Flunssakipeän mietteitä: Joskus sitä vaan romahtaa, kun saa pettyä ihmisiin. Ja sitten sitä on aika ihmeissään, kun tämän päivän kokemukset nostaa sieltä jostain ikäviä lapsuustraumoja pintaan. Ja niiden kanssa voi tuntua, että ei pysty, että kuolee siihen paikkaan. Ettei nyt kyllä jaksaisi enää yhtään.
Jokin ääni, tai tuoksu saa sykkeen nousemaan miljoonaan. Niin herkillä sitä välillä on ollut. Joutunut jättäytymään pois tapahtumista, kun ei jaksa eikä voi ottaa riskiä siitä että saa paniikkikohtauksen.
Kunnes tulee se parempi hetki taas, kun huomaa ettei kaikki olekaan vihollisia. Saa levättyä, ei mieti niitä ikäviä asioita ja jostain tulee iloa, lempeyttä ja ymmärrystä vastaan. Ja välillä tosiaan haluaa unohtaa kaikki murheet ja alkaa näkemään niitä hyviä ja hauskoja asioita. Olemaan itselleen armollinen. Menneisyyden virheet on tullut tehtyä, jotta niistä opitaan.
Kohtaa hyviä ihmisiä, joiden kanssa voi vaikka nauraa. Ei tämä elämä niin haudanvakavaa ole, vaikka joskus se saa paskanjäykäksi ja itkuiseksi. Iloa ja rakkautta elämäänne, kanssakulkijat 💛🧡🩷❤️💖
Jokin ääni, tai tuoksu saa sykkeen nousemaan miljoonaan. Niin herkillä sitä välillä on ollut. Joutunut jättäytymään pois tapahtumista, kun ei jaksa eikä voi ottaa riskiä siitä että saa paniikkikohtauksen.
Kunnes tulee se parempi hetki taas, kun huomaa ettei kaikki olekaan vihollisia. Saa levättyä, ei mieti niitä ikäviä asioita ja jostain tulee iloa, lempeyttä ja ymmärrystä vastaan. Ja välillä tosiaan haluaa unohtaa kaikki murheet ja alkaa näkemään niitä hyviä ja hauskoja asioita. Olemaan itselleen armollinen. Menneisyyden virheet on tullut tehtyä, jotta niistä opitaan.
Kohtaa hyviä ihmisiä, joiden kanssa voi vaikka nauraa. Ei tämä elämä niin haudanvakavaa ole, vaikka joskus se saa paskanjäykäksi ja itkuiseksi. Iloa ja rakkautta elämäänne, kanssakulkijat 💛🧡🩷❤️💖
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos toivoa herättävästä viestistä! Näin se minullakin menee. Kunpa elämä olisi vähän tasaisempaa eikä noita rampauttaisi paniikkikohtauksia tarvitsisi pelätä.
Romahtelija
🙏🤍
Oliko tämä suunnattu jollekin?
Oli. Kaikille, jotka tämän lukivat. ap
Juu. Kyllä välillä miettii, että millä perusteella kerta toisensa jälkeen saa kokemuksen, joka opettaa: tee yksin.
Yksin tänne tullaan, yksin täältä lähdetään. Mahtavaa, jos saa jonkun vierelleen kulkemaan, edes hetkeksi. Yksinolo opettaa paljon, vaikka välillä onkin raskasta. Koen, että on tärkeää oppia olemaan oman lähimmän ihmisen kanssa, eli itsensä. Silloin ei enää ole yksinäinen. Kyse ei ole itsekkyydestä, vaan totuudesta. Ja tärkeää on, että oppii hyväksymään itsessään yhtälailla niitä hyviä puolia, kuin puutteitakin. Samalla voi oppia ymmärtämään myös muita. Rakasta itseäsi, niin opit rakastamaan toisia. Loppuelämäksi opeteltavaa.
Pitäydyn ennemmin virallisissa opinnoissa, kuin näissä elämän oppiläksyissä.
Ennemminhän minulle osoitetaan, että minun tulisi hyväksyä itseäni kohtaan alentava, latistava ja rajojani kunnioittamaton käytös ja silti rakastaa tai olla yksin. Jokseenkin kaksoisstandardi. Eikö?
Joka kerta, kun mainitsen itseni kehittämisen, kuntoilun tai laihduttamisen tai halun muokata elämääni mielekkäämmäksi, niin alkaa halvatun paskamyrsky. Niin kuin en saisi ärtyä, jos esim. ihmissuhteisiini, asumisratkaisuihini, ammatin ja opintojenvalintoihini yritetään puuttua.
Kaiken kökön lisäksi vielä uskonnon tyrkyttäminen ( olipa mikä tahansa uskonto,) niin miksipä en suuttuisi?
Ei silloin ole kyse rakkauden puutteesta vaan siitä, että porukalla on ilmeisesti pakottava tarve olla korvaavia, kuin osoittaa olevansa " parempia" kuin mistä on joutunut luopumaan ja tavallaan pakottaa tilanteeseen, jossa ei ole muita vaihtoehtoja, kuin tehdä heidän mielikseen. Eivät he kuitenkaan tiedä mitä ajattelen eivätkä toisaalta voi estää muistamasta myös hyviä puolia vaikka muutoin ei haluaisikaan palata menneisyyteen.
Plus ketä tässä nyt olisi pitänyt rakastaa?