopuolisin voimin hoidettava.
Jos ei läheisiä ole, onko varmaa, että apu mitä saavat on tilanteen mukainen.
Näkökulmia voi olla monenlaisia, ei kaikki niin valoisia, kun kuvitellaan.
Toinen kysymys, mikä sinua pohditutti, oli itsenäiseksi sanomiseni, ja todella itse päätän kaikista puuhistani, sanotaan, että vielä ainakin, koskaan ei tiedä milloin tilanne muuttuu.
Onnellinen olen siitä, että vielä kaikesta selviän, en omaisia ole rasittanut kovin paljon, kauppaan vievät tarpeen tullen ja siitä olen kiitollinen, apua antavat, jos pyydän.
Ikäihmisten asioista pohditaan paljonkin ja väärältä tuntuu, että apua tarvitsevilta aina vaan apua heikennetään.

Ano kirjoitit jouluun valmisteluista, aika paljon samaa hommaa on minunkin joulun odotus.
Olen joululapsi ja joulun aika on minulle perinteiden mukainen.
Lahjoja en juurikaan osta, ennen annoin rahana, mutta viime joulu oli poikkeus, vain pienempiä muistin.
Poikani sanoi, että kaikilla on kohtalainen toimeentulo, miksi vähiä rahojasi jaat ja niinpä unohdin koko asian.
Adventtina jouluvalot laitan, se yksi perinne, mitä olen toteuttanut koko ajan perheen perustamisen jälkeen.

Itse leivon minäkin jouluiset leivonnaiset, aika kuluu siinäkin hommassa mukavasti ja taitojaan voi samalla testata.
Lapsien perheisiin ei tule vietyä, sillä siellä taiturit perheessä omasta takaa, miniä ja molemmat pojan tyttäret osaavat leipomisen taidot.
Tytärkin leipoo paljon ja tykkää itse tehdä.

Ajankohtainen olisi minunkin pakkasten sulatus, mutta odotan pakkasia, että voin viedä pakasteet parvekkeelle.
Pojan vanhempi tytär puhui aiemmin väitöskirjan teosta, mutta nyt lapset taitaa voimat viedä, mutta vielähän ehtii jos intoa riittää.
Aihekin oli mielessä, lasten kaksikielisyyden oppimisesta.
Hyvin on kaksikielisyys onnistunut perheessään, lapset käyvät englantilaista koulua, mutta hyvin on suomikin hallinnassa.

Pitänee vielä kertoa labrantuloksista, kaikki oli hyvin, vielä lääkärin lausunnon lupasivat lähettää.
Itsekäs varmaan olen, kun valittelen lasten luonani käymisistä, hyväksyn kyllä senkin,, mutta aiemmat vuodet aina mieleen tulee, kun poikanikin kanssa ptkiä yhteisiä keskusteluja käytiin, nyt ymmärrän kiireensä ja yritän sopeutua.

Jospa riittää tältä aamulta, huomenna lisää, jos näin sallitaan.

Aamupäivää ! Kylläpä nukuin makeasti viileässä makuuhuoneessa, seitsemän tuntia putkeen, ilman aamuyön heräämistä.

Arvostan todella näitä meidän teräsleidejä - nimiä mainitsematta - jotka jaksavat hoitaa nämä lupsakat aamunavaukset. Niiden jatkuvuus jäntevöittää koko 80+ osastoa, mielestäni.
Niistä välittyy ennen muuta tyytyväisyys oleviin oloihin - epäkohtia ja ongelmia vähättelemättä - keskenään toimivat esimerkillisesti toinen toistaan kunnioittaen ja avoimena muidenkin osallistumiselle.

Oma osallistumiseni on edelleen satunnaista, vaikka helposti tartun aiheisiin mielessäni, kehittelen ajatuskulkuja, mutta jätän ilmaisematta, turhennan ne ja kysyn itseltäni: "ketä kiinnostaa"..))
"Aineistoa" mielessäni pyörii liikaakin mutta sopivatko ne tänne, onkin sitten toinen juttu.
Odotan myös edelleen sitä aikaa, jolloin olen saanut tämän oman pienelämäni parempaan järjestykseen - minulla on vielä kaikki "ihanasti rempallaan" - liian monta projektia kesken eikä voimia niiden loppuun saattamiseen ainakaan siinä aikataulussa minkä olen itselleni asettanut.

Silti, yllättäen, kun luen muiden kuvauksia oman arkensa kulusta, ne eivät minua masenna vaan keventävät - noin sen tulisi mennä, kiva että joku osaa ja jaksaa..)) Ikäänkuin muiden tyytyväisyys siirtyisi minuun - niin että kiitos vain tyytyväiset..))

Mielestäni tuossa tyytyväisyydessäkin on erilaisia muotoja, suorituskeskeinen, itseään esittelevä ja alleviivaava tyytyväisyys ei ainakaan minuun tee suurta vaikutusta - se saattaa jopa masentaa joskus, mutta se mikä tekee vaikutuksen, on jatkuvuus, näin on aina tehty ja hyväksi havaittu, tätä jatkan ja vahvistan perinnettä omalta osaltani, voimieni mukaan.
Eli en todellakaan allekirjoita "kehityksen kehittymistä", pelkän turhautumisen, kunnianhimon tai ikävystyneisyyden pohjalta. Monesti "kehitys" aiheuttaa huonontumista jollakin toisella osa-alueella tai mikä vielä pahempaa kuluttaa surutta niukkenevia luonnonvaroja. Haitat ovat näennäisiä hyötyjä isommat.

Tulipas puhuttua isosti, ja epämääräisesti. "Ei suuret sanat suuta halkaise", sanottiin ennen, ehkä vähän eri merkityksessä - toppuutellen..))

Tähän arkiahdinkooni liittyen sain vielä epämukavan lisän: vaikka teetätin kalliin sähkösaneerauksen talvella, sähköt (valaistus) hävisivät yhtäkkiä puolikkaasta taloa: kolme iltaa meni taskulamppujen valossa, avun saanti viivästyi, vasta eilen sain asentajan paikalle, ylitöihin joutui raukka.

Vähän taisin moitiskellakin firmaa; että ison remontin jälkeen voi ilmaantua näin alkeellinen "vika". Sain tietenkin luennon sähkötekniikasta ja ohjeen tulkita sähkökaapin nippeleitä. Sanoin heti, etten pysty niitä muistamaan yhden ohjeistuksen perusteella, enkä jaksa opiskella sähkötekniikkaa, edes sen alkeita.
Muistui mieleen jokin näistä tulevaisuuden dystopioista, uhkakuvista,
että tekninen kehitys menee niin pitkälle, ettei ihminen enää pysty hallitsemaan sitä. Ja tietysti ensimmäisenä me, jotka olemme sitä vasta nyt opiskelemassa, putoamme kelkasta. Itse olen jo pudonnut..))

Tarina kuitenkin jatkuu: kahden tunnin työrupeaman jälkeen tuttu asentaja löysi syyn oikosulkuun: keittiön kohdevalaisin oli astioiden kuivaskaapin alla ja siitä oli sitten tihkunut kosteutta valaisimen päälle ja aiheuttanut oikosulun. "Siis minun virheeni", parkaisin ja asentaja totesi ystävällisesti: valaisimen syy...))
Oli miten oli: nyt on kaikki kohdallaan, odotan vain jatkotoimia.

Vaikka näiden ostosten (jääkaappi/pakastin, pesukone, pieni säiliöpakastin tänä vuonna) valinta, hankinta ja kotiinkuljetus olisi helppoa,
niiden asennus, sisäänajo ja käyttö ei sitä välttämättä ole - ainakaan minulle, joka en jaksa lukea käyttöohjeita kuin vikojen sattuessa.
Mitenkähän olisi ulkokellari ja kylmäkomero-käytöntö ?

Kerrostalo asuminen olisi "helppoa" - talkkari/huoltomies apuna...
En silti suurin surminkaan tahtoisi asumismuotoani muuttaa, ellei ole pakko.
Olisi ollut kiva jatkaa tuosta Hil-lan esiinottamasta vanhusten pärjäämis-teemasta, mutta ruutuaikani loppuu nyt.

Päivä on kaunis ja ulos täytyy päästä.
Mukavaa päivää kaikille,
demeter1














Aamupäivää ! Kylläpä nukuin makeasti viileässä makuuhuoneessa, seitsemän tuntia putkeen, ilman aamuyön heräämistä.

Arvostan todella näitä meidän teräsleidejä - nimiä mainitsematta - jotka jaksavat hoitaa nämä lupsakat aamunavaukset. Niiden jatkuvuus jäntevöittää koko 80+ osastoa, mielestäni.
Niistä välittyy ennen muuta tyytyväisyys oleviin oloihin - epäkohtia ja ongelmia vähättelemättä - keskenään toimivat esimerkillisesti toinen toistaan kunnioittaen ja avoimena muidenkin osallistumiselle.

Oma osallistumiseni on edelleen satunnaista, vaikka helposti tartun aiheisiin mielessäni, kehittelen ajatuskulkuja, mutta jätän ilmaisematta, turhennan ne ja kysyn itseltäni: "ketä kiinnostaa"..))
"Aineistoa" mielessäni pyörii liikaakin mutta sopivatko ne tänne, onkin sitten toinen juttu.
Odotan myös edelleen sitä aikaa, jolloin olen saanut tämän oman pienelämäni parempaan järjestykseen - minulla

demeter1 kirjoitti:

Aamupäivää ! Kylläpä nukuin makeasti viileässä makuuhuoneessa, seitsemän tuntia putkeen, ilman aamuyön heräämistä.

Arvostan todella näitä meidän teräsleidejä - nimiä mainitsematta - jotka jaksavat hoitaa nämä lupsakat aamunavaukset. Niiden jatkuvuus jäntevöittää koko 80+ osastoa, mielestäni.
Niistä välittyy ennen muuta tyytyväisyys oleviin oloihin - epäkohtia ja ongelmia vähättelemättä - keskenään toimivat esimerkillisesti toinen toistaan kunnioittaen ja avoimena muidenkin osallistumiselle.

Oma osallistumiseni on edelleen satunnaista, vaikka helposti tartun aiheisiin mielessäni, kehittelen ajatuskulkuja, mutta jätän ilmaisematta, turhennan ne ja kysyn itseltäni: "ketä kiinnostaa"..))
"Aineistoa" mielessäni pyörii liikaakin mutta sopivatko ne tänne, onkin sitten toinen juttu.
Odotan myös edelleen sitä aikaa, jolloin olen saanut tämän oman pienelämäni parempaan järjestykseen - minulla on vielä kaikki "ihanasti rempallaan" - liian monta projektia kesken eikä voimia niiden loppuun saattamiseen ainakaan siinä aikataulussa minkä olen itselleni asettanut.

Silti, yllättäen, kun luen muiden kuvauksia oman arkensa kulusta, ne eivät minua masenna vaan keventävät - noin sen tulisi mennä, kiva että joku osaa ja jaksaa..)) Ikäänkuin muiden tyytyväisyys siirtyisi minuun - niin että kiitos vain tyytyväiset..))

Mielestäni tuossa tyytyväisyydessäkin on erilaisia muotoja, suorituskeskeinen, itseään esittelevä ja alleviivaava tyytyväisyys ei ainakaan minuun tee suurta vaikutusta - se saattaa jopa masentaa joskus, mutta se mikä tekee vaikutuksen, on jatkuvuus, näin on aina tehty ja hyväksi havaittu, tätä jatkan ja vahvistan perinnettä omalta osaltani, voimieni mukaan.
Eli en todellakaan allekirjoita "kehityksen kehittymistä", pelkän turhautumisen, kunnianhimon tai ikävystyneisyyden pohjalta. Monesti "kehitys" aiheuttaa huonontumista jollakin toisella osa-alueella tai mikä vielä pahempaa kuluttaa surutta niukkenevia luonnonvaroja. Haitat ovat näennäisiä hyötyjä isommat.

Tulipas puhuttua isosti, ja epämääräisesti. "Ei suuret sanat suuta halkaise", sanottiin ennen, ehkä vähän eri merkityksessä - toppuutellen..))

Tähän arkiahdinkooni liittyen sain vielä epämukavan lisän: vaikka teetätin kalliin sähkösaneerauksen talvella, sähköt (valaistus) hävisivät yhtäkkiä puolikkaasta taloa: kolme iltaa meni taskulamppujen valossa, avun saanti viivästyi, vasta eilen sain asentajan paikalle, ylitöihin joutui raukka.

Vähän taisin moitiskellakin firmaa; että ison remontin jälkeen voi ilmaantua näin alkeellinen "vika". Sain tietenkin luennon sähkötekniikasta ja ohjeen tulkita sähkökaapin nippeleitä. Sanoin heti, etten pysty niitä muistamaan yhden ohjeistuksen perusteella, enkä jaksa opiskella sähkötekniikkaa, edes sen alkeita.
Muistui mieleen jokin näistä tulevaisuuden dystopioista, uhkakuvista,
että tekninen kehitys menee niin pitkälle, ettei ihminen enää pysty hallitsemaan sitä. Ja tietysti ensimmäisenä me, jotka olemme sitä vasta nyt opiskelemassa, putoamme kelkasta. Itse olen jo pudonnut..))

Tarina kuitenkin jatkuu: kahden tunnin työrupeaman jälkeen tuttu asentaja löysi syyn oikosulkuun: keittiön kohdevalaisin oli astioiden kuivaskaapin alla ja siitä oli sitten tihkunut kosteutta valaisimen päälle ja aiheuttanut oikosulun. "Siis minun virheeni", parkaisin ja asentaja totesi ystävällisesti: valaisimen syy...))
Oli miten oli: nyt on kaikki kohdallaan, odotan vain jatkotoimia.

Vaikka näiden ostosten (jääkaappi/pakastin, pesukone, pieni säiliöpakastin tänä vuonna) valinta, hankinta ja kotiinkuljetus olisi helppoa,
niiden asennus, sisäänajo ja käyttö ei sitä välttämättä ole - ainakaan minulle, joka en jaksa lukea käyttöohjeita kuin vikojen sattuessa.
Mitenkähän olisi ulkokellari ja kylmäkomero-käytöntö ?

Kerrostalo asuminen olisi "helppoa" - talkkari/huoltomies apuna...
En silti suurin surminkaan tahtoisi asumismuotoani muuttaa, ellei ole pakko.
Olisi ollut kiva jatkaa tuosta Hil-lan esiinottamasta vanhusten pärjäämis-teemasta, mutta ruutuaikani loppuu nyt.

Päivä on kaunis ja ulos täytyy päästä.
Mukavaa päivää kaikille,
demeter1














Aamupäivää ! Kylläpä nukuin makeasti viileässä makuuhuoneessa, seitsemän tuntia putkeen, ilman aamuyön heräämistä.

Arvostan todella näitä meidän teräsleidejä - nimiä mainitsematta - jotka jaksavat hoitaa nämä lupsakat aamunavaukset. Niiden jatkuvuus jäntevöittää koko 80+ osastoa, mielestäni.
Niistä välittyy ennen muuta tyytyväisyys oleviin oloihin - epäkohtia ja ongelmia vähättelemättä - keskenään toimivat esimerkillisesti toinen toistaan kunnioittaen ja avoimena muidenkin osallistumiselle.

Oma osallistumiseni on edelleen satunnaista, vaikka helposti tartun aiheisiin mielessäni, kehittelen ajatuskulkuja, mutta jätän ilmaisematta, turhennan ne ja kysyn itseltäni: "ketä kiinnostaa"..))
"Aineistoa" mielessäni pyörii liikaakin mutta sopivatko ne tänne, onkin sitten toinen juttu.
Odotan myös edelleen sitä aikaa, jolloin olen saanut tämän oman pienelämäni parempaan järjestykseen - minulla

Voi,voi, pieleen meni tämäkin yritys ! Kyllä tässäkin kehityksen kehittyminen tuli todennetuksi, ainakin minun kohdallani.
Ei vanha koira opi uusi kujeita ja eikö me 80+ jo vanhoja olla ?

demeter1 kirjoitti:

Aamupäivää ! Kylläpä nukuin makeasti viileässä makuuhuoneessa, seitsemän tuntia putkeen, ilman aamuyön heräämistä.

Arvostan todella näitä meidän teräsleidejä - nimiä mainitsematta - jotka jaksavat hoitaa nämä lupsakat aamunavaukset. Niiden jatkuvuus jäntevöittää koko 80+ osastoa, mielestäni.
Niistä välittyy ennen muuta tyytyväisyys oleviin oloihin - epäkohtia ja ongelmia vähättelemättä - keskenään toimivat esimerkillisesti toinen toistaan kunnioittaen ja avoimena muidenkin osallistumiselle.

Oma osallistumiseni on edelleen satunnaista, vaikka helposti tartun aiheisiin mielessäni, kehittelen ajatuskulkuja, mutta jätän ilmaisematta, turhennan ne ja kysyn itseltäni: "ketä kiinnostaa"..))
"Aineistoa" mielessäni pyörii liikaakin mutta sopivatko ne tänne, onkin sitten toinen juttu.
Odotan myös edelleen sitä aikaa, jolloin olen saanut tämän oman pienelämäni parempaan järjestykseen - minulla on vielä kaikki "ihanasti rempallaan" - liian monta projektia kesken eikä voimia niiden loppuun saattamiseen ainakaan siinä aikataulussa minkä olen itselleni asettanut.

Silti, yllättäen, kun luen muiden kuvauksia oman arkensa kulusta, ne eivät minua masenna vaan keventävät - noin sen tulisi mennä, kiva että joku osaa ja jaksaa..)) Ikäänkuin muiden tyytyväisyys siirtyisi minuun - niin että kiitos vain tyytyväiset..))

Mielestäni tuossa tyytyväisyydessäkin on erilaisia muotoja, suorituskeskeinen, itseään esittelevä ja alleviivaava tyytyväisyys ei ainakaan minuun tee suurta vaikutusta - se saattaa jopa masentaa joskus, mutta se mikä tekee vaikutuksen, on jatkuvuus, näin on aina tehty ja hyväksi havaittu, tätä jatkan ja vahvistan perinnettä omalta osaltani, voimieni mukaan.
Eli en todellakaan allekirjoita "kehityksen kehittymistä", pelkän turhautumisen, kunnianhimon tai ikävystyneisyyden pohjalta. Monesti "kehitys" aiheuttaa huonontumista jollakin toisella osa-alueella tai mikä vielä pahempaa kuluttaa surutta niukkenevia luonnonvaroja. Haitat ovat näennäisiä hyötyjä isommat.

Tulipas puhuttua isosti, ja epämääräisesti. "Ei suuret sanat suuta halkaise", sanottiin ennen, ehkä vähän eri merkityksessä - toppuutellen..))

Tähän arkiahdinkooni liittyen sain vielä epämukavan lisän: vaikka teetätin kalliin sähkösaneerauksen talvella, sähköt (valaistus) hävisivät yhtäkkiä puolikkaasta taloa: kolme iltaa meni taskulamppujen valossa, avun saanti viivästyi, vasta eilen sain asentajan paikalle, ylitöihin joutui raukka.

Vähän taisin moitiskellakin firmaa; että ison remontin jälkeen voi ilmaantua näin alkeellinen "vika". Sain tietenkin luennon sähkötekniikasta ja ohjeen tulkita sähkökaapin nippeleitä. Sanoin heti, etten pysty niitä muistamaan yhden ohjeistuksen perusteella, enkä jaksa opiskella sähkötekniikkaa, edes sen alkeita.
Muistui mieleen jokin näistä tulevaisuuden dystopioista, uhkakuvista,
että tekninen kehitys menee niin pitkälle, ettei ihminen enää pysty hallitsemaan sitä. Ja tietysti ensimmäisenä me, jotka olemme sitä vasta nyt opiskelemassa, putoamme kelkasta. Itse olen jo pudonnut..))

Tarina kuitenkin jatkuu: kahden tunnin työrupeaman jälkeen tuttu asentaja löysi syyn oikosulkuun: keittiön kohdevalaisin oli astioiden kuivaskaapin alla ja siitä oli sitten tihkunut kosteutta valaisimen päälle ja aiheuttanut oikosulun. "Siis minun virheeni", parkaisin ja asentaja totesi ystävällisesti: valaisimen syy...))
Oli miten oli: nyt on kaikki kohdallaan, odotan vain jatkotoimia.

Vaikka näiden ostosten (jääkaappi/pakastin, pesukone, pieni säiliöpakastin tänä vuonna) valinta, hankinta ja kotiinkuljetus olisi helppoa,
niiden asennus, sisäänajo ja käyttö ei sitä välttämättä ole - ainakaan minulle, joka en jaksa lukea käyttöohjeita kuin vikojen sattuessa.
Mitenkähän olisi ulkokellari ja kylmäkomero-käytöntö ?

Kerrostalo asuminen olisi "helppoa" - talkkari/huoltomies apuna...
En silti suurin surminkaan tahtoisi asumismuotoani muuttaa, ellei ole pakko.
Olisi ollut kiva jatkaa tuosta Hil-lan esiinottamasta vanhusten pärjäämis-teemasta, mutta ruutuaikani loppuu nyt.

Päivä on kaunis ja ulos täytyy päästä.
Mukavaa päivää kaikille,
demeter1














Aamupäivää ! Kylläpä nukuin makeasti viileässä makuuhuoneessa, seitsemän tuntia putkeen, ilman aamuyön heräämistä.

Arvostan todella näitä meidän teräsleidejä - nimiä mainitsematta - jotka jaksavat hoitaa nämä lupsakat aamunavaukset. Niiden jatkuvuus jäntevöittää koko 80+ osastoa, mielestäni.
Niistä välittyy ennen muuta tyytyväisyys oleviin oloihin - epäkohtia ja ongelmia vähättelemättä - keskenään toimivat esimerkillisesti toinen toistaan kunnioittaen ja avoimena muidenkin osallistumiselle.

Oma osallistumiseni on edelleen satunnaista, vaikka helposti tartun aiheisiin mielessäni, kehittelen ajatuskulkuja, mutta jätän ilmaisematta, turhennan ne ja kysyn itseltäni: "ketä kiinnostaa"..))
"Aineistoa" mielessäni pyörii liikaakin mutta sopivatko ne tänne, onkin sitten toinen juttu.
Odotan myös edelleen sitä aikaa, jolloin olen saanut tämän oman pienelämäni parempaan järjestykseen - minulla

Kyllä sinun jutut Demeter aina kiinnostaa, toisin kuin ….

Anonyymi00007 kirjoitti:

Kyllä sinun jutut Demeter aina kiinnostaa, toisin kuin ….

Voi kiitos, Ano 00007..))

Anonyymi00007 kirjoitti:

Kyllä sinun jutut Demeter aina kiinnostaa, toisin kuin ….

Sinulla on kiinnostavia juttuja.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Sinulla on kiinnostavia juttuja.

Kiitos sinullekin, Ano 00008. Jospa se on niin, että jos/kun kun "kauneus on katsojan silmässä", kiinnostus on lukijan mielessä..))

demeter1 kirjoitti:

Kiitos sinullekin, Ano 00008. Jospa se on niin, että jos/kun kun "kauneus on katsojan silmässä", kiinnostus on lukijan mielessä..))

Kauneus on katsojan silmissä ja sydämmessä.🩷😍

Nuorin lapsenlapseni, tyttärenpoika, täyttää tänään 18 vuotta. Lauantaina on synttärijuhlat, päivällä meille vanhuksille ja eno vie illalla Tukholmaan jazzklubille. Me annamme hänelle tuon vanhemman automme harjoitteluatoksi heti kun ajaa kortin. Synttärilahjan annoimme etuajassa, kun äiti vei pojat synttärimatkalle Lontooseen johonkin K-pop-yhtyeen konserttiin kaksi viikkoa sitten.
Olisihan noita lapsenlapsia saanut olla useampikin, mutta näihin kahteen ne näyttävät nyt jäävän.
Kyllä he ovat miehellenikin läheisiä, ottivat het kun tapasivat hänet boonusisoisäkseen, kun isoisä oli juuri kuollut. Tulivat meidän autossa kotiin farfarin hautajaisista ja vanhempi sanoi miehelleni että nyt saat sitten sinä olla meidän isoisä. Mieheni on erittäin lapsirakas, joten hänelle se oli kuin olisi saanut odottamattoman lahjan elämältä.
Nyt vain kun pojat ovat jo aikuisia käyvät täällä harvemmin, eivätkä enää vietä kesälomapäiviä veneellä joella tai kesähuoneen vintillä kavereidensa kanssa. Läheisiä olemme edelleenkin.

Hil-la kirjoitti:

Huomenia keskelle viikkoa ja pakkasaamu eka kerran, kolme astetta mittarissa.
Sumuista on ilma, varmaan vesillä liikkuminen on vaikeaa, näin vävyni kertoili.

Rauhan aikaan saaminen on nyt aamuradion puheenaiheena, taitaa vanha sanonta, paljon porua, aikaan ei mitään saada.
Olisi varmaan maailman päämiesten vaihto ainoa tapa lopettaa sodat.
Katselin, kuuntelin eilen A-studiota ja puhuttiin maahanmuutosta, aihetta varmaan onkin, sillä ilman tätä muuttoa emme selviä tulevina vuosina.
Korkeasti koulutettuja toivotaan, mutta kaikki luokitellut työn tekemiset apua kaipaa.
Kaiken työn arvostuksen olisi muututtava, on ymmärrettävä, että kaikki työ on arvokasta ja palkalla on toimeen tultava.
Kotiuttaminen on kaikella tapaa tärkeää, kielen oppiminen ja maan tapoien hyväksyntä kuuluu maahanmuuttajien ensimmäisiin vaatimuksiin.
Omat työtä tarvitsevat olisi tietenkin ensin saatava työnteon piiriin ja kaikenlainen työ olisi otettava vastaan myös oman maan kansalaisiten kohdalla.
Maahanmuuttajat ohjataan töihin, mitkä ei oman maan kansalaisille kelpaa, olipa koulutus mikä tahansa.
Risun keräämisellä ei ihminen ansioitaan saa niin koreaksi, että pystyisi elämänsä hoitamaan.
Ongelma on suuri, sillä osaavia ihmisiä tarvitaan ja aina tarve vaan kasvaa.

Kiva kuulla sinustakin Kristiina23 ja on myös mukava kuulla, että avuksi voit olla tyttäresi vaivojen kohdalla.
Sopu sijaa antaa, sekin on todistettu jo aikoja sitten.
Demeterin osuus ketjumme annissa on melkoinen, hänen antamia aiheita voi mielihyvin kommentoida ja lukea.
Ilahdun minäkin, kun nimimerkkisi näen ja mittavan viestin pääsen , , lukemaan, aina asiaa sisältää, mihin voi kantaa ottaa.
Ramoonan vietit liitän samaan sisältöä antaviin viesteihin, paljon asiaa, mitä ei kaikilla ole mahdollisuuksia toteuttaa.
Kehumiseksi joku taas sanoo, mutta ei vaan voi sivuuttaa ilman kiitos mainitoja.
Arkielämää kaikki kuvaa ja siitä on jokaiselle mukava jotain palutetta antaa.

Paloma ja MdK naapurimaan terveisiä kertoo, elämää heidän oloistaan, mistä pieniä eroja on huomattu, meidän tapoihimme.
Kuitenkin heilläkin taustaa kotimaastamme, että osaavat siltä kantilta elämää valottaa.
Kulttuuriterveisiä monelta suunnalta ja niistä ammennan minäkin osani ja avarran näkökantojani, niin kirjallisuuden kuin muidenkin nähtävyyksien tasolla.
Pientä on elämäni näissä puitteissa, joten kiva on kuulla elämästä teidän kaikkien avulla, saada aihetta vastailemaan ja omia ajatuksiani purkamaan.
Sisältöä päivääni saan ja siitä olen onnellinen, kiitän jokaista annistanne.
Valoisia, vilpittömiä juttuja, niistähän ketju vauhtia saa ja kirjoittelu innostaa.

Nyt taas piste on laitettava, hieman hilliten halujani, kertomista olisi, vaikka millä tapaa, mutta jääköön huomiseen. iloa päiväänne.

Huomenta Korvesta@

Kaunis aurinkoinen päivä tulossa korpeen. Keskiviikko ja iltapäivällä taas syysloman jälkeen opistolle maalaamaan. Lapsenlapseni on ollut ilonani. Hain mökiltä isänsä aikaisia vauvaleluja. Ne kyllä kiinnostivat, mutta eniten tytön huomio keskittyi kauhoihin ja vispilöihin keittiön kaapissa. No, mutta nyt mummolassakin on leluhylly.

Tilasin tarinakrjani kustantamosta, pyysin oikoluettavaksi. Ei teksti muutu, mutta kuvien asettelu ja kokonaisuus on hyvä nähdä etukäteen jos vaikka jotain pitäisi muuttaa ennen julkaisua. yhden kuukauden netto eläke niihin menee, mutta nyt on se kolmenkymmenen vuoden takainen haave toteutumassa.

Uskon, että monella ikäisellämme on unelmia joita haluaisi toteuttaa. Tämäkin projektini muhi kauan nimellä "sitten kun.."
Minusta on tehty ruma aloitus toisaalle, eli sama henkilö joka kirjoittaa myös tänne Nojatuoliin on aloituksen takana. Tiedän kuka hän on, mutta en tiedä miksi hän on ilkeä. Samoja ilkeitä lauseita vuodesta toiseen, ei hän muutu.

Mutta nyt uureen päivään. Onneksi raskaimmat syystyöt ulkona on tehty ja sisätyötkään eivät isoja kaipaa. Minulla kukkii vielä toukokuussa istutetyt amppeliorvokit, yöksi otan ne sisälle.
aamulla nostan ulos.

Hyvää pikkulauantaita.

Harva unelmoi kirjan kirjoittamisesta. Yleensä unelmoidaan oikeasta elämästä ja sen onnellistuttamisesta, oikeista kontakteista ihmisiin. Muistot elää paremmin ja aidompina ihmisten sydämessä kuin kirjan pölyttyvillä kuivilla lehdillä kirjoittajan värittäminä. Typerää tuputtaa aina noita tekeleitään!

Anonyymi00007 kirjoitti:

Harva unelmoi kirjan kirjoittamisesta. Yleensä unelmoidaan oikeasta elämästä ja sen onnellistuttamisesta, oikeista kontakteista ihmisiin. Muistot elää paremmin ja aidompina ihmisten sydämessä kuin kirjan pölyttyvillä kuivilla lehdillä kirjoittajan värittäminä. Typerää tuputtaa aina noita tekeleitään!

No, harrastukset pitävät kiinni oikeassa elämässä. Lukupiireihin kuuluu monta keinujaa. Tuputustako, ei vaan elämää tänä päivänä. Valokuvablogini täynnä minun muistilappujani, ei pölyty. Tämä päivä jää menneeseen ja ilman satunnaisia muistutuksia tätä päivä ei ole ollutkaan.

Mitä sinä teit viime torstaina?

korppis kirjoitti:

No, harrastukset pitävät kiinni oikeassa elämässä. Lukupiireihin kuuluu monta keinujaa. Tuputustako, ei vaan elämää tänä päivänä. Valokuvablogini täynnä minun muistilappujani, ei pölyty. Tämä päivä jää menneeseen ja ilman satunnaisia muistutuksia tätä päivä ei ole ollutkaan.

Mitä sinä teit viime torstaina?

Ps. unohdin tärkeimmän, en unelmoi päivän selvyyksistä, oikeasta elämästä, ihmissuhteista, onnelmisuudesta.

Kuvakirjoja olen tehnyt ifolor-sovellutuksessa. Matkoistamme mieheni kanssa ja viimeisin esittelykuvakirja teoksistani taidenäyttelyyn viime keväänä.

Tämä uusi teos on kirjoittamani tarinakokonaisuus elämästästäni yksinhuoltajana lasten kanssa. Valokuvien skannattuja kopioita, joilla kuvitin kirjan on 16 kpl. Sivuja lähes 100.

Tänään innostuin tekemään maalauksiini kehyksiä, katsotaan onko timpurin taitoni tallella.

Aika jonka vietin nuoruudessani siirtolaisena Ruotsissa noudatti samoja periaatteita joita sinäkin koit muuttaessasi maahan. Työpaikka oli valmiina ja asunto. Niin, onneksi tein ahkerasti töitä ja kerrytin eläkettä, jota ei tuolloin vielä Suomessa kertynyt.

Nyt face kuohuu Ranskan tapahtumien ympärillä. En usko, että ranskalaiset opiskelijat tuhoaisivat maataan, kyllä syyt ovat hallitsemattomassa maahanmuutpssa.

korppis kirjoitti:

Kuvakirjoja olen tehnyt ifolor-sovellutuksessa. Matkoistamme mieheni kanssa ja viimeisin esittelykuvakirja teoksistani taidenäyttelyyn viime keväänä.

Tämä uusi teos on kirjoittamani tarinakokonaisuus elämästästäni yksinhuoltajana lasten kanssa. Valokuvien skannattuja kopioita, joilla kuvitin kirjan on 16 kpl. Sivuja lähes 100.

Tänään innostuin tekemään maalauksiini kehyksiä, katsotaan onko timpurin taitoni tallella.

Aika jonka vietin nuoruudessani siirtolaisena Ruotsissa noudatti samoja periaatteita joita sinäkin koit muuttaessasi maahan. Työpaikka oli valmiina ja asunto. Niin, onneksi tein ahkerasti töitä ja kerrytin eläkettä, jota ei tuolloin vielä Suomessa kertynyt.

Nyt face kuohuu Ranskan tapahtumien ympärillä. En usko, että ranskalaiset opiskelijat tuhoaisivat maataan, kyllä syyt ovat hallitsemattomassa maahanmuutpssa.

Vai oikein TEOKSIA ne tekeleet😆

Anonyymi00007 kirjoitti:

Vai oikein TEOKSIA ne tekeleet😆

"Sana teos tarkoittaa yleisesti mitä tahansa itsenäistä taiteellista tai kirjallista luomustuotetta."

korppis kirjoitti:

"Sana teos tarkoittaa yleisesti mitä tahansa itsenäistä taiteellista tai kirjallista luomustuotetta."

Nimenomaan taiteellista teos tarkoittaa, mutta sinun tekeleesi ovat kaukana taiteellisuudesta!

Anonyymi00013 kirjoitti:

Nimenomaan taiteellista teos tarkoittaa, mutta sinun tekeleesi ovat kaukana taiteellisuudesta!

Iltaa@

Tulin juuri kotiin taideharrastuksestani. En ehkä saisi iloita uuden kokeilun tuloksista. Mutta kun siit tuli hyvä.

Tein hiilivedoksen mummo ja lapsenlapsi kuvasta, jonka esikoinen otti viimekesänä mökillä kun tutkimme tytön kanssa keramiikkakeijua.

Opettaja otti kuvasta ison kopion. Kopion takapuolen käsittelin hiilellä ja käänsin kuvan oikein päin ja piirsin kynällä siitä kuvan 40 x 40 maalauspohjalle.

Ensi viikolla maalaus saa väriä.

Yötä tuhertajalta ; ))

korppis kirjoitti:

Kuvakirjoja olen tehnyt ifolor-sovellutuksessa. Matkoistamme mieheni kanssa ja viimeisin esittelykuvakirja teoksistani taidenäyttelyyn viime keväänä.

Tämä uusi teos on kirjoittamani tarinakokonaisuus elämästästäni yksinhuoltajana lasten kanssa. Valokuvien skannattuja kopioita, joilla kuvitin kirjan on 16 kpl. Sivuja lähes 100.

Tänään innostuin tekemään maalauksiini kehyksiä, katsotaan onko timpurin taitoni tallella.

Aika jonka vietin nuoruudessani siirtolaisena Ruotsissa noudatti samoja periaatteita joita sinäkin koit muuttaessasi maahan. Työpaikka oli valmiina ja asunto. Niin, onneksi tein ahkerasti töitä ja kerrytin eläkettä, jota ei tuolloin vielä Suomessa kertynyt.

Nyt face kuohuu Ranskan tapahtumien ympärillä. En usko, että ranskalaiset opiskelijat tuhoaisivat maataan, kyllä syyt ovat hallitsemattomassa maahanmuutpssa.

Asiantuntija joka asiassa.

Ranskassa koko kansa on Barrigaadeilla, ja toivottavasti Suomi herää.
Kansa kaduille ajamaan omia oikeuksiaan, kun Hallitus osaa vain velalla hoitaa maan asioita.

Sinusta pitääkin tehdä hallitsija johonkin maahan, että olisi Tietäjä paikalla!
Vo poloista, kunhan meilläkin olisi noin rokeita ihmisiä kuin Ranskassa,

Ei yksityoísen oa´´maisuutta sielläkään pitäisi tuhota, mutta oma ääni kuuluviin.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Asiantuntija joka asiassa.

Ranskassa koko kansa on Barrigaadeilla, ja toivottavasti Suomi herää.
Kansa kaduille ajamaan omia oikeuksiaan, kun Hallitus osaa vain velalla hoitaa maan asioita.

Sinusta pitääkin tehdä hallitsija johonkin maahan, että olisi Tietäjä paikalla!
Vo poloista, kunhan meilläkin olisi noin rokeita ihmisiä kuin Ranskassa,

Ei yksityoísen oa´´maisuutta sielläkään pitäisi tuhota, mutta oma ääni kuuluviin.

Tietoni Ranskan tapahtumista olen lukenut lehdistä. Toivot Suomen seuraaan Ranskan esimerkkiä, jossa kirjoituksesi mukaan koko kansa on noussut barrikaadeille.

Itse en toivo sekasortoa maahamme.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja kauniiksi näyttää päivä tulevan, lokakuu lopuilleen alkaa kiertymään.
Tänä aamuna juontajat ihmettelivät vanhoja keittiön tavaroita, mitä ei monikaan enää tunne.
Ihmettelyn kohteena oli kaulinpuut, hellanrengas teline ja leipäkorvo.
Kaikki tuttuja, no olenhan elänyt sen ajan, jolloin hellalla ruoka tehtiin ja kattilan mukaan tuli kattilan alle laitettiin, otettiin renkaita sopivasti pois ja laitettiin ne hellan perillä olevaan koukkuun.
Kaulinpuut, jotka mankelia vastasivat olen nähnyt maalla, itse en ole pyykkiä "kaulannut".
Leipäkorvo on hyvinkin tuttu, äiti joka viikko leivät paistoi hellauunissa ja korvo vietiin kylmään komeroon , ei pesty, koska juuri jäi seinämiin.
Leivät säilytettiin korvossa ja viileässä, oi aivan vesi kielelle tulee, kun tätä muistelen.
On minullakin joitakin tuntemattomia tavaroita, sillä mittava oli tarvikemäärä.

Pojantytär kävi kylässä syyslomallaan, lapsiensa kanssa ja voi sitä kyselyn määrää, mitä tämä seitsenvuotinen kyseli.
Aidosti ihmetteli asioita mitä kerroin, kalevalalautassarjasta sain joka kuvasta kertoa miten se aihe oli keksitty, yritin typistää, että kirjan mukaan, mutta sitten heräsi kysymys mikä se kirja oli, kuka sen teki, yritin selittää, että Kalevala on suomen epos kirjoen osalta.
Hän kertoi virkkausta opettelevansa ja minä tietenkin kertoilin ja näytin omia töitäni, hän silmät pyöreinä sanoi, oletko itse tehnyt, sama toistui taulujen kohdalla, syntyjä syviä selvittelin ja kysymyksiä sateli.
Ihanaa tuo into millä asioihin kiinnostutaan ja elämän alku on hyvällä mallilla.

Siitä tulikin mieleen, kun lukaisin ketjua missä korpikirjailija oli kohteena, mielestäni minun poikani on omin avuin työpaikkansa hankkinut, muistan miten pienenä halusi haalarin päälleen, kun isoksi kasvaa, no olihan se haalari sukelluspukukin..
Itsenäisenä, omin avuin on hommansa hommannut, vieressä vain katselen ja toivon asioiden oikeita reittiä menevän, nyt lähestyessä jo eläkeikää, luopui firmastaan on edelleen kyllä firman vastaavana.
Muutama vuosi ja voi halutessaan alkaa elämään elekelaisen elämää, saapa nähdä osaako?
Sukeltanut ei varmaan ole enää vuosiin, työpaikkoja hommaa ja sukeltajia tarpeen mukaan, heille majoitukset ympäri maata, on vähän joka paikan höylä ja tien päällä paljonkin.
Raportit ja kuvat on lähetettävä joka työmaasta veden alla moneen paikkaan.
Onnenkantamoinen on mukana kulkenut, äidillä ei mitään osuutta.
Eiköhän se suurelta osin ole niin, että äidit sivusta seuraajia ovat, toivovat kaiken onnistumista..

Ihmettelen kylä sitäkin, että millä tapaa osaa korpikirjailija nimetä jonkun toimivan niin kuin kertoo, minä en osaa lainkaan anoista löytää jotain, mikä voisi viitata moiseen.

Unelmistakin on ollut puhetta, no ainahan sitä jotain haluaisi tavoittaa, ei kai niin vanhaksi tulekaan, ettei haaveita/unelmia mieleen tulisi, arki on kyllä opettanut jalat maassa olemaan, ohi on aika haaveilun.
Itse olen haaveillut/unelmoinut, pettynyt ja elänyt kyllä asioiden hyvinkin menneen.
Teatterissa menee kappale Menomekko, 50-luvun elämää, no en innostunut katsomaan, eletty nekin ajat ovat, siis olen elänyt ajan, ja muistot elää.
Minua on vaikea saada enää mihinkään, osin olen hyvilläni siitäkin, että näin on.

Tuo maahanmuutto on kovin vaikea asia ja kaikki paha siihen yhdistetään, ja tuo risujen kerääminenkin tuli sellaisen henkilön nimissä, mitä ei millään voisi uskoa, ikään kuin maahan jostakin syystä pyrkivä, vain risujen kerääjäksi kelpaisi.
Ihmisiä olemme kaikki ja oman panoksensa jokainen antaa, hyvässä, kuin pahassakin.
Apua on annettava, jos on mahdollista, sillä tuskin kukaan kotimaataan jättäisi, mutta pakon edessä näin joutuvat tekemään.
Työnperästä on suomestakin lähdetty ja kaikilla ei ihan helppoa ole ollut, joskin suomalainen luonne kai on sopeutuvaa sorttia ja onnistumisiakin on paljon.
Risuista vielä, olen minäkin niitä sytykkeiksi kerännyt, mökki aikoihin.

Nyt MdK on jo lenkkinsä tehnyt, minä vasta aamukahvilla olen, vaikka jo aamupäiväksi on päivä muuttunut.
Tästä sitä on hyvä päivää jatkaa ja käpyjen maalaamiseen alan, joutavalla jotakin, yritän sitten kaikenlaista niistä rakentaa.

Nyt uhkaavasti sanat alkavat loppumaan, joten kiitos jokaiselle mukana olosta ja jatketaan;)

Päivää Korvesta@

Olen kirjoitellut Suomi24 ikäpalstoilla jo yli 20- vuotta. Sinä aikana on oppinut tiedostamaan ystävät ja vihamiehet, olemme kaikki erilaisia ja erilaisuus heijastuu kirjoituksissamme.

Kirjoitustusten tulkitseminen kertoo kirjoittajasta. Joku kirjoittaa täysin väärin ymärretyn tekstin kiusatakseen eli valehtelee. Joku ei ymmärrä lukemaansa lainkaan, tekee luetusta oman version.

Kysynkin, kumpaa edellä mainittua kirjoittajaa edustaa henkilö, joka väittää minun olevan kateellinen sinulle ja sinun sukellusalalla  toimivalle kohta eläkkeelle jäävälle poijallesi?


No, syksyn harmaus ei ole parasta aikaa kenellekään.  Aurinko tuli juuri esiin pilven takaa, josko lähtis viemään puutarhasta haravoidut lehdet ja suopayrttipensaan varret jätesäkeissä puutarhajäteasemalle.

Torstaita; )

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja kauniiksi näyttää päivä tulevan, lokakuu lopuilleen alkaa kiertymään.
Tänä aamuna juontajat ihmettelivät vanhoja keittiön tavaroita, mitä ei monikaan enää tunne.
Ihmettelyn kohteena oli kaulinpuut, hellanrengas teline ja leipäkorvo.
Kaikki tuttuja, no olenhan elänyt sen ajan, jolloin hellalla ruoka tehtiin ja kattilan mukaan tuli kattilan alle laitettiin, otettiin renkaita sopivasti pois ja laitettiin ne hellan perillä olevaan koukkuun.
Kaulinpuut, jotka mankelia vastasivat olen nähnyt maalla, itse en ole pyykkiä "kaulannut".
Leipäkorvo on hyvinkin tuttu, äiti joka viikko leivät paistoi hellauunissa ja korvo vietiin kylmään komeroon , ei pesty, koska juuri jäi seinämiin.
Leivät säilytettiin korvossa ja viileässä, oi aivan vesi kielelle tulee, kun tätä muistelen.
On minullakin joitakin tuntemattomia tavaroita, sillä mittava oli tarvikemäärä.

Pojantytär kävi kylässä syyslomallaan, lapsiensa kanssa ja voi sitä kyselyn määrää, mitä tämä seitsenvuotinen kyseli.
Aidosti ihmetteli asioita mitä kerroin, kalevalalautassarjasta sain joka kuvasta kertoa miten se aihe oli keksitty, yritin typistää, että kirjan mukaan, mutta sitten heräsi kysymys mikä se kirja oli, kuka sen teki, yritin selittää, että Kalevala on suomen epos kirjoen osalta.
Hän kertoi virkkausta opettelevansa ja minä tietenkin kertoilin ja näytin omia töitäni, hän silmät pyöreinä sanoi, oletko itse tehnyt, sama toistui taulujen kohdalla, syntyjä syviä selvittelin ja kysymyksiä sateli.
Ihanaa tuo into millä asioihin kiinnostutaan ja elämän alku on hyvällä mallilla.

Siitä tulikin mieleen, kun lukaisin ketjua missä korpikirjailija oli kohteena, mielestäni minun poikani on omin avuin työpaikkansa hankkinut, muistan miten pienenä halusi haalarin päälleen, kun isoksi kasvaa, no olihan se haalari sukelluspukukin..
Itsenäisenä, omin avuin on hommansa hommannut, vieressä vain katselen ja toivon asioiden oikeita reittiä menevän, nyt lähestyessä jo eläkeikää, luopui firmastaan on edelleen kyllä firman vastaavana.
Muutama vuosi ja voi halutessaan alkaa elämään elekelaisen elämää, saapa nähdä osaako?
Sukeltanut ei varmaan ole enää vuosiin, työpaikkoja hommaa ja sukeltajia tarpeen mukaan, heille majoitukset ympäri maata, on vähän joka paikan höylä ja tien päällä paljonkin.
Raportit ja kuvat on lähetettävä joka työmaasta veden alla moneen paikkaan.
Onnenkantamoinen on mukana kulkenut, äidillä ei mitään osuutta.
Eiköhän se suurelta osin ole niin, että äidit sivusta seuraajia ovat, toivovat kaiken onnistumista..

Ihmettelen kylä sitäkin, että millä tapaa osaa korpikirjailija nimetä jonkun toimivan niin kuin kertoo, minä en osaa lainkaan anoista löytää jotain, mikä voisi viitata moiseen.

Unelmistakin on ollut puhetta, no ainahan sitä jotain haluaisi tavoittaa, ei kai niin vanhaksi tulekaan, ettei haaveita/unelmia mieleen tulisi, arki on kyllä opettanut jalat maassa olemaan, ohi on aika haaveilun.
Itse olen haaveillut/unelmoinut, pettynyt ja elänyt kyllä asioiden hyvinkin menneen.
Teatterissa menee kappale Menomekko, 50-luvun elämää, no en innostunut katsomaan, eletty nekin ajat ovat, siis olen elänyt ajan, ja muistot elää.
Minua on vaikea saada enää mihinkään, osin olen hyvilläni siitäkin, että näin on.

Tuo maahanmuutto on kovin vaikea asia ja kaikki paha siihen yhdistetään, ja tuo risujen kerääminenkin tuli sellaisen henkilön nimissä, mitä ei millään voisi uskoa, ikään kuin maahan jostakin syystä pyrkivä, vain risujen kerääjäksi kelpaisi.
Ihmisiä olemme kaikki ja oman panoksensa jokainen antaa, hyvässä, kuin pahassakin.
Apua on annettava, jos on mahdollista, sillä tuskin kukaan kotimaataan jättäisi, mutta pakon edessä näin joutuvat tekemään.
Työnperästä on suomestakin lähdetty ja kaikilla ei ihan helppoa ole ollut, joskin suomalainen luonne kai on sopeutuvaa sorttia ja onnistumisiakin on paljon.
Risuista vielä, olen minäkin niitä sytykkeiksi kerännyt, mökki aikoihin.

Nyt MdK on jo lenkkinsä tehnyt, minä vasta aamukahvilla olen, vaikka jo aamupäiväksi on päivä muuttunut.
Tästä sitä on hyvä päivää jatkaa ja käpyjen maalaamiseen alan, joutavalla jotakin, yritän sitten kaikenlaista niistä rakentaa.

Nyt uhkaavasti sanat alkavat loppumaan, joten kiitos jokaiselle mukana olosta ja jatketaan;)

Tuttuja ovat minullekin nuo mainitut esineet, Hil-la. Meillä oli vielä tallessa myös "rännäri", (brännare), jolla paahdettiin kahvin raakapavut, siinä oli vievi, jolla niitä pyöritettiin. Kovin pitkään sitä ei käytetty kun alettiin jo saada "verokahvia", oliko se sitten näillä kupongeilla ostettua ?
Meillä oli "Amerikan eno", äidin veli, joka lähetti meille myös "Amerikan kahvia", Maxwell House, luki purkissa..))

Kaulimen muistan myös. Samoin leipäorret, joihin ruisleivät laitettiin kuivamaan (?) vai muuten vaan säilytettäväksi ? Jos kuivuivat liikaa, niitä pehmitettiin kiuhuvan vesikattilan kannen päällä...
Liepäkorvo oli tuttu ja ruisleivän juurta saatettiin säilyttää kuukausikaupalla, vai vieläkö pitempään?

Juuri tänään muistelimme kerhokaverini kanssa noita aikoja ja ihmettelimme miten paljon osaamista ihmisillä silloin oli. Nykyisin eivät kuulemma osaa tehdä edes alkeellisia kodinhoidollisia tehtäviä - kertovat kerrostalojen talkkarit - vaikka koneita ja apuvälineitä on joka lähtöön...

Enhän tietysti minäkään osaa, mutta yritän opetella, ainakin joitakin askareita...
Ihana tuo lapsitarina, kiitos sen jakamisesta !

Hieman huvittaa tuo aika ajoin politiikkojenkin suusta kuuluva risujen keräys.
Eivät taida monetkaan tietää, että koneellistunut on jo sekin työ isommassa mittakaavassa.
Itselleni sytykkeiksi olen kerännyt, ihan käsipelillä.

Maahanmuuttajataustaisia on kyllä töissä Suomenkin metsissä.

Eliaana kirjoitti:

Hieman huvittaa tuo aika ajoin politiikkojenkin suusta kuuluva risujen keräys.
Eivät taida monetkaan tietää, että koneellistunut on jo sekin työ isommassa mittakaavassa.
Itselleni sytykkeiksi olen kerännyt, ihan käsipelillä.

Maahanmuuttajataustaisia on kyllä töissä Suomenkin metsissä.

Eikös tuo idea heitetty kehiin silloin kun oli puhe vastikkeellisesta sosiaaliturvasta ? Ikäänkuin muistuksena siitä, että maassa on paljon tekemätöntä työtä jossa perustoimeentulon varassa elävät voisivat antaa oman panoksensa yhteisen hyvän tuottamiseen ?

Minusta risujen keruu sopisi hyvin sellaiseksi työksi - kai jokainen ymmärtää, ettei se kokoaikaista työtä korvaisi eikä sitä sellaiseksi laskettaisi, vai miten ?

demeter1 kirjoitti:

Eikös tuo idea heitetty kehiin silloin kun oli puhe vastikkeellisesta sosiaaliturvasta ? Ikäänkuin muistuksena siitä, että maassa on paljon tekemätöntä työtä jossa perustoimeentulon varassa elävät voisivat antaa oman panoksensa yhteisen hyvän tuottamiseen ?

Minusta risujen keruu sopisi hyvin sellaiseksi työksi - kai jokainen ymmärtää, ettei se kokoaikaista työtä korvaisi eikä sitä sellaiseksi laskettaisi, vai miten ?

Tuo idea sinällään on vanha, mutta nyt on kait menossa ´´Purra-versio.´´
Ei se käytännössä ihan tosta noin vaan käy se risujen keruukaan, jos sen kirjaimellisesti ottaa.
Nykyään myös jätetään risua lahopuuksi.
En kyllä haluaisi omalle maalle Suomen metsiä ja kasvillisuutta tuntemattomia ihmisiä kulkemaan.

Tuolla aiemmin mainitsit tuon kahviprännärin.
Muistui mieleen, että sellainen oli meilläkin kotitilalla, vaan varkaat sen sieltä vei.

Eliaana kirjoitti:

Tuo idea sinällään on vanha, mutta nyt on kait menossa ´´Purra-versio.´´
Ei se käytännössä ihan tosta noin vaan käy se risujen keruukaan, jos sen kirjaimellisesti ottaa.
Nykyään myös jätetään risua lahopuuksi.
En kyllä haluaisi omalle maalle Suomen metsiä ja kasvillisuutta tuntemattomia ihmisiä kulkemaan.

Tuolla aiemmin mainitsit tuon kahviprännärin.
Muistui mieleen, että sellainen oli meilläkin kotitilalla, vaan varkaat sen sieltä vei.

Olet oikeassa, Eliaana, "asiantuntemusta" vaaditaan risujenkeruussakin..))

Roskien keruu katujen varsilta - sopiskohan se ? Sitä kuulemma Eeva ja Martti Ahtisaari tekivät aamuisin eläkkeellä ollessaan (kertoi Merete Mazzarella uudessa kirjassaan)....

Hil-la kirjoitti:

Viikonloppuun on taas ehditty, työssäkäyvien vapaakin alkaa, kun jaksavat tämän päivän.
Muistoina mieleen tulee tämä perjantai työaikaan, suoraan kauppaan ja sen jälkeen kotiin siivoamaan, matot ulos ja pölyt pois kodista, se oli tututtu tapa perjantaille.
Lauantai meni pyykin pesussa ja ruuan valmisteluilla viikon varalle puolivalmiiksi, miten sitä jaksoikaan.
Olen katsellut melkein aina tyhjänä olevaa mattotelinettä, eikö enää kukaan mattojaan tuuleta.
No aina näitä ihmettelyjä löytyy, kun vanhaksi ja tavoilleen totutulla tavalla itse elää.

Kelloja taas tulevana sunnuntaiaamuna siirrellään, radiosta kuuluu tuosta harmista mitä se monellekin aiheuttaa, lapsiperheille kai enemmänkin.
Itse olen sopeutunut aika hyvin, muutama päivä ja asiaa ei enää huomaakaan.

Tuosta "risujen " keräämisestä tulikin iso asia, itse luin sen Purran maininneena ja minusta se oli jotenkin loukkaava, kun maahanmuuttajissa on paljon koulutettujakin.
Kaikki työ on arvokasta, jos sillä voi elantonsa hankkia, nykyihmisten mielestä ei siivoojan, kaupanmyyjän, autonkuljettajien ja muiden saman kaltaisten töiden vastaanottaminen on suomalaisille vaikea.
Kuitenkin näiden työtekijöiden puuttuminen aiheuttaa aika moisen kaaoksen, jos niitä töitä ei kukaan tee.
Pieni palkkaisuus kai syy haluttomuuteen.
Ihmisten erottelu töiden mukaan on kiusallista, onneksi on niitäkin johtajia, joilla työtekijäkin, olipa mikä tahansa, on paikkansa ja palkkansa ansainnut.

En alkuunkaan kertoilut poikani työn tekemisestä sillä, että se joillekin kateuden aikaan saa, ja uskon ettei tuollaista kateutta enää meidän ikäisten keskuudessa ilmene.
Poikani ei edes osaa ajatella, että täällä hänen hommistaan kertoilen, voisi tiualla äänensävyllä kyseistää asian.
Äideille, yleensä vanhemmille on jälkeläisten selviämisen hyvinkin tärkeä, huolta ja onnistumista mieleen tuovaa, aina lasten selviäminen mielessä, ei niin vanhaksi eläkään, ettei asia kosketa.

Tuttuja oli demeterin mainitsemat tavarat, kyllä "rännäri" oli meilläkin ja sillä paahdettiin papuja suurempiin juhliin nautittaviksi.
Reikäleivät orressa on siellä Hämeessä päin minullekin tuttu näky, asuinhan muutaman vuoden sielläkin, opin murteen hienosti ja varmaan herätin huomiota puheillani täällä Savossa, kun tänne takaisn tultiin.

Tänä aamuna liikkuvuudesta puhuttiin ja miten tärkeää olisi pieni liike vanhallekin, tietenkin voimiensa mukaisesti, syyttävä sormi minuakin osoitti, paljon enemmän pystyisin, mutta se mukavuus, mitä laiskuudeksikin voi mainita saa minut unohtamaan asian.
Puolustelen kuitenkin, että viruttelen ja voimistelen joka aamu, mutta ne kävelylenkit olisi poikaa.
Taitaa olla niinkin, että periksi rupean antamaan, kyllä viimeisä aikoja tässä elellään ja pian on luovuttava elämästäänkin.
Olkoon tämäkin laiskuudeksi nimittäminen oman tahtoni mukaista, tänään menen kyllä rokotuksen ottamaan ennakoin syksyn flunssaa, vaikka en niitä yleensä ole sairastellutkaan.
Silmäluomesta otetaan tikit pois samalla reissulla, kovin on turvoksissa luomi vielä.

Vietetään viimeiset kesäajan päivät ja siirrytään talviaikaan, hyvää vaihdoksen aikaa.

Nykyisin on tehokkaat imurit., saa matot pälyttämikdi ilman pieksemidtä. Petivaatteet pestään usein ja ostetaan uudet.

Hil-la kirjoitti:

Viikonloppuun on taas ehditty, työssäkäyvien vapaakin alkaa, kun jaksavat tämän päivän.
Muistoina mieleen tulee tämä perjantai työaikaan, suoraan kauppaan ja sen jälkeen kotiin siivoamaan, matot ulos ja pölyt pois kodista, se oli tututtu tapa perjantaille.
Lauantai meni pyykin pesussa ja ruuan valmisteluilla viikon varalle puolivalmiiksi, miten sitä jaksoikaan.
Olen katsellut melkein aina tyhjänä olevaa mattotelinettä, eikö enää kukaan mattojaan tuuleta.
No aina näitä ihmettelyjä löytyy, kun vanhaksi ja tavoilleen totutulla tavalla itse elää.

Kelloja taas tulevana sunnuntaiaamuna siirrellään, radiosta kuuluu tuosta harmista mitä se monellekin aiheuttaa, lapsiperheille kai enemmänkin.
Itse olen sopeutunut aika hyvin, muutama päivä ja asiaa ei enää huomaakaan.

Tuosta "risujen " keräämisestä tulikin iso asia, itse luin sen Purran maininneena ja minusta se oli jotenkin loukkaava, kun maahanmuuttajissa on paljon koulutettujakin.
Kaikki työ on arvokasta, jos sillä voi elantonsa hankkia, nykyihmisten mielestä ei siivoojan, kaupanmyyjän, autonkuljettajien ja muiden saman kaltaisten töiden vastaanottaminen on suomalaisille vaikea.
Kuitenkin näiden työtekijöiden puuttuminen aiheuttaa aika moisen kaaoksen, jos niitä töitä ei kukaan tee.
Pieni palkkaisuus kai syy haluttomuuteen.
Ihmisten erottelu töiden mukaan on kiusallista, onneksi on niitäkin johtajia, joilla työtekijäkin, olipa mikä tahansa, on paikkansa ja palkkansa ansainnut.

En alkuunkaan kertoilut poikani työn tekemisestä sillä, että se joillekin kateuden aikaan saa, ja uskon ettei tuollaista kateutta enää meidän ikäisten keskuudessa ilmene.
Poikani ei edes osaa ajatella, että täällä hänen hommistaan kertoilen, voisi tiualla äänensävyllä kyseistää asian.
Äideille, yleensä vanhemmille on jälkeläisten selviämisen hyvinkin tärkeä, huolta ja onnistumista mieleen tuovaa, aina lasten selviäminen mielessä, ei niin vanhaksi eläkään, ettei asia kosketa.

Tuttuja oli demeterin mainitsemat tavarat, kyllä "rännäri" oli meilläkin ja sillä paahdettiin papuja suurempiin juhliin nautittaviksi.
Reikäleivät orressa on siellä Hämeessä päin minullekin tuttu näky, asuinhan muutaman vuoden sielläkin, opin murteen hienosti ja varmaan herätin huomiota puheillani täällä Savossa, kun tänne takaisn tultiin.

Tänä aamuna liikkuvuudesta puhuttiin ja miten tärkeää olisi pieni liike vanhallekin, tietenkin voimiensa mukaisesti, syyttävä sormi minuakin osoitti, paljon enemmän pystyisin, mutta se mukavuus, mitä laiskuudeksikin voi mainita saa minut unohtamaan asian.
Puolustelen kuitenkin, että viruttelen ja voimistelen joka aamu, mutta ne kävelylenkit olisi poikaa.
Taitaa olla niinkin, että periksi rupean antamaan, kyllä viimeisä aikoja tässä elellään ja pian on luovuttava elämästäänkin.
Olkoon tämäkin laiskuudeksi nimittäminen oman tahtoni mukaista, tänään menen kyllä rokotuksen ottamaan ennakoin syksyn flunssaa, vaikka en niitä yleensä ole sairastellutkaan.
Silmäluomesta otetaan tikit pois samalla reissulla, kovin on turvoksissa luomi vielä.

Vietetään viimeiset kesäajan päivät ja siirrytään talviaikaan, hyvää vaihdoksen aikaa.

Huomenta korvesta@

Kirjoitin toisaalle, että jos kysyn Nojatuolissa jotain joltain kirjoittajalta en saa vastausta ja jos saan se on anon ilkeä puuttuminen kysymykseeni.

Nytkään en saanut sinulta Hilla vastausta kysymykseeni.

Hyvien uutisten kirjoitus alkaa tuntua kielletyltä, mutta jos saa heti aamusta kivoja uutisia on pakko jakaa hyvää mieltä jos se vain osuisi oikein tulkituksi, eikä itsensä kehumiseksi. Tietenkin hyvä olo ja onnistumisen tunne tukee itsetuntoa.

Sain oikovedoksen tarinakirjastani,  kriittisesti tutkittuani kantta ja tarinoita ne herätti ajatuksia muutamaan muutokseen. Tein muutosehdotuksia kuvien paikkoihin ja tekstien kappalejakoihin.  Esikoinen on saanut kopion ja jään nyt odottamaan hänen mielipiteitä muutosehdotuksiini.

PDF.n ohjelman opettelu muutosten tekoon on seuraava haaste.

Iltapäivällä menen taidenäyttelyn avajaisiin. En itse halunnut osallistua kuolemaa käsittelevään aiheeseen se ei saanut minua syttymään.

Nyt työn alla on iloisempi aihe, uusi maalaus Mummo ja  lapsenlapsi.


Hyvää alkavaa viikonlopppua ; ))

Hil-la kirjoitti:

Viikonloppuun on taas ehditty, työssäkäyvien vapaakin alkaa, kun jaksavat tämän päivän.
Muistoina mieleen tulee tämä perjantai työaikaan, suoraan kauppaan ja sen jälkeen kotiin siivoamaan, matot ulos ja pölyt pois kodista, se oli tututtu tapa perjantaille.
Lauantai meni pyykin pesussa ja ruuan valmisteluilla viikon varalle puolivalmiiksi, miten sitä jaksoikaan.
Olen katsellut melkein aina tyhjänä olevaa mattotelinettä, eikö enää kukaan mattojaan tuuleta.
No aina näitä ihmettelyjä löytyy, kun vanhaksi ja tavoilleen totutulla tavalla itse elää.

Kelloja taas tulevana sunnuntaiaamuna siirrellään, radiosta kuuluu tuosta harmista mitä se monellekin aiheuttaa, lapsiperheille kai enemmänkin.
Itse olen sopeutunut aika hyvin, muutama päivä ja asiaa ei enää huomaakaan.

Tuosta "risujen " keräämisestä tulikin iso asia, itse luin sen Purran maininneena ja minusta se oli jotenkin loukkaava, kun maahanmuuttajissa on paljon koulutettujakin.
Kaikki työ on arvokasta, jos sillä voi elantonsa hankkia, nykyihmisten mielestä ei siivoojan, kaupanmyyjän, autonkuljettajien ja muiden saman kaltaisten töiden vastaanottaminen on suomalaisille vaikea.
Kuitenkin näiden työtekijöiden puuttuminen aiheuttaa aika moisen kaaoksen, jos niitä töitä ei kukaan tee.
Pieni palkkaisuus kai syy haluttomuuteen.
Ihmisten erottelu töiden mukaan on kiusallista, onneksi on niitäkin johtajia, joilla työtekijäkin, olipa mikä tahansa, on paikkansa ja palkkansa ansainnut.

En alkuunkaan kertoilut poikani työn tekemisestä sillä, että se joillekin kateuden aikaan saa, ja uskon ettei tuollaista kateutta enää meidän ikäisten keskuudessa ilmene.
Poikani ei edes osaa ajatella, että täällä hänen hommistaan kertoilen, voisi tiualla äänensävyllä kyseistää asian.
Äideille, yleensä vanhemmille on jälkeläisten selviämisen hyvinkin tärkeä, huolta ja onnistumista mieleen tuovaa, aina lasten selviäminen mielessä, ei niin vanhaksi eläkään, ettei asia kosketa.

Tuttuja oli demeterin mainitsemat tavarat, kyllä "rännäri" oli meilläkin ja sillä paahdettiin papuja suurempiin juhliin nautittaviksi.
Reikäleivät orressa on siellä Hämeessä päin minullekin tuttu näky, asuinhan muutaman vuoden sielläkin, opin murteen hienosti ja varmaan herätin huomiota puheillani täällä Savossa, kun tänne takaisn tultiin.

Tänä aamuna liikkuvuudesta puhuttiin ja miten tärkeää olisi pieni liike vanhallekin, tietenkin voimiensa mukaisesti, syyttävä sormi minuakin osoitti, paljon enemmän pystyisin, mutta se mukavuus, mitä laiskuudeksikin voi mainita saa minut unohtamaan asian.
Puolustelen kuitenkin, että viruttelen ja voimistelen joka aamu, mutta ne kävelylenkit olisi poikaa.
Taitaa olla niinkin, että periksi rupean antamaan, kyllä viimeisä aikoja tässä elellään ja pian on luovuttava elämästäänkin.
Olkoon tämäkin laiskuudeksi nimittäminen oman tahtoni mukaista, tänään menen kyllä rokotuksen ottamaan ennakoin syksyn flunssaa, vaikka en niitä yleensä ole sairastellutkaan.
Silmäluomesta otetaan tikit pois samalla reissulla, kovin on turvoksissa luomi vielä.

Vietetään viimeiset kesäajan päivät ja siirrytään talviaikaan, hyvää vaihdoksen aikaa.

Kuinka usein sinun mattosi on siellä tuuletustelineellä?

Hil-la kirjoitti:

Viikonloppuun on taas ehditty, työssäkäyvien vapaakin alkaa, kun jaksavat tämän päivän.
Muistoina mieleen tulee tämä perjantai työaikaan, suoraan kauppaan ja sen jälkeen kotiin siivoamaan, matot ulos ja pölyt pois kodista, se oli tututtu tapa perjantaille.
Lauantai meni pyykin pesussa ja ruuan valmisteluilla viikon varalle puolivalmiiksi, miten sitä jaksoikaan.
Olen katsellut melkein aina tyhjänä olevaa mattotelinettä, eikö enää kukaan mattojaan tuuleta.
No aina näitä ihmettelyjä löytyy, kun vanhaksi ja tavoilleen totutulla tavalla itse elää.

Kelloja taas tulevana sunnuntaiaamuna siirrellään, radiosta kuuluu tuosta harmista mitä se monellekin aiheuttaa, lapsiperheille kai enemmänkin.
Itse olen sopeutunut aika hyvin, muutama päivä ja asiaa ei enää huomaakaan.

Tuosta "risujen " keräämisestä tulikin iso asia, itse luin sen Purran maininneena ja minusta se oli jotenkin loukkaava, kun maahanmuuttajissa on paljon koulutettujakin.
Kaikki työ on arvokasta, jos sillä voi elantonsa hankkia, nykyihmisten mielestä ei siivoojan, kaupanmyyjän, autonkuljettajien ja muiden saman kaltaisten töiden vastaanottaminen on suomalaisille vaikea.
Kuitenkin näiden työtekijöiden puuttuminen aiheuttaa aika moisen kaaoksen, jos niitä töitä ei kukaan tee.
Pieni palkkaisuus kai syy haluttomuuteen.
Ihmisten erottelu töiden mukaan on kiusallista, onneksi on niitäkin johtajia, joilla työtekijäkin, olipa mikä tahansa, on paikkansa ja palkkansa ansainnut.

En alkuunkaan kertoilut poikani työn tekemisestä sillä, että se joillekin kateuden aikaan saa, ja uskon ettei tuollaista kateutta enää meidän ikäisten keskuudessa ilmene.
Poikani ei edes osaa ajatella, että täällä hänen hommistaan kertoilen, voisi tiualla äänensävyllä kyseistää asian.
Äideille, yleensä vanhemmille on jälkeläisten selviämisen hyvinkin tärkeä, huolta ja onnistumista mieleen tuovaa, aina lasten selviäminen mielessä, ei niin vanhaksi eläkään, ettei asia kosketa.

Tuttuja oli demeterin mainitsemat tavarat, kyllä "rännäri" oli meilläkin ja sillä paahdettiin papuja suurempiin juhliin nautittaviksi.
Reikäleivät orressa on siellä Hämeessä päin minullekin tuttu näky, asuinhan muutaman vuoden sielläkin, opin murteen hienosti ja varmaan herätin huomiota puheillani täällä Savossa, kun tänne takaisn tultiin.

Tänä aamuna liikkuvuudesta puhuttiin ja miten tärkeää olisi pieni liike vanhallekin, tietenkin voimiensa mukaisesti, syyttävä sormi minuakin osoitti, paljon enemmän pystyisin, mutta se mukavuus, mitä laiskuudeksikin voi mainita saa minut unohtamaan asian.
Puolustelen kuitenkin, että viruttelen ja voimistelen joka aamu, mutta ne kävelylenkit olisi poikaa.
Taitaa olla niinkin, että periksi rupean antamaan, kyllä viimeisä aikoja tässä elellään ja pian on luovuttava elämästäänkin.
Olkoon tämäkin laiskuudeksi nimittäminen oman tahtoni mukaista, tänään menen kyllä rokotuksen ottamaan ennakoin syksyn flunssaa, vaikka en niitä yleensä ole sairastellutkaan.
Silmäluomesta otetaan tikit pois samalla reissulla, kovin on turvoksissa luomi vielä.

Vietetään viimeiset kesäajan päivät ja siirrytään talviaikaan, hyvää vaihdoksen aikaa.

Purran lausuma oli muistaakseni laajemmassa kontekstissa (lähinnä taajama-aluieden siivous), jossa tuli maininneeksi risujen keräämisestä.
Väestössä on enemmän ja vähemmän kouluttautuneita, olipa kyse mistä vaan väestöstä.
Myös eräs kokoomuksen naispoliitikko (olisiko ollut Susanna Koski) mainitsi taannoin "risusavotoista" työttömille.
Onhan metsänhoito kuitenkin verrattavissa kukkien hoitoon. Ei siihen harvennukseen (risusavottaan) metsänomistajat mielellään ketä vaan hyväksy, sillä asiantutemus on tärkeää. Eliaana tuolla ylempänä sivusi asiaa.