En saanut olla oma itseni, aina oli jotain vikaa. Et ymmärtänyt, etkä halunnutkaan ymmärtää, mitä olin joutunut kokemaan. En tullut kuulluksi, nähdyksi tai ymmärretyksi sinun kanssasi. Sivuutit aina minut jotenkin ja sanoit minua jopa pahaksi. Uskoit juoruja, joita varmasti minusta kerrottiin. Luuletko ettei sinusta sitten? Jopa puolustin sinua. Luontainen arkuuteni oli myös moittimisen aiheena. Minä pidin sinusta ihan aidosti. Oli kyllä helvetin vaikeaa juuri silloin, kun sinut tapasin. Mutta en ole se, miksi minua määrittelit. Sattui, kun tuli sellainen olo, etten ole kyllin arvokas. Kotikylän sisäsiittoiset kiertopalkinnot kaikki parempia. Vaikka niin ei tietenkään oikeasti olekaan. En halua enää nähdä sinua missään.
Kyllä minua loukkasit
Anonyymi-ap
10164
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiva juttu
Melkoinen tunteenpurkaus. Mutta sitä varten tämä paikka kai on. Toivottavasti helpotti oloasi tuoda tuo kaikki ulos nyt. Vaikka nyt tänne ikävä palstalle. Jossa kukaan ei tiedä nimeäsi.
Kyllä helpotti. Elämä tuntuu aika epäreilulta joskus. No itsepähän olen ollut hyväuskoinen hölmö, joka päästi itsensä rakastumaan täysin väärään joskus. Vieläkin keräilen itseäni.
Oletko mies vai nainen?
Sinä et ole edes tuo aloittaja kun olet anonyymi nro 3
Jos käy välillä pois, niin niin ei se anonyymi ap pysy. Minulle ihan samantekevää, mitä sinä uskot. Nyt tuli varmasti taas eri numero perään.
Eihän tää ole edes ikävässä?
Tämä purkaus tuli yöllä. Tunteet on, mitä on. Ei niitä saa katkaistua omalla tahdolla. Pystyn elämään sen kanssa.
Päässä alkoi soimaan ... You're no good for me
And I'm no good for you...
Kaikkea hyvää toivon sinulle (hänelle), mutta emme sovi yhteen. Ei ainakaan tässä elämässä.
Ei silti näin kuulu tehdä. Voisit laittaa viestin ja selittää mistä on kyse.
Ei ole sellaista velvoitetta. Et tiedä koko tarinaa ja sitä en tänne avaa. Monet kerrat olisin halunnut jotain selvyyttä, mutten ollut ilmeisesti "sen arvoinen".