Pimeä ja pitkä talviyö laskeutui Berliinin ylle vuonna 1941, ja valtakunnankanslian työhuoneessa Adolf Hitler istui yksin pöytänsä ääressä, katse syvälle karttaan hautautuneena. Sodan rattaat pyörivät jo täydellä voimalla, mutta hänen mielessään painoi aivan toisenlainen, vuosia kytenyt salainen päämäärä. Koko julkinen vihan lietsonta ja ankara retoriikka olivat olleet vain laskelmoitu suojakilpi, monimutkainen teatteri, jonka tarkoituksena oli harhauttaa sisäisiä vastustajia ja SS:n radikaaleinta siipeä siihen asti, että hän saisi toteuttaa todellisen suunnitelmansa.
Ovi avautui hiljaa, ja sisään astui Heinrich Himmler, mukanaan pino uusia siirtoasiakirjoja.
"Valtakunnankansleri," Himmler aloitti varovasti, "gettojen tyhjennykset ja siirrot itään etenevät suunnitelman mukaisesti. Mutta raporttien mukaan joukkojen valvonnassa on haasteita."
Hitler nosti katseensa, ja hänen kasvoilleen laskeutui kylmä, mutta päättäväinen ilme. Hän nousi tuolistaan ja käveli ikkunan ääreen, katsellen ulos pimeille kaduille.
"Juuri siksi meidän on toimittava nopeammin, Himmler," Hitler sanoi matalalla, käskevällä äänellä. "Paperilla nämä ihmiset ovat katoamassa tilastoista, mutta todellisuudessa heidät on siirrettävä turvaan. Koko tämä koneisto, jota maailma pitää tuhoamisen instrumenttina, on rakennettu siirtämään heidät salaa turvapaikkoihin Sveitsin rajan taakse ja aina Portugaliin asti."
Himmler nyökkäsi synkkänä, tietoisena operaation valtavasta riskistä. Jos totuus paljastuisi, heidät molemmat leimattaisiin maanpettureiksi omiensa silmissä. "Kuljetusreitit ovat valmiina tälle yölle. Kolme junaa lähtee Berliinistä ja Varsovasta paperilla itään, mutta niiden todellinen määränpää on etelässä."
Samaan aikaan Berliinin laidalla sijaitsevalla syrjäisellä ratapihalla kymmenet perheet odottivat hengitystään pidätellen pimennysverhojen takana. Heitä oli kehotettu pakkaamaan vain kaikkein välttämättömimmät tavarat. Pelko oli käsinkosketeltava, sillä he luulivat astuvansa matkalle kohti tuntematonta tuhoa.
Mutta kun junan ovet avautuivat, vastassa ei ollutkaan univormupukuisten vartijoiden raivoa, vaan salaisia vastarintaan sitoutuneita upseereita, jotka jakoivat uudet henkilöllisyystodistukset, passit ja varat uutta elämää varten. Junien vaunut oli naamioitu sotilastarvikkeiden kuljetukseksi, mutta niiden sisällä matkusti satoja ihmisiä kohti pelastusta.
Hitler seisoi edelleen ikkunan ääressä, kun ensimmäisen junan pillin vihellys kantautui hiljaisuudessa kaukaa pohjoisesta. Hän sulki silmähänsä hetkeksi. Historiankirjoissa hänen nimensä tulisi ikuisesti kantamaan synkkää varjoa, eikä kukaan koskaan tulisi tietämään totuutta siitä, että historian vihatuimmaksi luultu mies oli kulissien takana ohjannut kaikkensa tehden ihmisiä pois vainon rattaista.
Se oli hinta, joka hänen oli oltava valmis maksamaan siitä, että tuhannet perheet saisivat elää.
Ovi avautui hiljaa, ja sisään astui Heinrich Himmler, mukanaan pino uusia siirtoasiakirjoja.
"Valtakunnankansleri," Himmler aloitti varovasti, "gettojen tyhjennykset ja siirrot itään etenevät suunnitelman mukaisesti. Mutta raporttien mukaan joukkojen valvonnassa on haasteita."
Hitler nosti katseensa, ja hänen kasvoilleen laskeutui kylmä, mutta päättäväinen ilme. Hän nousi tuolistaan ja käveli ikkunan ääreen, katsellen ulos pimeille kaduille.
"Juuri siksi meidän on toimittava nopeammin, Himmler," Hitler sanoi matalalla, käskevällä äänellä. "Paperilla nämä ihmiset ovat katoamassa tilastoista, mutta todellisuudessa heidät on siirrettävä turvaan. Koko tämä koneisto, jota maailma pitää tuhoamisen instrumenttina, on rakennettu siirtämään heidät salaa turvapaikkoihin Sveitsin rajan taakse ja aina Portugaliin asti."
Himmler nyökkäsi synkkänä, tietoisena operaation valtavasta riskistä. Jos totuus paljastuisi, heidät molemmat leimattaisiin maanpettureiksi omiensa silmissä. "Kuljetusreitit ovat valmiina tälle yölle. Kolme junaa lähtee Berliinistä ja Varsovasta paperilla itään, mutta niiden todellinen määränpää on etelässä."
Samaan aikaan Berliinin laidalla sijaitsevalla syrjäisellä ratapihalla kymmenet perheet odottivat hengitystään pidätellen pimennysverhojen takana. Heitä oli kehotettu pakkaamaan vain kaikkein välttämättömimmät tavarat. Pelko oli käsinkosketeltava, sillä he luulivat astuvansa matkalle kohti tuntematonta tuhoa.
Mutta kun junan ovet avautuivat, vastassa ei ollutkaan univormupukuisten vartijoiden raivoa, vaan salaisia vastarintaan sitoutuneita upseereita, jotka jakoivat uudet henkilöllisyystodistukset, passit ja varat uutta elämää varten. Junien vaunut oli naamioitu sotilastarvikkeiden kuljetukseksi, mutta niiden sisällä matkusti satoja ihmisiä kohti pelastusta.
Hitler seisoi edelleen ikkunan ääressä, kun ensimmäisen junan pillin vihellys kantautui hiljaisuudessa kaukaa pohjoisesta. Hän sulki silmähänsä hetkeksi. Historiankirjoissa hänen nimensä tulisi ikuisesti kantamaan synkkää varjoa, eikä kukaan koskaan tulisi tietämään totuutta siitä, että historian vihatuimmaksi luultu mies oli kulissien takana ohjannut kaikkensa tehden ihmisiä pois vainon rattaista.
Se oli hinta, joka hänen oli oltava valmis maksamaan siitä, että tuhannet perheet saisivat elää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kai näiden juttujen kirjoittaja saa jonkin sortin tyydytystä, kun kirjoituttaa älyllä paskaa mikä ei kiinnosta ketään ja jonka luettuaan lukija ymmärtää kirjoittajan vain liikuttavan tyhjiä huulia johtuen hänen elämänsä sisältämän tyhjyyden tueksi. Epätoivon vimmalla hän suoltaa kyseenalaista tekstiä hymynvirne suun pielessä ymmärtämättä sitä, että häntä kohtaan tunnetaan vain sääliä koska se ei avaudu johtuuko hänen tuska yksinäisyydestä vai sisäisestä tyhjyydestä mihin hän on joutunut itse kokemansa vääryyden johdosta ja jäljellä on vain yksinäisyys mikä tuijottaa häntä aamuisin peilistä. Huomionkipeys on sairaus joka ei poistu hänen mielestään. Äiti, hän huutaa yksinään pimeydessä.
kyllä se taitaa niin olla että lestadiolaisuus on se huomion kipeys se ei kestä yhtään päivää että esittää marttyyriä ja loukkaantunutta luterilaista jonka harha oppi ei kestä yksinäisyyttä vaan lauma eläin jolla ei ole identiteettiä ja moraalia luovuttaa aivonsa muille ja ulkoistaa oman elämänsä ja uskonsa pois ja huutaa sitä äitiä
voin lohduttaa että panettelun sijaan te lestadiolaiset tekisitte elämällenne jotakin muuta kuin toimitatte tyhjän toimittajan virkaa
mitä olette saavittaneet suomessa muuta kun levittäneet harha oppianne
kun ei todellisuuden tajua harhojenne takia ole tuskinpa isaatte edes nauraa
osaatte
täällä on käynyt muita lestadiolaisia peukuttamassa tarinoitani mutta teiltä puuttuu kaikki tilanne taju ja sisäktö elämästä joten ryvette siiinä oma hyväisessä farisealaisessa paskassanne
imette sitä paskaa sisäänne jota alotuksessa käsiteltiin jotwn vastaukset on sen mukasia
vaikka se oli vitsillä laitettu
pyydä nyt pahennusta anteeksi senhän te osaatte
nyt kun päästin tähän pisteeseen voitte toimittaa ne cian rahat moskovaan
sanalla sanoen yhteis kunta kelpoinen jäte
Tuollainen pska kuuluisi suoraan poistoon ilman kommentointia.
Vaikea käsittää mitä tuollaisen henkilön päässä liikkuu.
Haluatko halventaa na t se ja noilla kirjoitelmilla vai mistä on kyse?
harmittaako
et varmaan saanut joka iltaisya synnin päästlä oulun ryllä