Jos Krishna on ylin persoonallisuus, kuka hänet alun perin teki?
Onko Krishna oikeasti kaikkien yläpuolella?
Anonyymi-ap
148240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 148
Vanhimmat
"Jos Krishna on ylin persoonallisuus, kuka hänet alun perin teki?"
Hän on ajan ja tilan ulottumattomissa; muuten, sinuakaan ei ole koskaan luotu – olet aina ollut olemassa
Olet olemukseltasi henkinen!
Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.
"Reinkarnaatio on uskomus, jonka mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä siirtyy toiseen ruumiiseen ja syntyy vauvana uudelleen maailmaan"
"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"
Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.
NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.
PÄINVASTOIN, HINDUJEN MUKAAN (MITÄ IKINÄ SANA HINDU TARKOITTAAKAAN) ELÄVÄ OLENTO ON ITSE SIELU, JA SIELULLA ON FYYSISEN KEHO
HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´
Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.
Käännän nyt muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/
Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)
…
...
Koska sielunvaelluksen ymmärtäminen liittyy erottamattomasti itse sielun olemukseen, tarkastelkaamme ensin, mikä sielu todellisuudessa on.
Monet tämän maailman filosofit ovat turhaan vaivanneet mieltään yrittäessään ratkaista tätä suurta arvoitusta. Lukemattomien tutkimusten tuloksena on kuitenkin syntynyt ainoastaan hämmennystä ja sekavuutta. Kukin on pyrkinyt ymmärtämään ja selittämään tätä aihetta omien aistiensa välityksellä saadun tiedon pohjalta ottamatta lainkaan huomioon pyhien kirjoitusten ilmoitusta tästä asiasta. Kun yritämme tunkeutua alueelle, jota järkemme ei kykene tavoittamaan, seurauksena on väistämättä vain hämmennys ja epäselvyys. Kaikki tällaiset yritykset johtavat samaan lopputulokseen. Menetämme lujan perustan jalkojemme alta ja alamme jahdata pelkkää varjoa.
Kun todellinen minä omasta tahdostaan ilmenee tässä acit-maailmassa, sen on pukeuduttava kahteen katoavaan verhokerrokseen: karkeaan (fyysinen keho) ja hienovaraiseen (mieli ja äly). Näin māyān lamaannuttama jīva ei enää kykene toimimaan cit-maailmassa, vaan aloittaa vaelluksensa acit-maailmassa avuttomana olentona, joka näyttää vaihtavan kehoa loputtomassa syntymien ja kuolemien ketjussa. Unohtaessaan oman henkisen luontonsa jīva tavoittelee aineellisia saavutuksia, jotka lakkaamatta houkuttelevat ja viettelevät sitä. Vaikka se saavuttaisikin ne, se ei kykene löytämään pysyvää tyydytystä.
Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa. Svarūpe sabāra haya Golokete sthiti — "Jokaisen jīvan todellinen olemus sijaitsee cit-maailmassa, Golokassa."
Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.
Ajatelkaamme esimerkiksi junassa matkustavaa ihmistä. Sanomme hänen siirtyvän paikasta toiseen. Todellisuudessa hän voi kuitenkin istua koko matkan täysin liikkumatta. Liikkeessä on juna, mutta liike luetaan ihmisen ominaisuudeksi. Samalla tavoin liike luetaan virheellisesti myös sielulle, todelliselle minällemme. Kaikki muutokset, kuten syntymä ja kuolema, liitetään sieluun vain näennäisesti, vaikka todellisuudessa niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Tällainen harhakäsitys johtuu tietämättömyydestämme. Māyān harhauttamina unohdamme todellisen minämme ja petämme itseämme sanomalla: "Minä siirryn, hän siirtyy. Tuo jīva siirtyi kissan, puun tai jonkin muun olennon kehoon."
Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa....
Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.
Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
...
... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.
Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.
Voimme havainnollistaa tätä esimerkillä. Jos kirkas kristalli asetetaan ruusun viereen, se näyttää saavan ruusun värin. Mutta heti kun ruusu poistetaan, kristalli palaa omaan alkuperäiseen väriinsä. Samalla tavoin sielun eli todellisen minän elämä läpäisee kehon ja mielen, saaden ne näyttämään eläviltä. Näin syntyy vaikutelma yksilöllisestä olennosta, jolla näyttää olevan oma erillinen persoonallisuutensa.
Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
...
... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.
Anonyymi00293
2026-08-08 21:48:08
Anonyymi00292 kirjoitti:
Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
...
... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.
Lue lisää
Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.
Anonyymi00294
2026-08-08 21:48:22
Anonyymi00293 kirjoitti:
Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.
Lue lisää
Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä. Näin teot synnyttävät uusia tekoja, ja syntymä johtaa aina uusiin syntymiin. Tällä tavoin jīva näyttää vaeltavan lakkaamatta syntymän ja kuoleman kiertokulussa.
Se jīva, joka on nyt saanut ihmiskehon, voi tekojensa seurauksena syntyä ... Jokainen syntymä määrää seuraavan karman mukaisesti.
Tämä on luonnon laki, joka säätelee kaikkia ruumiillistumisiamme tässä aineellisessa maailmassa. Sitä ei voida muuttaa eikä sitä voi väistää. Se on ehdoton ja vastustamaton. Kaikki ovat tämän luonnonlain alaisia – kaikkein suurimmasta ihmisestä kaikkein pienimpään elävään olentoon.
Anonyymi00295
2026-08-08 21:48:31
Anonyymi00294 kirjoitti:
Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä. Näin te
Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.
Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä. Näin teot synnyttävät uusia tekoja, ja syntymä johtaa aina uusiin syntymiin. Tällä tavoin jīva näyttää vaeltavan lakkaamatta syntymän ja kuoleman kiertokulussa.
Se jīva, joka on nyt saanut ihmiskehon, voi tekojensa seurauksena syntyä ... Jokainen syntymä määrää seuraavan karman mukaisesti.
Tämä on luonnon laki, joka säätelee kaikkia ruumiillistumisiamme tässä aineellisessa maailmassa. Sitä ei voida muuttaa eikä sitä voi väistää. Se on ehdoton ja vastustamaton. Kaikki ovat tämän luonnonlain alaisia – kaikkein suurimmasta ihmisestä kaikkein pienimpään elävään olentoon.
Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä.
Mieleemme voi luonnollisesti nousta kysymys: millaista karmāa sielu suoritti ennen aineelliseen maailmaan joutumistaan, ja mikä rikkomus johti sen lankeamiseen tähän surun ja kärsimyksen maailmaan?
On ymmärrettävä, että olemassaolo kuuluu sielun omaan olemukseen, ja että taipumus toimia väärin on täysin vastoin sen ehdotonta puhtautta. Silti syyn täytyy olla sielussa itsessään. Siinä on eräs synnynnäinen ominaisuus, joka ei millään tavoin johdu ulkoisista olosuhteista eikä liity kehosta toiseen siirtymiseen. Se kuuluu yksinomaan cit-periaatteeseen, itse ātman luontoon, joka on vapaa kaikista aineellisista epäpuhtauksista.
Yksilöllinen sielu on aṇu-cit – äärettömän pieni citin osanen. Tulesta irtoavan kipinän tavoin sillä on sen vähäisestä koosta johtuva luonnollinen rajoittuneisuus. Tämän pysyvän ominaisuuden vuoksi sielu voi omasta vapaasta tahdostaan langeta māyān eli acit-maailman houkutuksiin.
Samoin se voi halutessaan astua cit-maailmaan...
...
... jīvaa kuvataan sanalla taṭastha, mikä tarkoittaa, että sillä on mahdollisuus suuntautua joko cit-maailmaan tai acit-maailmaan. Sen alkutila on näiden kahden alueen rajalla, missä sillä on mahdollisuus valita, kumman niistä se haluaa.
Jos jīva valitsee aineellisen nautinnon, se joutuu māyān orjuuteen. ...
...
...
...
Kuinka näennäinen minä sitten siirtyy uuteen kehoon?
Edellä on jo selvästi selitetty, että näennäinen minä, jota vääristyneen egon itsekkäät vaikuttimet ohjaavat, muodostaa epäoikeutetun suhteen aineeseen ja pitää itseään sen nauttijana. Tämän askeleen seuraukset sitovat elävän olennon. Kuten sananlaskussa sanotaan: "Mitä kylvät, sitä niität."
Karma eli yhden syntymän toiminta muodostaa ja ohjaa seuraavaa ruumiillistumaa. Psyykkinen keho eli mieli säilyttää toiminnan siemenet hienovaraisessa muodossa ja kuljettaa ne seuraavaan ruumiillistumaan.
Nämä toiminnan siemenet eivät kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, joka määrittäisi näennäisen minän kehon tyypin seuraavassa syntymässä. Ne ainoastaan hahmottavat uuden toimintalinjan, jota elävä olento tulee seuraavassa ruumiillistumassaan noudattamaan.
Näin toiminta johtaa uuteen ruumiillistumaan, ja syntymä puolestaan muodostuu uuden toiminnan syyksi. Tämän vuoksi ei ole loppua syntymien ja kuolemien katkeamattomalle ketjulle, joka on kuin aaltojen liike tässä lakkaamattomassa toiminnan virrassa. Tällainen on muuttumaton ja väistämätön karman laki.
Kuitenkin tämä näennäisesti loputon toiminnan ketju katkeaa, kun jīva löytää todellisen itsensä ...
...
...kaikkia houkutuksia ja seurata uutta toimintalinjaa, jossa ilmenee kaksi uutta ominaisuutta:
ensinnäkin se ei enää johda uusiin syntymiin, ja toiseksi se heikentää aikaisempien ruumiillistumien toimintojen voimaa.
Tätä kutsutaan vapautumiseksi.
Se tarkoittaa yhtäältä sielun irtautumista materialistisista taipumuksista, mikä johtaa kaikkien aineellisten nautintojen etsimisen täydelliseen lakkaamiseen. ...
...
-------------------
Muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/
Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)
jatkuu...
Anonyymi00298
2026-08-08 21:49:16
Anonyymi00297 kirjoitti:
Kuinka näennäinen minä sitten siirtyy uuteen kehoon?
Edellä on jo selvästi selitetty, että näennäinen minä, jota vääristyneen egon itsekkäät vaikuttimet ohjaavat, muodostaa epäoikeutetun suhteen aineeseen ja pitää itseään sen nauttijana. Tämän askeleen seuraukset sitovat elävän olennon. Kuten sananlaskussa sanotaan: "Mitä kylvät, sitä niität."
Karma eli yhden syntymän toiminta muodostaa ja ohjaa seuraavaa ruumiillistumaa. Psyykkinen keho eli mieli säilyttää toiminnan siemenet hienovaraisessa muodossa ja kuljettaa ne seuraavaan ruumiillistumaan.
Nämä toiminnan siemenet eivät kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, joka määrittäisi näennäisen minän kehon tyypin seuraavassa syntymässä. Ne ainoastaan hahmottavat uuden toimintalinjan, jota elävä olento tulee seuraavassa ruumiillistumassaan noudattamaan.
Näin toiminta johtaa uuteen ruumiillistumaan, ja syntymä puolestaan muodostuu uuden toiminnan syyksi. Tämän vuoksi ei ole loppua syntymien ja kuolemien katkeamattomalle ketjulle, joka on kuin aaltojen liike tässä lakkaamattomassa toiminnan virrassa. Tällainen on muuttumaton ja väistämätön karman laki.
Kuitenkin tämä näennäisesti loputon toiminnan ketju katkeaa, kun jīva löytää todellisen itsensä ...
...
...kaikkia houkutuksia ja seurata uutta toimintalinjaa, jossa ilmenee kaksi uutta ominaisuutta:
ensinnäkin se ei enää johda uusiin syntymiin, ja toiseksi se heikentää aikaisempien ruumiillistumien toimintojen voimaa.
Tätä kutsutaan vapautumiseksi.
Se tarkoittaa yhtäältä sielun irtautumista materialistisista taipumuksista, mikä johtaa kaikkien aineellisten nautintojen etsimisen täydelliseen lakkaamiseen. ...
...
-------------------
Muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/
Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)
jatkuu...
Lue lisää
"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"
Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme?
Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään
Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista
"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"
Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.
Minkä tahansa uskonnollisen perinteen tutkimisessa on ensimmäiseksi otettava huomioon uskonnollisen hermeneutiikan menetelmät. Hermeneutiikka on tulkinnan taidetta, teoriaa tekstien, myös pyhien kirjoitusten tekstien, tulkinnasta ja ymmärtämisestä.
Tutkiessaan mitä tahansa pyhää teosta tutkija kohtaa väistämättä ongelman sen oikeasta tulkinnasta ja ymmärtämisestä.
Tämä ongelma on erityisen akuutti, kun luetaan Vedalaisia jne. tekstejä.
Esimerkiksi sanskritin kielessä, jolla Veda-kirjat on kirjoitettu, jokaisella sanalla voi olla yhdeksästä neljäänkymmeneen jne. eri merkitystä, ja vastaavasti jokainen shloka (”jae”) voidaan lukea eri tavoin.
Näin ollen ei ole helppoa ymmärtää tiettyyn tekstiin sisältyvää tarkkaa merkitystä. Tämä tehtävä olisi mahdoton ratkaista, jos Veda ei alun perin sisältäisi vihjeitä.
Veda-tekstien lukemiseen on Vedoissa menetelmä, joka auttaa ymmärtämään vedalaisten kirjoitusten suoran merkityksen ja välttämään väärintulkintoja .
Tämä tehtävä olisi ollut ratkaisematon, elleivät Vedat itse olisi alun perin sisältäneet avainta ratkaisuun.
Pyhien tekstien tulkintaongelma on läsnä myös muissa uskonnoissa.
Pyhien tekstien semanttista moninaisuutta hyväksikäyttäen ihmiset tulkitsevat näitä kirjoja usein omien tarpeidensa ja intressiensä mukaan.
Tämä tarina havainnollistaa, miten ilmeisetkin tekstit voidaan tulkita omalla tavalla, jos halutaan. Entä kirjoitusten esoteerisemmat osat? Valitettavasti ihmisillä on usein taipumus tulkita pyhien kirjojen ohjeita väärin, jotta asiat pysyisivät ”yksinkertaisina”.
Niinpä tekstin oikean, väärentämättömän ymmärtämisen tiede on kaiken henkisen harjoittelun perusta.
Se on eräänlainen avain, jonka puuttuminen mitätöi kaikki yrityksemme ymmärtää pyhiä tutkielmia.
Sanskritin ymmärtäminen ei tarkoita ainoastaan sanojen kääntämistä toiselle kielelle, vaan myös kieliopin, käsitteiden, filosofisen taustan ja perinteisten merkityskerrostumien tuntemista.
Vedalaisessa filosofiassa puhutaan yleisesti kuudesta pääkoulukunnasta, joilla kullakin on omat tulkintamenetelmänsä ja filosofiset lähtökohtansa. Vaikka nämä koulukunnat perustuvat samoihin pyhiin teksteihin ja lukevat samoja sanskritinkielisiä lähteitä, ne voivat päätyä hyvin erilaisiin johtopäätöksiin.
Tämä osoittaa, kuinka hienovarainen ja haastava sanskritin ymmärtäminen on. Pienikin ero sanan merkityksen, kieliopillisen rakenteen tai asiayhteyden tulkinnassa voi johtaa täysin erilaiseen filosofiseen näkemykseen.
Tarkastelemme siis sitä, kuinka totuutta käsittelevistä teksteistä voidaan päätyä virheellisiin johtopäätöksiin. Tämä ei johdu välttämättä itse tekstistä, vaan usein siitä, että lukijan ymmärrys, menetelmät tai ennakko-oletukset vaikuttavat tulkintaan.
Nykymaailmassa monilla ei ole syvällistä sanskritin kielen tuntemusta eikä pitkäaikaista perehtymistä vedalaiseen ajatteluperinteeseen. Tämän vuoksi samaa alkuperäistä lähdettä voidaan lukea eri tavoin, ja eri tulkitsijat voivat päätyä jopa vastakkaisiin näkemyksiin.
Sanskrit ei ole pelkästään kieli, vaan kokonainen tiedon ja filosofisen ajattelun järjestelmä, jonka täydellinen ymmärtäminen edellyttää sekä kielellistä että henkistä perehtyneisyyttä.
Uskoon ei voi pakottaa edes kuoleman hetkellä – ei koskaan.
Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.
EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..
Ja jos se, joka jättää ruumiin, on henkisesti oivaltanut henkilö, hän voi näyttää esimerkkiä todellisesta irrottautumisesta ja täydellisestä keskittymisestä.
SEN KAIKEN OVAT TODISTANEET KAIKKI NE LÄSNÄOLIJAT, JOTKA OLIVAT MAHTAVIEN OPETTAJIEMME VIERELLÄ, KUN HE JÄTTIVÄT FYYSISEN KEHONSA.
TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.
JOTKA KAIKKI TAPAHTUIVAT MEIDÄN PÄIVINÄMME, EIVÄT MENNEISYYDESTÄ, JOSTA KIRJOITETAAN HISTORIANKIRJOITUKSISSA.
Kuolema tuhoaa kaiken, mikä ei ole todellista; kuolema näyttää meille todelliset ystävämme; kuolema paljastaa todelliset prioriteettimme; kuolema tuo viisauden esiin; kuolema valistaa meitä peloistamme ja heikkouksistamme; mutta mikä tärkeintä, kuolema muistuttaa meitä siitä, että nämä aineelliset kehot ja aineelliset universumit eivät ole kotimme.
Kun kuolema kutsuu teitä, älkää pelästykö tai piiloutuko, vaan kohdatkaa se ja katsokaa, MITÄ SILLÄ ON TARJOTTAVANAAN.
Loppujen lopuksi hän on Krishnan oikeudenmukainen, uskollinen ja kuuliainen palvelija.
(J. Favors)
Henkisesti kehittynyt ihminen ei myöskään pelkää ruumiillista kuolemaa, sillä hän pelkää enemmän henkistä kuolemaa
Maailma on suurten katastrofien edessä.
Anonyymi-ap
1.6.2025 klo 23.51
Ilmoita
Tässä tärkeää tietoa idän miehille. Voitte kertoa muillekin idän uskonnoista innostuneille.
Maailma on suurten katastrofien edessä.
Suuret Sodat ja vakavat sairaudet ym. järkyttävät vitsaukset ovat vyörymässä ihmiskunnan päälle ennen näkemättömällä tavalla. Yhteiskuntarauha Suomessakin säröilee. Mellakat eivät ole kaukana. Miten kauan rauha kestää, sitä emme tiedä.
Koko maailma on nyt varustautumassa sotaan. Tämän kaiken on Raamattu kertonut tapahtuvaksi. Mm. Matt. 24:6-13.
Ihmiskunnan viimeinen murhenäytelmä ennen Jeesuksen takaisin tuloa on jo alkanut!
------------
Tähän ei voi kui nauraa!
Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.
Tervetuloa, kuolema!
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.
Maailma on suurten katastrofien edessä."
Se oli seurakuntamme puheenaihe lapsuudestani aikuisuuteeni, ja kotonani aamusta iltaan, vuosien ajan.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta emme pelkää.
Tiedämme myös kaiken "pelastuksesta" ja "ikuisesta helvetistä".
Meitä on turha käännyttää "oikeaan uskoon", emme koskaan, koskaan palaa enää takaisin siihen.
Olla vierellä, huomata pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.
Ei mikään yksittäinen tapaus.
Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.
Miksi ihan kaikilla ”oikeassa elävässä uskossa” eläneillä kristityillä ei ollut samaa pelottomuutta kuoleman hetkellä?
Pakko kysyä mitä missä lahkossa tai seurakunnassa oikein ja mitä suuntausta edustit ennekuin käännyin hinduksi?
Ennenkuin käännyit hiduksi. Olitko Hellari tai lesta?
Baptismi.
"Olitko Hellari tai lesta?"
Nehän ovat vain kaksi yli 40 000 kristillisista kultista.
Alkuperäinen kristinusko on jakautunut 2000 vuoden aikana yli 40 000eri haaraksi, joista eri haarat ovat haarautuneet edelleen eri haaroiksi jne.
Jokainen noista haaroista, väittävät, että juuri se haara (kultti) on ainoa ja oikea, missä julistajakin on.
Ja kaikki nämä eri lahkot taistelevat vihaisesti ja raivokkaasti keskenään oikeellisuudesta, vaikka ne kaikki edustavat jollain tavalla kristinuskoa.
Entisessä seurakunnassani ei ollut niin sekopäisiä kristittyjä kuin hindujen keskustelupalstoilla. Monet olivat ihan normaaleja ihmisiä. Joukossa oli muutamia fanaatikkojakin, mutta yleensä ihmiset olivat normaaleja.
sinu pitä usko Allah. sinä sano ei ole muuta Jumalaa ku Allah ja Muhammed on Häne sanasaattaja. sano ny. mina odotta.
Jotta voi kutsua itseään hinduksi niin pitääkö uskoa ihan kaikkiin hindujumaliin? Esim Ganeshaan jolla on norsun pää?
Emme ole lainkaan hinduja, hindulaisuutta ei ole
olemassa.
Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole edes olemassa. Kun länsimaiset matkailijat, englantilaiset siirtomaavalloittajat näkivät kulttien ja myyttien moninaisuuden, vaikka ne on koottu yhteen ainoaan johtajaan, he lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.
He lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.
JOTEN KÄSITE "HINDU" ON VÄÄRÄ JA SELLAISTA ASIAA KUIN HINDU EI OLE EDES OLEMASSA.
Sanaa hindulaisuus käytetään kuuntelijakunnan tason vuoksi.
Intiassa on monia eri väestöryhmiä, tuhansia eri uskontoja, lukuisia eri filosofioita, paljon eri uskontoja, kuten myös kristinusko, islam jne. Minkälaisen "hindulaisuuden" haluatte valita? Kristinusko on myös hindulaisuutta, koska Intiassa on paljon kristittyjä.
Nimen "hindu" kehittivät ulkopuoliset, valloittajat, jotka eivät osanneet lausua Sindhu-joen nimeä oikein. Sanskritin leksikografi Sir Monier Williamsin mukaan sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä. Joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Suuri oli se, joka nimesi Sindhu-joen ensimmäisenä uudelleen Induksi ja jätti pois sen alkukirjaimen "S", mikä helpotti kreikkalaisten ääntämistä. Tämä tuli tunnetuksi nimellä Indus. Tämä tapahtui, kun Aleksanteri tuloksetta yritti valloittaa Intian noin vuonna 325 eaa. Hänen makedonialaiset joukkonsa kutsuivat sen jälkeen Induksen itäpuolella olevaa maata Intiaksi, ja tätä nimeä käytettiin erityisesti Britannian hallinnon aikana. Tätä ennen alueen vedainen nimi oli Bharath Varsha, ja monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen mieluummin sillä nimellä.
Myöhemmin, kun muslimimaahantunkeutujat saapuivat muun muassa Afganistanista ja Persiasta, he kutsuivat Sindhu-jokea - hindujoki. Tämän jälkeen nimitystä "hindu" käytettiin kuvaamaan asukkaita, jotka olivat kotoisin siitä Intian luoteisprovinssista, jossa Sindhu-joki sijaitsee, ja itse aluetta kutsuttiin nimellä "Hindustan". Koska sanskritin äänne "S" muuntuu parseekielessä "H:ksi", muslimit lausuivat Sindhun "hinduksi", vaikka alueen asukkaat eivät tuolloin itse käyttäneet nimeä "hindu". Muslimi-ulkomaalaiset käyttivät tätä sanaa yksilöidäkseen kyseisellä alueella asuvien ihmisten ja uskonnon. Tämän jälkeen myös intialaiset mukautuivat näihin vallanpitäjien asettamiin normeihin ja käyttivät nimityksiä hindu ja Hindustan. Muuten sanalla ei ole mitään merkitystä paitsi niille, jotka antavat sille arvoa tai käyttävät sitä nyt mukavuussyistä.
Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.
“Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite
Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.
Kun länsimaiset matkailijat ja myöhemmin englantilaiset siirtomaavalloittajat kohtasivat Intiassa valtavan määrän erilaisia uskonnollisia suuntauksia, filosofioita, kultteja ja paikallisia perinteitä, he lakkasivat ymmärtämästä yksityiskohtia. Moninaisuus koettiin kaoottisena, ja siksi se niputettiin yhdeksi sanaksi: hindu.
Tämä oli hallinnollinen ja kolonialistinen yksinkertaistus, ei teologinen määritelmä.
ntiassa ei ole yhtä uskontoa vaan tuhansia
Intiassa on:
lukemattomia filosofisia koulukuntia (darśanat)
useita keskenään ristiriitaisia metafyysisiä näkemyksiä
monoteistisia, dualistisia, ei-dualistisia ja ateistisia traditioita
bhakti-liikkeitä, tantrisia suuntauksia, rituaalisia ja askeettisia polkuja
sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.
Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.
Sana “hindu” ei ole intialainen käsite
Nimi hindu ei ole peräisin:
sanskritista
vedalaisista teksteistä
buddhalaisista tai jainalaisista kirjoituksista
eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä
Sanskritin leksikografi Sir Monier Williams toteaa, ettei sanoille Hindu tai India löydy alkuperäistä sanskritjuurta.
Termin historia on seuraava:
Sindhu oli Indus-joen alkuperäinen nimi.
Kreikkalaiset (Aleksanteri Suuren aikana, n. 325 eaa.) pudottivat alkukirjaimen S → Indus.
Aluetta alettiin kutsua Indiaksi.
Persialais-arabialaisessa ääntämyksessä S muuttui H:ksi → Sindhu → Hindu.
Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.
Brittiläinen hallinto vakiinnutti termin uskonnolliseksi luokaksi.
Lopulta myös paikalliset omaksuivat termin hallinnollisista ja käytännöllisistä syistä.
Ennen tätä aluetta kutsuttiin Bharata-varshaksi, ja moni käyttää nimeä edel
Dramaturgi kirjoitti:
"Tietokone ja tekoäly vastaavat kysymyksiisi.Turha tänne kirjoitella"
Päinvastoin, kristityt eivät saisi kirjoittaa tänne, koska se on hindupalsta.
"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"
Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.
”kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"
Mitä tarkoitat 'hindu-uskomuksella'? Intiassa ei ole vain yhtä uskomusta, samalla tavalla kuin Euroopassa ei ole yhtä yhteistä uskontoa tai uskomusjärjestelmää. Jos puhutaan 'hindu-uskomuksesta', voisi yhtä hyvin puhua 'eurooppalaisesta uskomuksesta'. Sekään ei tarkoita mitään yksittäistä asiaa, koska Euroopassa on monia uskontoja, maailmankatsomuksia ja kulttuureja."
Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon uskomus", se havainnollistaa samaa ongelmaa: se on liian laaja käsite. Intiassa, Euroopassa ja Amerikassa ihmisillä on lukemattomia erilaisia uskontoja, uskomuksia ja katsomuksia. Siksi ilmaisu "hindu-uskomus" on täysin harhaanjohtava, jos sillä annetaan ymmärtää, että kaikki ”hindut” uskovat täsmälleen samoihin asioihin.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Pitäisikö kristinuskoon väkisin takaisin pakottajalle kuitenkin suositella, että hän ottaisi asioista selvää ennen kuin alkaa puhua hinduista – mitä ikinä se sana "hindu" edes tarkoittaakaan? Miksi hän puhuu sellaisista asioista, joita ei edes ole olemassa? Yhtä hyvin voisi puhua vaikkapa "maapallouskomuksesta". Ennen kuin alkaa väittää mitään ”hinduista”, kannattaisi perehtyä "hindulaisuuden" eri koulukuntiin ja filosofioihin sekä ottaa asioista selvää.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"
Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.
"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"
Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.
Intian oppi. Idän oppi
”Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään”
”Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä.”
"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."
Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".
Mikä niistä?
Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.
Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.
On perinteitä, jotka korostavat tiedon tietä.
On joogaperinteitä.
On ei-teistisiä filosofioita.
On jopa materialistisia koulukuntia, jotka eivät hyväksyneet jumalia tai jälleensyntymää.
Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:
"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."
Mitä sillä tarkoitetaan?
Katolisuutta?
Protestanttisuutta?
Ortodoksisuutta?
Ateismia?
Eksistentialismia?
Platonin filosofiaa?
Tieteellistä maailmankuvaa?
Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.
Lisäksi kysymys kuuluu:
Mihin sen pitäisi auttaa?
Jos joku sanoo, ettei jokin oppi auta "taivaaseen pääsyssä", hän on jo lähtenyt omasta uskonnollisesta oletuksestaan ja arvioi kaikkia muita sen mittarilla.
Mutta monet intialaiset traditiot eivät edes aseta kysymystä samalla tavalla.
Niissä ei "pelastumisesta taivaaseen" kristillisessä merkityksessä, vaan esimerkiksi vapautumisesta saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä, kiintymyksestä ja kärsimyksestä.
Toinen kysymys on vielä mielenkiintoisempi:
Jos miljoonat ihmiset ovat miljoonien vuosien ajan löytäneet näistä perinteistä merkitystä, moraalia, rauhaa ja henkisiä harjoituksia, voidaanko yksinkertaisesti sanoa:
"Se ei ole koskaan auttanut mitään."
Vai kertooko tuo enemmän puhujan omasta näkökulmasta kuin itse perinteistä?
Ehkä tarkempi lause olisi:
"Se ei auta minua, koska en hyväksy sen lähtökohtia."
Se olisi rehellisempi väite.
Mutta väite siitä, että kokonainen miljoonia vuosia vanhojen filosofisten ja uskonnollisten traditioiden maailma olisi "ei mitään", vaatii ensin ymmärtämään, mitä ollaan arvostelemassa.
Muuten ei arvostella oppia.
Arvostellaan vain omaa mielikuvaa siitä.
Mutta väite siitä, että kokonainen miljoonia vuosia vanhojen filosofisten ja uskonnollisten traditioiden maailma olisi "ei mitään", vaatii ensin ymmärtämään, mitä ollaan arvostelemassa.
Muuten ei arvostella oppia.
Arvostellaan vain omaa mielikuvaa siitä.
"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."
Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".
Mikä niistä?
Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.
Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.
Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:
"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."
Mitä sillä tarkoitetaan?
Katolisuutta?
Protestanttisuutta?
Ortodoksisuutta?
Ateismia?
Eksistentialismia?
Platonin filosofiaa?
Tieteellistä maailmankuvaa?
Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.
"Tuo oppi ei auta ihmistä pääsemään taivaaseen."
hän on jo ottanut lähtökohdakseen tietyn uskonnollisen järjestelmän sisäisen käsityksen siitä, mitä ihmisen ongelma on ja mikä on ratkaisu siihen.
Toisin sanoen hän ei ensin kysy:
"Mikä tämän perinteen oma tavoite on?"
vaan hän kysyy:
"Auttaako tämä perinne saavuttamaan sen tavoitteen, jonka minun oma perinteeni määrittelee?"
Siinä on suuri ero.
Se olisi sama kuin arvostelisi lääkettä siitä, ettei se korjaa sellaista sairautta, jota varten sitä ei ole edes tarkoitettu.
Jos joku valmistaa lääkkeen päänsärkyyn, ei ole järkevää sanoa:
"Tämä lääke on hyödytön, koska se ei paranna murtunutta luuta."
Ongelma ei välttämättä ole lääkkeessä, vaan siinä, että sille annetaan väärä tehtävä.
Samoin monet intialaiset filosofiset ja uskonnolliset traditiot eivät lähtökohtaisesti kysy:
"Miten pääsen kristillisen käsityksen mukaiseen taivaaseen?"
Ne kysyvät erilaisia kysymyksiä:
Miksi ihminen kärsii?
"Miten pääsen kristillisen käsityksen mukaiseen taivaaseen?"
Ne kysyvät erilaisia kysymyksiä:
Miksi ihminen kärsii?
Miksi tietoisuutemme samaistuu rajalliseen kehoon ja mieleen?
Mikä on tietämättömyyden alkuperä?
Miten ihminen vapautuu harhasta, kiintymyksestä ja sisäisestä levottomuudesta?
Mikä on todellinen itse?
Mikä on ihmisen suhde jumalalliseen todellisuuteen?
Näihin kysymyksiin eri intialaiset traditiot antavat erilaisia vastauksia.
Joissakin puhutaan mokṣasta, vapautumisesta syntymän ja kuoleman kierrosta eli saṃsārasta.
Joissakin korostetaan jñānaa, vapauttavaa tietoa todellisuuden luonteesta.
Joissakin harjoitetaan erilaisia joogisia teitä, joiden tavoitteena on tietoisuuden muuttuminen ja syveneminen.
Buddhalaiset traditiot puolestaan puhuvat esimerkiksi kärsimyksen juurten ymmärtämisestä ja vapautumisesta kiintymyksestä.
Näissä kaikissa on oma sisäinen logiikkansa.
Siksi ulkopuolinen arvio:
"Tämä ei auta, koska se ei vie taivaaseen minun määrittelemälläni tavalla"
ei vielä ole neutraali havainto.
Se on yhden maailmankuvan käyttämistä kaikkien muiden mittarina.
Vielä kiinnostavampi kysymys on tämä:
Jos jokin perinne olisi miljoonien vuosien ajan ollut täysin merkityksetön ja kykenemätön auttamaan ketään, miten se olisi säilynyt, kehittynyt ja vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään?
Tämä ei yksin todista, että jokin oppi olisi automaattisesti totta.
Mutta se osoittaa, että väite:
"Se ei ole koskaan auttanut mitään"
on hyvin vahva väite.
Se ei ole enää filosofinen arvio.
Se on väite miljoonien ihmisten kokemuksista, elämäntavoista ja henkisistä harjoituksista.
Monet ihmiset eri kulttuureissa ovat löytäneet uskonnollisista ja filosofisista perinteistä:
merkityksen kokemuksen
eettisiä periaatteita
yhteisön
mielen harjoittamisen menetelmiä
rauhaa vaikeuksien keskellä
tapoja käsitellä kuolemaa ja kärsimystä
Silloin rehellisempi muotoilu voisi olla:
"Tämä perinne ei auta minua, koska en hyväksy sen perustavia oletuksia."
Se on täysin ymmärrettävä kanta.
Ihminen voi olla kristitty, hindu, buddhalainen, ateisti tai jonkin muun maailmankuvan kannattaja ja pitää omaa näkemystään totuutena.
Mutta ero on siinä, sanooko:
"Minä en hyväksy tätä."
vai:
"Tämä ei ole koskaan auttanut ketään."
Ensimmäinen on henkilökohtainen vakaumus.
Jälkimmäinen väittää tuntevansa kaikkien muiden kokemukset paremmin kuin he itse.
Siksi väite "Intian oppi ei auta" on ensinnäkin ongelmallinen siksi, että se ei oikeastaan sano mitään täsmällistä. Se on niin laaja yleistys, että se menettää merkityksensä.
Se muistuttaa väitettä:
"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."
Mitä sillä tarkoitetaan?
Katolisuutta?
Protestanttisuutta?
Ortodoksisuutta?
Ateismia?
Eksistentialismia?
Platonin filosofiaa?
Stoalaisuutta?
Tieteellistä maailmankuvaa?
Kukaan ei pitäisi tällaista väitettä vakavasti otettavana, koska Eurooppa ei ole yksi oppi eikä yksi ajatusjärjestelmä. Sama koskee Intiaa.
"Intialainen oppi" ei ole yksi asia. Se ei ole yksi kirja, yksi jumalakäsitys, yksi filosofia tai yksi vastaus elämän ongelmiin. Se on valtava joukko erilaisia perinteitä, jotka ovat syntyneet
"Intialainen oppi" ei ole yksi asia. Se ei ole yksi kirja, yksi jumalakäsitys, yksi filosofia tai yksi vastaus elämän ongelmiin. Se on valtava joukko erilaisia perinteitä, jotka ovat syntyneet
Samoi "hindulaisuis".
Kukaan ei pitäisi tällaista väitettä vakavasti otettavana, koska Eurooppa ei ole yksi oppi eikä yksi ajatusjärjestelmä. Sama koskee Intiaa.
"Intialainen oppi" ei ole yksi asia. Se ei ole yksi kirja, yksi jumalakäsitys, yksi filosofia tai yksi vastaus elämän ongelmiin. Se on valtava joukko erilaisia perinteitä, jotka ovat syntyneet tuhansien vuosien aikana ja jotka ovat usein keskenään erimielisiä jopa kaikkein perustavimmista kysymyksistä.
Kun joku sanoo "Intian oppi ei auta mitään", hän tekee siis saman virheen kuin väittäessään, että "eurooppalainen ajattelu on turhaa". Hän ottaa kokonaisen maanosan historian, kulttuurit, filosofiat ja uskonnot ja puristaa ne yhdeksi kuvitteelliseksi paketiksi — vain voidakseen torjua sen yhdellä lauseella.
Se ei ole argumentti. Se on luokitteluvirhe.
On aivan eri asia sanoa:
"En hyväksy advaita-vedāntan metafysiikkaa."
tai:
"En usko buddhalaisen nirvāṇa-käsityksen olevan oikea vastaus ihmisen kärsimykseen."
jne.
Näistä voidaan keskustella, koska ne kohdistuvat johonkin tiettyyn ajatukseen.
Mutta lause "Intian oppi ei auta" ei vielä kerro, mitä oppia tarkoitetaan, mitä ongelmaa sen pitäisi ratkaista tai millä perusteella sitä arvioidaan.
Se kertoo lähinnä puhujan omasta lähtökohdasta: hän on päättänyt jo etukäteen, että tietyn alueen perinteet ovat väärässä, eikä hän enää erottele niitä toisistaan.
Maantiede ei ole filosofia.
Intia ei ole oppi. Eurooppa ei ole oppi. Maantieteellinen nimi ei vielä ole argumentti.
"Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."
Jos joku sanoo: "Se ei auta elämän ongelmissa, kuten taivaaseen pääsyssä", siinä on jo mukana oletus, että kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella juuri kristillisesti ymmärrettyä taivasta ja että kaikki muut traditiot pitäisi arvioida sen yhden käsitteen kautta.
Mutta jos ihminen ei edes pidä kristillistä taivaskäsitystä tavoitteena, väite ei osu hänen kysymykseensä.
Se on vähän kuin sanoisi:
"Tämä kartta on huono, koska se ei johda paikkaan, johon en ole koskaan halunnut mennä."
Monissa intialaisissa perinteissä elämän perimmäinen päämäärä ei ole "pääsy taivaaseen" samalla tavalla kuin monissa kristillisissä tulkinnoissa. Jotkut tavoittelevat esimerkiksi vapautumista saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä ja kärsimyksestä. Toisissa suuntauksissa korostuvat jumalallinen yhteys, eettinen elämä, tietoisuus tai henkinen harjoitus.
Siksi väite "se ei auta taivaaseen pääsyssä" on hieman kehämäinen:
Ensin oletetaan, että taivas kristillisessä merkityksessä on ainoa oikea päämäärä.
Sitten arvioidaan kaikki muut traditiot sillä perusteella, johtavatko ne tähän samaan päämäärään.
Lopuksi todetaan, että ne eivät johda siihen, minkä jo alussa määriteltiin ainoaksi oikeaksi.
Tarkempi kysymys olisi:
"Auttaako tämä traditio saavuttamaan sen päämäärän, jota sen omat seuraajat tavoittelevat?"
Silloin keskustelu muuttuu reilummaksi. Voi arvioida eri oppien ajatuksia, perusteluja ja seurauksia ilman, että yksi uskonnollinen oletus asetetaan automaattisesti kaikkien muiden mittapuuksi.
"Intialainen oppi" ei ole yksi asia.
Myös Eurooppalainen oppi-sellaista ei ole olemassa,
On myös kokonaan ateistisia "hindu" suuntauksia!
Kristinuskon kultteja on yli 40 000.
Miksi "hindulaisuudessa" ei saa olla eri suuntauksia?
Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten NYKYISESSÄ SENSUROIDUSSA Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.
JEESUKSEN ALKUPERÄINEN SANOMA OLI PALJON MONIMUTKAISEMPI.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Kauheata uskoon käännyttämistä...
Anonyymi-ap
31.8.2024 klo 10.10
Ilmoita
Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.
Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.
Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..
Mark. 12:40 mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa." [Matt. 6:5]
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
TURHA IHMETELLÄ ETTÄ KIRKOT TYHJENEVÄT.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Sanoit että massoittan islamista käännytään kristinuskoon.
Miksi et ota selvää päinvastaisesta?
Sanoit että massoittan islamista käännytään kristinuskoon.
Miksi et ota selvää päinvastaisesta?
https://www.youtube.com/watch?v=x-1XwJlrgZc>>
Miksi et kerro päinvastaisia kokemuksia, jossa kristinuskosta siirrytään islamiin?
Katsoppa nämä videot.
https://www.facebook.com/Islamforallhumanity/posts/-from-church-to-islam-️-i-cried-when-i-heard-the-quranamerican-woman-susan-hitto/1507366431420430/
KIRKOSTA ISLAMIIN ”ITKIN KUN KUULIN KORAANIN”
Miksi et kerro päinvastaisia kokemuksia, jossa kristinuskosta siirrytään islamiin?
https://www.youtube.com/watch?v=yKI-Kr0ig60
Miksi käännyin kristinuskosta islamiin - Tämä inspiroi minua eniten islamissa
https://www.facebook.com/islamtheultimatepeace/videos/christian-lady-grew-up-in-church-converted-to-islam/1415165736624175/
KRISTITTY NAINEN KASVOI KIRKOSSA JA KÄÄNNYTI ISLAMIIN
https://aboutislam.net/reading-islam/my-journey-to-islam/jesus-christ-inspired-me-to-convert-to-islam/
Jeesus Kristus innoitti minua kääntymään islamiin
Miksi et kerro päinvastaisia kokemuksia, jossa kristinuskosta siirrytään islamiin?
https://www.youtube.com/watch?v=iU5LiJ6V3-A
Takbeer, pappi ja 2500 hänen kirkostaan kääntyivät islamiin | Sheikh Samih Jad
https://nadministerial.com/stories/islam-converts
Miksi kristityt kääntyvät islamiin… ja miten siihen reagoidaan
Takbeer, pappi ja 2500 hänen kirkostaan kääntyivät islamiin | Sheikh Samih Jad
https://www.youtube.com/watch?v=q-wTQ7f1_Zc
Menin Etelä-Arabiaan saarnaamaan kristinuskoa… Mutta minusta tuli muslimi” – Islamiin kääntynyt lähetyssaarnaaja
Miksi et kerro päinvastaisia kokemuksia, jossa kristinuskosta siirrytään islamiin?
https://www.youtube.com/watch?v=aZ7kCYaNZg8
Uudestisyntynyt kristitty kääntyy islamiin luettuaan Raamattua
https://www.youtube.com/watch?v=-Jrmp0XON7I
Pappi kääntyy islamiin
https://www.youtube.com/watch?v=Aj-o0eGj920
Kristitty saarnaaja kääntyi islamiin!
Miksi et kerro päinvastaisia kokemuksia, jossa kristinuskosta siirrytään islamiin?
Jos kristinuskoon kääntynyt ihminen kertoo, että kuolemanrajakokemus sai hänet uskomaan Jumalaan, kuolemanjälkeiseen elämään tai Jeesukseen, kertomusta voidaan helposti käyttää argumenttina kristinuskon puolesta. Tällöin on kuitenkin esitettävä symmetrinen kysymys: mitä pitäisi päätellä tapauksesta, jossa muslimi kertoo vastaavan kokemuksen vahvistaneen hänen uskoaan Allahiin, tuonpuoleiseen ja islamilaiseen käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä? Entä jos ihminen, joka ei aikaisemmin ollut uskonnollinen, alkaa kokemuksensa jälkeen etsiä islamia ja päätyy lopulta muslimiksi?
Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.
Äänestä
Kommentoi
Anonyymi00029
13.10.2026 klo 13.37
Anonyymi00029 kirjoitti:
>>Katsoppa tämä video
siinä käsitellään koraania. .
https://www.youtube.com/watch?v=x-1XwJlrgZc>>
Miksi et kerro päinvastaisia kokemuksia, jossa kristinuskosta siirrytään islamiin?
Katsoppa nämä videot.
https://www.facebook.com/Islamforallhumanity/posts/-from-church-to-islam-️-i-cried-when-i-heard-the-quranamerican-woman-susan-hitto/1507366431420430/
KIRKOSTA ISLAMIIN ”ITKIN KUN KUULIN KORAANIN”
https://www.youtube.com/watch?v=yKI-Kr0ig60
Miksi käännyin kristinuskosta islamiin - Tämä inspiroi minua eniten islamissa
https://www.facebook.com/islamtheultimatepeace/videos/christian-lady-grew-up-in-church-converted-to-islam/1415165736624175/
KRISTITTY NAINEN KASVOI KIRKOSSA JA KÄÄNNYTI ISLAMIIN
https://aboutislam.net/reading-islam/my-journey-to-islam/jesus-christ-inspired-me-to-convert-to-islam/
Jeesus Kristus innoitti minua kääntymään islamiin
https://www.youtube.com/watch?v=iU5LiJ6V3-A
Takbeer, pappi ja 2500 hänen kirkostaan kääntyivät islamiin | Sheikh Samih Jad
https://nadministerial.com/stories/islam-converts
Miksi kristityt kääntyvät islamiin… ja miten siihen reagoidaan
https://www.youtube.com/watch?v=q-wTQ7f1_Zc
Menin Etelä-Arabiaan saarnaamaan kristinuskoa… Mutta minusta tuli muslimi” – Islamiin kääntynyt lähetyssaarnaaja
https://www.youtube.com/watch?v=aZ7kCYaNZg8
Uudestisyntynyt kristitty kääntyy islamiin luettuaan Raamattua
https://www.youtube.com/watch?v=-Jrmp0XON7I
Pappi kääntyy islamiin
https://www.youtube.com/watch?v=Aj-o0eGj920
Kristitty saarnaaja kääntyi islamiin!
Miksi et kerro päinvastaisia kokemuksia, jossa kristinuskosta siirrytään islamiin?
Jos kristinuskoon kääntynyt ihminen kertoo, että kuolemanrajakokemus sai hänet uskomaan Jumalaan, kuolemanjälkeiseen elämään tai Jeesukseen, kertomusta voidaan helposti käyttää argumenttina kristinuskon puolesta. Tällöin on kuitenkin esitettävä symmetrinen kysymys: mitä pitäisi päätellä tapauksesta, jossa muslimi kertoo vastaavan kokemuksen vahvistaneen hänen uskoaan Allahiin, tuonpuoleiseen ja islamilaiseen käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä? Entä jos ihminen, joka ei aikaisemmin ollut uskonnollinen, alkaa kokemuksensa jälkeen etsiä islamia ja päätyy lopulta muslimiksi?
Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen me
Paljon suomalaisia on myös islamiin kääntynyt!
MIKSI ETTE JÄTÄ IHMISIÄ RAUHAAN, FANAATTISET KRISTITYT, KUKAAN EI OLE VAARASSA JA MITÄÄN PELASTETTAVAA EI EDES OLE.
MIKSI ETTE JÄTÄ IHMISIÄ RAUHAAN, FANAATTISET KRISTITYT, KUKAAN EI OLE VAARASSA JA MITÄÄN PELASTETTAVAA EI EDES OLE.
Jīva eli sielu ei ole todellisessa olemuksessaan minkään uhan alainen.
Joku kysyi:
”KYSYMYS SIELUSTA
Minulla on mielikuva että sielu on kuin pieni pallo joka leijailee kun ruumis kuolee ja lentää uuteen kehoon kuin henki. Pitääkö tämä paikkaa? Vai onko ruumis kristinuskon tavoin sielu eri koko ihmis olemus”
Vastaus:
Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.
Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.
Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.
Jīva on äärimmäisen pieni mutta tietoinen ja yksilöllinen henkinen olento (aṇu). Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi pieni fyysinen kappale, joka voitaisiin paikantaa jonnekin kehossa.
sinä - jīva – ātmā - ikuinen tietoinen sielu.
Jīva on ikuinen tietoisuus, joka on määrältään/olemukseltaan aṇu eli äärettömän pieni suhteessa Jumalaan, mutta se on silti todellinen yksilö eikä Jumalan persoonaton osa.
Aṇu tarkoittaa hyvin pientä, atominkaltaista tai äärimmäisen hienojakoista ja kun sanotaan että jīva on aṇu, ei tarkoiteta, että sielu olisi pieni fyysinen pallo tai atomi.
Tarkoitetaan ennen kaikkea, että jīva on äärettömän pieni suhteessa Jumalaan.
Jumala - vibhu eli rajaton, kaikkialle ulottuva, ääretön
jīva - aṇu eli pieni, rajallinen yksilöllinen tietoisuus
sthūla-śarīra – karkea/fyysinen keho
sūkṣma-śarīra – hienojakoinen keho, johon liittyvät esimerkiksi mieli ja äly
jīva/ātman – varsinainen tietoinen yksilö
Tämä on tärkeä ero. Kuolemassa jīva ei vain "irtoa ruumiista ja leijaile" vapaana henkenä. Jälleensyntymiseen liittyy myös hienojakoinen keho ja karma.
------------------
MIKSI ETTE JÄTÄ IHMISIÄ RAUHAAN, FANAATTISET KRISTITYT, KUKAAN EI OLE VAARASSA JA MITÄÄN PELASTETTAVAA EI EDES OLE.
Jīva eli sielu ei ole todellisessa olemuksessaan minkään uhan alainen.
Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.
Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.
Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.
Jīva / ātmā - ikuinen yksilöllinen sielu eli tietoinen elävä olento.
Hienojakoinen keho (sūkṣma-śarīra) eli psyyke: mieli, äly, ego sekä samskārat ja vāsanāt eli psyykkiset vaikutelmat ja taipumukset.
Fyysinen keho (sthūla-śarīra) - aineellinen keho.
Eli:
jīva eli ole psyyke eikä ole fyysinen keho
Samalla jīva on se tietoinen olento, joka kokee tämän psyyken kautta.
Hyvä vertaus olisi:
Jīva on kokija, psyyke on kokemisen hienojakoinen väline ja fyysinen keho on karkea väline.
-----------------------
Jīva eli sielu ei ole todellisessa olemuksessaan minkään uhan alainen.
Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.
Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.
Mitä tarkoittaa samskara?
Sillä sanalla on kaksi eri merkitystä:
Samskara
1) puhdistusriitti Veda-yhteiskunnassa;
2) tämän elämän tai aiempien inkarnaatioiden aikana hankitut tavat ja käsitykset.
Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.
On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.
Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.
Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.
Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.
Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme, sillä ne ovat syntyneet automaattisesti menneiden tekojemme seurauksena. Pikemminkin meidän pitäisi kysyä, miten voimme estää samskaroita hallitsemasta meitä. Kunkin idän koulukunnan kannattajat pitävät omia menetelmiään tehokkaimpina, ja jotkut puhuvat "polkujen synteesistä".
Kaikki elävät olennot syntyvät dualismissa, illuusiossa, pyrkien miellyttäviin asioihin ja välttäen epämiellyttäviä asioita. Abhinivesha tarkoittaa pakkoa, näitä jatkuvia halun stereotypioita. Vriti on siis abhinivesha, ajatusten ja halujen pakkomielteiset stereotypiat, jotka oikeuttavat minut. Jos minulla on esimerkiksi huonoja tapoja, huonoja taipumuksia, mieleni ajatuksen pitäisi taistella niitä vastaan. Mutta jos olen ehdollistunut sielu, niin sen sijaan, että taistelisin niitä vastaan, oikeutan ne.
--------------------------
Samskāra tarkoittaa ennen kaikkea psyykeen eli hienojakoiseen kehoon jäänyttä vaikutelmaa tai jälkeä. Se ei tarkoita itse sielua eli jīvaa.
Samskāra puhdistusriittinä
Sanskritin saṃskāra voi tarkoittaa riittiä tai seremoniaa, jolla ihmistä valmistetaan tai puhdistetaan. Veda-perinteessä on erilaisia saṃskāroja elämän eri vaiheisiin.
Samskāra psyykkisenä vaikutelmana
Samskāra - psyykeen jäävä vaikutelma/jälki, jonka aikaisempi kokemus, ajatus tai toiminta on jättänyt.
Esimerkiksi:
ihminen kokee jotakin - kokemus jättää psyykeen jäljen - jälki vaikuttaa myöhempiin ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen.
Samskāra ei siis ole sama asia kuin muisto. Voimme muistaa tapahtuman, mutta samskāra tarkoittaa tässä sitä syvempää vaikutusta, jonka tapahtuma on jättänyt psyykeen.
---------------------
Jīva, tietoisuus ja samaistuminen
Sielun eli jīvan sanotaan sijaitsevan sydämen alueella, mutta kyse ei ole fyysisestä sydämestä, johon tehdään leikkauksia, vaan metafyysisestä keskuksesta olemuksemme sisällä.
Jīva on ikuinen tietoisuuden hiukkanen. Brahman tarkoittaa henkistä, kaiken läpäisevää todellisuutta. Jīvaa voidaan verrata auringonvalon yksittäiseen säteeseen: se on henkinen ja tietoinen, mutta ei sama asia kuin Brahman kokonaisuutena.
Jīvan luonnollinen ominaisuus on tietoisuus. Ehdollistuneessa tilassa tietoisuus samaistuu siihen kehoon ja psyykeen, jonka yhteydessä se toimii. Siksi ihminen alkaa ajatella olevansa ruumis, mieli, tunteet, muistot ja halut.
Todellisuudessa jīva ei ole fyysinen keho eikä hienojakoinen keho eli psyyke. Jīva on itse ikuinen tietoinen elävä olento.
Vapautuminen ei tarkoita sitä, että sielu pitäisi pelastaa tuhoutumiselta. Jīva on ikuinen ja tuhoutumaton. Vapautuminen tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, väärästä samaistumisesta ja aineellisesta ehdollistumisesta sekä jīvan todellisen, ikuisen luonteen.
-----------------------
Samskāra on psyykeen jäänyt vaikutelma.
Vāsanā on tästä vaikutelmasta syntyvä taipumus, halu tai kallistuma.
Vṛtti on mielen aktiivinen ajatus, mielentila tai mielen liike.
Karma on toiminta.
Toiminta jättää jälleen uusia samskāroja.
Näin syntyy kehä:
Samskāra, vāsanā, vṛtti, karma, uusi samskāra.
-------------------
Samskāra on psyykeen jäänyt jälki, vāsanā on siitä nouseva taipumus tai halu, vṛtti on mielen aktiivinen liike sen ympärillä ja karma on siihen perustuva toiminta.
Ja tämän kaiken kokija ei ole psyyke vaan jīva.
-------------------
"Ihmisellä ei ole sielua – ihminen on sielu"
Tämä on erittäin hyvä tapa ilmaista jīva-opetuksen perusidea.
Jīva ei ole ensisijaisesti fyysinen ihminen, jolla sattuu olemaan sielu. Jīva on ikuinen elävä olento, joka tällä hetkellä toimii tietyn fyysisen ja hienojakoisen kehon yhteydessä.
Siksi:
En ole keho, jolla on sielu. Olen jīva, joka käyttää kehoa.
Kun puhutaan "sielusta sydämen alueella", ei pidä automaattisesti ajatella, että fyysisessä sydämessä olisi pieni sielupallo.
jīva on aṇu, mutta tämä ei tarkoita, että se olisi fyysinen pieni esine, jonka voisi löytää anatomisesti jostakin sydämen kohdasta.
---------------------
Hienojakoinen keho / psyyke - mieli, äly, ego, samskārat, vāsanāt jne.
Fyysinen keho - aivot, sydän, hermosto ja muu biologinen keho
Paramātmā - Jumalan läsnäolo sydämessä
Lisäksi "metafyysinen sydän" ei tarkoita yksinkertaisesti fyysisen sydämen takana sijaitsevaa toista anatomista sydäntä. Se on pikemminkin henkinen/filosofinen tapa puhua sydämen alueesta tietoisuuden ja Jumalan sisäisen läsnäolon yhteydessä.
Jīva ja Jumalan läsnäolo sydämessä
Kun puhutaan jīvasta ja Jumalan läsnäolosta sydämessä, ei pidä ajatella, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni sielupallo tai fyysinen Jumalan olento.
Jīva ja Jumalan läsnäolo sydämessä
Kun puhutaan jīvasta ja Jumalan läsnäolosta sydämessä, ei pidä ajatella, että fyysisen sydämen sisällä olisi pieni sielupallo tai fyysinen Jumalan olento.
Bhagavad-gītāssa kuvataan Paramātmāa eli Ylisielua sydämessä. Tätä ei tule ymmärtää fyysisenä sijaintina samalla tavalla kuin jonkin elimen anatomista sijaintia. Kyse on henkisestä eli metafyysisestä läsnäolosta.
Jīva on aṇu eli äärimmäisen hienojakoinen ja pieni tietoinen olento. Tämä ei tarkoita, että se olisi fyysinen pieni esine, jonka voisi löytää anatomisesti sydämestä.
Samoin Paramātmān läsnäoloa ei tule käsittää fyysisenä kappaleena sydämessä. Bhagavad-gītān vertaus auttaa ymmärtämään, kuinka henkinen todellisuus voi heijastua aineellisessa olemassaolossa ilman, että itse henkinen todellisuus muuttuu fyysiseksi esineeksi.
Bhagavad-gītān ikkunavertaus auttaa ymmärtämään, mitä tarkoitetaan sillä, että henkinen todellisuus "heijastuu" sydämen alueelle.
-----------------------------
Ajatus voidaan ilmaista näin:
Sydän on kuin ikkuna. Sen kautta jīvan tietoisuus ja Paramātmān eli Ylisielun läsnäolo tulevat koettaviksi tässä ruumiillisessa olemassaolossa.
Se ei tarkoita, että jīva tai Jumala olisi fyysisenä esineenä sydämessä.
Samalla tavalla kuin ikkunassa näkyvä auringonvalo ei tarkoita, että aurinko olisi fyysisesti ikkunan sisällä, sydämen alueella koettava henkinen läsnäolo ei tarkoita, että jīva tai Paramātmā olisi fyysisesti sydänlihaksen sisällä.
Tässä yhteydessä "sydän" tarkoittaa siis metafyysistä sisäistä keskusta, ei anatomista sydäntä.
Perityn synnin ongelma. Perisynti
Anonyymi-ap
2026-06-11 11:11:44
Ilmoita
Jos perisynti ymmärretään niin, että ihminen on moraalisesti jonkun kanta-isän teosta, se näyttää olevan ristiriidassa tavallisen oikeudenmukaisuuskäsityksen kanssa. Normaalisti vastuu kuuluu sille, joka teon tekee.
Kriitikot, kuten Heikki Räisänen, ovat huomauttaneet, että oppi voi joillekin ihmisille synnyttää tarpeetonta syyllisyyttä tai kokemuksen perustavanlaatuisesta kelvottomuudesta. Tällöin uskonto saattaa ensin luoda ongelman ja sitten tarjota siihen ratkaisun.
Jos kaikki ihmiset ovat samalla tavalla syntisiä, voidaan kysyä, heikentääkö tämä eroa vakavan pahuuden ja tavallisten inhimillisten virheiden välillä. Kriitikoiden mukaan on vaikea nähdä, miksi esimerkiksi kansanmurhan toteuttaja ja tavallinen kunnollinen ihminen olisivat moraalisesti samalla viivalla.
Miten voidaan pitää oikeudenmukaisena järjestelmää, jossa ihminen syntyy hengellisesti vajavaisena tai syyllisenä ennen omia valintojaan?
Myös huippututkijat ajattelevat samaa:
https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/
Räisäsen Rosoinen Raamattu
”Paha ikään kuin demokratisoidaan: kaikki ovat yhtä kelvottomia. Demokratisoinnin syy on siis mielestäni siinä, että teologinen teoria vaatii kaikkia olemaan toivottomassa tilanteessa, koska muuten Kristuksen uhri ei olisi totaalinen, kaikkia koskeva. Luterilaisella ihmiskuvalla on suuret ansionsa. Se edistää nöyryyttä ja auttaa kamppailemaan omahyväisyyttä ja itsekorotusta vastaan, se auttaa ihmisiä tunnustamaan oman pimeän puolensa. Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että jos kaikki ovat Jumalan edessä yhtä syntisiä kuin julmin diktaattori, synti trivialisoituu. Traditio ikään kuin päästää todellisen pahan aikaansaajat vastuusta (kaikki muutkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia). Ennen muuta se kasaa suuren kuorman juuri niiden harteille, joiden henkinen rakenne on heikoin sitä kestämään. (…) Siunattu synnintunto on ollut niiden pienten ja heikkojen etuoikeus, joiden mieli on arka ja itsetunto maassa. Heille kirkko julistaa ilosanomaa Kristuksesta, johon uskomalla syntinen saa syntinsä anteeksi. Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)
https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/
Räisäsen Rosoinen Raamattu
Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)
Heikki Räisänen-Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori. Teologian tohtori Räisänen toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina.
"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:
väärästä identiteetistä
karmallisesta sidonnaisuudesta
tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta
Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.
Onko mitään “mistä pelastua”?
EI OLE.
Ei ole ikuista kadotusta.
Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.
Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.
Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.
"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.
Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.
Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.
Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.
Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.
Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.
Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.
Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.
Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.
Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta
Piste.
Ei ole mitään muuta mistä pelastua.
Ihminen ei ole pysyvästi hyvä tai paha. Ulkoiset teot ja ominaisuudet eivät määrittele sielun (jīva) todellista asemaa.
Meillä ei ole käsitettä perisynnist', että yksilö olisi moraalisesti vastuussa toisen olennon, kuten esimerkiksi Aataman ja Eevan, teosta (hohhoijaa).
Jīva ei kanna vierasta syyllisyyttä, vaan jokainen sielu (jīva) toimii oman tietoisuutensa, karmansa (karma) ja saṃskāroidensa mukaisesti.
Toisin sanoen kukaan ei ole vastuussa toisen sielun teoista. Jokainen jīva kokee oman karmansa seuraukset, eikä synnin tila siirry sukupolvelta toiselle moraalisena syyllisyytenä. Aineellisen kärsimyksen syy ei ole peritty synti, vaan tietämättömyys (avidyā) ja Jumalan unohtaminen (Bhagavān-vismṛti).
Ihminen ei ole lähtökohtaisesti “syyllinen” vaan ehdollistunut (baddha-jīva)
Kärsimys ei ole rangaistus peritystä synnistä, vaan karman ja harhan seurausta
Jokainen sielu voi muuttua, koska tila ei ole pysyvä
Jīva (yksilöllinen tietoisuus, ikuinen minuus) ei kanna moraalista vastuuta Aatamin, Eevan tai minkään muun olennon teoista. Jokainen jīva kohtaa omien valintojensa, omien saṁskārojensa (saṁskāra, tietoisuuteen painunut vaikutelma) ja oman karmansa (karma, teko ja sen seuraus) seuraukset.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että paramparamme pitäisi nykyistä ihmiselämää täydellisenä tai ongelmattomana. Päinvastoin. Aineellinen olemassaolo on täynnä kärsimystä, epävarmuutta, menetystä, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Jos joku on köyhä, vainottu, sairas, sodan keskellä tai syvän psykologisen ahdistuksen vallassa, voidaan täysin oikeutetusti sanoa, että hän tarvitsee pelastusta kyseisestä tilanteesta. Inhimillisellä tasolla pelastus, apu, turva ovat todellisia ja välttämättömiä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että paramparamme pitäisi nykyistä ihmiselämää täydellisenä tai ongelmattomana. Päinvastoin. Aineellinen olemassaolo on täynnä kärsimystä, epävarmuutta, menetystä, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Jos joku on köyhä, vainottu, sairas, sodan keskellä tai syvän psykologisen ahdistuksen vallassa, voidaan täysin oikeutetusti sanoa, että hän tarvitsee pelastusta kyseisestä tilanteesta. Inhimillisellä tasolla pelastus, apu, turva ovat todellisia ja välttämättömiä.
Mutta syvimmällä tasolla mitään pelastettavaa ei koskaan ole ollutkaan.
Tämä väite kuulostaa aluksi paradoksaaliselta. Kuinka voidaan sanoa näin maailmassa, jossa kärsimystä on kaikkialla? Vastaus löytyy jīvan todellisesta asemasta, koska jīva ei ole keho eikä mielen jatkuvasti muuttuva sisältö. Jīva on nitya-siddha (ikuisesti täydellinen), mutta se elää tällä hetkellä unohtaneena oman todellisen luontonsa. Ongelma ei siis ole jīvan olemuksessa vaan sen samaistumisessa väliaikaisiin ilmiöihin.
Tätä kutsutaan nimellä avidyā (tietämättömyys). Avidyā ei tarkoita tiedon puutetta tavallisessa mielessä, vaan väärää identiteettiä. Jīva alkaa ajatella: "Minä olen tämä keho. Minä olen tämä asema. Minä olen tämä kansallisuus. Minä olen nämä onnistumiset ja epäonnistumiset."
Tätä kutsutaan nimellä avidyā (tietämättömyys). Avidyā ei tarkoita tiedon puutetta tavallisessa mielessä, vaan väärää identiteettiä. Jīva alkaa ajatella: "Minä olen tämä keho. Minä olen tämä asema. Minä olen tämä kansallisuus. Minä olen nämä onnistumiset ja epäonnistumiset."
Tästä syntyy kaikki eksistentiaalinen kärsimys.
Kun ihminen unohtaa todellisen luontonsa, hän alkaa etsiä pysyvyyttä asioista, jotka ovat luonteeltaan väliaikaisia. Hän etsii kuolemattomuutta kuolevaisesta, täydellisyyttä epätäydellisestä ja rajatonta onnea rajallisista kohteista.
Siksi Gauḍīya-ajattelussa todellinen ongelma ei ole synti juridisessa merkityksessä vaan Bhagavān-vismṛti (Bhagavān-vismṛti, Jumalan unohtaminen). Kärsimys ei ole ensisijaisesti rangaistus vaan seuraus väärästä samaistumisesta.
Tässä kohden ero perisyntioppiin tulee erityisen näkyväksi.
Perisyntiopissa ihmisen ongelma on usein se, että hän on langennut olento, joka tarvitsee anteeksiantoa Mutta meille ihmisen ongelma on ennen kaikkea se, että hän on unohtanut, kuka hän todella on. Tarvitaan heräämistä eikä niinkään juridista vapauttamista syyllisyydestä.
Tästä aspektista katsottuna voidaan sanoa, että aineellisissa olosuhteissa pelastus on usein tarpeen, mutta absoluuttisessa mielessä mitään pelastettavaa ei ole koskaan ollut.
Jīva ei ole rikkoutunut.
Jīva ei ole turmeltunut.
Jīva ei ole muuttunut ontologisesti pahaksi.
Jīva on vain peittynyt.
Tätä voidaan verrata aurinkoon pilvien takana. Pilvet voivat peittää auringon näkyvistä, mutta ne eivät muuta aurinkoa miksikään. Samalla tavalla māyā (harhaan perustuva peittävä voima) voi peittää jīvan tietoisuuden, mutta se ei kykene muuttamaan jīvan ikuista olemusta.
Tämä on yksi Gauḍīya-ajattelun syvimmistä ja kauneimmista näkemyksistä.
Lopullinen todellisuus ei ole syyllisyys vaan suhde.
Lopullinen ongelma ei ole rikosrekisteri vaan unohtaminen.
Lopullinen ratkaisu ei ole tuomion kumoaminen vaan muistaminen.
Kun jīva herää alkuperäiseen tietoisuuteensa, se ymmärtää olevansa Kṛṣṇera nitya-dāsa, kuten Śrī Caitanya Mahāprabhu opetti. Tällöin vapautuminen ei ole uuden tilan saavuttamista vaan sen tunnistamista, mikä on ollut totta koko ajan.
Tästä syystä Gauḍīya-viisaus voidaan ilmaista seuraavasti:
Aineellisella tasolla on lukemattomia asioita, joista ihmiset tarvitsevat pelastusta: köyhyydestä, sodasta, sairaudesta, sorrosta, yksinäisyydestä ja epätoivosta.
Mutta syvimmällä tasolla jīvaa ei tarvitse pelastaa lainkaan.
Se ei ole koskaan menettänyt todellista luontoaan.
Se ei ole koskaan lakannut olemasta Jumalan rakastama.
Se ei ole koskaan muuttunut olemuksellisesti virheelliseksi.
Tarvitaan vain muistaminen siitä, mikä on ollut totta alusta asti.
Tässä mielessä paramparamme filosofia on optimistinen: aineellinen harha voi olla voimakas, mutta se on aina pinnallinen. Jīvan alkuperäinen luonto on syvemmällä kuin mikään kärsimys, mikään karma, mikään saṁsāra (saṁsāra, syntymän ja kuoleman kiertokulku) ja mikään tietämättömyys. Sen vuoksi lopullinen totuus ei ole lankeemus vaan mahdollisuus herätä siihen, mitä jīva on ikuisesti ollut.
Mutta jīva ei ole lähtökohtaisesti paha, eikä mikään hänen kokemansa aineellinen kärsimys merkitse, että hänen henkinen olemuksensa olisi turmeltunut. Tämä on syvällinen ero perinteiseen kristilliseen perisyntioppiin, jossa ihminen katsotaan syntiseksi jo syntyessään ja jossa syyllisyys siirtyy sukupolvelta toiselle.
Räisänen huomauttaa samansuuntaisesti, että perisynti demokratisoi pahan: kaikki ovat lähtökohtaisesti "samaa luokkaa", riippumatta siitä, ovatko he todella tehneet mitään väärää. Tämä ei ole rationaalisesti kestävä väite, sillä se trivialisoisi moraalisesti merkittävät teot ja siirtäisi todellisen vastuun niiltä, jotka vahinkoa todella aiheuttavat, niille, jotka ovat herkempiä moraaliselle paineelle.
TURHA TYRKYTTÄÄ PELASTUSTA, KU JIVAA MIKÄÄN EI UHKAA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA,
Perisyntiopissa ihmisen ongelma on usein se, että hän on langennut olento, joka tarvitsee anteeksiantoa Mutta meille ihmisen ongelma on ennen kaikkea se, että hän on unohtanut, kuka hän todella on. Tarvitaan heräämistä eikä niinkään juridista vapauttamista syyllisyydestä.
Ja on paljon armeliaampi. Ja annetaan enemmän kun vain yksi mahdollisuus. Esimerkiksi synninkäsite vedalaisuuden mukaan - kovin suuri ero kristinuskosta.
Lyhyesti.
Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti
Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.
MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.
”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.
ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.
Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.
Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.
Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…
Näytä vähemmän
MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.
"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:
väärästä identiteetistä
karmallisesta sidonnaisuudesta
tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta
Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.
Onko mitään “mistä pelastua”?
EI OLE.
muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.
Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta.
Maailma ei ole sellainen kuin se näyttää olevan.
Se, mitä pidämme todellisuutena, on kuin uni. Ei siinä mielessä, ettei sitä olisi olemassa, vaan siinä, ettei se ole sellainen kuin me sen näemme.
Me näemme erillisiä esineitä, erillisiä ihmisiä ja erillisiä tapahtumia, mutta todellisuus on yksi ainoa tietoisuuden kenttä, joka leikkii piilosta itsensä kanssa.
Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.
Opettele näkemään valtameri aaltojen takana, niin näet todellisuuden.
Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan. Valkokangas ei kastu elokuvan sateesta, ei syty tuleen elokuvan palossa eikä kuole, kun elokuvan sankari kuolee.
Valkokangas on aina sama, muuttumaton.
Samoin sinä olet aina muuttumaton.
Se, mitä etsit, on jo olemassa.
Etsit onnea, mutta onni on oma luontosi, jonka halujen pilvet peittävät.
Hälvennä pilvet, niin aurinko alkaa loistaa itsestään.
Etsit rauhaa, mutta rauha on olemuksesi, jonka mielen levottomuus peittää.
Tyynnytä mieli, niin rauha ilmestyy itsestään.
Etsit rakkautta, mutta rakkaus on luonnollinen tilasi, jonka erillisyyden tunne peittää.
Poista erillisyyden tunne, niin rakkaus alkaa virrata itsestään.
Mitään ei tarvitse lisätä – tarvitsee vain poistaa se, mikä on tarpeetonta.
Niin kuin kuvanveistäjä poistaa ylimääräisen kiven, jotta patsas paljastuu, samoin sinun tulee poistaa väärät käsitykset itsestäsi, tarpeettomat halut ja turhat pelot.
Silloin paljastuu se, mikä on ollut olemassa kaiken aikaa:
täydellinen, vapaa ja autuas Ātman.
Mutta ilman sinua ei olisi mitään etsintää.
Lakkaa siis etsimästä.
Ole vain.
Älä pyri tulemaan joksikin.
Ole.
Se olet sinä todellisessa olemuksessasi.
Voit kysyä:
'Miten minun pitäisi olla?'
Minä vastaan:
'Kuka tämän kysymyksen esittää?'
Juuri tuo kysyjä on vastaus.
Kun kysymys katoaa, jäljelle jää vain vastaus.
Silloin huomaat, ettet ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.
Olet aina ollut.
Olet aina oleva.
Elokuva Matrix
Anonyymi-ap
2026-05-17 14:46:58
Ilmoita
Matrix – Onko sillä yhteys idän saatanallisiin oppeihin?
Hindulaisuudessa – mitä ikinä se sana sitten tarkoittaakaan, ja buddhalaisuudessa maailma nähdään usein illuusiona. Hindulaisuudessa tätä kutsutaan mayaksi: kaikki, mitä koemme arkielämässä – esineet, tunteet, suhteet – näyttää todelliselta, mutta on ohimenevää ja jatkuvassa muutoksessa. Buddhalaisuudessa vastaava ajatus ilmenee käsitteissä anattā ja śūnyatā, jotka muistuttavat, että mikään ei ole pysyvää ja että kaikki ilmiöt ovat riippuvaisia toisistaan.
Maailma ja elämä kulkevat kiertokulussa, jota kutsutaan samsāraksi. Elämä, kuolema ja jälleensyntymät toistuvat, kunnes tietoisuus vapautuu harhoista. Tämä vapautuminen, olipa se hindulaisuudessa moksha tai buddhalaisuudessa nirvana, on kuin herääminen unesta: sen ymmärtäminen, että arkinen todellisuus ei ole viime kädessä absoluuttista, vaan vain ohimenevä ilmiö.
Kuin elokuvassa Matrix, jossa ihmiset elävät ohjelmoidussa illuusiomaailmassa, myös mayassa ja śūnyatāssa korostuu, että maailma ei ole aivan sitä, miltä se näyttää. Herääminen todellisuuteen on ymmärtämistä, että illuusio ympärillämme on vain osa suurempaa, pysyvää totuutta.
Gaudiya-teologiassa, toisin kun muuten "pahassa hindulaisuudessa" maailma ei ole pelkästään illuusio, vaan se on myös Jumalan energian, māyān, ilmentymä. Toisin kuin abstrakti maya hindulaisuudessa yleisesti, meille illuusio on elävä, dynaaminen ja tarkoituksellinen – se on kosminen peli, līlā, jossa sielu on kutsuttu kokemaan, rakastamaan ja lopulta palaamaan jumalallisen ykseyden äärelle.
Maailman ohimenevyys ja toistuvuus, joka muistuttaa Matrixin kaltaista unenomaisuutta, ei ole vain kyky eksyttää tai harhauttaa. Se on keino, jonka kautta sielu voi oppia erottamaan pysyvän hetkellisestä ja rajallisesta kokemuksesta. Elämän kiertokulku – syntymä, kuolema, jälleensyntymä – nähdään välineenä, ei rangaistuksena, joka ohjaa kohti tietoisuuden laajenemista.
Eli illuusio ei ole vihollinen vaan kutsu. Maailman harha ja sen toistuvat kaavat ovat kuin verhon takana oleva tanssi, jossa sielu voi harjoitella rakkautta, keskittyneisyyttä ja ymmärrystä.
Eli maailma ei ole pelkkä illuusio, joka pitäisi hylätä tai voittaa, vaan se on Jumalan leikkimielinen energia, līlā, jossa sielu on kutsuttu osallistumaan.
Maya ymmärrettynä välineenä, ei vihollisena.
Osallistuminen leikkiin. Maailman tapahtumat ja toistuvat kaavat nähdään Jumalan leikkinä (līlā), ja sielun tehtävä on elää maailmassa mutta silti tunnistaa jumalallinen läsnäolo kaiken takana.
https://www.ccdas.net/p/we-are-living-in-a-virtual-reality
Elämmekö simulaatiossa?
https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc
Videolla puhuu SCS Mathin Guru
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Teksti videon alla:
Miten sielu tulee aineelliseen maailmaan?
Ensinnäkin tarkastellaan yksinkertaista tietokoneperiaatetta: ajatellaan tätä maailmaa tietokoneen kaltaisena simulaationa, ikään kuin suurena peliympäristönä.
Jotta pääsisit peliin, sinulla täytyy olla pelissä identiteetti. Tarvitset hahmon tai kehon, jolla pelaat tässä pelissä. Tätä kutsutaan aineelliseksi kehoksi.
Tällä aineellisella keholla on tietenkin monimutkainen järjestelmä: mielen järjestelmä, tunne-elämän järjestelmä jne. On monia monia kehon tasoja, jotka peittävät sielun ennen sitä. Sielu on viimeinen — se, joka pelaa peliä.
Siksi voimme sanoa, että sielu ei oikeastaan ole läsnä pelissä. Mutta kun pelaamme näytön edessä, tietoisuutemme on pelissä — vaikka itse olemme pelin ulkopuolella. Voimme siis sanoa, että elävän olennon jumalallinen tietoisuus, huomiomme, on suunnattu tähän virtuaalitodellisuuspeliin, jota kutsutaan aineelliseksi elämäksi. Siksi et voi oikeastaan tappaa ketään etkä tulla tapetuksi, koska et ole todellisuudessa läsnä tässä maailmassa.
Et myöskään voi sanoa, ettei tämä maailma olisi todellinen. Kun puhumme pelistä — sillä on varsin merkittävä ympäristö, jonka ovat rakentaneet ohjelmistosuunnittelijat ja taiteilijat. Pelissä on juoni ja tavoitteet.
Jotkut ihmiset pelaavat peliä pelin itsensä vuoksi. Mutta pelin todellinen päämäärä on palata takaisin hengelliseen todellisuuteen — takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo.
Siksi on hyvin vaikea myöntää, mutta yksi todellinen kokemus, joka meillä on, on se, ettemme voi olla täysin tyytyväisiä tässä aineellisen maailman kaltaisessa virtuaalitodellisuudessa, koska meillä on täysin erilainen hengellinen luonne. Etsimme todellista rakkautta, todellista täyttymystä, todellista ystävyyttä ja todellista nautintoa — joita emme oikeastaan löydä tästä maailmasta.
Tämä maailma on tarkoitettu — aivan kuten tietokonepeli, tai kuten sitä nykyään kutsutaan, “kokemukseksi” — meidän muutokseemme. Tämä maailma ei ole kärsimyksen maailma eikä nautinnon maailma, vaikka usein ajattelemme niin. Nautimme ja kärsimme pelin sääntöjen mukaan. Tämä on muutosprosessi, peli nimeltä elämä — ihmiselämä.
Seuraavaksi yhteenveto SCS Mathin -materiaalista, koottuna eri paikoista ja eri luennoista.
Maailma tietokonepelinä
Oletetaan, että on olemassa kaksi maailmaa. Tämä on puhtaan tietoisuuden todellinen maailma - ja virtuaalinen maailma, jossa tietoisuus rajoittuu materiaan. Jos luomme ohjelmoijien, taiteilijoiden, käsikirjoittajien ja ennen kaikkea asiakkaan toiveiden avulla tietokonepelin nimeltä "Life", pyrkisimme luomaan kopion täydellisestä maailmankaikkeudesta, jossa on erilaisia olemisen tasoja ja paikkoja. Jos pidämme Luojan suunnitelman mukaan luotua materiamaailmaa suurimpana tietokonepelinä, kaikki loksahtaa kohdalleen. Virtuaalimaailmaan astuvat ajattoman ikuisen todellisuuden asukkaat hankkivat ajallisia kehoja ja saavat selkeän pelisuunnitelman mukaisesti erilaisia kokemuksia, kärsivät tappioita ja saavuttavat huippuja muodostaen karman. He matkustavat läpi eri olemassaolon tasojen ja joutuvat dramaattisiin tilanteisiin, joissa heidän on pakko tehdä tiettyjä päätöksiä.
Hahmo muuttuu vain tarjotuissa olosuhteissa
Siksi kaikkien on tavalla tai toisella kuljettava sankarin tie. Sankari kohtaa aina antisankarin. Sankari ei elä Darwinin periaatteen mukaan, jonka mukaan vahvimmat selviytyvät.
Sankari on sellainen, joka on valmis uhraamaan itsensä totuuden, rakkauden ja ystävyyden puolesta ja rikkoo näin eläimellistä selviytymisperiaatetta julistavien darwinistien stereotypioita. Vahvimmat saattavat selvitä fyysisesti, mutta hengeltään vahvimmat selviytyvät kuolemasta ja jäävät tulevien sukupolvien mieleen, ja heistä tulee ihanteita ja innoittajia tuhansille seuraajille.
Aineellista maailmaa voidaan siis verrata monimutkaiseen tietokonepeliin, jossa sinun ja minun on kuljettava sankarin tietä, lopulta ylitettävä peli ja kuolema ja palattava korkeampaan todellisuuteen.
Pinnalliset käsitykset korkeammasta todellisuudesta
Tässä kohtaa lukija voi sanoa: tähän asti pelin kuvan tulkinta oli moderni ja mielenkiintoinen, mutta heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi raamatulliselta tarinalta isoisästä, jolla on parta. Vastaus on, että kuva vanhasta miehestä iskostettiin meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvasto suunniteltiin vuorovaikutukseen massojen kanssa, ja se vaati selkeitä muotoja ja kuvia, jotka pystyivät luomaan katsojaan elävän vaikutelman. Tämä oli olemassa monissa kulttuureissa.
-------------------
Teksti:
A, Maharaj
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on materiaalimaailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut olemassaolon eri tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia.
Menneisyys on myös mukana muokkaamassa nykyisyyttä ja tulevaisuutta.
Vapaus ja ehdollistuminen aineellisessa maailmassa
Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa aineelliseen maailmaan tai siitä pois. Sillä Luoja ei loukkaa kaikkein arvokkainta asiaa, eläville olennoille jumalallisen maailman osana annettua valinnanvapautta.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Aineelliseen maailmaan jäämistä monien elämien ajan voi verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista.
Ei pidä ajatella, että elävä olento voi hetken mielijohteesta herätä silloin, kun haluaa. Se olisi pinnallinen tulkinta Luojan suuresta suunnitelmasta.
Sillä kirjoittaessaan tätä suurinta peliä Hän on laittanut siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden paljastamisen kautta voimme ymmärtää Hänen suurenmoista ja armollista luontoaan.
Koska nyt olemme todistamassa niin mielenkiintoista asiaa, että ihmiset yrittävät simuloida keinotodellisuutta ja he yrittävät uppoutua siihen keinotodellisuuteen.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Nykyaikainen tutkimus vahvistaa Veda tiedon jälleen kerran.
https://trustmyscience.com/vivons-nous-dans-une-simulation-ancien-scientifique-nasa-realise-experience/
Vivons-nous dans une simulation ? Un ancien chercheur de la NASA réalise des expériences pour enfin répondre à la question
Elämmekö simulaatiossa? Entinen NASA:n tutkija tekee kokeita vastatakseen vihdoin tähän kysymykseen.
https://www.courrierinternational.com/article/courrier-des-idees-dans-quel-monde-vivons-nous
Courrier des idées. Dans quel monde vivons-nous ?
Voiko sitä kutsua ”todelliseksi”? Ja miten voimme olla varmoja siitä, ettemme jo elä simulaatiossa, josta emme ole edes tietoisia?
https://www.courrierinternational.com/article/courrier-des-idees-dans-quel-monde-vivons-nous
https://www.focus.de/panorama/welt/figuren-in-einer-fortgeschrittenen-virtuellen-welt-physik-professor-behauptet-dass-wir-alle-in-einer-simulierten-realitaet-leben_id_259535433.html
Physik-Professor behauptet, dass wir alle in einer simulierten Realität leben
ON HIENOA HUOMATA, ETTÄ NYKYAIKAISET TIEDEMIEHET OVAT TULLEET SAMAAN JOHTOPÄÄTÖKSEEN, JOKA ON JO MUINAISISSA VEDALAISISSA TEKSTEISSÄ.
https://www.forschung-und-wissen.de/nachrichten/physik/leben-wir-in-einer-computersimulation-neue-physik-koennten-es-beweisen-13378177
Gesetz der Informationsdynamik
Leben wir in einer Computersimulation? Neue Physik könnten es beweisen!
https://www.stara.fi/2017/09/26/tutkijat-maailmankaikkeus-on-vain-monimutkainen-hologrammi/
Tutkijat: ”Maailmankaikkeus on vain monimutkainen hologrammi”
https://www.ancient-origins.net/artifacts-ancient-writings/hindu-quantum-physics-0013945
The Search for Deep Reality: Ancient Hindu Texts and Quantum Physics
Syvän todellisuuden etsintä: Hindutekstit ja kvanttifysiikka: muinaiset hindutekstit ja kvanttifysiikka
https://trunicle.com/ancient-vedic-seeds-of-modern-technologies-ar-vr-in-hindu-scriptures/
Ancient Vedic Seeds of Modern Technologies: AR/VR in Hindu Scriptures
Modernin teknologian muinaiset vedalaiset siemenet: AR/VR hindulaisissa kirjoituksissa
https://www.stara.fi/2017/09/26/tutkijat-maailmankaikkeus-on-vain-monimutkainen-hologrammi/
Tutkijat: ”Maailmankaikkeus on vain monimutkainen hologrammi”
https://tekniikanmaailma.fi/onko-maailmankaikkeus-pelkka-jattimainen-hologrammi-tiedemiehet-loysivat-uusia-todisteita/
Onko maailmankaikkeus pelkkä jättimäinen hologrammi? Tiedemiehet löysivät uusia todisteita
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tutkimus-vahvistaa-maailmankaikkeus-on-hologrammi/d6524d73-267c-34bb-9b55-255a68248c21
Tutkimus vahvistaa: maailmankaikkeus on hologrammi
Japanilaisfyysikot ovat saaneet vakuuttavia todisteita maailmankaikkeuden dualistisesta luonteesta.
https://www.voice.fi/tekniikka-ja-tiede/a-138429
Tutkijat väittävät: Universumimme on valtava hologrammi
https://muropaketti.com/elokuvat/elammeko-oikeasti-matrixissa-on-50-mahdollisuus-etta-vuoden-1999-scifi-klassikko-onkin-totta-vaittaa-tuore-tutkimus/
Elämmekö oikeasti Matrixissa? On 50 % mahdollisuus, että vuoden 1999 scifi-klassikko onkin totta, väittää tuore tutkimus
Joidenkin tutkijoiden mukaan todennäköisyys on 50-50 sille, että elämmekin tietokonesimulaatiossa Matrixin tapaan.
https://tieku.fi/teknologia/elammeko-simulaatiossa-nain-paasisimme-siita-pois
Onko maailmamme suuri tietokonesimulaatio?
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tajunnanrajayttava-uusi-fysiikan-laki-voisi-tarkoittaa-etta-elamme-simulaatiossa/eec62f4e-8518-44e9-8699-7e5b6d39fd7f
Tajunnanräjäyttävä uusi fysiikan laki voisi tarkoittaa, että elämme simulaatiossa
Uusi tutkimus tarjoaa tieteellistä näyttöä hypoteesille simuloidusta universumista.
Japanilaisfyysikot ovat saaneet vakuuttavia todisteita maailmankaikkeuden dualistisesta luonteesta.
https://www.voice.fi/tekniikka-ja-tiede/a-138429
Tutkijat väittävät: Universumimme on valtava hologrammi
https://www.derstandard.de/consent/tcf/story/2000135285934/david-chalmers-wir-koennen-auch-in-der-virtuellen-welt-ein
https://www.derstandard.de/story/2000135285934/david-chalmers-wir-koennen-auch-in-der-virtuellen-welt-ein
David Chalmers: "Wir können auch in der virtuellen Welt ein sinnvolles Leben führen"
Wie werden wir in einer virtuellen Welt leben? Das hängt vor allem davon ab, wer diese Welt kontrolliert, sagt der australische Philosoph
https://www.youtube.com/watch?v=rTxGz1LAL34
What is the soul? | Swami Avadhut QnA #1 Vedic Worldview
Muinaiset arkkitehdit pystyivät laskemaan mitä monimutkaisimpia systeemejä, koska ihminen itse on kuin tietokone, kaikki ohjelmat ovat hänen tietoisuudessaan. Nyt olemme menettäneet nämä kyvyt, mutta niin sanotusti teknisen kehityksen aikakauden tuloksena on ilmestynyt tietokone, jota ilman nykyihminen ei voi elää. Mutta hän ei edes tajua, että hän on tietokoneen velkaa muinaisille joogeille, jotka keksivät luvun nolla, jota eurooppalaiset eivät tunteneet. Yleensä, kun sanomme ihmiselle "nolla", hän sanoo: "Nolla ei ole mitään". Mutta se ei ole sillä tavalla.
https://scsmathinternational.com
”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.
VEDAT JA TIEDE
Tiede ja teknologia, kuten Vedoissa on kuvattu yli 5000 vuotta sitten.
Maapallolla on tuhansia vuosia ollut mahtava sivilisaatio, jonka kehitystaso on hämmästyttävä..... Seuraavassa on joitakin tieteen ja teknologian saavutuksia, jotka on kuvattu Vedoissa yli 5000 vuotta sitten ja jotka ovat toistuneet vasta viimeisten 100-300 vuoden aikana:
- Plastiikkakirurgia - Sushruta-samhita;
- Kromosomien yhdistyminen tsygootissa - Srimad-Bhagavatam;
- Sikiön sydämenlyönnit raskauden 2. kuussa - Aitareya upanishad, Srimad-Bhagavatam;
- Keinohedelmöitys- Mahabharata;
- Mikro-organismit - Mahabharata;
- Tietoisuus kasveissa - Kaikki Veda-kirjallisuus;
- Unen luonteen tutkiminen - Prashna- Upanishad, Yoga-sutrat;
- Valon nopeus - Rig-Veda, Sayanbhashya;
- Saturnuksen takana olevat planeetat - Mahabharata;
- Ilma-alukset ja avaruusmatkailu - Rig-Veda, Ramayana, Mahabharata;
- Painovoima - Prashna Upanishad;
- Ultravioletti- ja infrapunaspektri - Mundaka upanishad;
- Valoa nopeammin liikkuvat esineet - Mundaka upanishad;
- Ydinaseet - Mahabharata, Srimad-Bhagavatam;
- Mustat aukot - Mundaka Upanishad;
- Subatomiset hiukkaset - Srimad-Bhagavatam;
- Äänen käyttö tuhoamiseen - Mahabharata
(”vajra-astra”);
Lait, joiden mukaan koko maailma elää, on esitetty yksityiskohtaisesti tärkeimmissä Veda-teksteissä.
Vesivoiman tuotantoa kuvataan jakeessa purusha sukta. Monet ihmiset laulavat tätä joka päivää. Mutta heillä ei ehkä ole aavistustakaan siitä. Se on tehty niin erityisellä salaustekniikalla nimeltä Katapayadi Sankhya'. Vain ne, joilla on kokemusta sanojen ja lauseiden pilkkomisesta (parsing) eri tavalla kuin mitä tavallisessa kielioppitunnissa opetetaan, voivat ymmärtää ne.Tämä on tehty immateriaalioikeuksien suojelemiseksi.
Samoin Sri Rudram -jakeessa on tietoa DNA-ketjusta, joka on keskeisessä asemassa kasvumme, lisääntymisemme, terveytemme ja älykkyytemme kannalta.
... numeroina, ensin parittomina numeroina 1-33 ja sitten 4:n kertalukuina 4-48. Nämä numerot edustavat DNA:n typpisiä emäspareja. Ensimmäinen joukko viittaa 33000 mitokondriaaliseen emäspariin. Toinen joukko tarkoittaa 48 miljoonaa ydinaineen emäsparia. Tätä slokaa lausumalla ihminen rukoilee itse asiassa ihmisen hyvinvoinnin säilymisen ja ihmiselämän kehittymisen puolesta.
Aryabhatta on ilmaissut ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen π:n arvon Aryabhatiyamissaan vuonna 499 jKr:
Hän on ottanut mallia Rigvedan shlokasta, jossa piin arvo on kirjoitettu 32 desimaalin tarkkuudella.
Algebra, neliöjuuret, aikakäsitteet, arkkitehtuuri, maailmankaikkeuden rakenne, metallurgia ja jopa ilmailu löytyivät ensin Vedoista, kulkeutuivat Eurooppaan arabimaiden kautta ja esitettiin myöhemmin länsimaisen maailman tiedemiesten keksintöinä.
https://miupress.org/product/veda-and-the-dna/
Vedat ja DNA
Tässä kirjassa kuvataan DNA:n rakenne ja toiminta, fysiologian perusta, ja siinä on tarkat viittaukset Vedan ja Veda-kirjallisuuden 40 osa-alueeseen.
Tässä kirjassa kuvataan DNA:n rakenne ja toiminta, fysiologian perusta, ja siinä viitataan tarkoin Vedan ja Veda-kirjallisuuden 40 osa-alueeseen. DNA tuntee koko Vedan ja Veda-kirjallisuuden, ja tämän tiedon pohjalta se luo koko fysiologian, joka on kopio Vedasta ja Veda-kirjallisuudesta.
Feminiinisen palvonta maailman uskonnoissa
Pinnalliset käsitykset korkeammasta Todellisuudesta
Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA. Vastaus on, että MIELIKUVA VANHASTA MIEHESTÄ on iskostettu meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, jotka olivat usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvat suunniteltiin vuorovaikutteisiksi massojen kanssa, ja ne edellyttivät selkeitä muotoja ja kuvia, jotka voisivat luoda katsojiin elävän vaikutelman. Tätä oli monissa kulttuureissa.
***********
Feminiinisen palvonta maailman uskonnoissa. Länsimaissa vallitsevat uskonnot ovat patriarkaalisia
Monoteistiset uskonnolliset opetukset julistavat, että Jumala on yksi, yhtenäinen ja maskuliininen. Samaan aikaan näissä perinteissä on epäsuorasti läsnä feminiinisen kultti. Esimerkiksi Neitsyt Marian, Jumalan äidin, palvonta on yleistä. Sieluun viitataan joskus "taivaallisen sulhasen morsiamena". Tarkastellaanpa jumalallisen miehen ja naisen tärkeää teemaa Vedojen näkökulmasta.
Radha, Krishna, Chaitanya
Yksi Chaitanya-charitamritan jakeista auttaa ymmärtämään tämän mysteerin:
sanskrit…
Tämän shlokan ydin on tämä: Herra, joka on ainoa Alku, jakautuu kahteen vastakohtaan, miespuoliseen ja naispuoliseen, Krishnaan ja Radhaan. Hän tekee tämän kokeakseen suhteen onnellisuuden. Mutta tietyssä vaiheessa tapahtuu sulautuminen ... Hän saa takaisin yhden muotonsa, ja tämä muoto on Chaitanya.
Sanskritin kielen termi vikrityâ tarkoittaa transformaatiota. Oman onnellisuutensa vuoksi Herra on jakautunut kahteen olemukseen: purushaan ja prakritiin, [Energian] Lähteeseen ja Energiaan. Ja transformaatioprosessissa näiden kahden alun yhdistyminen paljastaa Hänen alkuperäisen asemansa Chaitanyana.
Edelleen todetaan, että on mahdotonta sanoa, kumpi tulee ensin, auringonlasku vai aamunkoitto, talvi vai kesä, tämä yhdistymisen ja erottumisen mysteeri tapahtuu ikuisesti.
Jumalallisen maskuliininen ja feminiininen Aspekti
Meidän on ymmärrettävä todellisuuden luonne. Meille kerrotaan, että tämä maailma on vain vääristynyt heijastus henkimaailmasta. Yksi tämän aineellisen maailman ominaispiirteistä on miespuolisen ja naispuolisen alun olemassaolo. Ja olisi virheellistä ja tietämätöntä yrittää riistää jumalalliselta Todellisuudelta tämä piirre, tämä luonne, jako miespuoliseen ja naispuoliseen prinsiippiin.
Kuulemme joka päivä tämän ilmaisun, nämä sanat: "Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Englannin kielen sana "man" tarkoittaa miestä. Mutta entä nainen? Kenen kuvaksi nainen luotiin?
Tämä idea feminiinisestä ja maskuliinisesta löytää täyden ilmaisunsa ja edustuksensa Krishna-käsityksessä Jumalallisesta, käsityksessä Jumalasta Krishnana.
"Vedanta-sutrassa sanotaan: ...sanskrit... ”Absoluuttinen Totuus on Alkuperäinen Lähde".
Lähde, josta kaikki on saanut alkunsa. Vedanta on Vedojen puun kukka.
...sanskrit…
Srimad-Bhagavatam 1.1.3...
Kuvaillessaan Korkeimman Olennon luonnetta Srila Guru Maharaj sanoo, että Jumalan Persoonallisuus ilmenee silloin, kun Jumalan Persoonallisuuteen liittyy Hänen Shaktinsa - Hänen naispuolinen puoliskonsa.
Kun taas kuvaus tai kuva Jumalasta, joka on vailla energiaa, voimaa, shaktia - tämä kuva kääntyy lopulta kohti impersonalismia - persoonatonta käsitystä Hänestä.
…
Englannin kielessä sana " Jumala" on yleisesti käytetty sana "God". Mutta Srila Saraswati Thakur käytti mieluummin toista termiä Jumalallisesta, «Godhead», vetääkseen selkeän rajan Krishna-tietoisuuden ja kristinuskon välille. «Godhead» on laajempi, kaiken kattava määritelmä.
Shukadeva Goswami puhuu olemassaolon toisen ulottuvuuden olemassaolosta, valtakunnasta, jossa Jumala - Mies, Jumalallisen maskuliininen ilmentymä - on naispuolisen puoliskonsa eli feminiinisen Alun, Seuralaisensa, seurassa. Miehen ja naisen suhde tässä maailmassa on vääristynyt heijastus suhteesta tässä alkuperäisessä Todellisuudessa.
…
...Mutta Radha ja Krishna, Radharani ja Krishna - He kaksi ilmenevät Yhtenä Kokonaisuutena".
Adi-Purusha, Absoluutin maskuliininen Alku on Krishna, joka on hallitseva alku tai hallitseva puoli. On myös alisteinen alku, alisteinen puoli. Ylin ilmentymä, tämän puolen pää on Srimati Radharani. Krishna Itse henkilökohtaisesti ja Hänen monet ekspansioistaan ovat puoli, joka vastaanottaa, hyväksyy palvelun.
Mutta aivan kuten Krishna laajentaa, ekspansioi Itseään, samalla tavalla myös Radharani ekspansioi Itseään, Persoonaansa, samalla tavalla. Hän organisoi, järjestää ja johtaa koko palvelusta. Hän laajentaa ja ekspansioi Persoonallisuuttaan lukemattomiin vraja-gopiin, Dvarakan kuningattariin. Hänestä tulee Ayodhyan Sita, Hänestä tulee Vaikunthan Lakshmi. Ja Hän on myös pimeä puoli, pimeä puolisko. Hänen Persoonansa pimeä puoli, "musta" puoli on aineellista energiaa, joka tunnetaan nimellä Durga, nimellä Kali-ma.
Kaiken tämän perusteella voimme ymmärtää, kuinka kattava Krishna-konsepti on, kuinka kehittynyt ja systemaattinen se on.
Srila Goswami Maharaj: Itse asiassa tosiasia on se, että jos hyväksymme, että Jumala on kaiken Alkuperäinen Lähde, ja näemme maailmassa mies- ja naispuolisia ominaisuuksia, niin Jumalallisella täytyy olla sekä mies- että naispuolisia ominaisuuksia. Minne ikinä heitämmekin katseemme, näemme maskuliinisen ja feminiinisen. Näemme, että maskuliinisella luonteella on tiettyjä ominaisuuksia, ja feminiinisellä luonteella on myös tiettyjä ominaisuuksia. Siksi Jumalan kuvaaminen yksinomaan maskuliiniseksi olisi virheellistä. Jumalan kuvaaminen yksinomaan feminiiniseksi olisi myös väärin.
Jumalan kuvaaminen yksinomaan maskuliiniseksi olisi virheellistä. Jumalan kuvaaminen yksinomaan feminiiniseksi olisi myös väärin. On virheellistä päätellä, että Jumalalla ei ole sekä maskuliinisia että feminiinisiä ominaisuuksia. Hänen on sisällytettävä Itseensä kaikki nämä: Abstraktin neutraalin Persoonan sekä maskuliiniset ja feminiiniset ominaisuudet.
Krishna-käsityksessä Jumalallisesta sanomme: "Hare Krishna!". "Hare" tarkoittaa Jumalallista feminiinistä Alkua ja "Krishna" Jumalallista maskuliinista Alkua. Shakti ja Shaktiman, Energia ja Energian Haltija…
…
Sukupuolineutraalit uskonnolliset käsitteet siis kieltävät Jumalan Persoonan eivätkä tunnusta mahdollisuutta suhteeseen [Hänen kanssaan], ja siksi ne sympatisoivat epäsuorasti jumalattomuutta. Ne kieltävät mahdollisuuden siihen, mitä sanskritin kielessä kutsutaan 'rasaksi', rakkauden vaihdoksi. Rakkauden vaihto on olemisen liikkeellepaneva periaate, joka ilmenee selvimmin ihmisyhteiskunnassa... jopa raamatullisen kuvauksen mukaan on luotu Jumalan kuvaksi. Sanomme: "Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi". Entä nainen? Myös nainen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämä viittaa siihen periaatteeseen ja ideaan, että on olemassa miespuolinen Jumalallinen periaate ja naispuolinen Jumalallinen periaate.
Mutta pohjimmiltaan länsimaissa vallitsevat uskonnot ovat patriarkaalisia siinä, miten ne kuvaavat Jumalaa ja mitä ne korostavat. Jumala ei siis näyttäydy [niissä] niinkään miehenä vaan vanhana valkoisena miehenä.
Siksi sanoimme aluksi: "Ette voi aistikokemuksen perusteella muodostaa käsitystä siitä, mitä jumalallinen on." Ja ajattelemme: "Jumala on vanhin elävä olento, joten Hänen täytyy olla vanha mies, jolla on parta." Intian muinaisista kirjoituksista ei löydy mitään vahvistusta tällaiselle käsitykselle.
Koska tietoa, todellisia paljastuksia Jumalan Persoonasta ei kuitenkaan ole, ihmiset olettavat virheellisesti, että sielun luontainen suhteiden jano voi toteutua vain suhteessa tämän rajoitetun ympäristön persoonallisuuksiin, asioihin ja esineisiin.
Ja ajattelemme: "Jumala on vanhin elävä olento, joten Hänen täytyy olla vanha mies, jolla on parta." Intian muinaisista kirjoituksista ei löydy mitään vahvistusta tällaiselle käsitykselle.
Mutta:
Vaikka Hän on Ikuinen Persoona, Hän on täynnä katoamatonta nuoruutta.
Huolimatta siitä, että Hän ilmentää lilojaan, alkaen syntymän lilasta, Hän on anadi, ilman alkua.
Vaikka Hänen ilmentämänsä lila loppuu, Hän on ananta, Ääretön. Vaikka Hän on Ääretön, Hän syntyy (adya) maan päälle. Vaikka Hän on Ikuinen Persoona, Hän on täynnä katoamatonta nuoruutta.
Krishnan teot, joita esitellään Pyhien Kirjoitusten sivuilla, eivät ole kuvitteellisia
(na kalpanā) eivätkä historiallisia (netihāso).
Miten Krishna poistui planeetaltamme?
Krishnalla ei ole lainkaan fyysistä kehoa, vaikka saattaa näyttääkin siltä, että Hänellä on fyysinen keho. Kun Krishna lähti planeetaltamme, Hän jätti kopion omasta Kehostaan antaakseen ateistisille ihmisille, jotka eivät halunneet tietää Krishnan jumaluudesta, vaikutelman, että Hän on tavallinen ihminen. Tällainen esitys oli järjestetty heille.
Myös Hänen syntymänsä oli näytelmä.
Kokonaisuudessaan se on jotain jäljittelyn kaltaista. Kṛṣṇan syntymällä ei ole mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, jonka havaitsemme maallisilla aisteillamme. Kṛṣṇa, jolla on henkinen keho, ilmestyi aineelliseen maailmaan ja esitti ”fyysistä” syntymäänsä. Se oli imitaatio, se oli näytelmä, se oli draama, se oli leikki.
Lilan syklinen luonne
Jokaisessa chatur yugassa Krishnan eri avatarit laskeutuvat ja ilmentävät tekojaan. Jumalan Alkuperäinen Persoonallisuus Sri Krishna laskeutuu paljon harvemmin, kerran Brahman päivänä. Brahma elää sata vuotta. Hänen päivänsä koostuu tuhannesta chatur-yugasta: Satya, Treta, Dvapara, Kali.
https://scsmathinternational.com
Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.
Hän sanoi
"Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.
Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.
Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.
Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.
..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.
Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.
..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.
Jumalan Alkuperäinen Persoonallisuus Sri Krishna laskeutuu paljon harvemmin, kerran Brahman päivänä
ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.
Kun Krishna Itse tulee maan päälle yksi kerta Brahma-päivän aikana, Hänen kumppaninsa, seurueensa, tulevat aina Hänen mukanaan.
Avatarit tulevat useammin, ja myös heillä on usein seurue mukanaan.
Lord Brahma’s 1 day or 1 Kalpa = 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years)
Joten yksi kerta 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years) vuoden aikana.
Duration of Satya Yuga = 4800 x 360 = 1,728,000 human years
Duration of Treta Yuga = 3600 x 360 = 1,296,000 human years
Duration of Dwapara Yuga = 2400 x 360 = 864,000 human years
Duration of Kali Yuga = 1200 x 360 = 432,000 human years
Thus one yuga cycle = 4,320,000 human years (4 million 320 thousand human years)
One yuga cycle is called as Maha-Yuga.
ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN YLI
8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.
On vielä lisäksi Brahman yö.
Joten Krishna tulee siis maapallolle yhden kerran yli 8 miljardin vuoden välein. Ja Hän tulee seurueensa kanssa.
Siihen sisältyvät myös maailmankaikkeuden tuhoamisen syklejä jne. Mutta Brahman kronologian mukaan se on yksi päivä (ja yksi yö).
Yksi Brahmā-päivä (kalpa) on valtavan pitkä aikajakso, joka ihmisille näyttäytyy miljardeina vuosina. Tässä mittakaavassa Kṛṣṇa (Kṛṣṇa svayaṁ Bhagavān) ilmestyy yhdessä universumissa vain kerran yhden Brahmā-päivän aikana. Tämä tekee Hänen ilmestymisestään äärimmäisen harvinaisen kosmisessa ajassa.
Srila Sridhar Maharaj selittää: "Krishna matkustaa aineellisten universumien (brahmandojen) läpi. Aurinko nousee täällä, ja tuntia myöhemmin se nousee satojen kilometrien päässä. Aurinko on aina liikkeellä. Jossain on aina keskipäivä.
Krishna-lila on samanlainen. Se liikkuu syklisesti, kulkien brahmandasta toiseen. Kun lila on päättynyt tässä universumissa, se siirtyy seuraavaan brahmandaan.
Tässä suhteessa hän on kuin aurinko.
"Krishnan leikit levittäytyvät koko maailmankaikkeuteen ja toistuvat yhä uudelleen".
-----------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Kṛṣṇa ilmestyy Brahma-päivän aikana:
Yksi Brahmā-päivä (kalpa) on mittaamattoman pitkä ajanjakso, joka ihmisille näyttää olevan yli 8 miljardia vuotta.
Tässä aikajakson yksittäisessä universumissa Kṛṣṇa ilmestyy vain kerran, ja Hänen leikkinsä (līlā) tapahtuvat tuona aikana.
Śrī Caitanya Mahāprabhu ilmestyy tietyn ajan kuluttua:
Aina tietyn kosmisen ajan kuluttua Kṛṣṇan ilmestymisestä, noin 1500 vuotta inhimillisessä historiassa, ilmestyy Śrī Caitanya Mahāprabhu.
Śrī Caitanya on Kṛṣṇa ja Rādhā yhdessä Persoonassa, eli Hän ei ole erillinen vaan Kṛṣṇan rakkauden täydellinen manifestaatio.
Usein kysytään, minne kristityt, muslimit ja muut menevät kuoleman jälkeen.
Kaikki riippuu ihmisen elämästä, hänen tavoitteistaan, arvoistaan ja palvelemisestaan.
Minne ihminen päätyy, riippuu siitä, millaista elämää hän on elänyt ja mitä hän haluaa ikuisena olemassaolona. Jos hän haluaa, hän voi päästä valoisaan henkimaailmaan; mutta siellä on lukemattomia planeettoja ja mahdollisuuksia, ja jokainen päätyy sinne, mihin hänen elämäntapansa ja valintansa ohjaavat. Ne, jotka haluavat palvella, keskittävät siihen elämänsä jo eläessään. Henkimaailma on monimutkainen, ja sen mahdollisuudet ovat lukemattomia.
Jos haluaa jäädä aineelliseen maailmaan, voiko sinne jäädä ikuisesti.Kukaan ei pakota lähtemään sieltä.
Kaikki ne paratiisit kristinuskossa jne. ovat vain lomia, joista on palattava takaisin tänne, miksi ne tuntuvat ikuisilta?
Koska mitä korkeammalla on planeetta, sitä ei voida enää laskea ihmisen kronologiassa, siellä menee kaksi sekuntia, ja maapallolla sama aika miljoonia vuosia, siksi se tuntuu ihmisestä ikuiselta.
Menevätkö eri uskontoihin kuuluvat ihmiset eri paikkoihin kuoleman jälkeen vai menevätkö he kaikki samaan paikkaan?
Eri paikkoihin. Kuoleman jälkeinen elämä riippuu siitä, miten ihminen on elänyt ja ketä hän on palvonut (enne uutta jälleensyntymistä).
Abrahamilaisten uskontojen mukaan ihminen haluaa päästä "Paratiisiin" eli Taivaaseen. Mutta Taivas on edelleen aineellisessa maailmassa, ja ihmisen on palattava maan päälle ja alettava kerättävä jälleen "taivas-pisteitä". Kristityt uskovat, että Paratiisi on ikuinen, mutta sitä se ei ole.
Mutta itämaisessa filosofiassa (usein, ei aina), halutaan päästä pois aineellisesta maailmasta kokonaan. Raamatussa puhutaan Jumalan Valtakunnasta ja Taivasten valtakunnasta. Mutta itämaiset tekstit selittävät, että ne ovat täysin eri asioita. Buddhalaiset haluavat mennä Nirvanaan, joka on aineellisen ja henkisen maailman välimaastossa, mutta hekin joutuvat palaamaan (joskus, kovin pitkän ajan kuluttua). Nirvanassa ei ole vaihtelua, se on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa.
Hyvä kristitty (mutta ei hindupalstan terroristit) voi olla Jeesuksen kanssa pitkään kuoleman jälkeen, mutta sitten hän palaa takaisin maan päälle ja kaikki alkaa alusta. Ihminen on siellä, ketä hän palvoi eläessään.
(ja tietysti ajatuksia kuoleman hetkellä, mutta sekin riippuu siitä, millaista elämää olet elänyt ja mihin on t keskittynyt elämänsä aikana).
KOSKA IHMISKUNTA EI VOI OLLA YLI 6000 VUOTTA VANHA RAAMATUN MUKAAN, KRISTITYT OVAT KEKSINEET UUDEN ”TIETEELLISEN” TEORIAN, JONKA MUKAAN SAATANA ON ISTUTTANUT DINOSAURUSFOSSIILEJA MAAHAN EKSYTTÄÄKSEEN IHMISIÄ, SILLÄ JOS NÄIN EI OLISI, RAAMATTU EI OLISI TOTTA. MUTTA SE ”TEORIA” SAA RAAMATUN NÄYTTÄMÄÄN TODELTA, HE SANOVAT, ETTÄ DINOSAURUKSIA EI OLLUT OLEMASSA, SE ON SAATANAN EKSYTYS.
NÄIN SOPIVASTI RAAMATUSTA TULEE TOTTA, KOSKA IHMISKUNTA EI VOI OLLA YLI 6000 VUOTTA VANHA. NÄPPÄRÄSTI KEKSITTIIN "TEORIA", JOLLA TODISTETTIIN RAAMATTU TODEKSI.
OLEMATIN SAATANA ON ISTUTTANUT DINOSAURUSFOSSIILEJA MAAHAN EKSYTTÄÄKSEEN IHMISIÄ -JOTTA HE EIVÄT PELASTUISI, VAIKKA MITÄÄN PELASTETTAVAA EI EDES OLE.
Maailma ei ole sellainen kuin se näyttää olevan.
Se, mitä pidämme todellisuutena, on kuin uni. Ei siinä mielessä, ettei sitä olisi olemassa, vaan siinä, ettei se ole sellainen kuin me sen näemme.
Me näemme erillisiä esineitä, erillisiä ihmisiä ja erillisiä tapahtumia, mutta todellisuus on yksi ainoa tietoisuuden kenttä, joka leikkii piilosta itsensä kanssa.
Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.
Opettele näkemään valtameri aaltojen takana, niin näet todellisuuden.
Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan. Valkokangas ei kastu elokuvan sateesta, ei syty tuleen elokuvan palossa eikä kuole, kun elokuvan sankari kuolee.
Valkokangas on aina sama, muuttumaton.
Samoin sinä olet aina muuttumaton.
Se, mitä etsit, on jo olemassa.
Etsit onnea, mutta onni on oma luontosi, jonka halujen pilvet peittävät.
Hälvennä pilvet, niin aurinko alkaa loistaa itsestään.
Etsit rauhaa, mutta rauha on olemuksesi, jonka mielen levottomuus peittää.
Tyynnytä mieli, niin rauha ilmestyy itsestään.
Etsit rakkautta, mutta rakkaus on luonnollinen tilasi, jonka erillisyyden tunne peittää.
Poista erillisyyden tunne, niin rakkaus alkaa virrata itsestään.
Mitään ei tarvitse lisätä – tarvitsee vain poistaa se, mikä on tarpeetonta.
Niin kuin kuvanveistäjä poistaa ylimääräisen kiven, jotta patsas paljastuu, samoin sinun tulee poistaa väärät käsitykset itsestäsi, tarpeettomat halut ja turhat pelot.
Silloin paljastuu se, mikä on ollut olemassa kaiken aikaa:
täydellinen, vapaa ja autuas Ātman.
"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Onko mitään “mistä pelastua”?
EI OLE.
Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.
Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.
Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.
Jīva on äärimmäisen pieni mutta tietoinen ja yksilöllinen henkinen olento (aṇu). Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi pieni fyysinen kappale, joka voitaisiin paikantaa jonnekin kehossa.
sinä - jīva – ātmā - ikuinen tietoinen sielu.
Jīva on ikuinen tietoisuus, joka on määrältään/olemukseltaan aṇu eli äärettömän pieni suhteessa Jumalaan, mutta se on silti todellinen yksilö eikä Jumalan persoonaton osa.
Aṇu tarkoittaa hyvin pientä, atominkaltaista tai äärimmäisen hienojakoista ja kun sanotaan että jīva on aṇu, ei tarkoiteta, että sielu olisi pieni fyysinen pallo tai atomi.
Tarkoitetaan ennen kaikkea, että jīva on äärettömän pieni suhteessa Jumalaan.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Totuutta ei voi pettää ulkopuolelta millään heijastuksilla, mutta se on mahdollista pettää sisältä käsin. Toisin sanoen voitte pettää vain itseänne.
Minä olen, minä olen olemassa, minä olen totuus. Mutta kuka minä olen? Petos kätkeytyy tänne. Kaikki, mitä ihminen ajattelee itsestään tässä maailmassa, osoittautuu valheeksi.
Miksi ihminen joutuu niin harhaan? Se tapahtuu itsepetoksen eli väärän identifikaation energian vaikutuksesta. Sanskritiksi itsepetoksen energiaa kutsutaan ahankaraksi.
Sielu turvautuu siihen, kun se haluaa siirtyä harhan maailmaan.
Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.
Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.
Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Totuutta ei voi pettää ulkopuolelta millään heijastuksilla, mutta se on mahdollista pettää sisältä käsin. Toisin sanoen voitte pettää vain itseänne.
OLET ATMAN. OLET TURVASSA.
ET TARVITSE "PELASTUSTA" -KOSKA SINUA EI MIKÄÄN UHKAA.
OLET ATMAN.
AUTUAS ATMAN.
Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.
Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.
Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.
-------------
Katkelma Bhakti Sudhir Goswamin luennosta.
Käännösvirheet suomen kielellä.
https://www.scsmath.com/
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRqY-nVmyWPmYdByTc-06UKf04y57IBTop81xoO8BdW_A854oKp5kcBhogi&s=10
Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.
Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.
Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita ruumiita monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan. On yhtä naurettavaa ajatella, että yksi sielu on ikuisesti sidottu kehoon ja että "venäläiset sielut" asuvat venäläisissä kehoissa, kuin ajatella, että japanilaisissa autoissa on välttämättä japanilaisia. "Venäjällä tehdyissä" ruumiissa voi olla sieluja, jotka ovat eläneet muissa maissa ja jopa muissa elämänmuodoissa menneisyydessä.
Sielu vaihtaa kehoja, mutta keho ei vaihda sieluja.
Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta katkelma
Käännösvirheet suomen kielellä.
https://www.scsmath.com/
Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään.
Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.
Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.