Voisiko Jeesus olla yksi Krishnan ilmenemismuodoista, vaikka kristityt eivät sitä ymmärrä?
Onko Jeesus voinut olla Krishna?
Anonyymi-ap
79120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 79
Vanhimmat
"Voisiko Jeesus olla yksi Krishnan ilmenemismuodoista, vaikka kristityt eivät sitä ymmärrä?"
Jeesus on Shakti Avesha Avatara. Hänet lähetettiin tiettyyn maahan ja tietyn tasoisille ihmisille. Myöhemmin hänen sanomaansa muutettiin ihmisten toimesta, ja siitä tuli manipuloinnin väline ihmiskunnan hallitsemiseksi.
Jeesus oli hyvä. Hänessä mitään pahaa ei ole ollut.
Mutta Raamatussa on vain pieni osa hänen alkuperäisestä sanomastaan – noin20 prosenttia. Hänen sanomaansa on sensuroitu, koska se on ollut liian vaarallista vallanpitäjille.
Jeesus oli hyvä. Hänessä mitään pahaa ei ole ollut.
Filosofiamme mukaan hän on yksi ihmiskunnan suurista opettajista.
Jeesusta voidaan pitää Krishnan lähettämänä erityisenä henkisenä opettajana, mutta on tärkeää erottaa kaksi asiaa: onko Jeesus Krishna itse vai onko hän Krishnan erityinen lähettiläs tai voimautettu edustaja.
Kaikki elävät olennot kaikissa universumneissa ovat Krishnan ikuisia osasia ja siten Jumalan lapsia, ei vai Jeesus!
Kaikki ovat Jumalan lapsia, mutta kaikki eivät ole samalla tavalla Jumalan erityisiä edustajia tai voimautettuja lähettiläitä kuin Jeesus.
Eli Jeesus ei ole ainoa Jumalan lapsi. Me kaikki olemme mutta Jeesuksen hengellinen asema ja tehtävä voivat olla erityisiä.
Ei, Jeesus ei koskaan ole ollut Krishna, vaan hän oli Jumalan lähettämä avatara.
"vaikka kristityt eivät sitä ymmärrä?"
He ei ymmärrä monia asioita!
Hare Krishna!
Raamatussa mainitaan Korkeimman ylipappi eli Melkisedek. Hän oli mies jolla ei ole alkua eikä loppua. Heprealaiskirjeessä Paavali puhuu Jeesuksen taivaallisesta ylipapillisesta palvelusta Kaikkein Pyhimmässä. Tuo palvelus on Melkisedekin pappeuden mukaista.
Tämä on tietenkin vain yksi Kristuksen rooleista. Hän on Korkeimman Jumalan , Krishnan Ylipapin Melkisedekin kaltaisessa pappeudessa taivaassa.
Hare Krishna!
Hei, ja tervetuloa taas ! Sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi; olet ystävällinen ja et pakota ketään. Kiitos osallistumisestasi.
Hei, ja tervetuloa taas ! Sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi; olet ystävällinen ja et pakota ketään. Kiitos osallistumisestasi.
Tässä on mielenkiintoinen yhteys, mutta tekisin yhden tärkeän erottelun.
Krishna on Svayam Bhagavan, Korkein Jumaluuden Persoonallisuus, kaiken alkuperä ja kaikkien henkisten maailmojen lähde. Hän ei tarvitse ylipappia toimiakseen välittäjänä itsensä ja elävien olentojen välillä.
Melkisedekin pappeus ja Jeesuksen asema taivaallisena ylipappina voidaan nähdä kristillisen teologian omassa viitekehyksessä.
Mutta paramparamme filosofiassa taas ymmärretään, että Jumala voi ilmentää armoaan monin tavoin ja lähettää edustajiaan opettamaan ihmisille jumalallista totuutta.
Meille Krishna on kuitenkin kaiken alkuperä. Bhagavad-gitassa Krishna sanoo olevansa kaikkien henkisten ja aineellisten maailmojen alkuperä (10.8).
Siksi näkisin Jeesuksen ja hänen opetuksensa suhteen Krishnaan ennen kaikkea Jumalan armon ja jumalallisen palvelun näkökulmasta, en kuitenkaan automaattisesti samastaisi Melkisedekin pappeutta tähän perinteeseen.
Hän ei tarvitse ylipappia toimiakseen välittäjänä itsensä ja elävien olentojen välillä.
Jeesus: häntä voidaan tarkastella suurena Jumalan palvelijana ja hengellisenä opettajana.
Melkisedek: Hänen pappeuttaan ei filosofiassamme suoraan tunnisteta teologian käsitteeksi.
Yksi erityisen kiinnostava kohta on se, että Heprealaiskirjeen Melkisedek-kuvaus ja paramparamme käsitys Jumalan ikuisista henkisistä palvelijoista voivat herättää vertailua, vaikka kyseessä ovat eri teologiset järjestelmät.
jeesus on elvän juman poika,joka käsri ihmiskunnan puolesta synnin vuoksi ristin kuoleman.
Selvä, nyt voi saarnata muslimeille jatkossa! Entisille kristityille on turha saarnata!
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”
https://vedabase.io/en/lib
Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.
Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.
Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:
gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa
Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.
namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ
Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan.
Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta
Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).
Kärsimyksen teologia
Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.
Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.
Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.
Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.
Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?
Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)
Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)
Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:
halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.
Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.
Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.
Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.
Vāsudeva Datta Ṭhākuran rukous edustaa yhtä syvimmistä ihanteista: para-duḥkha-duḥkhī — todellinen bhakta kokee muiden kärsimyksen omanaan. Tämä ei ole vain eettinen tai emotionaalinen myötätunto, vaan puhdasta bhakti-bhāvaa, joka kumpuaa rakkaudesta Jumalaan (Kṛṣṇa).
“Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot.”
Tämä rukous ei ole metaforinen liioittelu, vaan ontologinen ilmaus bhaktan sisäisestä tilasta. Vāsudeva Datta ei pyydä vapautusta, ei autuutta, ei edes omaa suhdettaan Jumalaan — hän pyytää kärsimystä, jos se voi vapauttaa kaikki muut.
Ei kilpailua, vaan rakkauden eri asteita
Vertailut muihin henkisiin opettajiin (kuten Jeesukseen) ovat teologisia keinoja korostaa bhakti-ihanteen syvyyttä.
Ero ei siis ole “kuka on parempi”, vaan:
missä määrin myötätunto on ehdotonta ja universaalia
ulottuuko se myös niihin, jotka eivät edes halua pelastusta
Vāsudeva Dattan myötätunto ei odota vastavuoroisuutta. Se on täysin yksisuuntaista rakkautta.
Tässä tilassa rakkaus toimii itsenäisesti, ilman laskelmointia tai vastavuoroisuuden odotusta. Se ei kysy:
“Mitä minä saan?”
“Saavutanko vapautuksen?”
Vaan ainoastaan:
“Kuinka voin palvella?”
Juuri tästä syystä Gauḍīya-vaiṣṇava-ācāryat korostavat, että mokṣa on jopa toissijainen tai ei-toivottu päämäärä verrattuna premaan. Vapautus voi päättää kärsimyksen, mutta vain rakkaus täyttää olemassaolon tarkoituksen.
Tämä huipentuu ihanteessa para-duḥkha-duḥkhī: bhakta ei ainoastaan rakasta Jumalaa, vaan kokee kaikkien muiden kärsimyksen omanaan. Tällöin hänen tietoisuutensa laajenee yksilöllisestä universaaliksi.
Näin bhakti ei pääty vapautukseen — se alkaa vasta sen jälkeen.
Bhaktan myötätunto ei rajoitu seuraajiin, uskoviin tai tiettyyn yhteisöön, vaan kohdistuu kaikkiin eläviin olentoihin ilman ehtoja.
Tällainen rakkaus ei perustu siihen, kuka “ansaitsee” pelastuksen tai kuka kääntyy Jumalan puoleen, vaan siihen, että kaikki ovat ikuisesti yhteydessä Jumalaan. Siksi bhakta haluaa kaikkien vapautuvan — riippumatta heidän asemastaan, uskosta tai valinnoista.
Tässä ilmenee para-duḥkha-duḥkhī-ihanteen radikaali luonne: myötätunto ei ole valikoivaa, vaan täysin universaalia.
Tämä tekee bhaktista ainutlaatuisen: hän ei aseta ehtoja rakkaudelleen, eikä rajoja myötätunnolleen — ja juuri siksi hänen kauttaan Jumalan armo voi ulottua kaikkiin.
Bhaktan näkökulmasta ei ole jakoa “meihin” ja “heihin”. Kaikki jīvat ovat Jumalan ikuisia osasia, ja siksi myötätunto ulottuu jokaiseen ilman ehtoja. Bhakta ei ajattele, että pelastus kuuluisi vain seuraajille tai tiettyyn ryhmään, vaan hän toivoo vilpittömästi kaikkien vapautumista.
Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”
Kyse ei ole vain siitä, että bhakta haluaa auttaa kaikkia, vaan siitä, että hän ei enää kykene näkemään ontologista eroa “meidän” ja “heidän” välillä.
Kun tämä ymmärrys syvenee bhāvaksi ja lopulta premaksi, tapahtuu tietoisuuden muodonmuutos:
toiset eivät ole enää “toisia”
heidän kärsimyksensä ei ole “heidän”, vaan välittömästi koettua
myötätunto ei ole moraalinen valinta, vaan eksistentiaalinen pakko
Tässä tilassa “me vastaan he” -ajattelu ei ole vain väärin — se on mahdotonta.
Tämä universaalius eroaa hienovaraisesti monista pelastuskeskeisistä malleista. Bhakta ei rakenna identiteettiään sen varaan, kuka kuuluu pelastettujen joukkoon, vaan sen varaan, että kukaan ei ole lopullisesti ulkopuolella. Ei siksi, että pelastus tapahtuisi automaattisesti, vaan siksi, että Jumalan armo ei ole periaatteessa rajattu.
Tästä seuraa syvempi metafyysinen näkemys:
ero “pelastuneiden” ja “pelastumattomien” välillä on ajallinen, ei ontologinen
kaikki jīvat ovat ikuisessa suhteessa Jumalaan, vaikka se olisi peittynyt
Siksi bhaktan myötätunto ei tunne rajoja ajassa, tilassa tai ehdollisuudessa. Hän ei auta vain niitä, jotka ovat valmiita, vaan myös niitä, jotka vastustavat, unohtavat tai eivät tiedä.
Juuri tässä para-duḥkha-duḥkhī saavuttaa täyden merkityksensä: bhakta ei elä maailmassa, jossa on erillisiä ryhmiä — hän elää todellisuudessa, jossa on vain yksi jaettu kohtalo Jumalan kanssa.
Ja siksi hänen rakkautensa on universaalia — ei ideologisesti, vaan ontologisesti.
Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
tämä voidaan nähdä tiettynä dharma-rakenteena — Jumalan ja jīvan välinen vastavuoroisuus (reciprocity), jossa armo (kṛpā) kohtaa vastaanottavaisuuden.
Mutta para-duḥkha-duḥkhī-ihanteessa astutaan vielä askel tämänkin rakenteen “läpi”.
Tässä myötätunto (karuṇā) ei enää asetu vastavuoroisuuden kehykseen. Bhakta ei odota:
uskoa
kääntymystä
vastaanottamista
Hän ei edes aseta niitä implisiittisiksi ehdoiksi. Hänen näkökulmastaan toisen kärsimys on riittävä peruste toimia.
Näin para-duḥkha-duḥkhī ei kumoa vastavuoroisuutta, vaan paljastaa sen syvemmän tason. Se näyttää, että rakkaus voi ilmetä kahdella tasolla samanaikaisesti:
Tässä mielessä huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
Huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”
Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”
SIIS SENSUROINNIN JÄLKEEN.
ALKUPERÄINEN JEESUKSEN SANOMA OLI AIVAN ERILAINEN!
Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat
Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.
Joitain esimerkkejä apokryfista:
Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.
"Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)
Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.
Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde
Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.
Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.
Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.
Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus
Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:
Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.
Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.
Yhteys idän opetuksiin
Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.
Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.
Nikean kirkolliskokoukseen ja esittää sen tapahtumana, jossa Konstantinus hallitsi tilaisuutta kuin kuningas, kokouksessa poistettiin sellaisia hengellisiä näkemyksiä, joita hallitseva luokka ei hyväksynyt. Näihin hän lukee esimerkiksi ajatuksen sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana,uusi uskonnollinen järjestelmä ei halunnut ihmisten ajattelevan, että kuolema olisi vain siirtymävaihe tai että tietoisuus voisi jatkaa kokemista useiden elämien kautta fyysisessä maailmassa.
Heidän tehtävänsä oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää ihmisille valheita. He olivat tavallaan aikansa moderni media. Tässä on kuvaus Nikean kirkolliskokouksesta, jossa Konstantinus hallitsee kuninkaana etualalla ja jota yksi papeista loukkaa.
Nikean kirkolliskokous karsi pois kaiken tiedon, joka käsitteli sellaista hengellisyyttä, jonka hallitseva luokka kielsi. Joitakin heidän sensuroimiaan käsitteitä olivat muun muassa ajatus sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana.
kristittyjen ongelma ei koske vain kristinuskoa. Jäljittelijöitä löytyy kaikista uskonnoista ja mystisistä perinteistä. Monet ihmiset kantavat jonkin perinteen nimeä, mutta eivät ymmärrä sen alkuperäisiä periaatteita.
Aito kristinukoo kaapattu sitä ei enää ole!
Ihmisille on myyty väärennetty tuote, eli nykyinen kristinusko!
Jos ymmärrät kristinuskon esoteerisen muodon, sinua ei voida ulkoapäin kontrolloida manipuloijan tai manipuloijaluokan toimesta.
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
Raamattu, joka sinulla on kotona tai taskussasi, on sensuroitu. Raamatusta, jonka omistat, on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.
Raamattuun, jonka tunnet, ON LISÄTTY YLIMÄÄRÄISTÄ SISÄLTÖÄ!
Monet Jeesukseen viittaavat profetiat on MUUTETTU TAI POISTETTU. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että Raamattusi on sensuroitu – mutta niin on tapahtunut.
https://www.rivalnations.org/censored-bible/
He halusivat ajatuksen siitä, että kaikki tapahtuu vain kerran, eivätkä halunneet ihmisten uskovan, että voisimme oppia asioita ja saada kokemuksia useiden fyysisen maailman elämien kautta.
He myös loivat voimakkaasti sensuroidun kanonisoidun Raamatun tekstin, josta poistettiin ja tukahdutettiin satoja hengellistä ja esoteerista tietoa sisältäneitä kirjoja, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta puhumme myöhemmin. Heidän tehtävänään oli pyyhkiä pois totuus ja syöttää väestölle valheita. He olivat tavallaan oman aikansa moderni media.
Tämä on kuvaus Nikean kirkolliskokouksesta, jossa Konstantinus hallitsee edessä kuninkaana, ja yksi papeista neuvottelee hänen kanssaan. Nikean kirkolliskokous karsi pois kaiken sellaisen tiedon, joka puhui hengellisyydestä ja jonka hallitseva luokka kielsi. Joitakin heidän sensuroimiaan käsitteitä olivat kaikki viittaukset sieluun, sielun jälleensyntymiseen useiden elämien aikana. Kaikki tämä poistettiin kanonisista kirjoituksista.
Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."
"Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."
Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:
Kun tarkastellaan Tuomaan evankeliumi sekä Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi, niissä piirtyy kuva Jeesuksesta opettajana, joka korostaa ennen kaikkea sisäistä oivallusta. Näissä teksteissä ihminen ei löydä totuutta ensisijaisesti ulkoisten rituaalien tai auktoriteettien kautta, vaan kääntymällä sisäänpäin ja oppimalla tuntemaan itsensä. Ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, tunnet myös jumalallisen”, on keskeinen teema erityisesti Tuomaan evankeliumissa.
Tämä ajattelutapa muistuttaa läheisesti Vedanta-perinnettä, jossa opetetaan, että ihmisen todellinen olemus (Atman) on yhtä perimmäisen todellisuuden (Brahman) kanssa. Molemmissa korostuu ajatus siitä, että totuus ei ole jotain ulkopuolista, vaan se on jo ihmisen sisimmässä – se täytyy vain oivaltaa.
Sekä apokryfisissä Jeesuksen opetuksissa että Vedantassa pelastus tai vapautuminen näyttäytyy ennen kaikkea tietoisuuden muutoksena. Se ei ole pelkkä ulkoinen tapahtuma tai historiallinen teko, vaan sisäinen herääminen. Ihminen ikään kuin “muistaa” tai oivaltaa todellisen luontonsa ja vapautuu sen kautta.
Myös dualismin ylittäminen on yhteinen teema. Tuomaan evankeliumi sisältää ajatuksen siitä, että kun ihminen tekee “kahdesta yhden”, hän saavuttaa valtakunnan. Tämä voidaan ymmärtää vastakohtien – kuten sisäisen ja ulkoisen, hengen ja aineen – yhdistymisenä. Vedantassa vastaava ajatus ilmenee ei-dualistisessa näkemyksessä, jossa kaikki erottelut nähdään lopulta näennäisinä.
Anonyymi00012
Kun syvennytään Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi teksteihin, niiden ydin tulee parhaiten esiin juuri sitaattien kautta. Ne paljastavat, kuinka vahvasti näissä kirjoituksissa painottuu sisäinen oivallus, tietoisuus ja henkinen herääminen – teemat, jotka muistuttavat Vedanta-ajattelua.
Tuomaan evankeliumi sisältää erityisen paljon lyhyitä, aforistisia opetuksia:
“Valtakunta on teidän sisällänne ja teidän ulkopuolellanne. Kun opitte tuntemaan itsenne, teidät tunnetaan.”
“Se, joka etsii, älköön lakatko etsimästä, ennen kuin löytää. Ja kun hän löytää, hän hämmästyy, ja hallitsee kaikkea.”
“Jos tuot esiin sen, mikä on sinussa, se pelastaa sinut. Jos et tuo sitä esiin, se, mitä et tuo esiin, tuhoaa sinut.”
“Kun teette kahdesta yhden ja teette sisäisestä ulkoisen ja ulkoisesta sisäisen… silloin te pääsette valtakuntaan.”
Näissä korostuu ajatus, että pelastus ei tule ulkoapäin, vaan syntyy sisäisestä oivalluksesta – hyvin samansuuntaisesti kuin Vedantan ajatus siitä, että totuus on jo ihmisessä.
Myös Filippuksen evankeliumi tuo esiin tiedon (gnosis) merkityksen:
“Totuus ei tullut maailmaan alastomana, vaan vertauskuvien ja kuvien kautta. Maailma ei voi vastaanottaa sitä muulla tavoin.”
“Tietämättömyys on orjuutta. Tieto on vapaus.”
“Ne, jotka sanovat kuolevansa ensin ja sitten nousevansa, ovat väärässä. Jos he eivät saa ylösnousemusta jo eläessään, he eivät saa mitään.”
Tässä vapautuminen ei ole tuleva tapahtuma, vaan jotain, joka tapahtuu tietoisuuden tasolla jo nyt – mikä muistuttaa Vedantan vapautumisen (moksha) ideaa.
Maria Magdaleenan evankeliumi puolestaan korostaa sisäistä näkemystä ja pelon ylittämistä:
“Älkää itseköön lakia ihmisten ylle… sillä Ihmisen Poika on teidän sisällänne.”
“Se, joka näkee, näkee sielun kautta, ei silmien kautta.”
“Ei ole syntiä, vaan te itse luotte synnin, kun toimitte luonnon vastaisesti.”
Näissä sitaateissa näkyy ajatus, että ongelma ei ole niinkään moraalinen rikkomus ulkoista lakia vastaan, vaan tietämättömyys omasta todellisesta luonteesta.
Tuomaan evankeliumi
“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”
“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”
“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”
“Joka on löytänyt maailman ja tullut rikkaaksi, hän luopukoon maailmasta.”
“Monet seisovat oven edessä, mutta yksin ne, jotka ovat yksinkertaisia, pääsevät häähuoneeseen.”
“Jos ette paastoa maailmasta, ette löydä valtakuntaa.”
“Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen häneksi.”
Näissä näkyy vahvasti:
irrottautuminen maailmasta
sisäinen muutos
identiteetin muuntuminen
Tuomaan evankeliumi
“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”
“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”
“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”
Filippuksen evankeliumi
“Ne, joilla on tieto, ovat vapaita.”
“Valo ja pimeys, elämä ja kuolema, oikea ja vasen ovat veljiä toisilleen.”
“Totuus kylvettiin maailmaan kuvien kautta.”
“Ihmiset eivät näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin he ovat.”
“Jumalan valtakunta ei tule näkyvästi… se on jo levittäytynyt maan päälle, mutta ihmiset eivät näe sitä.”
Tässä korostuu:
todellisuuden vääristynyt havaitseminen
tietoisuuden merkitys
vastakohtien ykseys
Jeesus:
Maria Magdaleenan evankeliumi
“Missä on mieli, siellä on aarre.”
“Älkää olko epävarmoja… Armo on kanssanne ja suojelee teitä.”
“Sielu vastasi: ‘Näin sinut, mutta sinä et nähnyt minua.’”
“Se, joka ymmärtää, olkoon ymmärtävä.”
Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:
Kun Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi asetetaan rinnakkain Vedanta-perinteen kanssa, yhtäläisyydet tulevat esiin erityisesti siinä, miten todellisuus ja ihminen ymmärretään sisältä käsin.
Tuomaan evankeliumissa Jeesus kehottaa ihmistä tuntemaan itsensä ja löytämään valtakunnan omasta sisimmästään. Tämä ajatus muistuttaa suoraan Vedantan opetusta siitä, että ihmisen syvin olemus ei ole erillinen perimmäisestä todellisuudesta, vaan samaa olemusta sen kanssa. Vedantassa opetetaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä, hän samalla oivaltaa koko todellisuuden ytimen. Samalla tavoin Tuomaan evankeliumin ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, sinut tunnetaan”, viittaa siihen, että itsen tunteminen on tie jumalallisen ymmärtämiseen.
Filippuksen evankeliumissa korostuu ajatus siitä, että ihmiset eivät näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan vääristyneesti. Tämä vastaa Vedantan käsitystä mayasta, illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon. Vedantassa ihmistä ei pidetä varsinaisesti syntisenä, vaan tietämättömänä: hän ei näe todellisuutta oikein. Filippuksen evankeliumin ajatus, että tieto tuo vapauden ja tietämättömyys sitoo, on lähes suora rinnakkaiskohta Vedantan opetukselle, jossa vapautuminen tapahtuu juuri tiedon – ei pelkän uskon – kautta.
Maria Magdaleenan evankeliumissa huomio siirtyy vielä hienovaraisemmin sisäiseen kokemukseen. Siinä korostetaan, että todellinen näkeminen ei tapahdu fyysisten silmien kautta, vaan sisäisen tietoisuuden kautta. Vedantassa tämä vastaa ajatusta, että aistit eivät voi tavoittaa perimmäistä todellisuutta, vaan se ymmärretään suoran oivalluksen kautta. Samoin ajatus siitä, että mieli määrittää sen, mitä ihminen kokee todellisena, heijastaa Vedantan näkemystä siitä, että tietoisuus on kaiken kokemuksen perusta.
Näissä kaikissa apokryfisissä teksteissä pelastus ei näyttäydy ensisijaisesti ulkoisena tapahtumana, vaan sisäisenä muutoksena. Ihminen ei pelastu vain uskomalla johonkin ulkopuoliseen, vaan heräämällä siihen, mikä hän jo syvimmiltään on. Tämä on hyvin lähellä Vedantan käsitystä vapautumisesta, jossa ihminen ei “saavuta” mitään uutta, vaan oivaltaa sen, mikä on aina ollut totta.
Samalla myös ajatus vastakohtien ylittämisestä yhdistää näitä traditioita. Tuomaan evankeliumin puhe siitä, että “kahdesta tulee yksi”, voidaan ymmärtää samalla tavalla kuin Vedantan ei-dualistinen näkemys, jossa kaikki erottelut – kuten minä ja maailma, henki ja aine – nähdään lopulta näennäisinä.
Kokonaisuutena nämä tekstit piirtävät kuvan hengellisestä opetuksesta, jossa keskiössä on sisäinen oivallus, tietoisuuden muutos ja todellisuuden ykseyden kokeminen. Vaikka historiallista yhteyttä Vedanta-perinteeseen ei voida osoittaa, niiden tapa kuvata ihmisen suhdetta todellisuuteen kulkee hämmästyttävän samansuuntaisesti: totuus ei ole jossain kaukana, vaan se löytyy, kun ihminen kääntyy sisäänpäin ja näkee oikein.
Gospel of Thomas (täydellinen teksti)
https://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
Tämä on tärkein:
sisältää 114 Jeesuksen lausetta (logionia)
ei tarinaa, pelkkää opetusta
hyvin “sisäiseen oivallukseen” keskittyvä
Esimerkkejä suoraan tekstistä:
“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”
“When you know yourselves, then you will be known…”
“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”
Gospel of Philip
https://www.gnosis.org/naghamm/gop.html
Tässä Jeesuksen sanat ovat enemmän hajautettuina opetuksiin.
Keskeisiä kohtia:
“Truth did not come into the world naked, but it came in types and images.”
“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”
Gospel of Mary
https://www.gnosis.org/library/marygosp.htm
Tässä Jeesus opettaa erityisesti:
sisäistä näkemistä
pelon ylittämistä
sielun vapautumista
Esimerkki:
“Where the mind is, there is the treasure.”
http://www.gnosis.org/library/marygosp.htm
The Gospel of Mary is found in the Berlin Gnostic Codex (Papyrus Berolinensis 8502). This very important and well-preserved codex was discovered in the late-nineteenth century somewhere near Akhmim in upper Egypt. It was purchased in Cairo in 1896 by a German scholar, Dr. Carl Reinhardt, and then taken to Berlin.
The codex (as these ancient books are called) was probably copied and bound in the late fourth or early fifth century. It contains Coptic translations of three very important early Christian Gnostic texts: the Gospel of Mary, the Apocryphon of John, and the Sophia of Jesus Christ. The texts themselves date to the second century and were originally authored in Greek.
http://www.gnosis.org/library/marygos
The Gospel According to Mary Magdalene
Archive | Library | Bookstore | Index | Web Lectures | Ecclesia Gnostica | Gnostic Society
http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html
The Nag Hammadi Library
The Gospel of Philip
Translated by Wesley W. Isenberg
A Hebrew makes another Hebrew, and such a person is called "proselyte". But a proselyte does not make another proselyte. [...] just as they [...] and make others like themselves, while others simply exist.
The slave seeks only to be free, but he does not hope to acquire the estate of his master. But the son is not only a son but lays claim to the inheritance of the father. Those who are heirs to the dead are themselves dead, and they inherit the dead. Those who are heirs to what is living are alive, and they are heirs to both what is living and the dead. The dead are heirs to nothing. For how can he who is dead inherit? If he who is dead inherits what is living he will not die, but he who is dead will live even more.
A Gentile does not die, for he has never lived in order that he may die. He who has believed in the truth has found life, and this one is in danger of dying, for he is alive. Since Christ came, the world has been created, the cities adorned, the dead carried out. When we were Hebrews, we were orphans and had only our mother, but when we became Christians, we had both father and mother.
http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html
http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html
The Nag Hammadi Library
The Gospel of Philip
Translated by Wesley W. Isenberg
A Hebrew makes another Hebrew, and such a person is called "proselyte". But a proselyte does not make another proselyte. [...] just as they [...] and make others like themselves, while others simply exist.
The slave seeks only to be free, but he does not hope to acquire the estate of his master. But the son is not only a son but lays claim to the inheritance of the father. Those who are heirs to the dead are themselves dead, and they inherit the dead. Those who are heirs to what is living are alive, and they are heirs to both what is living and the dead. The dead are heirs to nothing. For how can he who is dead inherit? If he who is dead inherits what is living he will not die, but he who is dead will live even more.
A Gentile does not die, for he has never lived in order that he may die. He who has believed in the truth has found life, and this one is in danger of dying, for he is alive. Since Christ came, the world has been created, the cities adorned, the dead carried out. When we were Hebrews, we were orphans and had only our mother, but when we became Christians, we had both father and mother.
http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html
http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library
The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer
(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)
Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän
Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:
itsen tuntemisesta
sisäisestä valosta
siitä, että valtakunta on jo tässä
tiedosta (gnosis), joka vapauttaa
Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.
Anonyymi00103
2026-04-12 13:03:56
Anonyymi00102 kirjoitti:
http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library
The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer
(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)
Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän
Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:
itsen tuntemisesta
sisäisestä valosta
siitä, että valtakunta on jo tässä
tiedosta (gnosis), joka vapauttaa
Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.
Yksi erityisen “vedantinen” kohta (suosittelen lukemaan heti)
Tuomaan evankeliumi, logion 70:
“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”
Tämä on käytännössä sama ajatus kuin Vedantassa:
totuus ja vapautuminen ovat jo sinussa
Kun Jeesus sanoo:
“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”
Vedantan näkökulmasta tämä kuulostaa lähes samalta kuin ajatus, että Brahman on kaikkialla – sekä sisäinen että ulkoinen todellisuus. Vedanta opettaa, että ei ole todellista eroa “minun” ja “maailman” välillä, vaan sama perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken. Jeesuksen lause voidaan ymmärtää niin, että jumalallinen todellisuus ei ole erillinen paikka, vaan olemisen perusta.
Kun Jeesus sanoo:
“When you know yourselves, then you will be known.”
Tämä muistuttaa suoraan Vedantan ydintä: itsen tunteminen on kaiken tiedon perusta. Vedantassa ajatellaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä (Atman), hän samalla oivaltaa koko todellisuuden. “Teidät tunnetaan” voidaan tulkita niin, että ihminen tulee osaksi tietoista kokonaisuutta – hän ei ole enää erillinen.
Kun Jeesus sanoo:
“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”
Tämä on ehkä lähimpänä Vedantaa. Siinä pelastus ei tule ulkopuolelta, vaan siitä, että ihminen tuo esiin todellisen luontonsa. Vedantassa tämä tarkoittaa sitä, että ihminen oivaltaa olevansa jo perimmäinen todellisuus. Mikään uusi ei tule – vain harha poistuu.
Kun Jeesus sanoo:
“If you do not know yourselves, you dwell in poverty.”
Vedantassa tietämättömyys (avidya) on juuri tämä “köyhyys”. Ihminen elää rajallisena, vaikka hänen todellinen luontonsa on rajaton. Jeesuksen käyttämä kieli on eri, mutta ajatus on hyvin samansuuntainen: tietämättömyys omasta olemuksesta on perimmäinen ongelma.
Kun Jeesus sanoo:
“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”
Tämä voidaan lukea Vedantan ei-dualismin (advaita) kautta. Siinä kaikki kaksinaisuudet – minä ja maailma, henki ja aine, sisäinen ja ulkoinen – nähdään lopulta yhtenä. Jeesuksen lause kuulostaa siltä, että pelastus tapahtuu, kun tämä jako katoaa.
Kun siirrytään Gospel of Philip -tekstiin ja kohtaan:
“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”
Tämä on lähes suora Vedantan perusopetus. Ihminen ei ole sidottu siksi, että maailma olisi sinänsä vankila, vaan siksi että hän ei näe oikein. Vapaus ei ole fyysinen tila, vaan tietoisuuden tila.
Kaikkein tuhoisin muutos ei kuitenkaan ollut pelkkä kirjoitusten poistaminen, vaan uusien, hänen mielestään täysin virheellisten kohtien lisääminen lopulliseen Raamatun kaanoniin.
-------------------------
Raamattu, joka sinulla on kotona tai taskussasi, on sensuroitu. Raamatusta, jonka omistat, on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.
Raamattuun, jonka tunnet, ON LISÄTTY YLIMÄÄRÄISTÄ SISÄLTÖÄ!
Monet Jeesukseen viittaavat profetiat on MUUTETTU TAI POISTETTU. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että Raamattusi on sensuroitu – mutta niin on tapahtunut.
https://www.rivalnations.org/censored-bible/
----------------------------
He halusivat ajatuksen siitä, että kaikki tapahtuu vain kerran, eivätkä halunneet ihmisten uskovan, että voisimme oppia asioita ja saada kokemuksia useiden fyysisen maailman elämien kautta.
Mikä olisi parempi tapa hallita kansanjoukkoja kuin opettaa heille ikuista kidutusta? Se on toiminut; hindupalstan kristityt terroristi myös levittää tätä saatanallista ikuisen kidutusen oppia uhkailun avulla. He ovat itsekin sen opin uhreja.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
--------------------------
Kauheata uskoon käännyttämistä...
Anonyymi-ap
2024-08-31 10:10:58
Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.
Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.
Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Ja Gospel of Mary -tekstissä:
“Where the mind is, there is the treasure.”
Vedantassa tietoisuus on kaiken kokemusmaailman perusta. Se, mihin huomio kiinnittyy, määrittää todellisuuden kokemuksen. “Aarre” ei ole ulkoinen asia, vaan tietoisuuden tila.
Kun nämä kaikki kohdat yhdistetään, syntyy hyvin yhtenäinen kuva: sekä nämä apokryfiset Jeesuksen sanat että Vedanta kuvaavat ihmisen ongelman ennen kaikkea tietämättömyytenä ja ratkaisun oivalluksena. Molemmissa vapautuminen ei ole niinkään ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen herääminen siihen, mikä on jo totta.
Jeesus sanoo:
“Recognize what is in your sight, and that which is hidden from you will become plain to you.”
Tässä ajatus on, että totuus ei ole kaukana tai mystinen, vaan se on jo nähtävissä — mutta ihminen ei tunnista sitä. Tämä muistuttaa vahvasti Vedanta-ajatusta siitä, että todellisuus on aina läsnä, mutta jää huomaamatta tietämättömyyden vuoksi.
“Blessed is the one who came into being before coming into being.”
Tämä on mystinen lause, mutta sitä voidaan tulkita niin, että todellinen olemus ei ole sidottu aikaan tai syntymään. Vedantassa Atman nähdään ajattomana ja syntymättömänä.
“Whoever has come to understand the world has found a corpse.”
Tässä maailma nähdään ikään kuin kuolleena tai tyhjänä ilman todellista ymmärrystä. Vedantassa vastaava ajatus näkyy siinä, että pelkkä aistimaailma ei ole lopullinen todellisuus.
“Let him who seeks continue seeking until he finds. When he finds, he will become troubled. When he becomes troubled, he will be astonished, and he will rule over the All.”
Tämä kuvaa henkistä prosessia:
etsiminen
kriisi / hämmennys
oivallus
Vedantassa tämä vastaa polkua, jossa vanhat käsitykset murtuvat ennen todellista ymmärrystä.
“The heavens and the earth will be rolled up in your presence.”
Tämä voidaan tulkita tietoisuuden muutoksena: todellisuus sellaisena kuin sen koemme “hajoaa” oivalluksen myötä. Vedantassa maailma menettää absoluuttisen merkityksensä, kun Brahman oivalletaan.
“Be passersby.”
Hyvin lyhyt mutta voimakas lause. Se viittaa siihen, ettei pidä kiinnittyä maailmaan. Vedantassa tämä vastaa irrottautumista (vairagya) — ei samaistumista ohimenevään.
Lisäksi Gospel of Philip -tekstistä:
“Those who say they will die first and then rise are mistaken.”
Tämä korostaa, että “ylösnousemus” on sisäinen kokemus tässä elämässä, ei vain tuleva tapahtuma. Tämä on hyvin lähellä Vedantan ajatusta vapautumisesta tässä ja nyt.
Ja vielä Gospel of Mary:
“Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”
Tätä voidaan tulkita niin, että ulkoinen laki ei ole keskiössä — vaan sisäinen ymmärrys.
Yhteinen sävy näissä kaikissa.
http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library
http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
Jeesuksen opetusten yhteys "idän saatanallisiin oppeihin"
Tuomaan evankeliumi (Logion 3)
“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”
Vedanta: Brahman ei ole kaukana, se on sekä sisäistä tietoisuutta että koko maailman olemus. Jumalallinen ei ole erillinen, vaan kaikkea läpäisevä.
Tuomaan evankeliumi (Logion 70)
“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”
Vedanta: Vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan oivallus Atmanin (todellisen minän) olemassaolosta. Totuus on jo sinussa, se täytyy vain nähdä.
Tuomaan evankeliumi (Logion 1)
“And he said, ‘Whoever discovers the interpretation of these sayings will not taste death.’”
Vedanta: Kun ihminen ymmärtää oman todellisen olemuksensa, hän ei enää “kuole” tietämättömyyteen; tietoisuus jatkuu ajattomana.
Filippuksen evankeliumi
“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”
Vedanta: Avidya (tietämättömyys) pitää ihmisen sidottuna maya-maailmaan. Vapaus tulee gnosis-tyyppisen ymmärryksen kautta — oivalluksesta todellisesta olemuksesta.
Maria Magdaleenan evankeliumi
“Where the mind is, there is the treasure.”
Vedanta: Mieli/tietoisuus määrää kokemuksen. Jos mieli on kiinnittynyt Atmanin oivallukseen, silloin on aito aarre, sisäinen valo.
Tuomaan evankeliumi (Logion 22)
“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”
Vedanta: Dualismi (minä ja maailma, sisäinen ja ulkoinen) hälvenee, ja tietoisuus kokee ykseyden — advaita.
Tuomaan evankeliumi (Logion 28)
“Know what is in front of your face, and what is hidden from you will be revealed to you.”
Vedanta: Totuus on läsnä, mutta ilman oivallusta se pysyy piilossa. Sisäisen näkemisen kautta maya hälvenee.
Filippuksen evankeliumi
“Those who say they will die first and then rise are mistaken.”
Vedanta: Todellinen ylösnousemus on sisäinen, tietoisuuden muutos. Ei odoteta tulevaa tapahtumaa, vaan vapautuminen on tässä ja nyt.
Tuomaan evankeliumi (Logion 108)
“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”
Vedanta: Kun ihminen tunnistaa Atmanin, hän ymmärtää olevansa samaa perimmäistä todellisuutta kuin kaikki muutkin.
Maria Magdaleenan evankeliumi
“Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”
Vedanta: Ulkoiset säännöt eivät johda totuuteen; tärkeintä on sisäinen ymmärrys ja oivallus.
Kun nämä kymmenen sitaattia asetetaan rinnakkain Vedantan opetusten kanssa, kuvio on selvä: totuus ei ole kaukana, pelastus tai vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen oivallus. Tietoisuus ja itsen tunteminen ovat keskiössä, dualismi hälvenee ja maailma nähdään oikeassa suhteessa – juuri niin kuin Upanishadeissa opetetaan. Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.
Jeesuksen opetusten yhteys "idän saatanallisiin oppeihin"
Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.
Tässä oli vain muutamia, etsikää itse lisää.
Tuomaan evankeliumi sisältää 114 logionia.
Ne eivät muodosta kertomusta Jeesuksen elämästä, vaan kokoelma yksittäisiä opetuslauseita.
Jokainen logion voidaan lukea itsenäisenä ajatuksena, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaiskuvan Jeesuksen opetusten sisäisestä linjasta.
Jos tarkastellaan vain Jeesuksen sanoja apokryfien kautta, monet kohdat korostavat:
sisäistä heräämistä
totuuden tunnistamista itsessä
dualismin ylittämistä (minä vs. maailma)
Tämä on ei-persoonallista / impersonalistista, koska fokus ei ole ulkoisessa Jumalassa vaan sisäisessä perimmäisessä todellisuudessa.
Pelon ja tuomion puute
Kanoniset evankeliumit, erityisesti Matteus ja Johanneksen evankeliumi, sisältävät monia kohtia, joissa tuomiota, helvettiä ja kadotusta käytetään opettamisen välineinä. Esimerkiksi Matteus 25:41 kuvaa kadotetun joutumista ikuiseen tuleen.
Apokryfiset tekstit puolestaan:
Keskittyvät sisäiseen kasvuun ja itsen löytämiseen, eivät ulkoiseen rangaistukseen.
Logionit, kuten Tuomaan evankeliumin:
“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you,”
korostavat vapautumista oivalluksen kautta, ei pelon avulla.
Pelko ei ole motivaattori, vaan ymmärrys ja myötätunto ovat.
Anonyymi00032
2026-07-15 23:06:39
Pelon ja tuomion puute
Lempeys ja sisäistyminen
Tekstit kutsuvat lukijaa kääntymään sisäänpäin, löytämään “sisäisen valtakunnan”.
Lempeys ilmenee siinä, että opetus ei uhkaa tai syyllistä, vaan rohkaisee:
“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”
Tämä on kannustava muistutus, että perimmäinen totuus ja rakkaus ovat jo läsnä.
Myötätunto keskiössä
Monet logionit painottavat rakkauden ja myötätunnon harjoittamista muiden ihmisten ja maailman suuntaan.
Tämä on sisäisesti motivoitu: myötätunto syntyy oivalluksesta oman sisäisen valon ja yhteyden kautta kaikkeen elämään.
Ei siis tarvita pelkoa rangaistuksesta, jotta opetus tehoaisi.
Jeesuksen alkuperäinen sanoma saattoi olla enemmän sisäistä ja universaalia, kuin myöhemmät kirkolliset tulkinnat.
Ne yhdistävät opetuksen rakkaudesta ja valaistumisesta tavalla, joka tekee niistä yhdenmukaisia idän filosofioiden, kuten Advaita Vedantan, kanssa: vapautuminen ja hyväntahtoisuus tulevat oivalluksesta, ei pelosta.
Apokryfiset evankeliumit eivät ole dogmaattisia, ja ne eroavat merkittävästi kanonisista evankeliumeista siinä, miten opetukset on esitetty.
Dogman puute
Kanoniset evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) sisältävät paljon teologisia tulkintoja ja kirkon opillista muokkausta:
Jeesus Jumalan Poikana
Ristiinnaulitseminen pelastuksen välineenä
Tuleva tuomio ja helvetti
Apokryfiset evankeliumit, kuten Tuomaan, Filippuksen ja Maria Magdaleenan evankeliumi, eivät korosta tällaisia dogmaattisia rakenteita.
Tuomaan evankeliumi
“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”
“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”
“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”
“Joka on löytänyt maailman ja tullut rikkaaksi, hän luopukoon maailmasta.”
“Monet seisovat oven edessä, mutta yksin ne, jotka ovat yksinkertaisia, pääsevät häähuoneeseen.”
“Jos ette paastoa maailmasta, ette löydä valtakuntaa.”
“Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen häneksi.”
Näissä näkyy vahvasti:
irrottautuminen maailmasta
sisäinen muutos
identiteetin muuntuminen
Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni” - tämä on ehkä kaikkein voimakkain: ei vain seuraamista, vaan muuttumista.
Ei ulkoinen usko, vaan sisäinen muodonmuutos.
“Luopukaa maailmasta” - ei välttämättä tarkoita elämän hylkäämistä, vaan vapautumista illuusioista, aivan kuten buddhalaisuus opettaa irti päästämistä kiintymyksistä.
“Kun tunnette itsenne…”- tässä kuuluu sama kaiku kuin vedanta-opissa: todellinen minä ei ole pinnallinen persoona, vaan jotain syvempää, joka yhdistyy kaikkeen.
"Rakkauden uskonto" (raakuuden uskonto) on julma. Se johtuu ilmeisesti siitä, että Raamattua on muokattu ja että Jeesuksen alkuperäiset sanomat ovat apokryfisissä teksteissä, kuten Marian, Filippuksen ja Tuomaan evankeliumeissa, joissa ei ole ikuista kidutusta eikä helvettiä.
Esiintyykö Marian, Filippuksen tai Tuomaan evankeliumeissa ajatus ikuisesta kidutuksesta, vastaus on:
Ei. Niissä ei ole opetusta ikuisesta kidutuksesta.
Niissä ei kuvata helvettiä paikkana, jossa ihmiset kärsivät loputtomasti. Niissä ei ole sellaista ajatusta kuin "sielu joutuu ikuisiksi ajoiksi tuleen kidutettavaksi".
Niissä voi olla puhetta esimerkiksi tietämättömyydestä, pimeydestä, sielun esteistä tai hengellisestä erosta, mutta ei ikuisesta rangaistuksesta tai loputtomasta kidutuksesta.
Näissä teksteissä Jeesus on keskeinen hahmo — mutta se, että Jeesus esiintyy päähenkilönä, ei tarkoita, että niissä olisi opetus ikuisesta kidutuksesta.
Marian evankeliumi: Jeesus esiintyy opettajana, joka antaa Marialle hengellisiä opetuksia ennen kuolemaansa. Tekstissä ei ole ikuista kidutusta.
Filippuksen evankeliumi: Jeesukseen liittyviä opetuksia ja symboleja on paljon. Tekstissä ei ole oppia ikuisesta helvetinrangaistuksesta.
Tuomaan evankeliumi: Se koostuu Jeesukselle annetuista sanonnoista. Siinä ei esiinny ajatusta ikuisesta kidutuksesta.
Jeesus on näiden tekstien tärkeä hahmo.
Niissä ei opeteta ikuista kidutusta.
Kukaan ei voi halveksia Raamattua, mutta kristityt voivat esteettä loukata muita maailman uskontoja.
Jos haluatte, että kukaan ei loukkaa kristittyjä, teidän ei pitäisi loukata muita uskontoja vastavuoroisesti. Teidän ei myöskään pitäisi loukata ateisteja.
Kunnioitus on ansaittava. Kuka voi kunnioittaa vihamielisiä kristittyjä? Ja sen myötä tulee halveksuntaa heidän uskontoaan kohtaan.
He valittavat sensuroinnista, mutta he itse sensuroivat kaiken, mikä ei ole heidän uskontonsa mukaista.
He valtaavat vieraita foorumeja, alueita. Se on kuin ottaisi haltuunsa vieraan maan ja asettaisi sinne oman lippunsa.
Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
He keksivät maailmanuskonnot.
https://www.youtube.com/watch?v=CoNZ7JJdfOQ
Transkriptio menee suurin piirtein näin, videon lopusta:
Minkä ihmeen takia viiden uskonnon kirjoittajat olisivat eri aikakausina kaikki valehdelleet samansuuntaisesti? Tämä ei kuulosta kovin uskottavalta. Olisi parempi, että nämä tiedemiehet noudattaisivat tieteellistä metodia ja tutustuisivat näihin lähteisiin ensin huolellisesti ennen kuin antavat lausuntoa.
...
No, usein näyttää olevan niin, että uskontotieteilijöillä on sidoksia kirkollisiin tahoihin, ja tällöin he luopuvat tieteellisestä lähtökohdasta. Asioita pitäisi avoimesti tutkia siinäkin tapauksessa, että ne ajatukset ovat vallankumouksellisia kirkon näkökulmasta.
Mutta näitä lähteitä esimerkiksi, kun löydettiin vanha Raamattu, joka oli kirjoitettu 100-luvulla, kun Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokoukset olivat 300-luvulla, niin kun tätä varhaista Raamattua verrattiin King Jamesin Raamattuun, niin siitä löydettiin 30 000 kohtaa, jotka oli muutettu, mikä on varsin suuri määrä. Näitä tekstejä on muutettu niin valtavasti aikojen saatossa, että sen takia tiedemiesten tulisi avoimesti tutkia kaikkia näitä muita lähteitä, joita on saatavilla.
…
...
Jos otamme uskonnon tällaisena fanaattisuutena ja suppeakatseisuutena, niin silloin uskonto saattaa olla vaarallinen, kuten nyt näemme esimerkiksi ISISin kohdalla. Samalla metodillahan kristinusko tuotiin aikanaan Suomeen: käytettiin väkivaltaa ja tappouhkauksia.
Mutta jos uskontoon liittyy avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus, niin silloin se on aitoa uskonnollisuutta, ja silloin se on ihmiskunnan kulttuurille hyvin, hyvin tärkeää.
Elikkä tämä vanha kristillinen termi ”hedelmistä puu tunnetaan” pätee tänäkin päivänä uskontoja määrittäessä.
Mutta näitä lähteitä esimerkiksi, kun löydettiin vanha Raamattu, joka oli kirjoitettu 100-luvulla, kun Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokoukset olivat 300-luvulla, niin kun tätä varhaista Raamattua verrattiin King Jamesin Raamattuun, niin siitä löydettiin 30 000 kohtaa, jotka oli muutettu, mikä on varsin suuri määrä. Näitä tekstejä on muutettu niin valtavasti aikojen saatossa, että sen takia tiedemiesten tulisi avoimesti tutkia kaikkia näitä muita lähteitä, joita on saatavilla.
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/
William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.
Ja luettelo voisi jatkua edelleen.
Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.
Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.
Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.
Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.
Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.
Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
William James kokoaa lukuisia eri uskontojen ja aikakausien ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuten:
voimakasta rauhan tunnetta,
kokemusta jumalallisesta tai pyhästä läsnäolosta,
ykseyden tunnetta kaiken kanssa,
syvää iloa tai rakkautta,
elämän täydellistä muuttumista (kääntymyskokemus).
Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,
Jamesin johtopäätös on, että vaikka uskontojen tulkinnat näistä kokemuksista vaihtelevat, itse kokemuksissa on paljon yhteisiä piirteitä.
James käyttää al-Ghazalin kuvausta havainnollistamaan ajatusta, että uskonnollinen tieto voi perustua välittömään kokemukseen, ei pelkästään järkeilyyn. Al-Ghazali kertoo käyneensä läpi syvän hengellisen kriisin: hän alkoi epäillä kaikkea, mitä oli oppinut, kunnes päätyi siihen, että todellinen varmuus syntyy Jumalan antamasta sisäisestä valosta ja kokemuksesta, ei pelkästään loogisista todisteluista. James pitää tätä esimerkkinä mystisestä kokemuksesta.
Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...
Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....
Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":
TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.
Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.
------------------------
Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".
Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.
(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"
Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?
Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"
Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.
https://www.youtube.com/watch?v=mg9V2351FFY&pp=ygUabmRlLiByZWluY2FybmF0aW9uIGlzIHRydWU=
Neurokirurgi Eben Alexander selittää, miten reinkarnaatio hänen mukaansa toimii ja miksi emme voi muistaa aiempia elämiämme.
https://www.youtube.com/watch?v=7EPQgOwAkgc&pp=ygUJbmRlIGFsbGFo
Islam - Tapasin Allahin(Jumalan) kuolemanläheisessä kokemuksessani (NDE) Tapaamiseni Allahin kanssa | Video Essee |
https://www.youtube.com/watch?v=TZUupVwc-Uk
Nainen kuolee näkee profeetta Muhammedin sanoman jumalallisen ilmestyksen kuolemanläheisessä kokemuksessaan
https://www.youtube.com/watch?v=H2tpa4DowZg&t=42s&pp=ygUSbmRlICByZWluY2FybmF0aW9u
NDE. Löytö sielun todellisesta tarkoituksesta ja parantumisesta! (Inspiroiva NDE) 2024
https://www.youtube.com/watch?v=xMqfErvWHo8
Nainen kuolee; hänelle näytetään muita planeettoja, sivilisaatioita ja kerrotaan ihmisen tarkoitus (NDE).
https://www.youtube.com/watch?v=Id847TEHSE4
NDE: Kuolin ja minulle näytettiin aiemmat elämäni
Jälleensyntyminen.
https://www.youtube.com/watch?v=2iiGZlyDOXk
https://www.youtube.com/watch?v=X_B02ptEh4s
Vain meillä on oikea uskonto, vain meillä on ihmeitä. Tällaiset sanomiset saivat minut kyseenalaistamaan ja aloin miettiä: todellako? Eikö muissakin kristinuskon lahkoissa voi olla ihmeitä ja totuutta, entä muissa uskonnoissa? Aloin tutkia jo nuorena, vaikka opiskelin Raamattua samanaikaisesti, ihmeitä todellakin on kaikilla eri kristinuskon lahkoilla, samoin kuin muissakin uskonnoissa, analysoin, vertailin, tulin johtopäätökseen, se oli pitkä, vuosien mittainen prosessi, ei hetken mielijohde.
Raamattu ei ole ainoa paikka, jossa numerologiaa esiintyy, mutta kristittyjen mukaan tietenkin vain Raamatun numerologia on Jumalasta, kun taas Koraanin numerologia on Saatanasta.