Kun se ei tajua omaa mahdottomuuttaan, mä toivon, että mun ystävä jättää mut rauhaan, eikä luule että kaipaan häntä! Hän oli selkeästi ihastunut minuun, ja minä halusin vain ystävyttä, se tilanne loi epäterveen dynamiikan meidän välille, jossa koitin omissa sydänsuruissa tukea ystävää ihastus puolella ja ruokkia sitä.
En kuitenkaan puhelussa näyttänyt penistäni ystävälleni, kuten hänen miesystävä teki. Tämä on seikka, joka pilasi koko meidän ystävyyden, koska hän rikkoi minun arvojani ja periaatteitani, antamalla anteeksi asian, jonka torppaan itse. Se oli todella loukkaavaa, ja se stalkkeriksi syyttely ja muu, ihan hullua, en halunnut mitään hänestä koskaan.
Koin ehkä huonoa omaatuntoa siitä mitä tein aiemmin, koska toimin psykoosissa ja voimakkaiden tunteiden alaisena väärin, mutta siitä en koe pahaa omaa tuntoa, että toin ilmi millainen hänen miesystävänsä on, petin hänen luottamuksen suuremman hyvän vuoksi.
Ystävyyden ei kuulu olla sellaista, että toinen joutuu kokojan huolestumaan toisesta ja pelkäämään, milloin tämä joutuu jonkun sekopään tai narsistin uhriksi. Se tuntuu pahalta, eikä ole tervettä.
Ystäväni on henkisesti todella rajoittunut, syyntakeeton, eikä ymmärrä omaa typeryyttänsä tai narsimiansa, siksi tilanne on ollut vaikea, ja minulla ei ole voimavaroja selvittää sitä. Jotain punaisia lippuja hänessä on.
Ystäväni ei ymmärrä minua, eikä halua ymmärtää, hänelle tärkeintä on ottaa sen ihmisen persoona jolle hän viimeksi puhuu, siksi en voi luottaa ystävääni, vaikka koen sääliä, surua ja myötätuntoa häntä kohtaan. On se aivan liian raskas taakka minulle, pärjään parhaiten kun saan olla yksi, miettimättä muiden ihmisten tai omia tunteita.
Toivon silti ystävälleni hyvää, mutta en vain näe häntä enää niin hyväluonteisena tai hyvänä ihmisenä ,kuin aluksi. Ihmettelen kovasti manipuloivaa käytöstä.
En kuitenkaan puhelussa näyttänyt penistäni ystävälleni, kuten hänen miesystävä teki. Tämä on seikka, joka pilasi koko meidän ystävyyden, koska hän rikkoi minun arvojani ja periaatteitani, antamalla anteeksi asian, jonka torppaan itse. Se oli todella loukkaavaa, ja se stalkkeriksi syyttely ja muu, ihan hullua, en halunnut mitään hänestä koskaan.
Koin ehkä huonoa omaatuntoa siitä mitä tein aiemmin, koska toimin psykoosissa ja voimakkaiden tunteiden alaisena väärin, mutta siitä en koe pahaa omaa tuntoa, että toin ilmi millainen hänen miesystävänsä on, petin hänen luottamuksen suuremman hyvän vuoksi.
Ystävyyden ei kuulu olla sellaista, että toinen joutuu kokojan huolestumaan toisesta ja pelkäämään, milloin tämä joutuu jonkun sekopään tai narsistin uhriksi. Se tuntuu pahalta, eikä ole tervettä.
Ystäväni on henkisesti todella rajoittunut, syyntakeeton, eikä ymmärrä omaa typeryyttänsä tai narsimiansa, siksi tilanne on ollut vaikea, ja minulla ei ole voimavaroja selvittää sitä. Jotain punaisia lippuja hänessä on.
Ystäväni ei ymmärrä minua, eikä halua ymmärtää, hänelle tärkeintä on ottaa sen ihmisen persoona jolle hän viimeksi puhuu, siksi en voi luottaa ystävääni, vaikka koen sääliä, surua ja myötätuntoa häntä kohtaan. On se aivan liian raskas taakka minulle, pärjään parhaiten kun saan olla yksi, miettimättä muiden ihmisten tai omia tunteita.
Toivon silti ystävälleni hyvää, mutta en vain näe häntä enää niin hyväluonteisena tai hyvänä ihmisenä ,kuin aluksi. Ihmettelen kovasti manipuloivaa käytöstä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No voi että.Ainahan se tuollaista on ollu,sano kiitos hei ja näkemiin,hymyile ja lähde pois taakses kattomatta.
Juuri niin. Jos hänellä ei ole omaa itsetuntoa, anna hänen mennä ja katsele heitä, joiden kanssa on hyvä olla.
Luetko niinku ikinä tämän speden kertomuksia kokonaisuudessaan ennen viisastelua?
Ole kestämättä,kokoa ittes käönnä selkäs ja hymyile sanoen moi.lähet omille poluille ihan ite ka taakse et kato.
"En kuitenkaan puhelussa näyttänyt penistäni ystävälleni, kuten hänen miesystävä teki. " Ahaa gubbe, vanhan liiton herrasmiehet on kortilla nykyään. Sinun ja tuttavapiirisi zoom- palavereihin en ota liiemmin kantaa. Rok rok