Epäilen omistavani pakko-oireisen häiriön eli obsessiivis-kompulsiivisen neuroosin. Olen 14-vuotias tyttö ja olen kärsinyt todella kauan (ensimmäisestä luokasta lähtien) laaja-alaisista pakkotoiminnoista. Maaninen tavaroiden siirtely taitaa olla eniten ilmenevä oire neuroosissani: ympäröivien tavaroiden pitää olla millimetrien tarkkuudella symmetrisesti toisiin esineisiin nähden. Minulle on muutenkin kehittynyt tarkka vaisto siitä, miten tavarat ovat "hyvin" ja miten taas epäjärjestyksessä. Tunnen vain yksinkertaisesti ympäristöni epämiellyttäväksi jos se ei ole järjestetty. Tästä huolimatta en ole siivoushirmu, imuroin huoneeni keskimäärin kerran kuukaudessa (jos silloinkaan), pölyt jäävät pyyhkimättä usein puoleksi vuodeksi. Epäilen että en uskalla siivota koska tavarat menevät levälleen ja niiden uudelleenjärjestäminen tismalleen samoille paikoille tuottaa ylityön tuskaa. Lisäksi en kestä jos vaatteilleni tulee millimetrinkään kokoinen tahra/langan purkautuminen ja uppoudun sen puhdistamiseen ja tarkastamiseen "näkyykö se". Tuntuu että kykenisin muodostamaan pakkomielteen _ihan mistä tahansa asiasta_, jos kiinnittäisin siihen hiemankaan enemmän huomiota. Tiedostan tapojeni olevan järjettömiä ja tarpeettomia, mutta en kykene kuvittelemaan elämääni ilman niitä. Tuottaa aina tuskaa kertoa kanssani tekemisissä oleville ihmisille siitä, että tiedän ettei minun tarvitsisi siirtää tuota ja tätä huonekalua tai tehdä jotain sensellaista, mutta kun on vain pakko. Olen myös koulutöissäni todella hidas koska haluan tehdä ne viimeisen päälle hyvin tai en ollenkaan.
Rasittavaa on myös se, että tunnen olevani ikäluokassani ainoa jolla on tällainen "mielisairaus". Oireet ovat pahentuneet iän myötä, ja taitavat pahentua edelleenkin, ellen tee asialle jotain. Mahtaakohan kouluterveydenhoitaja ottaa ongelmani vakavissaan kun kukaan muukaan tuota ei tee?
Rasittavaa on myös se, että tunnen olevani ikäluokassani ainoa jolla on tällainen "mielisairaus". Oireet ovat pahentuneet iän myötä, ja taitavat pahentua edelleenkin, ellen tee asialle jotain. Mahtaakohan kouluterveydenhoitaja ottaa ongelmani vakavissaan kun kukaan muukaan tuota ei tee?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Asia on vaivannut sinua jo tarpeeksi pitkään. Mene terveydenhoitajalle. Siitä se lähtee, hän lähettää sinut asiantuntevan tuen piiriin, voit saada apua ongelmiisi. Se kannattaa, kyse on sinun elämästäsi. Ainoa tosiaankaan et ole ongelminesi: jokainen ihminen on vähintäänkin neurootikko, se terveempiä ei ole, ja joka muuta väittää, on maniassa.
As-onkin enemmän miespuolisten aivokehityshäiriö.
Mitään "mielisairautta" sinulla ei ole.
Kummasti neurooseista puhuminenkin taitaa olla eilistä.
On hyvä, jos oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Tiedän ja tunnen olevani sekundapainos, mut ei kun menox.
olen kärsinyt itse samoista asioista ja kehoitan hakemaan apua, yksin siitä ei selviä. en minä ainakaan. minulle voit kirjjoiittaa sähköpostia jos haluat jutella (: [email protected]
Olen kohta keski-ikäinen nainen, ja olen parantunut pakko-oireisesta häiriöstä. Olin muutaman vuoden terapioissa, joista oli minulle enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Elämänkoulua ne olivat kuitenkin, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä terapiaan.
Pakko-oireeni olivat perimmäiseltä olemukseltaan ihmissuhdeongelma. Kun opin suojaamaan itseäni tuhoisilta ihmissuhteilta, oireenikin hävisivät lähes kokonaan.