Silloin jaksoin vielä paremmin, kun oli ihmisiä jotka tunsivat minut. Tunsivat jo sieltä kaukaa. Tai ei heitä montaa ollut, mutta kuitenkin. Samanlainen huumorintaju oli ja hauskanpidolla ei ollut rajoja. Nyt tämä on vaan jotain järkyttävää. En haluaisi sanoa, että kuoleman odottelua. Mutta ei saa enää samoja fiiliksiä ja olo on tosi vanha. Vaikkei ihan ikäloppu olekaan sillä tavalla vielä. Muttei enää sama. Itkettää ja liikutun, kun joku on joskus ystävällinen. Eihän tämä mitään normaali elämää enää ole.
Minun ystävät ovat kuolleet
Anonyymi-ap
275
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vähän samanlainen tilanne. Elän ystävällisyyden murusista. Jo myyjän hyvän illan toivottelut saavat aikaan kiitollisuuden tunnetta. En oikein enää odotakaan sen kummoisempaa enää.
Surulista. Toivon että elämäsi saa jonkun positiivisen käänteen ja löytyy vielä joku ystävä.