Onko , vai eikö ole ,
- entä vanhus 80 - 90 - 100 vuotiaana ,
kuinka kokee loppuvaiheen elämässään,
--- itsellä elämä on menettäny entisen uteliaan mielenkiintonsa ,
loppu on sinnittelemistä selviytymistä joten kuten arjessa
pivästä toiseen,
loppuvaihe on raskas
vanhuksen yksin jäätyään taivaltaa,
kuinka suomen vanhukset kokee loppuviheen elämässään,
uteliaisuudellako tulevaan,
vai elämän halun menetäneenä ?
- entä vanhus 80 - 90 - 100 vuotiaana ,
kuinka kokee loppuvaiheen elämässään,
--- itsellä elämä on menettäny entisen uteliaan mielenkiintonsa ,
loppu on sinnittelemistä selviytymistä joten kuten arjessa
pivästä toiseen,
loppuvaihe on raskas
vanhuksen yksin jäätyään taivaltaa,
kuinka suomen vanhukset kokee loppuviheen elämässään,
uteliaisuudellako tulevaan,
vai elämän halun menetäneenä ?
Vastaukset 134
Vanhimmat
EI ole elämänhalua
mutta
kohta on kirkollisvaalit
toivoisin hartaasti että jaksasisin äänestää, antaa mielipiteeni
äänestämisen muodossa yhdellle henkilölle,
kirkko on suuressa murrosvaiheessa, se häämmentää vanhusta,
olen kondervatiivi
kunnitoitain alkuperäistä raamatunsanaa ,,,,
joten olisi tärkeää vielä ainaki kerran antaa mielipiteensä kirkon tulevaisuuteen,,,,,,
Kiito aloittajalle hyvästä ja tärkeästä aiheesta !
Elämänhalu meni jo monta vuotta sitten, kun jäin yksin.
Itselleen yksikseen eläminen ei ole "mun juttu",
mutta ei tätä onneksi kauan kestä enää.
Henkisesti olen jo aika kuollut.
Ihminen tarvitsee vuorovaikutusta pysyäkseen mieleltään terveenä.
Yksinäisyys masentaa ja ahdistaakin ja taannuttaa henkisesti.
Itsensä kanssa keskusteleminen ei paljon elämyksiä anna.
Jos kroppa ei kenkkuilisi ja tottelisi vielä elämä saattaisi olla hiukan "laadukkaampaa".
Tämä kirjoitus on toteamus. Ei valitus.
Elämä vanhuksena on raskasta
ei arvannu nuorempana ollenkaan näitä vaikeuksia tulevan itselle
, kun puoliso kuoli tavalaan kuolin minäki,
elämä ei kiinosta,
pakko elää huonokuntosenaki
jonan päivänä tätä kaikki on loppu,
hermittaa vaan
kun huomaa olevansa oikeesti tosi vanha,
enään ei millää tahtois lähteä kotoa minnekkää,
toistaiseksi pakolliset apteekki reissut käyn vielä mutta kaunako enään onnistuu,,
se on jo huolestuttanu,,,
Hei !
Sepä se on,
kun ei vanhuuteen oikein pysty valmistautumaan.
Teoriassa tietää,
mitä saattaa tulla,
mutta kun niitä vaikeuksia esimerkiksi terveyden kanssa
alkaa tulla
se on ihan eri asia kuin teoria.
Puolison menetys on raskaimpia iskuja
jos ei raskain
mitä ihminen kohtaa.
Kaikki elämässä muuttuu
eikä surua pääse pakoon.
Minäkin toivon,
ettei tarvitsisi mihinkään lähteä,
kun asioitten hoitaminen on käynyt niin vaikeaksi.
Kestää kauan, että saa itsensä edes lähtökuntoon.
Olen yrittänyt etsiä apteekkia,
josta tuotaisiin lääkkeet kotiin.
Pitäisi mennä tekemään sopimus,
mutta kun ei saa aikaiseksi.
Se on yksi vanhuuden piirteistä,
joita itselleni on tullut,
ei tahdo saada mitään aikaiseksi,
mutta kai siihen on luonnollinen selitys:
Voimat on vähentyneet.
Sekä fyysiset että psyykkiset.
Joskus tuntuu mukavimmalta torkkua vaan.
Hiukan huvittaakin itsensä
ja joskus säälittelee itseään,
kun ainoat kaverit on linnut,
joita käy syöttämässä.
En arvannut, että elämä käy näin yksinäiseksi.
Seuralliselle ihmiselle yksinäisyys on vaikeaa.
Jatketaa jutustelua,
onhan meillä vielä toisemme,
joku yhteys ihmiseen.
Nuku hyvin ! Hyvää yötä !
Minä painun nyt yrittämään unta saada.
Viime yö meni pipariksi.
Kolmelta vasta nukahdin
ja heräsin jo kuudelta
enkä saanut enää unta.
Pienet päivätorkut eivät ole yöuniani haitanneet.
En tiedä mikä valvotti viime yönä.
Kyllä ne linnut on oikeita ystäviä,
ne tulee sina heti katsomaan kun saavut ruokinapaikalle,
ihan mukava harratus, samalla saat ritistailmaa,
minä suostuin herämään vasta nyt klo 12:00 uutisiakuunteleen, aamupalaki laitoin nyt vasta,
pitikö ne kelloit taas kääntää ,,, tänäänkö,,,, vai milloin,,,, kai siitä vielä meitä muistutetaan vielä,,,
eilen kävin panettamassa talvirenkaat autoon,,, varmuuden vuoksi jos ensiviikolla ilmat muuttuu kymemmäksi,,, silloin on taas kauhee ruuhka huollossa,,, nyt oli kivasti melkein heti sai renkaat vaidettua,,,
Hei !
Linnut on erikoisia kyllä.
Tunnistavatko ne jotenkin ihmisen ?
Kun joku muu tulee pihaan tai puistoon
ne eivät reagoi mitenkään,
mutta kun minä ilmaannun
niitä pyrähtää joskus noin 50 lähettyville
ja ihan lähellekin
melkein jalkojen juureen.
Kyllä linnut tunnistaa kuka antaa ruokaa,
olen se ihan itse huomannu,
minä kun menen rantaan ensin linnut tulee kasomaan mutta sitten ne hoksaa ei tuolla ole mitään annetavaa ne kyllä heti lentää pois,
mulla kun ei ole mukana mitää mitä niille tarjaisin,,, muuten vaan joskus istuskelen rannalla,,
Olen päälle 70 v eikä elämänhalua enää ole. Olen jo nähnyt tarpeeksi, eikä enempää kiinnostusta olisi.
Odotan joka hetki armeliasta kuolemaa. En kuitenkaan aio tappaa itseäni.
Miksi sinä olet menettänyt elämänhalusi ?
Sama täällä , olen kyllä sinua huomattavasti vanhempi lähes yhdeksänkymmentä,
pakollisesti teen vielä omat asiani
vaikka voimille kaikki pueniki puuhastelu ottaa, mutta kun on pakko ja jotenkuten vielä selviydyn koitan itseelisesti vielä selvitä, äkki-kuolemaa ootan jokapäivä,,,, se olisi armahdus kauan eläneelle,
tulevaisuus kun on pelkää kitumista ja kuoleman tekemistä hitaasti ja kivuliaasti,
kysynki
onko vanhuksen elämä elämisen arvoista,
omalta kohdalta ei enään ole,,,,,,
mutta sinulle jaksamista kuitenki
ja muista meitä täällä on muitaki yhtä surkeita, mieli maassa mataa,
eiköhän me hittaastiki sinne hataan ehditä,
Kiitoksia.
Me monet surkeat kokonnumme täällä netissä, edes tätä kautta löydämme vertaistukea.
Oma elämäni on ollut varsin värikästä, ollut hyvää ja ollut myös tosi pahaa, eivätkä muistot katoa mielestä.
Kärsimys on myös kuluttanut nk. hermoja. Suunnittelen tekemisiäni tarkkaan, jotta asiat sujuisivat. Olen ikäänkuin oma hoitajani, pyrin toimimaan kuin sairaalassa ja vanhainkodissa toimittaisiin. Nykyään, jos kuitenkin joku asia menee vähänkin pieleen, ensireaktio on masennus ja epätoivo, kuin putoisin monttuun, menisi lattia alta ja saan täällä yksinäni raivarin ja alan lähes kirkua. Rukous ja enkelin apu sitten myös lohduttaa ja rauhoittaa.
Siunausta sinullekin.
Niimpä
minunki elämä pyörii nykyisin oman itteni ympärillä, heh,
työllistän itseni itselläni,
olen nykyisin täystyöllistetty, heh
surkeeta on olla vanhus ja heikko
kaikki muuttuu köpelöksiki,
tavarat tippuu käsistä, seki kiukuttaa,
olen myös huomannu monet vanhat asiat on multa unohtunu
jälkeläiset joskus sanoo etkö muista,
no en muista kaikkia vanhoja asioita, minkäs sille voi
kun ei muista niin ei muista,,
koitetaan sietää itseämme, meisssä itsessä on tarpeeksi tekimistä,,,,
Hei !
Ei tämä elämä enää ole minkään arvoista.
Olen valmis lähtemään vaikka heti.
Olen sen ajatellut valmiiksi.
Elämä ei ole oikeudenmukainen. "Me emme ole ansainneet
sen enempää hyvää kuin pahakaan. Se tulee mikä tulee"
on joku ajattelija sanonut.
Ja kaikki olisi vaan kestettävä.
Joskus elämä menee sellaiseksi, että henkiset voimavarat
eivät enää riitä kaiken kestämiseen. Kuulun siihen porukkaan.
Vaikka parhaansa on tehnyt, tie on ollut kivinen ja murheellinen.
Olen kuitenkin saanut kokea suurta onneakin, mutta kuolema
vei onnentuojani ja elämänhaluni.
Olen 75, mutta ei ole elämänhalu vielä mennyt.
Missä vaiheessa se tapahtuu? Onko jokin tapahtuma, joka alkaa nakertaa elämänhalua? Vai pikkuhiljaako vain hupenee? Kerroitte puolison menetyksestä, sekö se on, että muuten olisi kaikki vielä hyvin. Vai onko se vain ikä?
Olen itse miettinyt että ehkä silloin jos menee liikuntakyky. Tai tulee kipuja. Ehkä lapsen kuolema? Äiti aikanaan koki sen kun veli kuoli 30 vuotiaana. Oli hirveää nuorena tyttönä seurata sitä sivusta mutta hän toipui.
Olen menettänyt kolme rakasta mutta ja selvinnyt. Yhteensä niihin meni vuosikausia, mutta siinä surun sivussa elin kuitenkin tavallisesti, kävin konserteissa, hengellisissä tilaisuuksissa, tapasin ihmisiä ja aina siinä tuli jutelluksi vähän syvällisempiäkin. Liikuin aika paljon, lenkkeilin. Siinä parannuin taas lähes entiseksi, vaikka lähtevätkö haavat milloinkaan kokonaan, varsinkaan hylätyksi tuleminen. Pärjään kuitenkin hyvin ja joka aamu koen iloa uudesta päivästä, hiljaa kiitän. Luin tarinanne ja pysähdyin, mitä tässä onkaan odotettavissa. Suurin epätietoisuus tällä hetkellä on josko tulee sota, mutta sekin tunne on vielä ihan hallinnassa.
Olettaisin, elämän halun menettäminen on yksilöllistä, jotkut sen menettää jo nuorena jotkut ei kaikoskaan, jos uskoo mitä jotkut sata vuotiaat kertoo,
itsellä elämän halua alkoi hiipua noi 80+ kun kaikki liikuntapaikat suljetiin suomessa koronan takia, yleiskunto alkoi rapistua sen kokonaisen vuoden aika
eikä kunto ole enään korjautunu ,
mutta pakko vaan elää huono kuntoisenaki kun ei kuolekaan tämä loppuelämä on pelkkää kitumista sinnittelyä itsenä pakottamista vaikka voimat on kadonneet jonnekki,
hittaasti askel kerrallaan jotekuten vielä selviää näistä omista puuhistaan,,,
Ehkä elämänhalu menee kun terveys heikkenee ja voimat loppuu.
Se heikkeneminen voi tapahtua nopeasti tai hitaasti, tänään tai huomenna tai 10 v kuluttua.
Nuorena tulee vastoinkäymisiä ja elämänhalu voi mennä,
mutta vain väliaikaisesti. Iäkkäänä se on lopullista.
On rauhallinen lauantaiaamu, idän taivaalla jo ruskottaa, lämmin päivä taas tulossa, tuulta ennustettiin, mut ihan tyyntä vielä, elämänhalu vie kävelylle ulos raikkaaseen syksyyn.
Sinulla ihnaa kun ulos jaksat mennä, se oli minunki vaki harrastus vielä kymmenen vuotta sitten, nyt menisin jos jotenki jaksaisin ensin pukeutua ja uskaltaisin, nyt on kummallinen arkuuski iskenu ulosmenon suhteen,,,, huh,
se on heikon vanhuksen merkki,
nyky oikein nuoret lapseki on jotenki röyhkeitä vanhuksia kohtaan ne näyttää köpelölle hitaalle vanhukselle keskirorme aj uhkaavasti pyörii vanhuksen ympärillää,,,
huolestuttavaa, miksi nyky lapset saa noin huonon kasvatuksen, ei ennenvanhaan vahusten kipuun käyty
vanhukset oli lasten ystäväviä näin ainaki itse sata vuotta sitten olen kokenu vahkset oli ystäviä,,
Missä sellaista olet kokenut ? Ei ole tähän asti vielä sattunut
omalle kohdalle.
Taitaa parantumattomat sairaudet olla aika iso syy elämänhalun menettämiselle. Jos pää toimii ja fyysinen liikuntakyky kutakuinkin kohtuullinen niin se mahdollistaa vielä monenkin asian tekemisen ja harrastamisen.
muistan muinon jo lapsena kuuleeni keskusteluja vanhuksista,
jotesakki näin,,,
joillaaki säilyy jalat ne on vikkelät juoksee ja menee
mutta pää on dementoitunu,
ne on aina hukassa, niitä etsitään ja paimenetaan,
toisesta ryhmästä sanottiin :
niitten pää ja ajatus pysyy terävänä
mutta jalat ei enään kanna mihinkään,
onkohan enään tämmöstä jaottelu vanhusten yleiskunnon säilymisestä,
noita juttuja kuuli joskus meneisyydessä
lähes sata vuotta sitten
ihmisten keskusteleessa joskus aiheesta toistensa kanssa,
onkohan noissa oireissa mitään perää,,, ei varmaankaan nyky lääketiede jaottele vanhuksia noin, olettaisin,,,
Se on selvä.
Yleensä jompi kumpi romahtaa ensin.
Fyysinen kunto tai pää.
Harvemmin yhtä aikaa.
Parempi olisi jos nuppi toimisi kauemmin.
mä olen jättäny syd:n lääkeitä pois 2 erilaista
lääkäri varotteli että mulla voi verisuoni katketa päässä jos en käytä niitä sanoin ettei haitaa
sanoin myös ettei mua saa elvyttää ja pitää nukutta,
lääk,, sanoi ettei suomessa vielä ole eutanasia laki voimassa ettei voisi tehdä noin, huh, noooh ajattelen jos katkeaa niin vuoto on niin suuri että taatusti siihen jään, näin ainaki oletan itse..
Palasin koneen ääreen sienimetsästä suuren saalin kera. Tunsin siellä hiljaisuudessa vahvaa kiitollisuutta, ehkä siksi juuri mietin milloin tämä loppuu ja mistä syystä.
Löysin syitä joista osaa jo tiesinkin, kirjoitustenne joukosta. Kiitos heille jotka vastasivat kysymykseeni! Puolison kuolema, sairaudet, kivut ja liikuntaharrastuksen loppuminen koronan myötä... Konkreettisia syitä.
Aloittajan kirjoituksessa kolahti tämä lause niin että meinasi tulla itku, toisaalta säikähdin:
--- itsellä elämä on menettäny entisen uteliaan mielenkiintonsa ,
loppu on sinnittelemistä selviytymistä joten kuten arjessa
pivästä toiseen,
Olen utelias elämän suhteen, maailma on täynnä kiinostavia asioita, joita nyt ehtii kun työaikana ei edes joutanut tulla mieleen.
Siinä se on se elämän suola, Akin sanoja lainatakseni. Minua pitää uteliaisuus vireänä, liikkeessä osallistumassa, ihmisten joukossa.
Milloin se loppuu ja miksi?
Loppuvatko en juuri noihin luettelemiini, kirjoituksistanne poimimiini.
Vai onko vielä joku muu mikä innostuksen ja uteliaisuuden uuteen lopettaa?
Voiko innostuksen ja uteliaisuuden loppumisen välttää?
24.10.2026 klo 8.25
Hyvähän silloin vielä on, kun liikkeelle vielä pääsee ihmisten joukkoon.
Tuossa mielessä minullaki on säilyny uteliaisuus ja mielenkiinto nykyisee yhteiskuntaamme,
uutiset pitää katsoa erikanavlta montakertaa päivässä, vaikka ne yleisesti katsoen on samn toistoa, mutt mä vaan katson kun harvoi TV.stä tulee miitään mielenkkintosempaa katsottavaa,
lehdet pitää lukea lähinnä otsikot ja mielenkiintoiset otsikot luen koko uutisen,
myös suui on vielä mielenkiinto erilisten käsitöitten tekemisiin,
ym. tuon tyyppitä mielenkiinoa on vielä elämään,
mutta
kaikesta tuosta voisin jo luopua, koen itseni niin vanhaksi että olen valmis kuolemaan vaikka heti, ainostaan nyt hieman huolestuttaa, pitäisi ennen kuolemaa ehtiä tehdä testamentti,
muuten saataa jälkelisille ilmaantua erimielisyyksiä vaikka kaikki he ovat minulle täysin yhtä rakkaita,
jälkeläisillä kun on omat luonteensa kullaki,
tosi kyllästyny tänäänki olen ollu elämääni, vaikka tuossa on käsityö kokoajan teon alla, samalla nurkkasilmällä kuuntelen ja katselen tv: välliin kuuntelen radioa jos tv:ssä on pelkkää tylsyyttä vanhukselle tarjota,,,
mukavaa illan jatkoa
kirjoitelaan silti kuulumisia vaikka ei elämän halua enään olekaan ainakaa minulla ikä 88 v
onhan toisten jutut kuitenki suurta nautintoa nähdä että joku on vielä elossa näistä vaikeuksista huolimatta jopa elämän haluinen kuten yllä olev kirjoittajaki, anteeksi kun minulla ei ole enään elämän haluja,,,,
Pitää olla jotain hyvää odotettavissa, että elämänhalu säilyisi.
Ei ole mitään enää. Ei se riitä, että aurinko paistaa ja linnut laulaa.
Elämäniloni katosi viime toukokuun lopulla.
Säännöllinen, suunnitelmallinen syömiseni alkoi liukumaan iltapäivisin alkaviin "kosteiluihin" mutta huomasin sen vain syventävän ja kärjistävän lohduttomuuttani.
Olin vähentänyt viikottaisia rutiinejani mutta palasin niihin. Lauantai viikon ainoa huilipäivä.
Nyt uuden asunnon haku työllistää riittävästi.
Pidän näkyvissä muutamaa. kookasta valokuvaan yhteisiltä matkoiltamme.
Käyn vaihtelevin välein tuhkattujen yhden muistopaaden messinkikilvellä pitäen kättäni vaimoni kilven päällä kokien jonkinlaista yhteyttä. Todella!
Teen muutoksen hautaustestamenttiini. Tuhkani sirottelun asemesta haluan uurnahautauksen uurnalehtoon kuten vaimoni.
Tällä meiningillä minusta, 1975 kirkosta eronneesta "järkimiehestä", saattaa tulla vielä jonkin tason uskova. Uskollinen olen ollutkin.
Ei tarvitse olla kirkon kirjoissa. Puolisolla on oikeus samaan
hautaan.
Kiitollinen voi olla sillä moni nukkuu pois nuorena.
Moni olisi myös kiitollinen jos saisi itsekin nukkua pois.
Ei pitkä elämä aina onni ole.
Elämänhalu on hiipunut pois.
Paranisko elämän halu jos löytyis sattumalta ihan samanlainen kaveri tutuksi juttukaveriksi,
mä kaipaan ennenvanhaisia rehellisiä oikeita kavereita
jotka tiesi aina olevan kaveri niistä kaverisuhteita ei ikinä kukaan voinu rikkoa ne oli ja pysi,
olisko meidän elämän halu siksi kadonnu
kun olemme kokeneet liian paljon pettymyksiä,
ja ympäröivät ihmist on aina vaihtuneet
varsinki jos on joutunu työnpeässä paikkakuntaa muttamaan,
oliso niin että yhteiskunta on rikkonu kaikkien suomalaisten ihmissuhteet polittisilla päätöksillään,
suomen kansa on sirpaloitettu ympäri suomen ,
kiinteää omaa yhteiskuntaa harva on voinu säilyttää,
omalla kohdallani ainaki luuen tämän olevan syynä elämänhaluttomuuteen,
koska viimesetki puhekaverit ovat kuoleet
myös oma puolisoki jo useamman vuoden nukkunu ikuista untaan,
tielle on ilmestyny kauhee ikävä omia vanhempia
ja kaikkia kuolita veljiäni ym. elämäni tärkeitä ihmisiä jotka on jo kuolleet,
enään on jäljellä omat jälkeläiset
se kuitenkaan enään riitä korvaamaan niitä muita rakkaita elämääni paljon vaikuttaneita kuoleita ihmisiä,
omilla jälkeläisillä on oma elämä elettävänään
eikä heillä ole aikaa vanhuksilleen,
on vain puhelin yhteys päivittäin, kysellään viläkö henki pihisee
ja vielähän se pihisee, heh,, mutta yksin
omien pikku puuhastelujen paissa,
voimat on todella kadonneet menneisyyden syövereihin,
en ole enään ihminen,
olen avuton vanhus vaivoineen
ikävissään kärtynen itseleniki kaikesta
kun mikään ei tahdo enään sujua, ede oman itsensä kanssa,
vanhuksen elämä on vain vaikeuksia täynnä,,,
siinä syy elämän haluttomuuteen, kun ei pysty itse enään mihinkään normaali elämää viettämään,
vain kotinsa vankina omien harrastustensa parissa sentään vielä pärjää sohvalla istuskellessa
välliin nukahdellen ,,,,
ja maailman kauhu uutisia kuunellen ,
suuri suru kaverina kun piti nähdä vielä ennen kuolemaansa
näin hullu maailma ja yhteikuntamme sekasorto
älyttömine talousvaikeuksineen,,,,,
mikä hulluinta vielä sota uhkana jatkuvasti ton hullun naapurimaan taholta, eikö siellä ikinä terve järki saa valtaa ja ihmisyys palaisi kansalaisten keskuuteen sielläki, taitaa olla turha toive,
vain luoja tietää milloin tämä hulluus loppu tuhoutuu lopullisesti,,,
koitetaan silti jaksaa ja sietää tätä loppu elämää,
LUOJAAN TURVATEN,
siinä on sentään turvamme ja viimeinen lepomme joskus,,,
oi kuika kaipaankaan sitä alkeellista sotajan suomea, jolloin ei olu edes sähköjä kodeissa, ei autoja ei polkupyöriäkää, oli vain heveoset liikenteen harjotajia tavaran kuljettajina ym postin kuljettajina,
työtä riitti koko kansallle lapsetki pistttiin töihin, kukaan EI olu tarpeeton surkimus, ja vahuksistapidettiin hyvää huolta kuolemaan asti omassa kodissaan ja elämä jatkui silti samoin aamuisin naiset meni navettaa ja miehet lähti hevosten kanssa kukanenkin omaan suuntaansa toiset metsäätöihin toiset hoitamaan KIEVARIN tehtäväänsä, siis kuljettamaan poisti, ihmisiä tavaroita, eri paikkakunnalle,,,
sitä kaikkea ikävöin suuresti se ikä vä ei katoa ikinä mun sielustan silloin KUKKI OIKEA RAKKAUS ja KYLÄYHTEISÖ TOIMI kaikki joka ikinen ihminen oli TÄRKEÄ jopa VANHUKSET oli tärkeitä ihan oppuun asti,,,,,
se kaikki on kadonnu nyky maailmasta on vain kylmyyttä, sotia piittaamattomuutta koko yhteikunta on seksi turvaton
ja sota ukaa vieläki euroopaa
anteeksi kirj. vihreet,
"nuku jo nuku, väsy...laivat ovat kotisatamissaan paitsi jotka jäivät ulkomaan satamiin talvehtimaan tai kävi merellä pahasti...nuku, väsy vähäsen..."
(Pentti Saarikoski)
" nuku nuku nurmilintu ,
väsy väsy västä räkki ,
tee pellolle pesäsi
aijan viereen asuntosi "
" nuku nuku nurmilintu
väsy väsy västäräkki
tee pellolle pesäsi
aijan viereen asuntoi "
en muista mitä toi loru on kotoisin, siihen ilmeisesti liittyy jotain jatkoa,,,, en muista mitä,,,
Tuohan on ikivanha suomalainen kehtolaulu!
Löytyy youtubeltakin.
Nuku, nuku nurmilintu
Väsy, väsy västäräkki
Nuku nurmelle hyvälle
Kalliolle valtiaalle
Nuku, nuku nukkeroinen
Nuku nurmelle hyvälle
Maalle vaivu valkealle
Mesimarja mättähälle
Nuku, nuku nurmilintu
Väsy, väsy västäräkki
Väsy kun minä väsytän
Nuku kun minä nukutan
Säkeet kuuluvat vanhaan suomalaiseen kansanrunouteen ja ne on muistiin merkitty muun muassa Siuntiossa 1893. Laulussa vauva on ”nurmilintu” ja ”västäräkki” – pieni lintu, jolle toivotetaan pesää pellolle, kotia koivunoksalle ja lepoa luonnon keskelle.
Nuku, nuku nurmilintu:
https://youtu.be/hFCixLn9qRw?si=R7fEvmyA5hVpRk1L
Tähän on erilaisia sanoja, muistan mm. tällaista:
Nuku, nuku, nurmilintu,
väsy, väsy västäräkki...
Nuku, kun mie nukutan,
väsy, kun mie väsytän...
Nukuta, Jumala lasta,
väsytä Maariaista...
Kuro kisan silmät kiinni,
anna unta aamuun asti...!
Tuo "kisa" on ilmeisesti vanha sana, tarkoittaa ehkä vauvaa, pientä lasta.
Lauluun on pidempiäkin sanoituksia. Varmasti netistä löytyy.
Hassua, en koskaan ole noin pitkää lorua tuosta runosta koskaan kuulutkaan,
ainoastaa noi alku värryst joita tuossa ylempä on,,,,
kenekähän tekemä runo tai loitsu on
onkohan siitä mitään tietoa ?
Itsekki lauleskelin omille lapsilleni vauva-aikoin tuota lorua,
koskaan en tiennyt minkälainen se loru olisi ollut kokonaisuutena,
siitä on jo niin kauan aikaa lähes seitsemänkymmentä vuotta etten muista enään kuinka tuo loru kulki yleensä kaikissa sen ajan lapsiperheissä,
Luultavasti elämänhalun menetys kuuluu automaattisesti vanhuuteen,
kun elimistö pikkuhiljaa vääjäämättä rapistuu
samoin käy psyykkeelle,
se pikkuhiljaa huomaamatta menettää entisen uteliaan aktiivisuuden elämän tulevaisuuteen,
vanhus homaa todellisuuden tulevasta ,,,,
tulevaisuutta ei ole on vain vanhuus ja sairaudet elämän loppuviheessa !
Hei !
Niin juuri.
Mistä tässä innostuisi, kun tulevaisuutta ei ole kuin ehkä tunti ?
Kun on ollut jo kauan siinä iässä ja kunnossa, että ihmettelee,
että vielä elää.
ElämänHALU. Haluaako elää vai onko kiinnostus mennyt kaikkeen.
Voimat jos riittää niin halua on.
just siitä se onki kiinni,,,,,
mutt-ku voimat vaan katoaa ,,,
eipä paljoo oleta että olis vielä tulevaisuuttaki olemassa,
Voi kiitos, luin puheenvuorot tänne asti! Hyvin vertaistuellista. Minulla jotenkin tulee semmoinen mieleeni, että ennen kuolemaa meidän ihmisten täytyy pienentyä! Ihan kuin tämä vanhuusaika vain valmistelisi meitä tämän maapallon jättämiseen.
Niin se on,
-- olen tajunnu jo muutaman vuoden että nyt kuljen viimestä
elämän polkuani,
matka ei enään kovin pitkä voi olla sen kertoo oma fyysinen kehoni,
voimat ja väsymys ei näytä korjaantuvan,
tietenki taas menen verikokeisiin,
jos muutosta parempaan on tapahtunu hitusenkaa niin sitten toivo herää , ehkä saan vielä muutaman vuoden lisä aikaa,
jää nähtäväksi,,,,
nyt nukkumaan
hyvää yötä,,,
kirjoitelaan huomenna taas jos luoja suo,,,,
Hei ja hyvää huomenta,
vaikka taas onkin ilta !
Aloituksesi on hukkunut aloitustulvaan.
Minä kävin tänään lääkärissä,
valinnanvapauslääkärillä,
kun piti reseptejäkin päivittää
eikä terveyskeskukseen ole annaettu aikaa.
Olen jonossa.
Ei ollut helppo reissu,
kun oli rytmihäiriöt päällä
ja mahaa poltti ja ties mitä,
mutta muuten meni hyvin.
Lääkärillä on itselläkin jo ikää
ja on ymmärtäväinen iäkästä kohtaan
ja ottaa kokonaisvaltaisesti ihmisen huomioon.
Ei tunne olevansa liukuhihnalla.
Tuli hyvä mieli.
Kotiin tultuani lepäilin,
join kahvit ja kävin linnuille antamassa
talipallon murusia.
Kyllä kelpasivat.
Sekin ihahdutti.
Pieniä on ilot,
mutta pienilläkin iloilla voi olla suuri merkitys tässä iässä.
Miten on sujunut virkkaukset ?
Virkkus on taas seuraavana kohteena,
mutta nyt on valmistumassa kutomani toinenki säätystin, on vielä kutomatta noin 2 senttiä,
siis melkein valmis,
-- säärystimet on ihan kotonaki tosi mukavat pitää
kun jalkoja aina palelee,
myös paksut villa töppöset lisän,
mulla peseukone on tänään oikutellu,
vettä meni siinä vääräänpaikka
se alkoi hälyyttämään,
äsken kävin kumoamassa koko koneen melkein nurin, sieltä tuli paljon vettä nukkasihdistä,
annan se olla vielä huomiseen, ja huomenna kumoan se vielä kerran, että kaikki vesi varmasti valuu pois,
sitten käynnistän se uudeleen,
se on ennenki samanlailla temppuillu,
kotona olen ollu koko päivän, kerran on puhelin soinu,
kovin on ollu hiljaista, TV on ollu auki, ja välillä olen kuunellu musiikkia radiosta,
nukkumaan en mene kuin vasta noin puolenyön aikaan,
nykyisin valvon myöhään,
kirjoitellaan taas,,,,
Hei !
Säärystimet on varmasti tosi ihanantuntuiset sisälläkin.
Voin arvata, koska olen vilukissa.
Minulla on melko paksut legginsit aina jalassa,
nukunkin ne päällä.
Niitä on minulla monet, yöksi ja päiväksi.
Legginsejä tapaan ostaa Tokmannilta,
koska siellä on edullisia tarjouksia, alle kympinkin
ja legginsit kestävät iät ja ajat.
Eivät ne kuitenkaan yhtä paljon lämmitä kuin villaiset säärystimet.
Villasukat pitää tietenkin olla aina jaloissa.
Niistä parsin kantapäitä usein,
kun ne kuluvat ja muu sukka on ihan ehjä vielä.
Parsiikohan kukaan muu enää mitään ?
Onpa sinulla ollut homma pesukoneen kanssa.
Miten sinä jaksat sitä kallistaa ?
Hyvä kun mainitsit nukkasihdistä,
en ole muistanut pitkään aikaan sitä puhdistaa.
Huomenna pitäis ryhdistäytyä imuroimaan.
Kuinkahan usein ihmiset imuroivat ?
En itse imuroi tarpeeksi usein,
koska se on niin tylsää hommaa.
Tulipa arkisen tylsää tekstiä,
mutta ei ole tapahtunut mitään "juhlavaa" tai hauskaa.
Elämä on aika pitkäpiimäistä ....
päivätkin olevinaan piteni,
kun kellon viisareita siirrettiin.
Kuulumisiin taas !
Moi taas,,,
eilen illalla sain säärystimet lopullisesti valmiiksi,
pidä nykyisin niitä legginsien päällä kotonaki,
mull on ollu vanhat joskus kaupasta ostetut säärystimen ,
ne on vaan kovinkuluneet pesussa,
siksi aloin kutomaan villalangasta itse säärystimet ,
pesukonekki alkoi toimimaan, raskashan se tietenki on vanhuksen käänellä, jostain syystä mulla voimia vielä löytyy kun tarvitaan, heh,
.. olen hieman laiska, en juurikaan parsi enään töppösiä, kudon uusia , niitä on peussissa useampia valmiina kun entiset kuluu,
käsityö on hauskaa puuhaa, sitä vielä jaksaa
siivousta ja imurointia en enään juurikaan jaksa,
mull on toi lapsenlapsi joka silloin tällöin imuroi, meillä on yhteinen sääntö silloin imuroi kun ole kotoa pois asioilla,
josain syystä en pidä imurin hurinasta enkä muutekaan siivoustouhuista,
kiva oli lukea kuulumisia,
aivan kuin ei oliskaan yksin kotona kun täällä juttelee niitä näitä suurinpiirtein saman ikäisten kanssa,
kun muita ei enään ole,
vain jälkeläiset ja heillä on oma maailmansa
lähinnä he kyselee vain olenko vielä hengissä
onko kaikki hyvin,
vaikka kaikki ei hyvin olisikaan sanon että voin hyvin
kaikki on hyvin ja pärjään,
he ovat siitä hyvin tyytyväisiä, höh,
elämä on semmosta,
vanha sanontaki sanoo:
" yksin olet sä ihminen,
yksin keskellä kaiken,
yksin tänne sä syntyvä oot,
yksin kuoleva oot "
jokatapuksessa mukavaa loppupäivää
mehän voidaan hyvin
vaikka ei voitaiskaa,
ainaki hyvällä mielellä vietän tämänki päivän yksin
omien pienien puuhastelujeni kanssa,
kirjoitelaan taas kuulumisia,,,,
Hei !
Hienoa !
Nyt sinulla on mukava olla uudet lämpimät säärystimet jalassa !
Kyllä villaiset aina tekokuidun voittaa lämpimyydessä !
Minulla vetelee pesukone viimeisiä.
Pesen harvakseen pyykkiä,
että kone kestäisi loppuelämäni.
Koneita voi saada edullisestikin,
siihen päälle kuljetus, asennus ja vanhan koneen poisvienti
maksaa satasia.
Eipä pyykkiä paljon tule.
Meidän talossa ei ole pesutupaa,
se on suuri puute.
Minulla on pussukka,
minne laitan parsittavat sukat
ja parsin, kun sille päälle satun.
En raaski muuten ehjiä sukkia poiskaan heittää.
Minkälaisessa kunnossa sinä olet ollut ?
Minä en tiedä onko minulla joku viirus
vai mikä nyt on vaivannut kolmatta päivää.
Eilen torkuin melkein koko päivän.
On niin väsynyt olo,
etten jaksaisi ylhäällä olla.
Se ei johdu unenpuutteesta.
Vasta alkuillasta alan jotenkin vähän virota.
Lintuja vääntäydyn sentään ruokkimaan,
että tulee käytyä ulkonakin vähän ja liikuttua.
En tiedä onko siitä jotain erikoisempaa hyötyä,
että liikkuu ulkona ?
Liikkuuhan sitä sisälläkin
ja ilma on puhtaampaa sisällä kuin ulkona.
Pihan penkitkin on jossakin "noessa".
Jotain saastetta se on, jota ei sisällä ole.
Niin että onko se ilma niin raikasta ja puhdasta ulkona
kysyn vaan !
Olen nyt lueskellut päivisin pitkälläni kirjaa unettomuudesta
ja aina välillä torkahtelen ... hehhee...
Kirjassa on eri kirjoittajien kokemuksia nukkumisvaikeuksistaan.
Kirjoittajat ovat julkisuudesta tunnettuja kirjailijoita sun muita,
mutta joukossa ei ole "turhia julkkiksia".
Niitten jutut ei minua kiinnostaisi.
Naapurilta sain pinon loppukesällä ja syksyllä ilmestyneitä
Suomen Kuvalehtiä.
Niitten lyhyitä juttuja on mukava lukea,
kun ei jaksa kirjaa lukea
ja joskus ei pää oikein kestä ääntä.
Sen huomaa,
kun telkkari on jäänyt taustalle auki,
vaikkei sitä katsokaan enää.
Kun hoksaa sammuttaa sen
hiljaisuus tuntuu mukavalta,
vaikka toisaalta hiljaisuutta on liikaa
yksinäisen elämässä.
Tämmöistä on tämä vanhan hömelön elämä täällä.
Miten siellä menee ?
Tänään on unelias päivä en ole tehny mitään järkevää köllötelly silmät ummessa ja siinä sivussa radio on auki
vällillä tulee musiikkia ja välillä ne puhuu ihan mukavia, ,,, asiaaki,,,
ulkonaki kokopäivä pimeetä ja sateisen näköstä,
tänään laiskottelen oikeesti,,,
jakselaan,,,
Laiskotellaan, joskus ei muuta jaksa ja se on ihan ok.
Hei !
Mikä on ollut fiilis tänään ?
Onko sinulla tänään ollut yhtään virkeämpi päivä ?
Minulla ei.
Ei mitään rajaa kuinka paljon nukkuisin.
Viimeiset labrakokeet kesällä oli ok.
Pyysin niihin mm. verensokerin,
kun aloin epäillä onko minulla diabetes.
Eikö se väsytä ?
Lääkäri oli kuitenkin vetänyt yli sokerin,
EKG:n ja pari muutakin koetta.
Raudasta ei ole puute.
Vanhuusko se vaan näin paljon väsyttää
ja tekee voimattomaksi ?
Se on kyllä hiukan kausittaistakin.
Tällaiset jaksot on tylsiä,
kun ei mitään jaksa.
Nukun yölläkin,
vaikka päivällä saatan vetää
kolmetkin tunnin tirsat.
Onko kukaan muu näin väsynyt ?
Nuono päivä oli tänäänki,
olisi p i t ä n y käydä kaupassa
mutt voimat ei riittäny,
aamupäivä oli niin paha jaksamisen kannalta, että luulin jo että taitaa olla viimenen päiväni, mietin jo kaikenlaisia vaihtoehtoja, soitanko amplanssin,
soitin sitten nuorimalle jälkeläiselleni,
kerron tilanteen,
hän on kyllä perillä mun huonosta kunnosta, sopeutuu jo ajatukseen että jonain päivänä en olekaan enään elossa,
hän asuu yli sadan kilometrin päässä, joten ei voi tulla papuunkaan, ja ampulnssin olisin voinu soittaa itse,
siinä sitten nielin nitroja useamman kerran päivässä,
ne vielä auttaa joten kuten selviämään, mutta väsymys ei enään lähde, uupumus ja jaksamattomuus on jääny
näillä konsteilla koitan selvitä hautaan asti ,,,,
kirjoitellaan jos vielä olemme täällä,,,
Hei !
No voih !
Miten on, oletko ottanut lääkärin määräämät lääkkeet ?
Tiedätkö mitä,
minulla ei ole enää ketään läheistä kelle edes soittaa.
Jos ehdin ennen tuupertumistani (kuolememistani)
painan turvapuhelimen nappia,
että tulevat korjaamaan pois.
Tilanteeni on kamala,
se pelottaa minua,
mutta ei voi mitään.
En olisi etukäteen uskonut,
että vanhuuteni on tällainen.
Toivon sydämestäni sinulle olojesi kohenemista ❤️
Jos tuo huono olo johtuukin siitä, että lopetit ne sydänlääkkeet. On hankala tilanne, jos ne lääkkeet väsyttää, mutta toisaalta lääkkeen puuttuminen tuo heikon olotilan.
Hei !
Miten sinulla on mennyt tänään ?
Oletko selvinnyt ilman ambulanssin soittoa ?
Oletko kokeillut ottaa lääkkeitä taas ?
Kuulumisiiiiin !
Huomasin olin unohtanu nitroja syömättä siis vähemmän kuin tavallisesti,
joten päätin palata suurempiin annoksiin ja kunto huomattavasti koheni jopa syd:n raju tykytys rauhottui,
en 2 muuta lääkettä niitä EN aijo enään syödä, olen ollu jo niitä vailla kuukauden ja pärjään paljon paremmin kuin jos niitä söisin,
siis vain kolmea eri nitroja olen lisäänny enkä taatusti aijo niitä vähentää enään,
tietenkään mun fyysiset voimat ei enään korjaudu mutta pärjään kuitenki ainaki tänä päivänä paremmin kuin eilen, elen meinasin kuolla,
mun isältä oli aikoinaan lääkäri vähentäny syd. lääkeitä hän kuoli noin viikon kuluttua siitä
joten NITROT on parmpia lääkeitä kuin nyky lääkärit arvaakaan,,,,
mä kuolen sitten aikoinaan ku ja jos nitrojen vaikutus loppuu,
kun vaan en unohtaisi niitä ottaa kun yksin olen
tietenki olen jo niin vanha että kuolemaki olis jo luonnollista, mutta kiusallakaan en kuole jos nitrot pitää minut vielä hengissä ,
hyvää yötä,
huomenna on varmaan parempi päivä,,
Hei !
Kiva kuulla, että olet vironnut henkiin taas ❤️
Jokainen päivä on arvoitus ja se tuleeko seuraavaa enää.
Väsymykseni on ylenpalttista, nukkuisin vaan,
mutta toisaalta nukkuminen on niin mukavaa,
että voisin hyvin jatkaa siitä ikuisuuteen.
Kaikki on nähty ja koettu jo, mikä kokemisen arvoista on ollut.
Sinnitellään nyt sitten vielä !
Vaikka en oikeastaan enää sinnittele.
Luin tänään yhdestä kuolemanilmoituksesta lauseen:
"Tapahtukoon sinun tahtosi"
ja ajattelinkin heittää kaiken "herran hanskaan".
Ei mun päiväni paremmaksi muuttunu,
yhtä väsyny
kyllä luolema olisi helpotus, mutta sitähän ei meille suoda,
kidutettaan viimesen päälle, muka ollaan meistä huolissaan, kuinka se huolenpito ilmenee, kun ei mitenkää, pekää kidutusta jopa vaikeutetaan lääkeen saania niin nyt kuoleman sairaan vanhuksen pitää joka ikinen kuukausi uusia resetiksi,enne ne määrättiin 2 vuodeksi kerrallaan ei tarvinnu pelätä että unohtuu uusimatta,
yhteiskuntamme on tullu SDISTINEN PIIRRE meihin vanhuksiin suhteen,
kai ne nauttii meidän kärsimyksistä
tämän taas tostesin kun kävin apteeksissa hakemassa joitaki lääkeitä ja jatin ne ei muka voinu vielä anaa kun vasta viiden päivän päästä kun silloin on kuukausi menny sen lääkeen edellisestä myynnistä,
tekis mieli tehdä valitus VLVIRAAN kohtelusta ja kiduttamisesta, turhasta juoksemisesta apteeksissa vähän väliä,
näin huono päivä oli tänään,
kuolis edes pois, ei tarvis enään kitua,
ja se vielä naurataa kun räsänen mainostaa ettei suomessa ketään kiduteta , taatusti kidutetaan jopa pyykkisesti kuten tämä että ysikympisen pitää joka kuukausi uusia lääkeet, jtka kymmenen vuodet määrätti 2vuodeksi kerrallaan,,
yhteiskuntamme on tullu hulluksi, ei vain me vanhukset, heh heh , mä olen ihnan loppu
Työikäiset terveet lääkärit ei tajua mitään vanhuksien
kärsimyksistä, ennenkuin he ovat itse vanhoja.
Eikä tajua kukaan muukaan nuorempi ihminen.
"en 2 muuta lääkettä niitä EN aijo enään syödä, olen ollu jo niitä vailla kuukauden ja pärjään paljon paremmin kuin jos niitä söisin,"
mun äitikin lopetti 2004, 90v Verenkierto Lääkkeen, en tiedä mitä se oli , oli syönyt 10 v kun oli hetkellisä huimauksia ja kaatusi ja vietiin ampulansilla usei sairalaankin , joku hänet nähnyt tilasi lanssin.
Lopetti, oli oikein hyvä olo, mutta 4 kk kuluttua aivoinfarkti , oli kyllä hyvä elämä ja helppo lähtö. Osasi vielä painaa rannehälytintä.
Olen torkahtanut kolme kertaa tunniksi tänään päivällä ja
taidan nyt mennä nukkumaan, kun väsyttää niin paljon.
Levät pitää.
PVÄ KERRALALAN...
Voimia sinulle ♥️
Nukuttaako ketään kokoa ajan päivälläkin ? Kai tämä on lopun alkua,
kun ei jaksaisi olla ylhäällä kuin hetken kerrallaaa ja nukkuu öisinkin
seitsemisen tuntia.
Ei nukuta mutta väsyttää kauheesti, voimat on täysin hukssa,
huomsin aamulla ette jalkojen liikuttelu sängyssäki herätseeä oli omituisen raskaat ei menannu jaksaa nostaa jalkoja ollenkaan enntä pääsis ylös,
aivan hirvetä on tämä loppuaika, kuolema saisi armahtaa jo , aivan hirveetä kitua vuositolulla huonossakunoossa,
kun pakollisia tekemisiäki olisi mutta kuinka teet kun ei jaksa,
olen tosi vihanen nyky teveyden hoidolle kyllä vanhusten vaikeudet pitäisi otta paremmin huomioon, ja antaa EDES JOTAIN HELOPTTAVAA LÄÄKITYSTÄ että jaksaa odottaa sitä kuolemaa edes jotenki,
Hei !
Itseasiassa minuakaan ei varsinaisesti nukuta.
Se on jotain kamalan raskasta väsymystä,
joka ei nukkumalla lähde.
Johan se olisi lähtenyt
jos unenpuutteesta olisi kysymys,
koska nukun tai menen ihan kuin jonkunlaiseen tajuttomuuteen
monta kertaa päivässä.
Se on jotain äärimmäistä uupumusta,
fyysistä ja psyykkistä.
Tuntuu, että kaikki voimat on loppu.
Sitä on ollut pitkään.
Välillä se hiukan helpottaa
ja silloin ajattelen toivorikkaasti,
että kyllä kai tämä tästä vielä vähän paremmaksi voi muuttua
vähäksi aikaa
mitä nyt elämää on jäljellä,
mutta tuntuu menevän vain pahemmaksi.
En ihmettele toisaalta,
kyllä kai minulla hiekka tiimalasissa on valunut loppuun.
Tämä päivä on ollut mielialoiltaan surkea ja surullinen,
kun on Vainajien muistopäivä,
niin kuin heitä ei muistaisi joka ikinen päivä muutenkin.
Jokainen päivä on vainajien muistelupäivä.
Vanhuksien vaivoihin ja oireisiin ei tunnuta suhtautuvan vakavasti,
niihin ei syvennytä, päätellään vaan,
että kaikki johtuu iästä,
ja osittain ainakin johtuukin, se on selvä.
mutta toisaalta en oikein usko,
että lääkäreiltä mitään apua löytyisikään,
kun keho on vanha ja eikä toimi niinkuin nuorempana.
Sydän streikkailee heikkouttaan niinkuin kehokin.
Minkäs sille mahtaa kukaan ?
Kipulääkkeellä saa oireitaan hiukan turrutettua,
mutta eivät ne toimintakuntoiseksi tee.
Ne vain puuduttavat,
ettei tuntisi oireitaan,
evätkätkä nekään edes kipuihin auta kuin vähän
ja kipulääke alkaa minulla pompottaa sydäntä pahemmin
ja nostaa verenpainetta,
mistä tulee lisää huonoa oloa.
Otankin kipulääkettä vain aniharvoin ja vähän.
Voi kun vielä joskus jotain huumoria löytäisi jostain
elämää keventämään,
mutta ei tule muuta mieleen kuin
Juice Leskisen laulu "ei elämästä selviä hengissä"
eikä se edusta huumoria....
se on elämän realismia.
Oisko parempi laulu tuo
"Väliaikaista kaikki on vain",
elämä riemuineen murheineen,
se on vain väliaikainen ....
Nukkumisaika taas lähestyy.
Olen tänään herännyt jo neljä kertaa,
aamulla ja päivän mittaan kolme kertaa.
Yhtä aamua ja iltaa koko päivä ... hehehee....
Kuulumisiin etäystäväni !
Mistähän se johtuu, että jalat tuntuvat joskus niin raskailta ?
Ihan kuin sementtipainot jaloissa kävelisi ?
Päivällä ei väsytä, mutta jos nukun liian vähän yöaikana saan ja haluan puolentunnit torkut helpolla päivällä, vaikka 3-4 kertaa.
Hei,,
olen ollu kauheen uupunu tai ehkä olen vieläki,
mutta olen huomannu mun kuntoni on aikai väliaikasesti alkanu kohentumaan kun syön kauheet määrät kananmunia,
niistä saa voimaa että joten kuten vielä jaksaa ittensä ympärillä omia tarpeitaan hoitaa,
luoja meitä vanhuksia auttakoon
että jaksetaan tämä elämän loppuvaihe joteki hautaan asti omatoimisena taivaltaa,,,,
mä ainaki yritän itse,,,,
vaikka monesti tulee jo mieleen jos hakeutuisi palvelukotiin jo
jossa pidettäisiin täysin hyvää huolta minusta ihan jo kaikessa,,,
taitaa jääjä haaveeksi,
jospa luoja armahtaisi ja saisi kuolla omaan sänkyyn,,,, kotona nukkuessa,,,,
sinulle kaikkea hyvää ja koitetaan jaksaa vaikka luojille ottaaki
luoja meitä auttakoon ,,,,,
Jos olen hengissä niin elämänhalua voi hiukan palata ensi keväänä
kun rasistinen riistäjähallitus lentää lepikkoon.
Vainajien muistopäivä on minulle raskas.
Kun menetin elämäni tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen
elämästäni tuli tyhjä.
Saattaa kuvitella, että hautajaispäivä on pahin ja olettaa,
että hautajaisten jälkeen alkaa toipua, mutta ei aavistakaan
millaista loppuelämä tulee olemaan sen jälkeen,
kun läheisen menetystä seuraa loputon suru, poissaolo, tyhjyys,
jossa kokee itsensä merkityksettömiksi, lohduttomaksi,
ahdistuneeksi ja masentuneeksi surusta.
Niillä on paremmin, joilla on muita tukena, yksin on vaikea
selvityä.
En ole saanut apua mistään tukipalveluista,
keskustelut heidän kanssaan ovat olleet liian pinnallisia.
Toivon, että pääsen itsekin pois. Kuolin jo tavallaan samana
päivänä, kun ainoa ja rakas läheiseni.
Mistä siihen saa vanha voimia päästäkseen eteenpäin, kun on jäänyt ihan yksin ?
Joku on ohjeistanut "terästäymään" tajuamatta, että vaatimus on kohtuuton, koska suru ei ole järjellä pois "hoidettavissa".
Ajattelen näin, kun jäin leskeksi, että minulla oli onni elää rakkaani kanssa vuosikymmenet.
Kaikille ei sitä onnea suoda.
Vein kynttilän muistolehtoon ja kiitin mielessäni miestäni yhteisistä vuosista.
Muistolehtoon tuli iäkäs mies kynttilää tuomaan.
Hän sanoi, että vaimo täällä lepää.
Että oli raskaat viimeiset vuodet, kun vaimo sairastui alzheimer- tautiin.
Vaimo muuttui täysin luonteeltaan.
Hänestä tuli äärettömän aggressiivinen.
Vaikea hoidettava.
Ei auttanut muu kuin palvelukoti.
On harvinaista että mies näin puhuu avoimesti.
Hänellä oli tarve avautua vieraalle henkilölle.
Elän arkea ihan tavallisesti. Käyn ulkona päivittäin. Kun vielä jaksan ja viitsin pukea.
Kun ulos lähtee, se auttaa mielialaan.
Ei tarvitse tehdä pitkää kävelylenkkiä.
Voikaa kaikki hyvin.
Minulla kun ei ollut sitä onnea elää pitkää elämää
rakkaani kanssa eikä puolisollani.
Hän menehtyi ihhimillisesti katsoen liian aikaisin.
Se, että hän menetti elämänsä aiheuttaa pahimman suruntuskan.
Mieheni kuoli 68 vuotiaana.
Olinme yhdessä 20 vuotta josta avioliitossa 9 vuotta.
Onko tämä aika nyt sitten lyhyt vai pitkä.
Sen arvioi jokainen itse.
Muistisairaus voi aiheuttaa käyttäytymismuutoksia, joille ihminen
ei voi mitään.
Ei voi todellakaan mitään. Mutta puoliso ei jaksa hoitaa häntä.
Tuntee huonoa omaatuntoa kun pitää laittaa palvelutaloon.
Siellä annetaan rauhoittavia, kun on hoitajia kohtaan myös aggressiivinen.
On surullista, että muistisairas yritetään lamaannuttaa lääkkeillä.
Muistisairaan aggressiivisuus johtuu usein siitä, että hän kokee turvattomuutta, kipua tai vierauden tunnetta tilanteessa,
jota hän ei pysty ymmärtämään.
Rauhallinen puhuminen muistisairaan kanssa auttaa häntä.
Muistisairas voi olla hädissään, kun ei tule kuulluksi eikä ymmärretyksi.
Ei heitä lamaannuteta lääkkeillä.
Heille voidaan antaa rauhoittavaa täysin syystä.
Heidän sairautensa on niin vaikea, että ilman lääkitystä ei tule mitään.
Omahoitaja varmasti on vierellä kun ehtii, mutta kun on muitakin potilaita, aika on rajallinen.
Omaisten rooli on tärkeä. On kuitenkin niinkin, että sairas ei enää välttämättä tunnista läheisiään.
Palvelukodissa yritetään tehdä paras mahdollinen mutta aina sekään ei riitä.
Rauhoittavat on lamaannuttavia. Eräs hoitaja sai vanhuksen
raiteilleen, kun otti asiakseen jutella vanhuksen kanssa.
Vanhuksella oli henkinen hätätila, joka lievittyi, kun hän sai
puhua yleensä ja siitä mitä häntä ahdistaa. Muistisairastakin voi ymmärtää, kun rauhassa keskittyy hänen kanssaan puhumaan.
Kaikille ihmisille on tärkeää tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.
Riippuu tietysti muistisairauden asteesta mitä on tehtävissä.
Aikaa pitäisi saada hoitajille olla enemmän vanhuksen kanssa, ihan vain jutella tai olla.
Jos aina aloitetaan vanhudesta puhumalla vain siitmikä on honeosti, voitko huonosti, masentaako, onko elämällä tarkoitustaja pläää, plää ja samaa rata ja tarinaa...
Elämässä pn muutakin, on uusia aamuja ja elämänilo voi löytyä vaikka onnistuneista unista ja maukkasta aamupuurosta, jonka sai itselleen keitettyä.
Kaikissa päivissä on myös myönteistä ja sanotaan, että joiseen päivään sisältyy ainakin viisi muistamisen arvoista, iloista asiaa.
Keitie sen puuron, sain puettua vaatteet yklesi, pääsit liikkumaan, näit ikkunastam kuinka aamu oli jo valjennut, luit lehdestä uutisia, hyviäkin, ja katsoit palstalle,,,,
Mitä näit ensimmäiseksi?
No tätä helvetin valitusta ja aloituksia jotka huusivat, että vanhuusmon niin hedlvetin vaikeaa ja hankalaa, kun ei jaksa, kun ei muista, kun ei nuku ja plää plää tässäkin.
Miksi luet ja vastaa noihin valituksiin.
Tunnetko saavasi veratistuke, kun itse valitat ja luet kuinka muutkin valittavat.
Vaihda kanavaa ja tyyliä
Tee aloitus jossa vahus nauttii elämästä ja etsii, vaikka kor´tinsa vankina olisi, siitäkin sen hyvän mitä se tarjoaa!
Olen vanhus,
En valita, vaikka aihettakin olisi.
Asun yksin. Hoidan asiani ja liikun, liikun ja taas liikun.
En jää nojatuliin tai sohvalle loikomaan koko päioväksi ja valittamaan, kun en jaksa.
Minä menen, v aikka joskus tuntuu että ei jaksa.
Kun tulen taas huoneeseen josta poistuin, huomaan, että minulla on kaikki hyvin
Jaksoin taas mednnä kauppaan, ja mennä pihalle, vaikka rekisin kuinka pienen lenkin, olen vireä ja virkistynyt, kun en istunut ja murehtinut kuinka huono minä olen.
En ole huono missään, kun teen kaiken mihin kykenen ja mitä osaan. Teen kaiken omalla parhaalla tavallani. Enmepää ei vadi olla tässä ja nyt hyvässä mielenvireessä ja pirteänä, vaikka on yö, ja olen valvonut.
En lue valitusvirsiä. En lukenut kuin alun ja näin , että vali, vali porukka on taas asialla,
Se masentaa, jos ei ole valmiiksi masentunut
Tee siis seuraavaksi aloitus, jossa vanhus nauttii elämänsä viimeisitä vuosista ja tekee asen mihin pystyy, valittamatta ja jakamatta sitä omaa masennustaan koko 80+ palstalle.
Kiitos ja moi!
Hyvä että joku huomauttaa palstan aloituksista.
Kuinka voit?
Onko vanhuus... ka valitus alkaa!
"Asun yksin. Hoidan asiani ja liikun, liikun ja taas liikun."
No se on helkkarin hyvä, että pääset liikkumaan.
Voi olla, että sinullekin koittaahuonommat ajat !!!!!!!!!!
... ja ylimielisyytesi karisee !
00088 No, älä tunne tänne pilaamaan ilmaa !
Täällä on jo ketju siihen kun vanhukset tekevät ja jaksavat vaikka mitä.
Uskomattomia suorituksia lähes 90 vuotiailta.
00088 oletko vähä-älyinen
vai muuten pösilö,
ei kaikki ole noin hyvä kuntosia fyysisesti kuin sinä
mutta
he voivat olla psyykkisesti paljon terveempiä kuin sinä,
sinulla tuo omakehu haisee
raukka
luulet että kaikkien pitää pystyä samaan kuin sinä heh,
mihin mennään nauramaan ,,, heh heh ,
näitä näsäviisaita riittää joka paltalle,
tyhmä ei koskaan huomaa omaa tyhmyyttään
antaa hänen lässyttää tyhmyyksiään julki
nersisti luonne ei koskaan huomaa itsessään mitään vikaa vain muissa, heh,
juuu
tosiaan tuosta 00088 komentista tuli narsisi luonne mieleen,
omakehu haisee palstan ulkopuolellekki,
ei tajua vanhusten kunto vaihtelee rajusti, toiset pysyy hyvä kuntosena pitempää toiset kuolee jo huomattavasti nuorempina,
luulisin perintötekijöilläki on jonkinlainen osuus elinijän pituuteen,
joten
on suurta tyhmyyttä kuoleman sairaille tulla keromaan elämän halustaa ja kannustaa loppuneläneelle elänän halua huh,
osottaa täyisn ymmärtämättömyyttä
kaikenlainen myötäeläminen puuttuu myös synpaatiset tunteet on ilmeisesti hänelle täysin vieraita,
Joillain on varaa kehua, kaikilla ei ole ja sekös harmittaa.
Pitäkää kunnosta huoli, ninn saatte kiittää edes itseänne. ( Eivät jaksa, sanoo tuo toinen tuossa vieressä! kirjoita sekin.)
Parempia päiviä, Teille kateelisille !
Hyvä kun joku heratteelee puhumaan edes kateellisena muutakin kuin Purraa ja politiikkaa.
Kaikkiko Te äänestätte persuja?
Anna ääneni kykeneville, en politiikan huutokauppamiehille!
Kenen luulet sinua itserakasta pöljää kadehtivan ?
"Joillain on varaa kehua, kaikilla ei ole ja sekös harmittaa."
Sinulla on ajatusvirhe käpyaivoissasi.
Ei sinulla ole varaa kehua itseäsi, sinun on pakko yrittää kehumalla
nostaa itseäsi muitten yläpuolelle.
Nääs - hyvää ei tarvitse kehua. Se puhuu itse puolestaan.
Halu elää on syvällä, ei se poistu noin vain.
Hei !
Miten on mennyt tämä päivä ?
Itse olen torkkunut puolet päivästä,
kun yöllä kipuili lonkan nivelrikko.
En saanut nukutuksi.
Mukava vähän aurinkoinenkin päivä muuten.
Jos ei ole vaativa ....
Tässä taistellaan elämän ja kuoleman rajamailla,
epätoivo tahtoo vallata mielen jo usein,
kuinka selviydyn jos ja kun ei itse enään jaksa ollenkaan
mitään,
olen heikko kuin haavanlehti avutton,
se tila ei ole näillä näkymin enään kaukana,
tunnen avuttomuutta oman heikkon vointini takia
olen täysin ymmälläni
mistä saan oikeasti avun
joka ottaa vastuun elämäni loppuvaiheesta,
usein käy mielessä jokin palvelu talo.
Hei !
Samanlaiset on ongelmat ja mietteet täällä.
Jos sinulla on läheisiä puhu heidän kanssaan asiat selviksi,
että he tarttuisivat asiaan.
Hoitaisivat sinut vaikkapa palvelutaloon,
kun et pärjää enää yksin ja olet itse henkisesti valmis
sinne menemään.
Päätös on sinun.
Sinulla tuntuu jo nyt olevan ongelmia selviytyä yksin.
Hommatkaa nyt edes kotihoidon käyntejä sinulle !
Sekin on pieni turva.
Tiedätkö miten se järjestyy ?
Läheisten pitäisi itsekin tajuta kysyä sinulta mitä haluaisit.
Minulla ei ole ketään, joka minut edes hautaan saattaisi.
Olen ollut monesti henkisessä hädässä miten minulle käy,
kun en enää pärjää kotona.
Toivon, että kuolen äkillisesti milloin vain ennen sitä,
etten joutuisikaan laitokseen enkä sairaalaan pitkiksi ajoiksi.
Onneksi minulle äskettäin ilmaantui apua
ja asia on vireillä erään tutun kanssa.
Hän on nähnyt yksinäisyyteni ja hätäni.
Teemme hänen kanssaan edunvalvonta-asiakirjan.
Niin kauan, kun selviän yksin ja nuppi pelaa päätän itse asioistani,
mutta jos joudun sairaalaan,
hän valvoo etujani siellä, jos en itse enää tajua hoidostani.
Jos joudun laitokseen kiellän laittamasta itseäni
espereihin ja attendoihin,
menen vain kunnalliseen laitokseen.
Niitäkin on vielä.
Jos en pääse kuolen mieluummin kituen kotiin.
Teen vaikka syömälakon.
Eiköhän se edistä lähtöäni ?
On kauheaa yksin pohtia mitä tulee tapahtumaan,
kun ei ole ketään ottamassa vastuuta jos vaikka muistikin romahtaa.
Niin voi käydä.
Silloinhan ei kykene mitään tekemään itsensä eteen.
Asiat on laitettava kuntoon sitä ennen.
Sinun on tehtävä aloite läheistesi kanssa,
että pääset epävarmuudesta ja huolestasi.
Ole nyt rohkea ja ota asiat puheeksi läheistesi kanssa !
Sinulla on onnea jos sinulla on vielä joku, johon tukeutua.
Minulla on ollut kaksi tuttavaa, joitten muisti meni huonoksi aika nopeasti. Lapset eivät usein käyneet eivätkä tienneet mitään
näiden ihmisten arjesta ja kuinka huonosti he selviytyivät.
Tuttavani olivat yrittäneet saada lapsiaan ymmärtämään,
että tarvitsisivat apua,
mutta eihän heille mennyt läpi,
kun vain käväisivät silloin tällöin.
He eivät todellisuudesta,
arkipäivän ongelmista tajunneet mitään.
Lapsia on monenlaisia....
Toiset ovat herkkiä tajuamaan tilanteita
ja toiset eivät.
Taas tuli liian pitkä juttu,
toivottavasti se kuitenkin rohkaisi sinua tarttumaan asioihin !
Kuulumisiin !
Todellisuudessa jälkeläiset ei tajua
vanhuden aiheuttamasta avuttomuudesta mitään,
he elää vielä tervettä elämää ja kuvittelevat kun sanoovat
sinä pärjäät aina olet pärjänny,
olet reipas ym tyhmää,
kohdallani on niin että mun pitää itse soittaa kotipalveluun
ja vanhusneuvontaan,
uskon kyllä sieltä tullaan kartottamaan mun avun tarpeet,
en oikein kehtaa v i e l ä soittaa sinne höh,
vaikka varmaan piäisi,
en ymmärrä itseäni yhtään
mistä tämä minun " häpä, kehtaamattomuus johtuu "
tuntuu vaan että mun on pärjättävä omillani,,,,,
luulempa
mulle käy samoin kuin veljelleni,
hän oli mua kolme vuotta vanhempi siis olimme yli kahdeksankymppisiä kumpiki,
hänki sinnitteli viimeseen asti itse,
pidimme päivittäin puh yhteyttä ,
hän kertoi minulle honosta kunnostaan syömisvaikeuksistaan
tietenki minä koitin häntä kannustaa hakemaan apua,
meillä oli välimatkaa lähes tuhat kilometriä välissä ,
ja mun kunto ei jaksanu enään niinpitkää matkaa matkustaa,
mutta
sitten tuli päivä
hän soitti ampulanssin,
ampulanssi vei sairaalaan
hän kuoli noin reilun viikon sisällä sinne sairaalaan,
olimme sinnekki jokapäivä puh yhteys ihankuolinpäivään asti, silloin vastasiki jo hoitaja kertoi mitä oli tapahtunu,
hän itse kyllä jo tiesi kuolevansa,
jotenki luulen tai kuvittelen mulle käy smoin,,,,
Olisiko naapurisi avulias, ja tulisi auttamaan ?
Vaikka ei pystyisi lähtemään kotoa minnekään, kannattaa hankkia vaikka soutulaite, kuntopyörä tai jokin muu kuntoiluväline sinne kotiin ja näin pysyy kohtalaisesda kunnossa ja keho saa hieman liikunta, se estää alaraajan tukoksiakin ja on ihan mukava harrastus vaikka telkkaria katsoessa.
Jossain iässä voi tulla vaihe, ettei itse saa aikaiseksi mitään
eikä osaakaan. Ei tiedä minne ottaa yhteyttä. Ei tiedä mistä
apua saisi. Se on sosiaalitoimisto, mistä neuvoja ja apua
saa. Sen kautta järjestyy mm. kotihoito.
Sen maksu määräytyy tulojen ja käyntikertojen mukaan.
No meillä 96-vuotias vanhus joka asuu yksin vanhassa ok-talossa. Ajokortti vietiin omaisten ilmoituksen/ huolen perusteella mutta sitkeänä kulki eri lääkäreissä kunnes ajokokeen annettuaan sai kortin takaisin. Ajoi vielä kesällä lähes kuudensadan kilometrin reissuja.
Menee lääkäriin mutta ei toteuta hoito-ohjeita saatikka käytä lääkkeitä joita ei itse katso tarpeelliseksi ohi lääkäreiden ohjeen. Ei ota vastaan esim turvaranneketta. Yksin asuu pienellä paikkakunnalla ja omaiset huolissaan jos ei saada puhelimella yhteyttä.
Mutta kun ihmisellä on itsemääräämisoikeus kunnes todistetaan että ei kykene itsestään huolehtimaan. Tällaisiakin elämässä kiinnipysyviä tervaskantoja on.
Omaiset teki sitten virhearvion, outoa.
Näin toimit vanhus kotona, kun et enää pärjää
Tai jokin omainen tai ystävä voi auttaa yhteydenotossa.
Julkinen kotihoito perustuu lakisääteiseen palvelutarpeen arviointiin.
Kun otat yhteyttä oman alueesi hyvinvointipalveluun, palveluohjaaja tulee tekemään kotikäynnin, jossa arvioidaan vanhuksen toimintakyky ja määritetään tarvittavan avun määrä.
Ai ajokortin suhteenko? Seurustelukumppani teki ja kukaan omaisista ei kyllä lähde kyytiin, ei ole lähtenyt vuosiin. Mutta näillä mennään. Toivottavasti ei vahingoita itseään ja varsinkaan ei muita.
No niinpä mutta pointti onkin se jos vanhus kieltäytyy ehdottomasti vastaanottamaan minkäänlaista palvelua kun omasta mielestään ei tarvitse. Hänellä on itsemääräämisoikeus aika pitkälle. Vänhällä ei voi auttaa.
Voihan silti olla hänelle ystävällinen ja antaa vaikutelma että tarvittaessa saa apuaki,
No arvaas onko hänen neljä tytärtään, palveluntarpeen arvioijat ja muutama muu lähipiiristään yrittänyt vaikka millä kielillä :).
Ongelmallinen asia. iäkäs ihminen voi myös kuvitella tulevansa
toimeen omin avuin, kun ei huomaa, että muut ovat hoitaneet
hänen asiansa jo kauan.
Olin erään läheisen kanssa geriatrilla muistisairauden asteen
toteamiseksi.
Olin avustanut häntä hänen ruokaostoksissan vuosia,
hoitanut laskut maksuun ym. kun hän ei itse enää kyennyt.
Hän oli riippuvainen minun avustani lähes kaikessa
jo voimiensakin hiipumisen takia.
Kun geriatri kysyi häneltä onko hän vielä omatoiminen
hän vastasi "kirkkain silmin":"Juu, kaikkia asiani mitä itse hoidan !"
Totta.
Tämä meidän tapaus on kyllä hoitanut itse asiansa, ekaa kertaa tänä kesänä pyysi pankki-asioiden yksinkertaistamiseen apua.
Toiki erikoinen oman tiensä kulkija on ollut aina. Myös auktoriteettivastainen.
Nyt on suostunut neuvottelemaan turvarannekkeesta mutta luulenpa että kun hän kuulee hinnan mitä se maksaa erittäin nuukans boi asia tyssätä siihen.
Mutta niin kauan kun häntä ei ole asetettu ns holhoukseen hän saa elää sellaista elämää kuin haluaa. Omaisilla toki huoli jos eivät saa puhelimitse yhteyttä. Ja muutoinkin pärjäämisestä.
Vaikea tilanne.
Turvaranneke maksaa minun mielestäni liikaa,
mutta kun se ainoa turvani en voi siitä luopuakaan.
Se on kuitenkin molemminpuolinen apu,
se hyödyttää "terveyspalvelijoitakin",
se voisi olla edullisempi.
Pieneläkeläiselle reilu 70 euroa kuukaudessa
on noin 1,5 viikon ruokarahat.
Olikohan se tämän vuoden vai viime vuoden alusta
kun tuloraja muutettiin,
rannekkeen hinta nousi minulle lähes tuplaksi.
Sain sen ennen sosiaalisin perustein 34 eurolla/kk.
En saa mitään tukia. Eläkkeeni on hitusen "liian" iso,
vaikka se on pieni.
Ei saisi tulla yhtään mitään ylimääräistä menoa.
Kyllä luulis tietävän paremmin.
Tulee mieleen et paljonkohan maksaa kuukaudessa joku etälaite tai lääkeannostelija puhumattakaan ruokaroboteista joita nykyisin suositellaan etälaitteiksi.
Minä tykkäisin jos joku omainen tullisi ja alkaisi suunitella mun loppuelämää , kuinka pärjään, muutanko palvelutaloon, jos muutaisin palvelutaloon, mua todellaki pitäisi hoitaa kaikilta osin joka päivä
siis mä haluaisin itse vain olla ja oottaa valmista IHAN KAIKESSA
suikuunki sai tulla auttamaan esm. hieman riisuessa, kun jotkut kyykkimiset kuten kenkien laitto taisukkien laitto on jo hankalaa,
tietenki näin täydellinen huolenpito suomessa on ilmeisesti mahdottomuus,
me vanhan ajan ihmiset meidä ON pärjättävä ITSE kuolemaan asti
me emme kehtaa ottaa vastaan apua tai ainakaan ITSE sitä pyytää,
suomalinen häpeää omaa avuttomuuttaan, ei halua että kukaan huomaa kuin vanha ja avuton jo on,,,
näin oletan, itsessäni on näitä piirteitä olemassa siksi oletan että moni muuki on samanlainen,,,
Hei !
Voisit hyvinkin saada apua ja päästä palvelutaloon
jos haluaisit,
mutta haluatko oikeasti jättää kotisi ?
Se voi olla vaikeampaa kuin etukäteen luulee.
Kotihoidon avulla pärjäisit paremmin kotona,
vaikka ei niillä paljon ole käynneillään aikaa,
mutta olisi se ainakin henkinen tukikin
ja he seuraisivat terveyttäsi,
tai ainakin heidän kuuluisi.
On seki tullu mieleen, voisi olla etten viihtyisi palvelutalossa,
äkisti ajateltuna pavelutaloasuminen taitaa ollakki k o l k k o a
onneksi noi mun omaiset ovatki tuoneet sen usein jo esille, he sanovat että kotona on mun turvallisempaa muutenki mukavampi asua,
taitavat olla oikeassa,
toi kunto vaan huononee ja joskus epätoivo valtaa ettei tästä enään tule yhtään mitään,
joten koitan elää kotona loppuun asti ja kuolla omaan sänkyyn sitten kun sen aika tulee,
voihan se tulla näin vanhalle raihnaiselle milloin vaan,
toisaaltaan taas pelkään että mun täytyy elää sata vuotiaaksi näin kipeenä ja huonokuntosena, ei sekää elämä houkuttele,
kumpa saisi kotiin kunnon hoidon se olisi oikeesti toiveeni,
jää nähtäväksi,
nytki tämään uutisissa oli vanhus hoivasta leikataan miljoonia, en muista kuinka monta
jäi vain mileen taas sama uhkailu huonomasta hoivasta,,,,
jospa luoja meitä armahtaa kun yhteiskunta ei enään armahdakkaan,,,
kirjotelaan taas kuulumisia,
huomenna on varmaan parempi päivä,,,,
Hei !
Voi suunnitella,
mutta ei voi etukäteen tietää
miten kaikki tulee menemään.
Omaisesi ovat siis tulleet siihen tulokseen,
että kotona on turvallisempaa.
Oletko samaa mieltä ?
Onko sinulla turvapuhelin ?
Kotona kyllä mukavampaa olla.
Koti on koti, laitos on laitos,
mutta kun ei millään pärjää enää yksin kotona,
vaihtoehtoja ei ole.
Eräs vanhus asui kotona. Alkoi nähdä harhoja ja pelkäämään.
Hänelle tarjottiin apua.
Turvaranneke, hoitaja kävi laittamassa kerran viikossa dosettiin lääkkeet.
Vanhus ei tykännyt että häntä häirittiin, sanoi kyttäämiseksi.
Otti avaimen pois hoitajalta.
Ei pitänyt turvaranneketta.
Todellisuudentaju alkoi hämärtyä.
Hän halvaantui ja menetti puhekykynsä.
Nyt oli pakko muuttaa hoivakotiin.
Sinne on jonoja.
Kunnalliseen ei hyvätuloinen välttämättä pääse.
Eikä hyvinvointialue kirjoita yksityisiin hoivakoteihin maksusitoumuksia.
Vanhus odotti tilapäisessä vanhanaikaisessa vanhustentalossa hänelle sopivaa hoivakotia.
Tässä kohdin tapahtui ihme.
Vanhus viihtyi todella hyvin siellä maalaismaisemissa olevassa vanhainkodissa.
Siellä oli tunnelmallista.
Ulkona pyörätuolillenkeillä hän nauttii miljööstä.
Kotiin ei kaivannut. Ruoka maistui.
Kun hänet siirrettiin viralliseen hoivaan, sekin miellytti.
Hänen kireä ilmeensä herpaantui hän hymyili ja oli mukana virkistystunneilla.
Kun hän nukkui pois palleatiivisen hoidon myötä seesteinen ilme jäi kasvoille.
Häneen oli laskeutunut viimeisinä vuosinaan rauha.
Hän oli kuollessaan 92 vuotias
Se on väärää tietoa, ettei kunnalliseen hyvätuloinen välttämättä pääse.
"Eikä hyvinvointialue kirjoita yksityisiin hoivakoteihin maksusitoumuksia."
Eivätköhän lähes kaikki, jotka ovat espereissä ja attendoissa ole
niissä kunnallisella maksusitoumuksella !
Eläkeläinen maksaa siitä noin 85 prosenttia eläkkeestään.
Hyvinvointialue ei kirjoittanut maksusitoumuksia yksityishoivaan.
Yksityisellä oli tyhjiä huoneita ja kunnallisella jonoja.
Riippuu täysin hyvinvointialueen omista päätöksistä, lue taloustilanteesta.
Ei ole väärää tietoa. Se on hyvinvointialueen omista päätöksistä kiinni.
On henkilöitä joilla on paljon verotettaa tuloa.
He yleensä asuvat yksityisessä hoivassa.
Ja on pienituloisia jotka maksavat vähemmän veroa.
Se mitä pankissa on rahaa tai muita omistuksia, ei merkitse mitään.
Verotettavan tulon mukaan maksetaan hoivaan.
Nythän tähän on tehty ehdotuksia että alettaisiin
koskemaan myös omaisuuteen kun hoivassa maksetaan.
Vielä näin ei ole
TIEDOTUS KANSALAISILLE !!!
Hei!
Tämän sähköpostin sai kaikki mediat sekä Presidentti Aleksander Stubb, Kenraali Janne Jaakkola sekä Kenraaliluutnantti Vesa Virtanen:
"Herra Tasavallan Presidentti Aleksander Cai-Göran Stubb.
Sanoppa nyt suoraan, että pelottaako sinulla se matka Venäjälle? Paljastutko sinä maanpetturiksi, mikäli tapahtuisi vaikka seuraavanlainen skenaario:
Suomalaiset äidit ja Suomeen pakolaisena tulleet ukrainalaiset äidit lähtevät sinun, Kenraali Janne Jaakkolan ja Kenraaliluutnantti Vesa Virtasen kanssa, Venäjälle solmimaan Ukrainan rauhan.
Siellä Venäjän hallitus saisi kaikkien äitiemme kanssa ensin selvittää heille, että he ymmärtävät, mistä Ukrainan sota johtuu? Kertoisivat siis juurta jaksain, että miksi he hyökkäsivät Ukrainaan. Menköön vaikka parikin päivää.
Sen jälkeen he kertoisivat oman näkemyksensä meidän omille äideillemme, myös teidän kaikkien johtajuudestanne täällä kotimaassa, sekä kansalaistemme edustuksesta muualla maailmalla, Presidenttinä, Kenraalina sekä Kenraaliluutnanttina.
Te istuisitte siellä vieraana, turvallisesti äitiemme kanssa, ja saapuisitte sitten kotiin, missä äitimme kertoisivat meille kansalaisille vain, että mitä he reissullansa oppivat uutta, median ohittaen. Myös Teidät kokonaan ohittaen, kuten rehellisesti kuuluu. Suora puhe, suoraan eteenpäin, kansalaiselta kansalaiselle.
Pelottaako sinusta tuo skenaario? Nyt kun olemme kansalaisina tämän kaiken jo tarkistaneet laskeneet, niin teistä kaikki tulee jäämään todennäköisesti kiinni maanpetoksesta.
Mitä ajatuksia se Teissä muissa herättää?
Herra Tasavallan Presidentti, Kenraali Janne Jaakkola sekä Kenraaliluutnantti Vesa Virtanen, Teidän tulee käydä Venäjällä.
Käsken sinua nyt kansalaisena, reservin sotilaana äitiemme puolesta tottelemaan, ja lähtemään Venäjälle tekemään tämän reissun, saadaksemme asioihin lopullisen selvyyden.
Lauantai - 31. Lokakuu, 2026
Terveisin,
Korpraali Saviaro Timo, Kirjuri - Lapin Lennosto"
-------------------------------------------------------------------------
In English:
Hello!
This email was sent to all media outlets, as well as to President Alexander Stubb, General Janne Jaakkola, and Lieutenant General Vesa Virtanen:
"Mr. President of the Republic, Alexander Cai-Göran Stubb.
Tell me straight: are you afraid of that trip to Russia? If you turn out to be a traitor to your country, the following scenario will unfold:
Finnish mothers—along with Ukrainian mothers who have come to Finland as refugees—will travel with you, General Janne Jaakkola, and Lieutenant General Vesa Virtanen to Russia to negotiate peace for Ukraine.
The Russian government would first engage with our mothers—let them explain their perspective on Ukraine! They would have to explain, in full detail, why they attacked Ukraine—even if it takes a couple of days.
After that, they would share their views with our mothers—covering your leadership here at home, as well as how you represent our citizens on the global stage in your respective roles as President, General, and Lieutenant General.
You would sit there as guests, safely accompanied by our mothers, and then return home—where our mothers would simply tell us, the citizens, that they learned something new during the trip—bypassing the media entirely. And bypassing you, too—as is only honest. Straight talk, direct and forward—from one citizen to another.
Does this scenario scare you? Now that we, as citizens, have verified and calculated this, all of you will ultimately be held accountable for treason.
What thoughts does this stir in the rest of you?
Mr. President of the Republic, General Janne Jaakkola, and Lieutenant General Vesa Virtanen — you must go to Russia.
As a citizen, I command you: in your capacity as soldiers, and for the sake of our motherland, you are to obey and depart for Russia. Once this trip is concluded, we can finally gain clarity on these matters.
Saturday, October 31, 2026
Regards,
Corporal Timo Saviaro, Clerk – Lapland Air Command"
--
Ilmoittakaa somella ja huutaen Presidentti Stubbille ja Janne Jaakkolalle ja Vesa Virtaselle, että olette lukeneet ettekä halua sotia!! Tarkistus on halpa siihen nähden, että 2000 luvun lapset kuolisivat sotaan.
Hei kaikille,
Tärkeää keskustelua. Vertaistuki voi olla hyvä voimavara, mutta joskus myös ulkopuolinen keskusteluapu voi olla tarpeen. Yksinäisyyttä voi yrittää lievittää myös virtuaalisesti.
Voi osallistua esimerkiksi keskusteluryhmiin ja reaaliaikaisiin ryhmächatteihin, joita netistä löytyy. Laitan vinkiksi tähän Tukinetin ryhmächatit, joita on joka arkipäivä. Kaikki Tukinetin ryhmächatit ovat ohjattuja ja keskustelut niissä käydään anonyymisti nimimerkeillä. Käynnissä olevat ja seuraavaksi tulevat ryhmächatit näkyvät Tukinetin etusivulta. https://tukinet.fi/
Erityismainintana Maaseudun tukihenkilöverkon järjestämät Apua, mikä ihmissuhde! ryhmächattejä, joissa on teemana juuri yksinäisyys. https://tukinet.fi/fi/palvelut/apua-mika-ihmissuhde
Tukinetissä on myös useita keskusteluryhmiä, joista yksinäisyydestä voi keskustella. Esim. Aikuisen elämää on yksi sellainen. https://tukinet.fi/fi/palvelut/aikuisen-elamaa
Lisäksi on kahdenkeskisen tuen palveluita, joihin kannattaa tutustua. Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
No, nyt on sitten tarjolla muuutakin kuin TEKÖÄLY AAPO!
YKSINÄYSET yläs ja kannutetaan kävelemään, jos ei muuhun kykene.
Liikkeellepano määräyksiä on jo enemmänkin.