Kirjoittelen tänne tunnemyllerryksen keskellä, voi tulla osakseen asiotonkin visti, ja pahoittelen sitä... Naiseni on nyt tostamiseen raskauden loppuvaiheessa osastolla tarkkailussa, ja minua pelottaa tietäen mitä sisarelleni ja veljelleni on käynyt heidän lastensa kanssa, veljeni lapsi syntyi etuajassa ja vietti enesimmäiset viikkona (kuukautensa ) keskoskaapissa... Tällä hetkellä kuitenkin voi hyvin...
Siskoni synnytti noin kuukauden etuajassa, ja lapsella oli reikä sydämmessä, joka nyt tosin on leikattu... entä jos minulle käy myös samoin...
En uskalla ajatella miten kestäisin sen jos joutusin luopumaan jommasta kummasta, joko naisestani tai lapsestani jos jotain kamalaa tapahtuu, sitli ajatus pyörii päässä, varsinkin nyt kun nainen taas siellä osastolla on tarkkailussa, tiedän että hän saa siellä parhaan mahdollisen hoidon ja tarvitsemansa, mutta entä jos....
Tuntuu niin turhalta ja voimattomalta kun ei mitään pysty tekemään, muuta kuin käymään sairaalassa ja lolla vieressä ja olla tukena... vaikeaa...
samanlaisia kokemuksia?
Siskoni synnytti noin kuukauden etuajassa, ja lapsella oli reikä sydämmessä, joka nyt tosin on leikattu... entä jos minulle käy myös samoin...
En uskalla ajatella miten kestäisin sen jos joutusin luopumaan jommasta kummasta, joko naisestani tai lapsestani jos jotain kamalaa tapahtuu, sitli ajatus pyörii päässä, varsinkin nyt kun nainen taas siellä osastolla on tarkkailussa, tiedän että hän saa siellä parhaan mahdollisen hoidon ja tarvitsemansa, mutta entä jos....
Tuntuu niin turhalta ja voimattomalta kun ei mitään pysty tekemään, muuta kuin käymään sairaalassa ja lolla vieressä ja olla tukena... vaikeaa...
samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voimia sinulle. On varmasti vaikeaa, kun joutuu pelkäämään rakkaidensa puolesta. Ennenaikaiset synnytykset tuskin kuitenkaan ovat periytyviä, joten toivottavasti kaikki menee hyvin. Koeta jaksaa!
Muista että aina on parempi olla osastolla, jos jotain häikkää on. Siellä on heti asian tuntemus ja apu lähellä.
Et maininnut raskausviikkojen määrää, mutta itselle lastenlääkäri sanoi, että kun viikoille 34 päästään, niin hänkin sanoo tulokkaalle tervetuloa. Toisin sanoen, silloin kaikki tärkeimmät elimet on lapselle jo kehittynyt ja synnytys on kohtuu turvallinen.
Toivotaan teille onnellista odotuksen loppua ja tervettä lasta!
Rakasta naistasi ja näytä se hänelle, se on parasta lääkettä teille molemmille suurten huolten keskellä!
Älä huoli. Äitini oli raskausaikanaan yli kuukauden sairaalassa, munuaiset lakkasi toimimasta raskausmyrkytyksen seurauksena. Synnytystä ei vielä ehditty käynnistää, mutta se olisi ollut edessä ellen olisi itse tullut pois 5 viikkoa keskosena, selkä vielä ihan karvapeitteessä ja kynsinauhat auki. Myöhemmin oli kätilö sanonut, että pelkäsivät molempien meidän kuolevan, mutta henkiin jäätiin ja olin täysin terve. Nyt olen itse 33 v ja odotan esikoistani. Raskaus on sujunut normaalisti enkä todellakaan pelkää, että minä perisin äitini raskausmyrkytyksen. Uskon siis kaiken menevän hyvin. Myös teillä. Onhan lääketiedekin kehittynyt 33 vuodessa melkoisesti vai mitä?