On kohtaamisia,
joille ei löydy selitystä.
On katseita,
jotka viipyvät sielussa
vielä kauan sen jälkeen,
kun silmät ovat sulkeutuneet.
Ja on kaipaus,
joka ei vaadi mitään,
ei lupauksia, ei vastauksia.
Se vain on.
Hiljaisena, syvänä,
kuin näkymätön lanka
kahden maailman välillä.
Joskus ajattelen,
tunteeko toinen sen saman
oudon, lempeän vedon,
joka ei katkea välimatkasta
eikä hiljaisuudesta.
Ehkä tähdet eivät kerro,
mitä meille tapahtuu.
Ehkä niiden tehtävä on vain muistuttaa,
etteivät kaikki sydämen tarinat
ala kohtaamisesta.
Jotkut alkavat kaipauksesta.
Ja jotkut ihmiset
jäävät sydämeen
jo ennen kuin ovat
koskaan olleet sylissä.
joille ei löydy selitystä.
On katseita,
jotka viipyvät sielussa
vielä kauan sen jälkeen,
kun silmät ovat sulkeutuneet.
Ja on kaipaus,
joka ei vaadi mitään,
ei lupauksia, ei vastauksia.
Se vain on.
Hiljaisena, syvänä,
kuin näkymätön lanka
kahden maailman välillä.
Joskus ajattelen,
tunteeko toinen sen saman
oudon, lempeän vedon,
joka ei katkea välimatkasta
eikä hiljaisuudesta.
Ehkä tähdet eivät kerro,
mitä meille tapahtuu.
Ehkä niiden tehtävä on vain muistuttaa,
etteivät kaikki sydämen tarinat
ala kohtaamisesta.
Jotkut alkavat kaipauksesta.
Ja jotkut ihmiset
jäävät sydämeen
jo ennen kuin ovat
koskaan olleet sylissä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ehkä maailmankaikkeus
ei yhdistä kaikkia sattumalta.
Ehkä jotkut langat
solmitaan tähtien takana,
siellä, missä aika
ei tunne alkua eikä loppua.
Jossakin ajan ja ajattomuuden rajalla
kaksi näkymätöntä säveltä
löysi toisensa.
Ei kosketusta.
Ei lupausta.
Vain outo tuttuus,
kuin sielu olisi muistanut jotakin,
mitä sydän ei osannut selittää.
Ja niin ne tanssivat,
kaksi hiljaista tähteä,
toisistaan kaukana,
mutta saman taivaan alla.
Joskus toinen lähestyi,
toinen vetäytyi varjoihin.
Silti jokin jäi värähtelemään
sinne, missä sanat
eivät enää riittäneet.
Ehkä se oli vain sattumaa.
Ehkä universumin pieni kepponen.
Tai ehkä jokin tarina
oli alkanut jo ennen
kuin kumpikaan tiesi
olevansa osa sitä.
Minä tunnistin sinut, en vain tiedä mistä ♥️
Harvoin mutta sanaton
Hienosti kirjotit❤️
Tuo saa aika sanattomaksi ja samalla tunnen saman.
Hyvin kirjoitettu ja kauniisti sanottu 🤍
Joo, mutta nämä tekoälyllä tehdyt ei tunnu siltä kuin olisi häneltä minulle kirjoitettu.
Sivu
Pumpun ja sielun tarvitsee väristä ja sykähdellä vain yhden oikean kohdalla.
Nimenomaan. Tuo kun ei ymmärrä isosti tuntemisesta ja just niin 18.30-19.00 ja sitte illalla puol kympiltä hyvät yöt.
Nukuin 13h ja eka kerta kahteen viikkoon kun en aamulla heränny nyrpeenä vaan tuli jo 3-4h päästä negatiiviset asiat mieleen eikä mitään negatiivista sinusta, päinvastoin tulin lueskelee tänne ja taas hymyilen, kiitos paljon. Ja Nonni, illalla haistelin ilmaa tupakalla ollessa ja haistoin jotta se, kenellä olisi kerrottavaa vaikkei uskallakkaan, oli noin 650metrin etäisyydellä jo minusta.
Kyllä kyllä, totta on.
Ei vaan uskaltanu, liekkö oli mielessä vaikka täällä sanoin mitä toivoisin jos asia olisi näin. Oli vielä sen naisystävänsä kanssa jonka päänjuoksua mietin, jos miehensä tekee toiselle mitä tekeekään..
Tämäkin kokeilla tulisiko a1 lta mukava runon pätkä 😋
🤭🤭
On jotenkin pyhän irvimistä jos kirjoittaa sielun asioista tekoälyllä. Mieluummin hiljaisuus, tai huonosti muotoiltu yksi sana tai lause. Kunhan on oma.
Ole hiljaa selaintako vaihat vai miten se numero vaihtuu? Minä voin omalla nimellä ja yhdellä numerolla
Se on kuule tekoälykin ihmisen luoma!
Älyähän ei tarvitse olla negatiivinen jokaisessa ketjussa, vai mitä?!
Mitä kummaa? Kirjoitin vain oman ajatukseni, etten pidä siitä, että tekoälyllä tuotetaan sydämen ja sielun asioista. Sinä saat olla eri mieltä, enkä minä voi edes ketään estää sen käyttämistä niin. Voit kertoa oman mielipiteesi asiasta tänne minulle jos haluat.
Juu. Mutta miten liittyy siihen, että minun mielestä sen käyttö sielurunoissa on irvimistä.
Ja tänään kuulin haistoin oikein kun olitte kylättelemässä käyny.
Kauniisti muotoiltu. Kaipauksen kohde voi todella tuntua kaukaiselta tähdeltä, joka loistaa valoaan sielun pimeimpiinkin sopukoihun. Tärkeintä silloin on ymmärtää, että valo näyttää tien toisen sydämeen myös ja hän ehkä kaipaa samalla tavalla.
Ei taida palstapimut kaipailla ketään.
Tämä on a1 runo:
Älä pelkää tätä hiljaista hetkeä,
kun maailma hetkeksi hiljenee.
Jokainen meistä tekee matkaa,
omaa polkuaan verkkaan astelee.
Ei tarvitse heti olla valmis,
eikä tietää minne tie vie.
Riittää, kun luotat tähän iltaan,
ja siihen, että sydän suunnan näkee.
Sillä sinussa on voimaa kuin kalliossa,
ja herkkyyttä kuin aamun kasteessa.
Olet täydellinen juuri noin –
tässä hetkessä, tässä valossa
Hyvä hyvä🤘
Hei, olet lahjakas. Suosittelen, että kirjoitat kirjan tai aloitat oman instagramin, jossa jaat näitä kauniita ja oivalluttavia tekstejä.
Äly ja luovuus kuten osaaminenkin, voi olla positiivinen jolloin käytössä on oma paras potentiaali ja lahjat tai negatiivinen, jossa pahimmillaan käytetään tekoälyä.
Ei ole kuse siitä kuka sen on luonut, vaan minkä tunteen sd synnyttää kun sitä luet. Resonoiko se sinussa, herättääkö tunteita, muistoja, oivalluksia. Siitä mm kirjoituksillani on tarkoitus. Ja tuota tekstiä ei voisi syntyä ilman minua.
*kyse.
-ap
Oi kuinka kaunista❤️🔥
Jospa noiden tarkoitus on olla varoitus koko maailmalle:
jos et tartu hetkeen ja toimi silloin kun on toiminnan aika,
niin elämääsi seuraa loputtomasti universaalinen koulukiusaaja, joka ei sulle armoa anna, vaan trollaa sua anonyymipalstoilla ja nimettömillä puheluilla.
siis kaipaus-niminen kiusaaja.