Rakastan naistani, mutta en ole varma hänen rakkaudestaan minua kohtaan. Koko suhteemme ajan hänellä on ollut muita naisia kavereina ja jotenkin tuntuu, että ne suhteet ovat erikoisen läheisiä hänelle. En tarkoita pettämistä, mutta muuten epätavallisen läheisiä. Olen seurannut hiljaa sivusta ja ihmetellyt. Hän keskustelee pitkiä puheluita useiden naisten kanssa ja tekstailee monta kertaa päivässä. Ja tuntuu että aina on joku erityinen nainen menossa. Tiedän että hän on tyyppi, joka rakastaa huomiota, mutta siitä huolimatta en ymmärrä hänen käytöstään. Hän on välillä syyttänyt minua mustasukkaisuudesta, mutta mielestäni en ole kovinkaan mustasukkainen, koska tällaista pääsee jatkuvasti tapahtumaan. Minä pikemminkin kärsin hiljaa, mutta välillä epävarmuuteni kasvaa sietämättömäksi ja otan asian puheeksi. Viimeksi tällaisessa tilanteessa yritin erota hänestä, mutta kävikin ilmi, että hän ei halua erota. Olin siis jotenkin ylireagoinut tilanteeseen.
Meille ilmeisesti merkitsee suhde vähän erilaisia asioita. Minulle suhde merkitsee kiinteää yhdessäoloa henkisellä tasolla, vaikka välillä ollaan kavereiden kanssa. Mutta kaverit pitää olla selkeästi kaveritasolla, eikä liian läheisiä ja kiinteitä. Nei eivät saisi vaikuttaa toiseen siten, että hän välillä kylmenee omaa kumppaniaan kohtaan. En tiedä olenko liian vaativa tai sitova, mutta mielestäni en ole. Jonkun mielestä ehkä olen. Suhteen pitää olla siis minulle turvallinen. En tykkää koko ajan olla varuillani, että koska kaikki loppuu. Koska niistä toisen tärkeistä naisista joku tulee minua tärkeämmäksi ja minä saan jäädä. Ihan tyhmältähän tämä kuulostaa näin kirjoitettuna. Ei ollenkaan tasapuolisena suhteena.
Hänelle taas näyttää suhde merkitsevän jotain satamaa, josta voi lähteä toteuttamaan itseään. Etsimään itselleen huomiota, ihailua tai jotain ymmärrystä. Eikä hän ehkä käsitä, että hän loukkaa minua. Koen jotenkin että hän hajottaa itseään moneen naiseen, joten jokainen saa vain "vähän" tai ainakin minä koen että saan vähemmän kuin mitä suhteelta kuuluu saada. Olen ajatellut tosi paljon näitä asioita. Yrittänyt löytää itsestäni syytä hänen käytökseensä. Olen kyllä kiinni aika paljon työssäni ja hänellä on enemmän vapaata aikaa, jotenka sekin saattaa vaikuttaa. En ehkä anna hänelle tarpeeksi tai hän on vain pitkästyttävää tyyppiä. En tiedä. Paha olo kaikesta. Kuulisin mielelläni, jos joku on samaa kokenut ja miten asia on lopulta selvinnyt. Pitääkö vaan repiä itsensä irti rakastamastaan ihmisestä? Sekään ei yhtään houkuttele.
Meille ilmeisesti merkitsee suhde vähän erilaisia asioita. Minulle suhde merkitsee kiinteää yhdessäoloa henkisellä tasolla, vaikka välillä ollaan kavereiden kanssa. Mutta kaverit pitää olla selkeästi kaveritasolla, eikä liian läheisiä ja kiinteitä. Nei eivät saisi vaikuttaa toiseen siten, että hän välillä kylmenee omaa kumppaniaan kohtaan. En tiedä olenko liian vaativa tai sitova, mutta mielestäni en ole. Jonkun mielestä ehkä olen. Suhteen pitää olla siis minulle turvallinen. En tykkää koko ajan olla varuillani, että koska kaikki loppuu. Koska niistä toisen tärkeistä naisista joku tulee minua tärkeämmäksi ja minä saan jäädä. Ihan tyhmältähän tämä kuulostaa näin kirjoitettuna. Ei ollenkaan tasapuolisena suhteena.
Hänelle taas näyttää suhde merkitsevän jotain satamaa, josta voi lähteä toteuttamaan itseään. Etsimään itselleen huomiota, ihailua tai jotain ymmärrystä. Eikä hän ehkä käsitä, että hän loukkaa minua. Koen jotenkin että hän hajottaa itseään moneen naiseen, joten jokainen saa vain "vähän" tai ainakin minä koen että saan vähemmän kuin mitä suhteelta kuuluu saada. Olen ajatellut tosi paljon näitä asioita. Yrittänyt löytää itsestäni syytä hänen käytökseensä. Olen kyllä kiinni aika paljon työssäni ja hänellä on enemmän vapaata aikaa, jotenka sekin saattaa vaikuttaa. En ehkä anna hänelle tarpeeksi tai hän on vain pitkästyttävää tyyppiä. En tiedä. Paha olo kaikesta. Kuulisin mielelläni, jos joku on samaa kokenut ja miten asia on lopulta selvinnyt. Pitääkö vaan repiä itsensä irti rakastamastaan ihmisestä? Sekään ei yhtään houkuttele.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Harrastelijanarsisti, joka haluaa jonkinlaista molemminpuolista kaupankäyntiä muiden kanssa oman tunne-elämänsä tyydyttämiseksi. Jos toinen ei tyydytä niin hänet tiputetaan, mutta sinä olet se korvaamaton joka on ja pysyy ja jonka kanssa tällaista "kauppaa" ei käydä.
Tällainen on minun veikkaukseni, sillä minä olen itse samanlainen kuin kumppanisi.
Tosin naiseni tiedostaa juuri tämän joissakin ystävissään, että oman tunne-elämän tyydyttämiseksi haetaan toisilta huomiota, ihailua. Itse hän ei pidä siitä piirteestä ystävissään, mutta ei myöskään huomaa mahdollisesti samaa piirrettä itsessään. Jollain tapaa hän tarvitsee ihailua, jollain eriskummallisella tavalla tai sitten olen ymmärtänyt hänet täysin väärin yhteisistä vuosistamme huolimatta. Minun on muutenkin vaikea käsittää tämän tyyppistä käytöstä, koska silloin kun seurustelen, en kaipaa huomiota muilta. En kaipaa ystäviltäkään ihailuperäistä huomiota, vaan esim. sitä, että he noteeraavat myös ongelmani samoin kuin minä heidän. Ystävyyssuhteeni ovat enemmänkin terapeuttisia ja pohdinnallisia. On tavallaan helpottavaa avautua jollekin ja päinvastoin. Kertoa syvimpiä tuntojaan ja esim. suhdeongelmia. Ollaan vuorotellen kuuntelevia korvia toisillemme.
Jos koet itsesi naiseni tyyppiseksi, niin miten sinä koet suhteen? Onko seurustelu vaikeaa, kun joutuu kiinnittämään huomionsa vain yhteen ihmiseen?
"Saatat olla oikeassa
Kirjoittanut: casper 31.7.2005 klo 11.29 Jos koet itsesi naiseni tyyppiseksi, niin miten sinä koet suhteen? Onko seurustelu vaikeaa, kun joutuu kiinnittämään huomionsa vain yhteen ihmiseen?"
Seurustelu on mahdotonta jos joutuu kiinnittämään huomion vain yhteen ihmiseen. On toki niin että minun rakkaani on aina tuntenut lähes kaikki ne ihmiset joiden kanssa vietän niin kovin paljon aikaa ja siitä on seurannut koko kirjo erilaisia reaktioita (mustasukkaisuutta, loukkaantumisia, kiinnostusta).
Nämä ihmiset kuitenkin ruokkivat minua henkisesti ja joskus suhde saattaa olla yksipuolinen ja rasittava jolloin se pistetään poikki. Mutta minun kännykässäni riittää numeroita. Kun nämä suhteet ovat epävakaita niin toisaalta sitten ne pitävät suhteeni omaan rakkaaseeni vakaana.
Minä tulisin hulluksi ja sietämättömäksi jos minulla olisi vain yksi ihminen jonka kanssa jakaa koko elämä, enkä minä halua olla kumpaakaan, minulta menisi pian kasvot ja maine.
Kaikki se apu mitä saan ystäviltäni menee sen suhteen tekemiseen jonkinlaiseksi jatkuvaksi prinsessaunelmaksi. Vastapuolella on yleensä ollut hyvin vähän tarjota minulle mitään vastaavaa, mutta en minä sellaista ole odottanutkaan. Ex vain oli niin kiltti että hän ajatteli hänen velvollisuutensa olevan miellyttää minua samassa suhteessa kuin mitä minä miellytin häntä.
Diiliin kuuluu toisaalta myös se, että palkkioksi siitä mitä nämä ystävät tekevät minun ja parisuhteeni eteen, minä joudun tekemään paljon töitä myös heidän eteensä.
Itse jätin exäni juuri vastaavanlaisen käytöksen vuoksi. Myöhemmin selvisi että hän oli täysin kykenemätön kiinteään ja uskolliseen parisuhteeseen. Voimia sinulle! Pidä puolesi!
Yrittelen jaksaa. Naiseni sanookin välillä, ettei varmaan kykene kiinteään suhteeseen ja välillä taas sanoo muuta. Eikä halua sitten erotakaan. En minäkään halua erota, mutta kaikki tämä tuntuu niin rasittavalta. On kausia, jolloin luotan häneen täysin, eikä minulla ole mitään epäilyksiä, kun hän menee tapaamaan ystäviään ja on heidän luonaan päiviäkin. Mutta sitten jostain tulee epäilys, yhtenäisestä tekstiviestittelystä esimerkiksi tai siitä, että hän jotenkin välttelee minua ja on omassa maailmassaan, niin silloin tuntuu, että olen jälleen häilyvän suhteen epävarmuudessa. Ollako vai eikö olla.
"koska niistä toisen tärkeistä naisista, joku tulee minua tärkeämmäksi ja minä saan jäädä"
- eihän elämää voi elää niin että pelkää huomista ja sitä mitä se tuo mukanaan. Täytyy vain luottaa itseensä, naiseensa ja suhteeseensa. Kitkeä epävarmuus pois, koska jos rupeaa pelkäämään niin on paljon asioita mitä pelätä..
Ja toisaalta taas; itse olen sellainen että tykkään flirttailla, pelleillä ym. vain pitääkseni hauskaa ja tuntevani "olevan elossa". Se ei ole millään lailla uhka suhdettani kohtaan vaan kaksi täysin erinäistä asiaa. Luokittelen sen asian niin etten olisi niin iloinen ja onnellinen ilman turvallista ja vakaata "satamaa"
Mutta eikö suhteessaan pidäkin vaatia turvallisuutta. Koen että ilman turvallisuutta olen koko ajan aallon harjalla, epävarmuuden tilassa. Tuntuu että epävarmuuden kitkeminen syntyy yhdessä rakkaansa kanssa, eikä niin että vain toinen kitkee sen yksinään. Sulkee silmänsä toisen käytökseltä. On kuin ei huomaisikaan.
Ymmärrän että oma henk.koht. hauskan pito on itselle eri asia kuin oma suhde, mutta se ei voi olla vaikuttamatta suhteeseen, jos se on toistuvaa ja tarpeeksi näkyvää. Suhteen eteen pitäisi tehdä niin paljon muutenkin ja rakentaa luottamusta ja hyvää oloa yhdessä. Mutta jos toinen hakee hyvää oloa muualta, niin yhteiselle rakentamiselle ei ehkä enää jääkään tilaa tai siitä tulee toisarvoista. Toista ihmistä ei koskaan saa pitää itsestäänselvyytenä, jona minä nyt koen olevani tässä suhteessa. Mutta en tyrmää kantaasi, pointtinsa tuossakin.
veikkauksen takana. Tyttöystäväsi on bisse, etsii pientä seikkailua ja kokaileua naisen kanssa. Sinua hän ei halua vaihtaa koska nämä naiset ovay viihdyke ja hän ei ole varma vielä tunteistaan yms.
Jos seksielämänne alkaa mennä alas kuin lehmänhäntä, niin sinun on ihan turha uskoa hänen vakuutteluihin päänsäryistä yms vaan hän on päässyt toiseen makuun.
Ja mitä yleensä tulee parisuhteen henkiseen hyvinvointiin, se että toisella on epävama ja ei hyvä olo asioiohden suhteen tulee aina vaikuttamaan koko parisuhteeseen.
Olipa asiat miten tahnsa, on syytä istuttaa tyttöystäväsi sohvalle ja jutella näsitä asioista ihan juuriaan myöten. Ja jos tyttöystäväsi mielestä ei ole mitään vikaa ja hän ei hlua asioista jutella, löisnpä vaikka vetoa että se johtuu siitä että hänellä on kiinnostus nyt aivan muualla.
Jotain on pahasti jo vialla. Epäilen, toinen nainen on jo "kiikarissa"... omalla kohdallani on käynyt juuri näin.Toisaalta oma pettymykseni antaa tälle kommentille pessimistisen sävyn.
Toivon, että olet onnekkaampi eikä sinulla leikitä!
Kyllä Sun on varmasti mietittävä ootko se "satama", mikä on auki 24h vai lähdetkö omille teillesi..
Vaikea päätös, varmasti
Sun on puntaroitava mitä häneltä saat (rakkautta, huomiota, seksiä, turvallisuutta, läheisyyttä......) ja mitä et saa.. Jos saamiskuppi painaa vähemmän -on jatkettava matkaa yksin..
Olin edellisessä suhteessa aika lailla tyttöystäväsi kaltainen.
Syynä käytökseeni oli kait juuri kyllästyminen...valitettavasti.
Olin jo "saanut" tyttöystäväni itselleni ja olin varma että hän pysyy kanssani. Niin asia olikin kunnes jonkin ajan kuluttua itse jätin hänet.
Ei siksi ettenkö olisi POHJIMMILTANI rakastanut häntä (ja rakastan vieläkin) vaan sen takia, että en saanut häneltä enää mitään "uutta", "virikkeitä", tms. edes niin paljoa hänen aikaansa ja huomiotaan ja läsnäoloaan että se olisi MÄÄRÄLLISESTI korvannut LAADUN.
Arvelen, että Sinulla on todella kova työ jos haluat suhteesi pelastaa. Sinun olisi todella huomioitava tyttöystävääsi eri lailla kuin tähän asti. Osoita käytännön teoilla rakkauttasi häneen, vie jonnekin, hemmottele. Luulen, että jos jotain ekstraa haluat ede silloin tällöin hänelle järjestää, hän saa siitä sen huomion mitä tarvitseekin.
antaa lisää huomiota..
Jotkut ihmiset vaan ovat kertakaikkiaan niin narsisteja ja huomion kipeitä, että
hakevat huomiota jatkuvasti, joka tilanteesta ja paikasta..
Ja kumppanille se on loputun suo - koska et pysty antamaan sitä niin paljon - että se tyydyttäisi hänet, ja hän olisi vain sinun..
Mutta - aina on toivoa ja aina kannattaa yrittää