Joonalta uusi video!

Lähteiden eli Raattamaan kirjeiden valossa on selvää, että hän tarkoittaa sillä Ruotsin Lapin saarnaajia ja vanhoja kristittyjä.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Lähteiden eli Raattamaan kirjeiden valossa on selvää, että hän tarkoittaa sillä Ruotsin Lapin saarnaajia ja vanhoja kristittyjä.

Syötin Claudelle Vanhinten kirjan ja kysyin asiaa:

Raattamaa tarkoittaa esikoisten seurakunnalla Kristuksen yhtä, pyhää ja näkyvistä rajoista riippumatonta seurakuntaa, jonka rakentaja ja "ensimmäinen esikoinen" on Jeesus itse. Sana viittaa kirjeissä myös Ruotsin Lapissa syntyneeseen alkuperäiseen uskovien joukkoon, jonka hengen yhteyteen muut ovat tulleet. Se ei ole erillinen järjestö, eikä jäsenyys sido kenenkään asuinpaikkaan, vaikka syntysija on Lapissa. Analyysi perustuu tiedoston (1537 sivua) Raattamaan omiin kirjeisiin. Haku kattoi sanan "esikoi-" taivutusmuodot, mutta tavuviivalla katkenneet sanat ovat voineet jäädä löytymättä.

Teologisen perustan Raattamaa antaa kirjeessä O. Matoniemelle 25.7.1897. Hän tulkitsee Heprealaiskirjeen esikoisten seurakunnan, jonka nimet ovat taivaassa kirjoitetut: ensimmäinen esikoinen on Jeesus, joka syntyi Betlehemissä, rakensi seurakuntansa, pesi sen verellään ja pyhitti Pyhällä Hengellä. Seurakunta ei muuta nimeään niin kauan kuin maailma seisoo, ja siihen tullaan Golgatan "verisen oven" kautta. Maailma ja "kuollut kristikunta" eivät tunne sitä, koska eivät tunne sen rakentajaa. Samaa Siionin vuoren ja taivaallisen Jerusalemin kuvastoa (Hepr. 12:22–23) hän käyttää kirjeissä 25.10.1877 ja 3.5.1878.

Historiallisesti nimi liittyy Lapin herätyksen alkuun. Kirjeessä Pietari-pojalle 13.6.1889 esikoiset ovat Ruotsin Lapissa "aikakaudessamme kivulla syntyneet uudesta", ja sieltä on lähetetty saarnaajat Norjaan, Suomeen, Ruotsiin ja Amerikkaan. Kirjeessä 28.4.1888 esikoiset ovat Tornion Lapissa sekä Tornionjoen ja Muonionjoen varsilla. Kirjeessä 1.5.1889 esikoisseurakunta on lähettänyt Takkisen, Parkajoen ja Lumijärven Amerikkaan, joten he eivät "itse juosseet". Lannanvaaran kirjeessä 20.2.1890 mainitaan Ruotsin Lapin esikoiset ja vanhemmat kristityt, kymmeniä tuhansia. Kirjeessä 20.12.1894 elävä kristillisyys on syntynyt halvassa Ruotsin Lapissa niin kuin Jeesus Betlehemin tallissa.

Raattamaa korostaa, ettei esikoisuus tee ketään paremmaksi. Vanhemmat kristityt eivät ole nuoria parempia, vaan oikeassa seurakunnassa ovat ne, jotka ovat hengen yhteydessä esikoisseurakunnan kanssa. "Ei Aapot ole esikoisia, vaan ovat tulleet esikoisseurakuntaan", hän kirjoittaa 1889. Jäsenyys on siis tulemista ja pysymistä, ei syntymää.

Käytännössä käsite palvelee yhden seurakunnan vaatimusta. Raattamaa ei löydä Raamatusta kahta Jumalan seurakuntaa, joten hän vastustaa Amerikan riitoja ja eriseuraisuutta ja puolustaa Takkista. Lannanvaaran kirjeen mukaan Takkisen halveksija halveksii esikoisten seurakuntaa. Kristus on antanut taivaan valtakunnan avaimet esikoisseurakunnalle, ja valta sitoa ja päästää kuuluu Pyhän Hengen saaneelle seurakunnalle eikä jollekin joukkokunnalle. Seurakunta pitää "viinamäen aitaa", ettei susi tapa laumaa. Saarnaajat lähetetään Lapista, mutta seurakunta ei sido kenenkään omaatuntoa lähtemään Amerikkaan (1.11.1888).

Maantieteellisesti seurakunta ei ole sidottu paikkaan, vaikka sen alkuperä on paikallinen. Raattamaa sanoo 25.10.1877, että Kristuksen seurakunta on rakennettu "ensinnä Euroopassa ja levittänyt Amerikkaan asti", ettei valtakuntien rajat eikä Atlantin meri voi sitä erottaa ja että "esikoisten seurakunta on oikea seurakunta, johon kaikki kootut olemme". Kirjeessä 28.4.1888 seurakuntaan on saatu väkeä Norjasta, Suomesta, Pohjois-Ruotsista, Luulajan Lapista ja Amerikasta, ja lopputulos on "yksi lammashuone ja yksi paimen". Lannanvaaran kirjeessä hän puhuu amerikkalaisista, jotka ovat pysyneet esikoisten seurakunnassa. Jäsenyyden ehto on siis henki ja oppi, ei asuinpaikka.

Lappiin painottuu kaksi piirrettä. Lappi on vanhin osa ja siksi arvovaltainen, ja Amerikan riidoissa Raattamaa vetoaa Lapin vanhimpiin ja kokouksiin. Toisaalta hän sanoo Amerikan saarnaajille 20.12.1894, että kirkko on "teidän oma kirkkonne" ja heillä on valta pitää jumalanpalvelus ja raamatunselitys. Esikoisten seurakunta ei siis ole paikallinen hallintoelin vaan hengen ja opin yhteys.

Tiedostossa on myös muiden kirjoittajien tekstejä esikoisista, esimerkiksi Erik Anders Anderssonin kirje 15.12.1877 ja Kierin esipuhe. Jätin ne pois, koska kysymys koskee Raattamaan omaa käsitystä.