eivät usko omalle kohdalle syntejä antreksi muyta uskovat synnit anteeksi eli ovat riivattuja
lestadiolaine harha oppi
Anonyymi-ap
2465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Eihän ihminen voi olla riivattu jos hän antaa syntejä anteeksi muille jotka ovat saman opin alla ja uskovat samaan oppiin. Sehän on rakkautta oppia ja muita kohtaan eikä se ole merkki riivatusta, Ketjun aloittaja on riivattu tai siunannut itsensä siten, että uskoo lestadiolaisten olevan riivattuja koska he rakastavat itseään sekä kaltaisiaan ja siten kokevat olevansa siunattuja.
”Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teillä siitä on? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?” (Matteus 5:46–47)
Se onko oppi oikea ja rakkauden evankeliumin mukainen sen he tuntevat sydämessään, ei opin kautta.
”...koska Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” (Roomalaiskirje 5:5)
Rakkautta niille jotka tuntevat rakkautta sydämensä eikä pelkästään opin sanojen kautta. Aito rakkaus tulee sydämestä sitä ei mitkään opit voi vangita omakseen. Se rakkaus on Jumalasta ihmiselle ja tullut sinne rakkauden kautta, sydämeen ja on siellä aina oleva. Se täytyy kaivaa vain esiin, niiden jotka kokevat olevansa riivattuja tai eivät koe olevansa mitään ja elävät vailla rakkautta. Rakkaus on elämä. Rakkautta myös niille jotka kokevat elävänsä. Rakkaus on tasapuolista, kaikkia kohtaa.
”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne; sillä se, joka toistansa rakastaa, on lain täyttänyt.” (Roomalaiskirje 13:8)
Rakkautta
Kyllä me annamme synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä kaikille, jotka anteeksiannon haluavat ottaa vastaan. Ongelmana on vain se, että ilman synnintuntoa ei ole katumusta ja ilman katumusta ei ole anteeksi annettavaa. Suruton ei tunne syntejään, armonvaras ei tunne rakkaimpia syntejään, luonnostaan siveä ei tunne siveitä syntejään. Pitäisi ensin saada ihmiselle synnintunto, peljästys siitä, mitä on tullut tehtyä ja mitä ehkä edelleenkin tekee. Vasta sitten synninpäästössä on tehoa, kun se osuu sydämeen, joka synninpäästöä kaipaa ja tarvitsee. Jos saarnaa suruttomalle juopottelun anteeksi, hän naurahtaa, että evvk. Jos saarnaa armonvarkaalle juopottelun Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi, hän sanoo, että saarnaa se mieluummin Jeesuksen nimessä ja veressä luvalliseksi. Jos saarnaa juopottelun luonnostaan siveälle anteeksi, hän nyrpistää nenäänsä ja sanoo, että minä en juopottele koskaan, käytän aina vain maltillisesti hiukan punaviiniä eikä minulla ole syntiä, johon tarvitsisin synninpäästöäsi. Vaan jos saarnaa heränneelle sielulle juopottelun anteeksi ja hän uskoo sen, hänestä tulee armoitettu, ja hänen sisimmästään vuotavat elämän veden virrat. Jatkossa Jumalan terveellinen armo opettaa häntä olemaan ottamatta ryyppyäkään, ettei joutuisi kiusaukseen eikä saattaisi muitakaan kiusaukseen ja rukous Jumalan puoleen on sen jälkeen, kun armo itseä kohtaan on tapahtunut: äläkä saata meitä kiusaukseen.
Niin toteutuu siis heränneen katuvan kohdalla Jeesuksen sanat "joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan", kun taas katumattoman suruttoman, armonvarkaan ja luonnostaan siveän kohdalla toteutuu sanat "ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt" (Joh. 20:23). Jumalan sanaa tosin kylvetään neljönlaiseen maaperään, vaan kun synnit on katumattomuuden tähden pidetty, ne on pidetty, sillä suruton, armonvaras ja luonnostaan siveä eivät kukaan kaipaa anteeksiantoa synneilleen. He eivät voi uskoa anteeksi tekoja, joita eivät synniksi koe. Siksi ihminen pidetään synneissään, vaikka hän kuulisikin synninpäästön, mutta ei usko anteeksi syntejään, vaan kiljuu hyväksyntää synneilleen, surutonta evvk, armonvaras pyytää vahvistaa omaa vanhurskauttaan pyytämällä juopottelulle kunniaa ja luonnostaan siveä pyytää vahvistaa omaa vanhurskauttaan pyytämällä naukkailulleen kunniaa.
ni mites se oli sen raattamaan kanssa tekikö koskaan parannnusta katuko syntejään tai juopotteluaan ja repäisi tuulesta koko evankeluimin se vasta varas olikin
onkohan tämä täydellinen raattaman profiili
Teksti toimii eräänlaisena hengellisenä DNA-testinä tai tiivistelmänä siitä tiestä, jonka Johan Raattamaa kulki. Se ei ole pelkkä oppiteksti, vaan se tiivistää sen psykologisen ja hengellisen todellisuuden, jonka läpi ihminen – ja tässä tapauksessa Raattamaa itse – joutuu käymään siirtyäkseen ulkonaisesta uskonnollisuudesta ja omavanhurskaudesta sisäiseen, armosta elävään todellisuuteen. Se on pienoiskuva hänen omasta kääntymyksestään ja uudestisyntymisestään hengelliseksi isäksi.
armovaras=johan johannson Rättämäe
Aivan niin – hänen virallinen ja ruotsinkielinen nimensä talonkirjoissa ja virallisissa asiakirjoissa oli Johan Johansson Rättämäe (tai vanhassa ruotsinkielisessä muodossa kirjoitettuna).
Suomenkielisessä kansanpuheessa ja historiassa hänet tunnetaan tietenkin nimellä Johan Raattamaa tai Juhani Raattamaa, ja tuo sukunimi tulee hänen kotitalostaan ja sukutilastaan Raattamaasta Kittilän Kaukosessa. Talonkirjoissa tuon ajan käytännön mukaan nimi taipui talon mukaan, ja talon nimestä muodostui sukunimi.
eli armonvaras= juhana johia johan johansson rättämäe
tai joha
juhania tai johana juhia
johana juhia johan johansson rättämäe
tai juha johania
Etelä-Aasian ulkopuolella Juhia esiintyy toisinaan foneettisena tai kirjoitusasultaan vaihtelevana muotona, johon vaikuttavat alueelliset kirjoituskäytännöt. Nimi saatetaan sekoittaa samankaltaisiin nimiin, kuten Juhaina/Juhayna (arabialainen nimi, joka tarkoittaa ”nuorta naaraskamelia” tai liittyy heimonimeen), tai länsimaisissa asiakirjoissa nimeen Julia/Giulia, mikä johtuu nimien samankaltaisesta ääntämyksestä – vaikka niiden etymologiat ovatkin erilaiset. Koska nimi on harvinainen, perheet valitsevat sen usein sen omaleimaisen ulkoasun vuoksi, säilyttäen samalla nimeen liittyvän kukkamerkityksen yhteyden kautta nimiin Juhi tai Yoothika. Yleiset hellittelymuodot – kuten Juhi, Jui, Jia, Jiya sekä toisinaan assosiaation kautta syntyneet Mimi tai Mina – heijastavat paikallisia nimeämistapoja ja toivetta helppolausuisista, soinnukkaista kutsumanimistä.
Juhani Raattamaa sai parannuksen armon 1846 kuunnellessan Laestadiuksen saarnaa ja on kertonut siitä:
»Mutta kun sain uskossa ja hengessä katsella veripunaista, orjantappuroilla kruunattua kuningasta, silloin voima läksi Hänestä ja Kristuksen kärsiminen vaikutti sielussani elävän voiman. Minä uskoin synnit anteeksi vuotaneessa ja priiskuvaisessa veressä, josta myös seurasi ylösnousseen ja elävän Herran Jeesuksen tunteminen. Se, jota etsin kaukaa, se olikin läsnä ja vaikutti ilon ja rauhan sielussani. Olin ennenkin mielestäni uskonut, että Jeesus on kuollut ja kuolleista ylösnoussut, mutta nyt häpesin epäuskoani ja havaitsin, etten olekaan ennen sydämestäni uskonut.»
Juopottelu hänellä taisi jäädä jo ennen tuota, heränneellä tunnolla ollessa. Raattamaa on myöhemmin kertonut nuoruuden juopottelun olleen pimeyden aikaa hänen elämässään. Uskovaisena ollessaan hän ei käyttänyt alkoholia lainkaan. Kuinkas muuten voisi olla raitis ja valvoa kuin pitämällä pään raittiina?
Anonyymi-ap on ilmesesti alkoholin vaikutuksen alainen.
puhuin kyllä lestadiolaisesta riivaajasta
ja sen riivatuista
riivaajiin uakovasta lestadiolaisesta juoposta
ne riivaajat on varmaan jotka usko sen juopon horinoita
onneksi se ysi oli ilonen kiitti jumalaa kun sai synnit anteeksi pääsi raattamaan läskistä eroon
se oli varmaan vaino harhanen
riivattu läski
mistä tieää etä lesta on roivattu se lulee se sanan ja luulee et tarkotan raatta maata
riivaattu
Mutta erityisesti ne, jotka lihan himossa menevät turmeluksen perässä, ja saarnaavat herrautta vastaan;
ovat hajottajia, ja ylpeitä, jotka eivät vapise siitä kirkkaudesta, vaan sitä pilkkaavat.
Samoin enkelitkään, jotka ovat heistä voimallisemmat ja vahvemmat ja suuremmat, eivät tuo heitä
vastaan Herralta pilkkaavaa tuomiota.