Aamupäivä helsinkiläisessä lähiöyksiössä alkoi tutulla rutiinilla. Posso Pasanen – mies, jonka vyötärönympärys oli kunnioitettavasti ohittanut hänen pituutensa ja jonka ihoa koristi hienonhieno, valkoinen talkkijauhekerros estämässä itämaisen ilmaston (ja olohuoneen patterin) aiheuttamaa hiostusta – iski pallomahansa tietokonepöydän reunaan.
Takana oli jo vuosikymmen autuasta elämää, johon hän oli oikeutettu päästyään 46-vuotiaana eläkkeelle "mielenterveydellisistä syistä". Se oli diagnoosi, jota Posso piti itse asiassa nerouden merkkinä. Se antoi hänelle rajattomasti aikaa pyhittäytyä Suomi24-foorumin Thaimaa-palstan absoluuttisen totuuden vartioinnille.
Sormet alkoivat takoa näppäimistöä. Palstalla nimittäin väitettiin taas röyhkeästi, että Senssu – tuo Chiang Maissa asuva, thaimaalaista perhe-elämää pyörittävä ja useamman danin mustan vyön omistava kamppailulajien suurmestari – olisi vain Posson oman sairaan mielen tuotos. Mielikuvitusystävä? Sallikaa mun nauraa!
”Teillä kateellisilla rakkailla ei ole mitään käsitystä realiteeteista!” Posso kirjoitti, ja hänen talkkipyllynsä narskahti nahkaista pelituolia vasten. ”Senssu on lihaa ja verta! Hän on monen danin mestari, joka kurittaa thaimaalaisia rosvoja ja hoitaa kakaraansa Chiang Main auringon alla!”
Mutta palsta vaati todisteita. ”Missä on kuksakuva Chiang Maista? Aijaa se forkalle!” kuului rakkaidensa kuoro.
Posso hymähti ivallisesti. Hänen kaltaisensa suuri visionääri, joka oli itse lähettänyt itsestään useita huippulaadukkaita ja kiistattomia kuvia Hua Hinin rannoilta (tai ainakin asioista, jotka vahvasti muistuttivat rantaa), tiesi, että todiste oli jo annettu. Se oli annettu korkeimmalla mahdollisella tasolla.
”Katsokaas kun asioista tietää myös eräs lentokapteeni insinöörimajuri!” Posso tykitti menemään, ja hänen pallomahansa hyllyi innosta. ”Tämä korkea-arvoinen upseeri ja ilmojen Herra PeräsMies on itse nähnyt forkalla kuvan Senssun kuksasta. Ja se kuksa EI ollut Makkaratalon edustalla, vaan se oli tasan tarkkaan Chiang Maissa!”
Palstalla alkoi välitön pulina. ”Missä se kuva on? Laita linkki! Me ei nähdä mitään!”
Posso nojasi tuolissaan taaksepäin niin, että talkkipilvi pölähti ilmaan. Voi teitä sokeita raukkoja. Hän asetti sormensa näppäimistölle ja kirjoitti palstan historian ylimielisimmän, mutta hänen mielestään aukottomimman analyysin:
”Te ette tietenkään näe sitä kuvaa. Ja tiedättekö miksi? Koska teiltä puuttuu siihen vaadittava fysiologia ja henkinen kapasiteetti. Sen kuvan näkemiseen pitää omata läskisilmät. Teillä on vain tavallisen kuolevaisen näkökyky. Mutta ennen kaikkea, teiltä puuttuu se kaikkein tärkein: omakohtainen kokemus, lopullinen tieto ja totuus siitä, että apinatemppeli on apinatemppeli.”
Posso katsoi näyttöä silmät loistaen ja nenäkarvat väristen. Siinä se oli. Apinatemppeli-argumentti. Jos ihminen ei ymmärtänyt, että apinatemppeli on itseparannuksellinen, absoluuttinen ja filosofinen käsite, joka määrittää Senssun kuksan koordinaatit Aijaa-palvelun palvelimella, oli turha edes yrittää keskustella. Lentokapteeni insinöörimajuri ymmärsi. Senssu ymmärsi. Ja Posso, palstan talkittu kuningas, ymmärsi.
Hän täräytti peukalon nivelellä entteriä.
Tarina oli taas kerran lukittu, totuus oli julistettu ja Posso saattoi hyvällä omallatunnolla hakea jääkaapista ansaitun eläkeläisen aivoruoka aamupalan. Senssu oli olemassa, kuksa oli Chiang Maissa, ja ne jotka muuta väittivät, saivat luvan hankkia paremmat silmät.
Takana oli jo vuosikymmen autuasta elämää, johon hän oli oikeutettu päästyään 46-vuotiaana eläkkeelle "mielenterveydellisistä syistä". Se oli diagnoosi, jota Posso piti itse asiassa nerouden merkkinä. Se antoi hänelle rajattomasti aikaa pyhittäytyä Suomi24-foorumin Thaimaa-palstan absoluuttisen totuuden vartioinnille.
Sormet alkoivat takoa näppäimistöä. Palstalla nimittäin väitettiin taas röyhkeästi, että Senssu – tuo Chiang Maissa asuva, thaimaalaista perhe-elämää pyörittävä ja useamman danin mustan vyön omistava kamppailulajien suurmestari – olisi vain Posson oman sairaan mielen tuotos. Mielikuvitusystävä? Sallikaa mun nauraa!
”Teillä kateellisilla rakkailla ei ole mitään käsitystä realiteeteista!” Posso kirjoitti, ja hänen talkkipyllynsä narskahti nahkaista pelituolia vasten. ”Senssu on lihaa ja verta! Hän on monen danin mestari, joka kurittaa thaimaalaisia rosvoja ja hoitaa kakaraansa Chiang Main auringon alla!”
Mutta palsta vaati todisteita. ”Missä on kuksakuva Chiang Maista? Aijaa se forkalle!” kuului rakkaidensa kuoro.
Posso hymähti ivallisesti. Hänen kaltaisensa suuri visionääri, joka oli itse lähettänyt itsestään useita huippulaadukkaita ja kiistattomia kuvia Hua Hinin rannoilta (tai ainakin asioista, jotka vahvasti muistuttivat rantaa), tiesi, että todiste oli jo annettu. Se oli annettu korkeimmalla mahdollisella tasolla.
”Katsokaas kun asioista tietää myös eräs lentokapteeni insinöörimajuri!” Posso tykitti menemään, ja hänen pallomahansa hyllyi innosta. ”Tämä korkea-arvoinen upseeri ja ilmojen Herra PeräsMies on itse nähnyt forkalla kuvan Senssun kuksasta. Ja se kuksa EI ollut Makkaratalon edustalla, vaan se oli tasan tarkkaan Chiang Maissa!”
Palstalla alkoi välitön pulina. ”Missä se kuva on? Laita linkki! Me ei nähdä mitään!”
Posso nojasi tuolissaan taaksepäin niin, että talkkipilvi pölähti ilmaan. Voi teitä sokeita raukkoja. Hän asetti sormensa näppäimistölle ja kirjoitti palstan historian ylimielisimmän, mutta hänen mielestään aukottomimman analyysin:
”Te ette tietenkään näe sitä kuvaa. Ja tiedättekö miksi? Koska teiltä puuttuu siihen vaadittava fysiologia ja henkinen kapasiteetti. Sen kuvan näkemiseen pitää omata läskisilmät. Teillä on vain tavallisen kuolevaisen näkökyky. Mutta ennen kaikkea, teiltä puuttuu se kaikkein tärkein: omakohtainen kokemus, lopullinen tieto ja totuus siitä, että apinatemppeli on apinatemppeli.”
Posso katsoi näyttöä silmät loistaen ja nenäkarvat väristen. Siinä se oli. Apinatemppeli-argumentti. Jos ihminen ei ymmärtänyt, että apinatemppeli on itseparannuksellinen, absoluuttinen ja filosofinen käsite, joka määrittää Senssun kuksan koordinaatit Aijaa-palvelun palvelimella, oli turha edes yrittää keskustella. Lentokapteeni insinöörimajuri ymmärsi. Senssu ymmärsi. Ja Posso, palstan talkittu kuningas, ymmärsi.
Hän täräytti peukalon nivelellä entteriä.
Tarina oli taas kerran lukittu, totuus oli julistettu ja Posso saattoi hyvällä omallatunnolla hakea jääkaapista ansaitun eläkeläisen aivoruoka aamupalan. Senssu oli olemassa, kuksa oli Chiang Maissa, ja ne jotka muuta väittivät, saivat luvan hankkia paremmat silmät.
Vastaukset 1
Vanhimmat
.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peräsmies#/media/Tiedosto:Peräsmies.gif